Lapseni nimi on Freya, anoppi lausuu sen "Reija"

Mun poika on Alex mutta sanon sen suomalaisittain Aleksi. Haittakse?

Me ei olla täysin suomalainen perhe.

 Mun lapsenlapsi on tyyliin "Micaela", ja voi minkä kuolemansynnin  tein, kun ihan ajatuksissani kirjoitin korttiin "Onnea Mikaelalle". Ei mikään anteeksipyyntö auttanut. Miettikää tärkeämpiä ongelmia elämässänne, nämä pienet jutut eivät ole niitä. Lapsesta voikin  olla hauskaa, kun mummi vääntää "Rrreijaaa".

Mä olin myös isoäidilleni muunnellulla lempinimellä kutsuttu rakas lapsenlapsi- Anna-Maijasta tuli aina uimarannalla kummasti Minna-Maija, hurja vesipeto. Muistelen vieläkin valtavalla kaipauksella, vaikka kuolemastaan on vuosikymmeniä.

(Nimet muutettu)

Lapseni nimi on Rami joka oli myös ukkini nimi. Anoppi sanoo häntä Raimoksi. Pelkkää vittuilua.

Vierailija kirjoitti:

Oma sukunimeni on erikoinen.

Vaikka siinä ei ole ähvää, reetä, seetä tai keetä ,niin silti joudun aina sanomaan moneen kertaan ja postia tulee erilaisilla nimillä.

Vaikeata on suomalaisille hahmottaa vierasperäiset nimet ja myös lausua.

Eikä vain vierasperäiset vaan myös ihan supisuomalaiset nimet. (Tämä ei varmaan ole mikään suomalainen ilmiö, vaan varmaan  kaikissa maissa sama juttu). Oma sukunimeni on melko tavallinen ja se on  reilulla 6000 suomalaisella. Silti se täytyy jossain päin Suomea lähes tavata. (sukunimethän ovat jonkin verran paikallisia ja omalla syntymäseudullani nimi on sen kunnan yleisin, mutta  muualla päin Suomea aika tuntematon ilmeisesti)  Nimi vääntyy jos jonkinlaiseen muotoon ja postiakin tulee mitä ihmeellisimmillä väännäksillä.  Olenkin nyt tajunnut, että vieraalle ihmiselle se nimi ei tietenkään ole itsestään selvä ja siihen äkkiä erehtyy vaihtamaan  kirjaimen tai lisäämään tai poistamaan kirjaimen.  Itse joudun jatkuvasti nimien kanssa tekemisiin työni kautta ja  nyt asun erilaisella murrealueella, kuin mistä olen kotoisin. Alkuun kirjoittelin ihmisten sukunimiä väärin, koska "suomensin" ne. Esim Korkiakoskesta tuli Korkeakoski, Ruostetsaaresta Ruostesaari.  Jos  omistaa vieraskielisen sukunimen/etunimen ei voi mielestäni edes olettaa, että se osataan  kirjoittaa/lausua oikein. Jokainen tietenkin osaa oman nimensä lausua ja kirjoittaa oikein, mutta muille ihmisille se on vain nimi muiden joukossa, eikä  muuta.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni nimi on Rami joka oli myös ukkini nimi. Anoppi sanoo häntä Raimoksi. Pelkkää vittuilua.

Yllättävän pirullisia anoppeja yhdellä jos toisellakin täällä. Kannattaa hiukan miettiä, kannattaako mennä naimisiin miehen kanssa, jolla on vi**uileva äiti. Geenit nääs periytyy ja lapset( se teidän mies siis) alkaa vanhemmiten itsekin muistuttaa vanhempiaan.  Luultavasti myös mies paljastuu loppupeleissä aika vi*uksi.

Vierailija kirjoitti:

 Mun lapsenlapsi on tyyliin "Micaela", ja voi minkä kuolemansynnin  tein, kun ihan ajatuksissani kirjoitin korttiin "Onnea Mikaelalle". Ei mikään anteeksipyyntö auttanut. Miettikää tärkeämpiä ongelmia elämässänne, nämä pienet jutut eivät ole niitä. Lapsesta voikin  olla hauskaa, kun mummi vääntää "Rrreijaaa".

Mä olin myös isoäidilleni muunnellulla lempinimellä kutsuttu rakas lapsenlapsi- Anna-Maijasta tuli aina uimarannalla kummasti Minna-Maija, hurja vesipeto. Muistelen vieläkin valtavalla kaipauksella, vaikka kuolemastaan on vuosikymmeniä.

(Nimet muutettu)

Meillä mummo kirjoitti lapsen sukunimenkin väärin, jos joutui sen jonnekin kirjoittamaan. Lapsi oli siis minun nimellä ja mummo kirjoitti lapsen sukunimeksi aina  isän (eli siisn oman poikansa) sukunimen:) Mutta ei se minua haitannut. Mitä väliä.

 Muistan myös miten eräs äiti korjasi joka käänteessä tyttärensä mineä oikeaksi, kun ihmiset sen aina väärin lausuivat. Tytön nimi oli Julia ja kaikki lausuivat Juulia. Vaikea vieraiden ihmisten on tietää pelkän ääntämisen perusteella(siis nimi on vain kuultu, ei nähty kirjoitettuna), onko nimi julia vai Juulia tai Mia vai Miia, Pia vai Piia, tai vaikkapa Tia vai Tiia.

Vierailija kirjoitti:

Meille syntyy tyttö toukokuussa ja hänen toiseksi nimeksi tulee Freija. Olen aivan varma ettei oma 66-vuotias isäni opi lausumaan tätä ikinä oikein, f-kirjain on jostain syystä hankala.

