Lue keskustelun säännöt.
Mies menee joka ilta sänkyyn viimeistään puoli yhdeksän
20.02.2018 |
Sanokaa onko mussa jotain vikaa, kun ärsyttää ihan hemmetisti, että mies on joka ilta sängyssä viimeistään puoli yhdeksän. Meillä on kaksi ala-asteikäistä lasta, ja meillä muilla touhut jatkuu tässä vielä vähintään varttia vaille yhdeksään, jolloin lapset suuntaa iltapesulle. Mulla nyt tietysti kotihommat sun muut jatkuu yleensä puoli kymmeneen. Ärsyttää ihan kohtuuttomasti, että aikuinen mies on sängyssä aina ensimmäisenä. Lukee lehteä, pelaa kännykällä, mikä on ihan ok, mutta ei ole meidän eli muun perheen kanssa. Mistään aikuisten ajasta ei puhettakaan lasten mentyä nukkumaan.
Onko se jokaisen ihan oma asia, moneltako sinne sänkyyn menee, ja olenko kohtuuton, kun huomauttelen asiasta vähän väliä? Itse en pääse sänkyyn noin aikaisin edes kipeänä. Sen myönnän, että usein mies lukee sängyssä nuorimmalle kirjan ja valvoo iltapesut, kun minä "lähetän" pojan iltapuuhiin. Eli sen verran vielä osallistuu. Mutta muuten on käytännössä pois arjesta n. Klo 20.15. Sanotaan nyt vaikka 5/7 yöstä viikossa.
Kommentit (69)
Meillä mies taas ei halua tehdä perheenä mitään. Osallistuu kyllä arkisiin puuhiin, mutta joku kylpylö ja ravintola on sellaista mitä voi tehdä sitten eläkkeellä. ELÄMÄ ON NYT!
Koskaan tiedä millon sitä kuolee. Harmittaa kun koko lapsuusaika menee lapsilla kotona ollen joka v*tun ikinen päivä.
Minä toki käyn lasten kanssa ja yritän harrastaa, mutta tympäsee kun omassa lapsuudessa ne perheen mökkireissut, yhteiset harrastukset ja muut oli aivan parasta ja ne muistaa aina.
Satunnainen lenkkeilykin porukalla olisi kivaa, mutta ei...me vaan syödään ja nukutaan. Elokuvaakaan ei voi katsoa tai pitsaa hakea, koska lapset pilaavat sen hetken.
Ei halua erota. Haluaa vain elää ”ruuhkavuosia” joopajoo elämistähän tämä onkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma mies on samanlainen. Ihan kunnollinen, hyvässä työssä oleva mies, menee aamulla töihin puolisen tuntia myöhemmin kuin minä. Olen kyllä huomauttanut asiasta, mutta ei sillä ole ollut juuri mitään vaikutusta. Nyt varhaisteini-ikäinen, aika temperamenttinen esikoistytär on huomannut tämän, ja on alkanut piikitellä isäänsä asiasta aika pisteliääseen tyyliinsä. Siitä mies alkaa usein vielä mököttää minulle(!), mutta ei puhettakaan, että yrittäisi hiukan osallistua muun perheen iltatoimiin.
Tämmöistä tämä suomalaisten elämä on, kotimaassa tehdään töitä ja nukutaan, missään ei käydä ja kaikki muu ostetaan halvalla paitsi talo ja auto. Töitä tehdään kahdessa vuorossa jotta saadaan säästettyä rahat asuntolainojen lyhennyksiin ja jokavuotiselle ulkomaanmatkalle..
Elämää voisi elää minun mielestäni muullakin tavalla. Ihan vain niin että ei tekisi elämästään tuollaista jatkuvaa suoriutumista. Ja niin meinaan elämäni elää.
Suomalaisista on kasvatettu tämmöisiä kummallisia asuntokeskeisiä ihmisiä, joiden koko elämä on yhtä kuin pankki + asunto + asuntolaina. Ja maksettuna eläkeikään mennessä, mieluiten aikaisemmin, lapset jotenkin kituuttaen siinä samalla kärsien ja tervetuloa odotettu eläke-elämä.
Meillä on niin päin, että mies valvoo pitkälle yöhön arkena ja vapaalla. Lapset on jo sen verran isoja että käyvät itse nukkumaan, mutta vähän aina joutuu patistelemaan, etteivät valvo liian myöhään. Tämä, kuten kaikki muutkin iltapuuhat (lasten iltapala, tiskikoneen täyttö) jää minun tehtäväkseni ellen erikseen pyydä miestä tekemään. Jos en pyydä, makaa sohvalla läppäri sylissä.
