Naapurienne oudot tavat

Vierailija kirjoitti:

Naapurissa asuva kolmekymppinen, todella asiallinen, mukava ja jopa vähän kuivakka insinöörimies muuttuu viikonloppuiltaisin ja -öisin räiskintäpelejä pelatessaan aivan kuin toiseksi ihmiseksi. Fraasit "Kuole homo", "Mene nyt vittu töihin" ja "MITÄ HELVETTIÄ? EI SAATANA, MITÄ HELVETTIÄ?" ovat kyllä tulleet tutuiksi tässä parin vuoden aikana.

Ennen sillä oli sentään naisystävä valittamassa siitä yöpelaamisesta ja -huutamisesta, mutta senkin kanssa erosivat – minkä jälkeen on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus, että mies on pelatessaan aivan umpikännissä. Ihan viihdyttäviä niitä sen juttuja on silti kuunnella :D Keksii välillä melko sekopäisiä ja luovia haukkumasanoja ja huudahduksia.

Mieheni on tämän naapurin hyvä kaveri, ja kyseessä on siis kaikin puolin mukava ja sydämellinen ihminen. Yläkerran mummo jättää rappukäytävään aina viikoittain heippalappuja kyseisen naapurin toiminnasta, mutta äijä ei välitä paskaakaan. Kai se on hänelle sitten jonkinlainen rentoutumiskeino.

Apua nauran tälle vedet silmissä :'D 

Vierailija kirjoitti:

Naapurissa asuva mies heittelee parvekkeelta ruokaa kerrostalon pihalle, vaikka hänelle on monta kertaa sanottu, että niin ei saa tehdä, kun se houkuttelee esim. rottia pihalle, mutta hän sanoo tekevänsä niin juuri siksi, että hän haluaa ruokkia eläimiä, esimerkiksi niitä rottia. Milloin pihalta löytyy osittain syöty grillattu broileri, milloin kokonainen leipä, milloin jotain muroja tai puurohiutaleita, keksejä, suklaata jne. Ihme, että hänellä edes on varaa heittää niin paljon ruokaa pois, kun tiedän hänen olevan työtön eikä hänellä pitäisi olla paljoa rahaa ruokaan, mutta ehkä hän sitten saa jostain ylimääräistä rahaa, esim. vanhemmiltaan.

Tuommoisesta pitäisi ilmoittaa isännöitsijälle ja terveysviranomaisille jos ei lopu. Ja leipäjonosta saa ruokaa, ehkä se niitä viskoo

Tunnen erään tapauksen jossa kissat asuivat yksinään isossa rivariasunnossa kun omistajat muuttivat eläkkeellä ulkomaille. Ikkunat oli auki ja kissat tulivat ja menivät, ruokaa antoivat aina pariskunnan lapset tai muut ystävät/tuttavat. Tää on siis totta!

Asunnossa on muuten hiljaista, mutta melkein joka lauantai lähtevät baariin?, tulevat kotiin 2-3 aikaa ja alkavat riitelemään kovaan ääneen. Muina päivinä ei mitään. En ymmärrä.

Asun rivitalossa ja naapurin mies on intohimoinen tupakan vastustaja. Kuitenkin kun mies lähtee töihin, niin takaovi käy ja kuului syvä huokaus, kun hänen rouvansa tuli pihalle ja sytytti röökin. Mä näytin vaan peukkua.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen erään tapauksen jossa kissat asuivat yksinään isossa rivariasunnossa kun omistajat muuttivat eläkkeellä ulkomaille. Ikkunat oli auki ja kissat tulivat ja menivät, ruokaa antoivat aina pariskunnan lapset tai muut ystävät/tuttavat. Tää on siis totta!

Teitkö ilmoituksen eläinsuojeluviranomaisille?

Yhdet naapurit kyttää vuorokauden ympäri muiden naapureiden nukkumisia. Helvetin kivaa kun on toipilaana leikkauksen jälkeen ja yrittää nukkua kotonaan, ja herää siihen kun vanha patu hakkaa asunnon ovea ja tietysti livistää karkuun ennen kuin ehtii ovelle. Ja sitten kun käy myöhemmin soittamassa niiden ovikelloa, ne eivät edes uskalla avata ovea.

Viereiselle tontille rakennettiin kerrostaloa ja paalutuksesta kuului aika kova ääni- aloittivat aamu seiskalta. Minä ihmettelin, kun seinänaapurini lakkasi tervehtimästä minua ja mulkoili tosi vihaisesti.

Kun talo oli jo valmis tuli naapurin kanssa puheeksi ko. kerrostalo ja kysyin, että eikö häntä häirinnyt se aamutuimaan tapahtuva paalutus. Selvisi, että naapuri oli luullut minun pesevän vanhalla, kovaäänisesti linkoavalla pesukoneella pyykkiä joka aamu. :D

Jotenkin se paalutus oli resonoinut heidän asunnossaan niin, että oli kuulostanut tulevan mun puolelta.

Mun kylppäri on kaiken lisäksi ihan eri seinää vasten kuin naapurin asunto, joten ei se mun pesukone edes olisi kuulunut heidän puolelleen.

Mitenhän usein ihmiset olettavat äänen tulevan jostain muualta mistä se oikeasti tulee...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä kerrostaloalueella lähes kaikissa asunnoissa on verhot kiinni. Aina. Meitä vastapäisen asunnon ikkunoita en ole nähnyt koskaan niin, että verhot olisivat Auki. Joku siellä kuitenkin asuu, valoa näkyy joskus sälekaihtimien välistä. Mutta ikinä, edes hetkeä verhot eivät ole olleet auki. Muissakin asunnoissa aina kiinni, mutta en ole ajatellut niitä niin tarkkaan, kuin noita omista ikkunoista muutaman metrin päässä olevia. mun on pakko avata verhot aina, ihmeellistä miten ihmiset elävät 24/7 verhojen takana.

