Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Lasten kannalta ajatellen kumpi parempi aika erota?

Vierailija
21.02.2018 |

Eli kumpi parempi? Erota kun lapset pieniä alle kouluikäisiä vaiko lasten ollessa murrosiässä?

Tässä miettinyt eroa, mutta lasten takia en sitä ole tehnyt. Lapset ovat nyt 13 ja 11. Olen miettinyt, että kuinka he reagoisivat ja kärsisikö koulunkäynti. Useasti olen miettinyt olisko kannattanut erota jo silloin, kun lapset olivat pieniä. Olisiko se silloin ollut heille helpompaa?

Olen oikeasti jo kahdeksan vuotta miettinyt eroamista. Ehkä kuitenkin kestän vielä seuraavat kahdeksan vuotta ja odotan, että lapset ovat isompia. Uhraanko oman onnellisuuteni lasteni vuoksi?

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
21.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämän palstan tasalaadun parantamiseksi sinun pitää erota heti. Sitten voit kirjoittaa sydäntäsärkeviä vuodatuksia, kuinka rahat on loppu ja makaroni kallista.

Vierailija
2/11 |
21.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tässä tilanteessa parempi aika olisi silloin, kun molemmat ovat muuttaneet pois kotoa opiskelemaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
21.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ajattele itsesi kannalta. Haluatko olla miehen kanssa sen takia että odotat milloin pääset eroamaan?

Vierailija
4/11 |
21.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lasten kannalta on aina paha vaihe erota. Teen työtä eroperheitten kanssa ja en suosittele eroamista kuin tosi painavista syistä. Siis jos ajatellaan lasten kannalta. Tietysti joskus ero on hyvä, kun esim.väkivaltaa.

Vierailija
5/11 |
21.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun lapset on pieniä. Kauheimmat arvet erosta jää just murrosikäisille

Vierailija
6/11 |
21.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Silloin kun ovat pieniä, tai sitten kun ovat muuttaneet pois kotoota opiskelemaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
21.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

En suosittele eroa kun lapset teinejä

Vierailija
8/11 |
21.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kun lapset on pieniä. Kauheimmat arvet erosta jää just murrosikäisille

Tätä juuri pelkään. En halua vahingoittaa lapsiani. Varsinkin vanhempi lapsistani on hyvin tunteellinen ja herkkä.

Miestäni en ole vuosiin rakastanut. Hän tuntuu hyvältä ystävältä. Olemme olleet yhdessä yli 30 vuotta. Kuitenkin arki toimii ja teemme paljon asioita perheenä. Emme juuri riitele, mutta se rakkaus puuttuu.

Ihastuin syksyllä toiseen mieheen ja tunsin sellaisia tunteita, mitä en ollut hetkeen tuntenut. Olin hetken onnellinen. Mihinkään sen enempään ihastukseni ei edennyt, kun en kuitenkaan halunnut pettää miestäni. Eka olisi pitänyt erota, mutta en uskaltanut juuri lasten takia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
21.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Omat vanhempani erosivat, kun olin n. 5v. En muista, että itselleni olisi jäänyt siitä mitään traumoja - tai että olisin edes ihmeellisemmin ajatellut asiaa.

Eli siinä mielessä ehkä parempi, että eroaisi silloin kun lapset ovat pieniä. Lapsille ei jää niin suuria traumoja, varsinkin jos ero hoituu asiallisesti/ei näy lapsille esim. riitelynä

Vierailija
10/11 |
21.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta ei 30.

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
21.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei lasten kannalta ole oikeaa tai vähemmän vahingollista aikaa erota. Ei ole kysymys lasten iästä vaan ennen kaikkea siitä, miten ero hoidetaan ja miten vanhemmat siitä selviävät. Pienille lapsille ero voi olla aivan yhtä traumaattinen kuin teineille, koska pienet lapset eivät ole immuuneja vanhempien tunnetiloille, kodin ilmapiirille ja sen pitkäjänteiselle vahingoittavuudelle, vaikka eivät myöhemmin kykenisikään aktiivisesti muistamaan varhaislapsuuden tapahtumia. Tunnemuisti "valitettavasti" säilyy hyvin pienestä lapsesta asti, vaikka tietoinen muistaminen puuttuisikin.

Ap:n tapauksessa minusta ero ei edes olisi mikään ratkaisu. Ei kuulosta siltä. Jos ainoa "ongelma" on rakkauden puute suhteessa, joka muuten toimii, kipinän luultavasti pystyisitte herättämään uudestaan, jos vain tahdotte. Ei missään parisuhteessa rakkaus kestä itsestään kahtakymmentä vuotta. Siksi pitää tahtoa. Ja lasten takia kannattaa tahtoa. Myös vanhempien itsensä vuoksi, jos taustalla ei ole päihteitä, pettämistä, väkivaltaa tai muuta "ehdotonta" syytä. Olisitte siitä todennäköisesti myöhemmin onnellisia, jos olette yhdessä pystyneet tekemään töitä suhteen eteen. Pitkän suhteen päättyminen ja lasten kodin hajottaminen kun ei valitettavasti myöskään takaa onnea tulevaisuudessa. Lapsille avioero on suuri kehityksellinen riskitekijä. Parhaimmillaan eroperheiden lapset eivät oirehdi koskaan mitenkään, mutta kaikkien tulevaisuuden ongelmien riskit kasvavat ja joillakin ne myös realisoituvat. 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kuusi kahdeksan