Itse käyn nukkumaan klo 22 aikaan, jotta jaksan 6.15 nousta. Mies ei ole vuosikausiin tullut samoihin aikoihin nukkumaan. Aamulla saattaa hetkeksi nousta kun lapset on lähdössä kouluun ja käy sitten yleensä vielä nukkumaan pariksi tunniksi, on freelanceri ja kotioimistossa eli kukaan ei vahdi työaikoja.
Tämä on yksi syy siihen miksi olemme etääntyneet toisistamme tosi pahasti viime vuosina. Koskaan ei olla samaan aikaan valveilla kahdestaan siten, että lapset olisivat nukkumassa.
Mikä pakko ne kotityöt on illalla tehdä?
Menee ne penskatkin nukkuu, kun sammutat valot ja menet itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monelta se mies sitten käy nukkumaan? Jos on töissä 8.30-17 ja menee klo 21 sänkyyn, mitä muuta sitten tekee ajallaan? Kuulostaa oudolta ja törkeältä käytökseltä, pelkkää vastuunpakoilua! Oisko aika alkaa puhua?
Vaimo on samis ap:n miehen kanssa.
Aina ei edes lapsia ole vielä saatu nukkumaan kun se jo on kadonnut lepäämään (eli kännyköimään sänkyyn) ja nukahtanut sinne.
Töihin hän joutuu menemään 7:ksi, mutta voisi silti illalla valvoa yli kahdeksaan.
Aikuisten yhteinen aika, olen jo unohtamassa tai unohtanut, mitä se olikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monelta se mies sitten käy nukkumaan? Jos on töissä 8.30-17 ja menee klo 21 sänkyyn, mitä muuta sitten tekee ajallaan? Kuulostaa oudolta ja törkeältä käytökseltä, pelkkää vastuunpakoilua! Oisko aika alkaa puhua?
Nukkumaan käy yleensä noin kymmenen - puoli 11 aikaan. Siihen asti pääasiassa pelaa tabletilla, joskus lukee niitä lehtiä. Eli siis joskus makaa siellä sängyssä valveilla parikin tuntia. Ainoa harrastus on juokseminen, tekee pitkiä, n. 15 kilsan lenkkejä pari, kolme kertaa viikossa. Muuten oikeastaan vain on kotona. Jos jotain haluan tehdä perheen kanssa, aloite tulee aina minulta. On sellainen "yksinkertaiseen elämään" tyytyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vaimo on samis ap:n miehen kanssa.
Aina ei edes lapsia ole vielä saatu nukkumaan kun se jo on kadonnut lepäämään (eli kännyköimään sänkyyn) ja nukahtanut sinne.Töihin hän joutuu menemään 7:ksi, mutta voisi silti illalla valvoa yli kahdeksaan.
Aikuisten yhteinen aika, olen jo unohtamassa tai unohtanut, mitä se olikaan.
Sepä siinä onkin, ja ehkä tuon aloitukseni pointti, että helposti sitä ajattelee, että se on jokaisen oikeus mennä nukkumaan silloin kun siltä tuntuu. Tavallaan onkin, ja raskaan työn vuoksi jopa suotavaa, mutta kun sillä asialla on myös kääntöpuolensa. Meilläkin tämä asia on ihan selvästi vaikuttanut jo suhteen hyvinvointiin. Nähdään arkena vain puoli tuntia aamulla, pari tuntia illalla sen harrastushärdellin välissä, ja sit onkin jo miehen "nukkumaanmenoaika". Minua ei huvita mennä viereen pötköttämään ysiltä. Tuntuu, että siinä menee elämä hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, jonkun ne kotihommatkin vaan on pakko hoitaa. Ne ei lopu puoli yhdeksään mennessä. Toiseks, on omituinen ajatus, että kumpikin meistä pötköttäis sängyssä jo ennen lapsia. Sivuhuomautuksena, että minä herään aamulla ennen miestä.
Mitä ovat ne kotihommat joita on pakko tehdä illalla puoliyhdeksän jälkeen?
Jos mies ei kuitenkaan mene nukkumaan, eli kyse ei ole unentarpeesta ja varhaisesta herätyksestä, niin olisi kohtuullista että mies osallistuu lasten yöpyyrutiineihin.
Kotityöt voi hoitaa yhdessä pois ennen iltarutiineja tai sitten niin että toinen menee hoitamaan lasten kanssa touhut ja toinen hoitaa keittiön tms.