Itse elän. Muutaman metrin päässä näkyy naapuritalon tiiliseinä. Maisemat ei muutenkaan näin luonnonläheisen ihmisen makuun. Vähän saattaa olla kaihtimet raollaan että tulee hieman valoa sisään. En nauti siitä että kämppään näkee. Itse en puolestaan ymmärrä ihmisiä joilla on verhot auki ja valot päällä ulkona ollessa pimeetä. Kukin tyylillään jos tahtoo elää kuin akvaariossa.

En usko et ketään kiinnostaa katsoa, vaikka meidän kotiin näkeekin. Harva jää kyttäämään toisten koteihin kovin pitkään, eikä mua haittaa jos joku vilauksia näkeekin. Tai jää katsomaan, hänen häpeänsä se olisi eikä minun. Pitäisi ehkä rakentaa ikkunattomia koteja, kun osaa oikeasti kuulostaa ahdistavan, jos joku näkee heidät. Saattaisi olla hyvä bisnes.

Naapurimme on tunnettu uutistenlukija. Kotona ollessaan pitää ihan eläimellistä ölinää, mölähtelee erilaisilla äänillä. Ei puhu juurikaan normaalisti.

Sen kävellessä koko nelikerroksinen rakennus tärisee. KUKAAN ei kävele niin raskaasti normaalisti, ilman jatkuvaa kipua. Luulen, että se tekee sen tahallaan. Meillä helisee ikkunat, kun yksi elefantti kävelee asunnossaan.

Toinen naapuri taas säntää kaikki käytävät läpi ulos lähtiessään, kuin pikkulapsi. Jos edes olisi pieni lapsi, niin ei haittaisi. Pienet kun innostuu ulos lähdöstä ja tahtoo leikkimään. Mutta kun tässä talossa ei lapsia asu ja on kyse aikuisesta, niin tällainen käytös on mielestäni hiukan erikoista. 

Kyse kerrostalosta jossa on pelkkiä opiskelijoiden 20 neliön itsarikoppeja.

Möliseekö sillei että öyhö öyhö öyhö ö.y.h.ö.?

Huudattaa tv:tä aikaisin aamulla sekä myöhään illalla ja pesee pyykkiä klo 6.

Alakerran naapuri, yksin asuva nelikymppinen mies, tuulettaa pyykinpesukoneensa. Kantaa sen parvekkeelle joka lauantai ja jättää kaikki luukut auki koko päiväksi. Sitten kantaa takaisin sisälle. Ei ala kuulemma haista kone kun kuivaa kunnolla välillä. Täysin harmitonta meille muille, joten mikäpäs siinä.

Aina kun tulen kotiin ja avaan ovea, selän takana kolahtaa naapurin postiluukku kiinni.

Naapurissa asuu pariskunta joilla lapsia. Mies on päivät kotona, mutta pyykkiä pestään aina lauantaina ja sunnuntai iltaisin, linkous ääni kuuluu selvästi meille ja häiritsee. Ihme touhua, miksei pese arkena. Rivitalo asunto.

Asuttu noin 30 vuotta samassa asunnossa, mutta kaikki naapurit eivät tervehdi vieläkään. Menevät ohi kuin mitään ei olisi olemassakaan. Miten tällaisten naapurien kanssa voi toimia? Kerran moikkasin ääneen ja nostin kättänikin yhdelle rouvalle kun oli myös koiraansa ulkoiluttamassa kuten minäkin. Rouva katsoi kuin ihmettä eikä tervehtinyt. Silti tullaan usein vastaan toisiamme. Mitä näistä ihmisistä pitää ajatella? Olen itse sosiaalinen ja haluaisin edes moikata naapureita niin nämä luikkivat ja suorastaan juoksevat karkuun.

Vierailija kirjoitti:

Naapurissa asuu pariskunta joilla lapsia. Mies on päivät kotona, mutta pyykkiä pestään aina lauantaina ja sunnuntai iltaisin, linkous ääni kuuluu selvästi meille ja häiritsee. Ihme touhua, miksei pese arkena. Rivitalo asunto.

Toiset ne imuroi vaan viikonloppuisin, outoa!

Vierailija kirjoitti:

Asuttu noin 30 vuotta samassa asunnossa, mutta kaikki naapurit eivät tervehdi vieläkään. Menevät ohi kuin mitään ei olisi olemassakaan. Miten tällaisten naapurien kanssa voi toimia? Kerran moikkasin ääneen ja nostin kättänikin yhdelle rouvalle kun oli myös koiraansa ulkoiluttamassa kuten minäkin. Rouva katsoi kuin ihmettä eikä tervehtinyt. Silti tullaan usein vastaan toisiamme. Mitä näistä ihmisistä pitää ajatella? Olen itse sosiaalinen ja haluaisin edes moikata naapureita niin nämä luikkivat ja suorastaan juoksevat karkuun.

Voi kuule, se on asuinalueesta kiinni. Muutin taannoin Vantaalta takaisin Espooseen, ja yllättäen nyt jokaikinen naapuri tervehtii hymyissäsuin. Tällainen arkinen luksus oli täysin unohtunut ja alku olikin šokki.

Yllätynkin aina iloisesti käydessämme Espoossa kun tuntemattomatkin tervehtivät iloisesti. Täällä pikkukylässä naapurit juoksee karkuun, aivan kun pelättäis toisia ihmisiä. Mutta kaikkien asiat tiedetään kai paremmin kuin itse, mutta sosiaalista huomiota ei saa. Onko muuallapäin Suomea tällaista?