Itse olen aina ollut osallistuva isä perheessä, mutta arvatkaapa rouvat saako siitä naiselta arvostusta? Ei saa.
t. Mies
Alfauros35 kirjoitti:
Mun mielestä huolestuttavaa tuossa on se, että pelaaminen ja lehtien luku on Ok.
Itse menen ysiltä nukkumaan ihan vaan siks et jaksan herätä aamukuudelta töihin.
Minä menin eilen nukkumaan ennen yhdeksää ja heräsin viideltä, voi hell-vetti jos olisi vielä "puoliso" kertomassa miten se ärsyttää, eikä saisi edes nukkua rauhassa.
Eksääni tosiaan ärsytti, kun hänen piti lähteä töihin ja minä olin lomautettuna.
Kyllä ärsyttää, nimittäin aivan vajaaälyiset ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä mies on sen verran introvertti, että kaipaa omaa aikaa latautua ja se ilmenee sitten tuolla tavoin.
En itsekään usko että jaksaisin jatkuvaa perhe-elämää missä ei olisi hetkenkään rauhaa, vaikka siitä muuten tykkäisi jne.
Parempi noin kuin että lopulta ottaa hatkat kun ei kestä jatkuvaa sosialisointia.
Toki vain yksi mahdollinen selitys.
Noin aikaisin nukkumaan meno sen sijaan kuulostaa aika kamalalta.
En saanut edes ala-asteella unta kuin vasta 22-24 maissa, ja usein myöhemminkin. Aamut oli toki kamalaa väsymystä sitten.
Aikuisena en sitten ole juuri ikinä pystynyt nukkumaan ennen 24, yleensä menee 1-3 välille. Vaikka pitäisi herätä joka aamu seiskalta.
Onnekkaita olette jotka saatte sentään ajoissa unta, miettikääpä tuo elämä sillä bonuksella että joka aamu kamala univaje ja väsymys.
Vierailija kirjoitti:
Alfauros35 kirjoitti:
Mun mielestä huolestuttavaa tuossa on se, että pelaaminen ja lehtien luku on Ok.
Itse menen ysiltä nukkumaan ihan vaan siks et jaksan herätä aamukuudelta töihin.
Minä menin eilen nukkumaan ennen yhdeksää ja heräsin viideltä, voi hell-vetti jos olisi vielä "puoliso" kertomassa miten se ärsyttää, eikä saisi edes nukkua rauhassa.
Eksääni tosiaan ärsytti, kun hänen piti lähteä töihin ja minä olin lomautettuna.
Kyllä ärsyttää, nimittäin aivan vajaaälyiset ihmiset.
No herranjestas, senkun menet nukkumaan silloin kun haluat, jos siinä ei ole ketään muuta vaatimassa huomiota. Eihän se keneltäkään ole pois. Mutta perhe-elämässä on, ihan konkreettisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillähän on asiat hyvin jos uni maistuu. Ette taida tietää millaista on kärsiä unettomuudesta.
Tietysti on helkkarin tylsää mennä pikkulasten aikaisin nukkumaan, etenkin jos siihen ei ole relevanttia syytä (aikainen herätys).
Kuulostaa siltä että kumppaninne kärsivät lievästä masennuksesta ja heille nukkuminen on pakokeino. Kyllä elämässä aktiiviset ihmiset ovat täpinöissä vielä iltamyöhään.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mies on sen verran introvertti, että kaipaa omaa aikaa latautua ja se ilmenee sitten tuolla tavoin.
En itsekään usko että jaksaisin jatkuvaa perhe-elämää missä ei olisi hetkenkään rauhaa, vaikka siitä muuten tykkäisi jne.
Parempi noin kuin että lopulta ottaa hatkat kun ei kestä jatkuvaa sosialisointia.
Toki vain yksi mahdollinen selitys.
Noin aikaisin nukkumaan meno sen sijaan kuulostaa aika kamalalta.
En saanut edes ala-asteella unta kuin vasta 22-24 maissa, ja usein myöhemminkin. Aamut oli toki kamalaa väsymystä sitten.
Aikuisena en sitten ole juuri ikinä pystynyt nukkumaan ennen 24, yleensä menee 1-3 välille. Vaikka pitäisi herätä joka aamu seiskalta.
Onnekkaita olette jotka saatte sentään ajoissa unta, miettikääpä tuo elämä sillä bonuksella että joka aamu kamala univaje ja väsymys.
Ehkä olisi parempi jos Ap:n mies ottaisi hatkat niin Ap olisi vapaa etsimään miehen jota hänen seuransa ja esim seksi kiinnostaa. Ymmärrrän täysin että tuo tilanne vituttaa ihan liikaa. Itse vietän miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa joka ilta vähintään noin puolitoista tuntia kun lapset nukkumassa ja sekin tuntuu niin vähältä että suhde ollut pitkään pahassa kriisissä mm siksi ettei seksi oikein ole kiinnostanut miestä tuolla ajalla mutta seurani sentään muuten.
Meillä myös mies menee aikaisin nukkumaan. Hänen mielestään yli 40v mies voi jo siirtyä ns vanhuuden lepoon eli ei enää seksi hommia. Muuten hän kyllä hoitaa hyvin työnsä ja harrastaa lapsemme kanssa.
Erilaiset unirytmit voi tuhota suhteen.
Lapsuus meni maaseudulla maitotilalla ja unirytmiksi on vakiintunut se n. klo 21-05.
Sukupuolielämä häviää suhteessa, kun nainen käy nukkumaan joskus n. klo 24-2 välillä ja herää töihin klo 8.30. Pikkuhiljaa seksi vähenee, koska toisella aktiivinen aika on aamulla, ja toisen illalla. Hyvänä puolena on että molemmilla on omaa aikaa. Toisella illalla ja toisella aamulla, juuri oman aktiivisen ajan puitteissa. Alussa vielä ei ole ongelmia toisen herätä puolenyön aikoihin puuhiin, tai toisen ennen aamukuutta, mutta jossain vaiheessa se jää pois. Sitten seksiin jää enää viikonloppujen iltapäivät, jolloin toinen on jo herännyt kunnolla, ja toista ei vielä väsytä. Paitsi, jos toisella on ylitöitä tai on jotain sukulointia tai muuta kyläilyä.
Jossain vaiheessa suhteen tila on siinä, että siinä on kaksi väsynyttä ja puutteessa olevaa ihmistä, jotka eivät enää tuskaltaan pysty kuulemaan toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, jonkun ne kotihommatkin vaan on pakko hoitaa. Ne ei lopu puoli yhdeksään mennessä. Toiseks, on omituinen ajatus, että kumpikin meistä pötköttäis sängyssä jo ennen lapsia. Sivuhuomautuksena, että minä herään aamulla ennen miestä.
Mitä ovat ne kotihommat joita on pakko tehdä illalla puoliyhdeksän jälkeen?
Jos mies ei kuitenkaan mene nukkumaan, eli kyse ei ole unentarpeesta ja varhaisesta herätyksestä, niin olisi kohtuullista että mies osallistuu lasten yöpyyrutiineihin.
Kotityöt voi hoitaa yhdessä pois ennen iltarutiineja tai sitten niin että toinen menee hoitamaan lasten kanssa touhut ja toinen hoitaa keittiön tms.
Itse olen aina ollut osallistuva isä perheessä, mutta arvatkaapa rouvat saako siitä naiselta arvostusta? Ei saa.
t. Mies
En tiedä miten on sinun parisuhteessasi, mutta outoa on kuulla vaativan arvostusta jos ja kun osallistuu tai hoitaa välttämättömiä arjen askareita. Omassa suhteessani rakkaus ja arvostus on aina läsnä vaikka ihan hymynä tai katseena arjessa, jos kiitosta ei sanota.
Erityistä arvostusta ansaitsisi vanhempi, joka syystä tai toisesta joutuu yksin huolehtimaan arjen sujumisesta tai sen tietyistä osista. Minusta jaetussa perusarjessa ei tulisi odottaa suitsutusta, koska sehän on toisen vanhemman velvollisuus huolehtia yhtä lailla lapsistaan. Siksi annoin sinulle miinuksen, kun kaipasit arvostusta osallistuvan isän roolista, en missään nimessä velvollisuutesi hoitamisesta.
Jos koet yleistä arvostuksen puutetta parisuhteessasi, niin kannattaa nostaa kissa pöydälle.
Meillä on myös ihmeellistä unitautia, ollaan vissii tultu vanhaksi. Ennen käytiin puolilta öin nukkumaan, mutta nyt jaksetaan valvoa yhdeksän kieppeille. Herätys on klo 5.30.
Minä ymmärrän unen tarpeen toisaalta ja unenpuute tekee ihmisestä vihaisen, sitä oli tutkittu.