Nimen alkuperä on meillä juurikin skandinaavisesta jumaltarustosta, poilalapselle olisi tullut toiseksi nimeksi Odin. Ei ne nyt niminä niin erikoisia ole, molemmat löytyvät kalenterista ja niillä on nimipäivät.

Tarviiko sen isoisän edes osata lausua sitä toista nimeä?  kaikki isoisät tuskin edes tietävät lastenlastensa toisia nimiä :) Niitä ei normaali arjessa tarvita.

Mun nimi on Pecca, mutta anommi lausuu sen Pekka.

Ehkä anoppisi ei yrityksestä huolimatta osaa lausua sitä oikein. Ei se sille mitään voi. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä anoppisi ei yrityksestä huolimatta osaa lausua sitä oikein. Ei se sille mitään voi. 

Todella noloa. Ei kellään ole sellaista vikaa, ettei pystyisi sanomaan fr. Hän on vain laiska ja ylimielinen, luulee että ikä oikeuttaa käyttäytymään miten tahansa. Kyllä sukulaisten nimet pitää sanoa oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Mun lapsenlapsi on tyyliin "Micaela", ja voi minkä kuolemansynnin  tein, kun ihan ajatuksissani kirjoitin korttiin "Onnea Mikaelalle". Ei mikään anteeksipyyntö auttanut. Miettikää tärkeämpiä ongelmia elämässänne, nämä pienet jutut eivät ole niitä. Lapsesta voikin  olla hauskaa, kun mummi vääntää "Rrreijaaa".

Mä olin myös isoäidilleni muunnellulla lempinimellä kutsuttu rakas lapsenlapsi- Anna-Maijasta tuli aina uimarannalla kummasti Minna-Maija, hurja vesipeto. Muistelen vieläkin valtavalla kaipauksella, vaikka kuolemastaan on vuosikymmeniä.

(Nimet muutettu)

Meillä mummo kirjoitti lapsen sukunimenkin väärin, jos joutui sen jonnekin kirjoittamaan. Lapsi oli siis minun nimellä ja mummo kirjoitti lapsen sukunimeksi aina  isän (eli siisn oman poikansa) sukunimen:) Mutta ei se minua haitannut. Mitä väliä.

 Muistan myös miten eräs äiti korjasi joka käänteessä tyttärensä mineä oikeaksi, kun ihmiset sen aina väärin lausuivat. Tytön nimi oli Julia ja kaikki lausuivat Juulia. Vaikea vieraiden ihmisten on tietää pelkän ääntämisen perusteella(siis nimi on vain kuultu, ei nähty kirjoitettuna), onko nimi julia vai Juulia tai Mia vai Miia, Pia vai Piia, tai vaikkapa Tia vai Tiia.

Minunkin kaverin lapsen nimi on Julia. Lausuin sen puolellatoista iillä ja tuli tiukka korjaus että se on Julia, ei mikään Juulia tai sinnepäin.

Hassua on se että oma nimeni on tyyliin Kristina ja olemme tunteneet vuosia mutta hän kutsuu minua aina Kristiinaksi vaikka olen kertonut että i-kirjainta ei venytetä.

Muutin nimeni mutta periaate on sama. Sukunimi ei ole suomalainen kuten ei vanhemmatkaan.

Kaikki vanhat ihmiset ei osaa lausua somekansan antamia hienoja (=lue hienostelevia) nimiä. 

Lausuu miten lausuu kai sinä silti tiedät kenestä se puhuu?Kun ottaa lapselle erikoisen nimen,pitää varautua siihen ettei kaikki osaa sitä juuri niin hienostelevasti lausua kuin on tarkoitus.meilläkin poikain nimet vähän erikoisempia ja isovanhemmat 75v ei niitä lausu justiinsa oikein mutta paskanko väliä sillä lopulta on? Olisit tyytyväinen ettei Reijoksi sano..

Joo en tajua,miksi pitää laittaa noin helkkarin vaikeasti taipuvia nimiä,suomalainen kun on!

Mitäs laitoit tuollaisen nimen,Reija tulee loppuelämänsä olemaan!

Olisi kannattanut hieman ajatella jo silloin mahdollisimman erikoista nimeä keksittäessä. Sitä saa, mitä tilaa. Sääli vain, että viaton lapsi joutuu kärsimään vanhempiensa (äitinsä?) erikoisuuden tavoittelusta.

Oma mummo lausui kauniiden ja rohkeiden nimet Rikke, Rooke ja Stehvaanus. Ei kannata laittaa liian hanklia nimiä lapsille. Ei ne vanhemmat ihmiset ilkeyttään niitä vääntele. Ei vaan sovi suuhun.

Mun kaverin tyttö on Lara, mutta sitkeästi eräs henkilö lutsuu häntä Klaaraksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Y ei ole konsonantti skandinaavisissa kielissä, joten jumalattaren nimi ei tasan tarkkaan ole "Freya" kuten jossakin englannissa se niin transkriboitaisiinkin, vaan F r e i j a!

Tajutkaa merkonomit ja datanomit tämä.

Tajua sinä elämäm_koululainen, ettemme ole kaikki yhtä tyhmiä kuin sinä.

Itseasiassa se on Freja, ilman iitä.

Terkuin hyvin ruotsinsa hallitseva yo-merkonomi, fil. yo

Olen vallan hämmästynyt, että täältä löytyy noin korkeasti koulutettukin kommentoija. Ihan ylioppilas-merkonomi ja filosofian ylioppilas. Lakki päästä ja syvä niiaus!

Ruthin mother kirjoitti:

Rebecca kahdella ceellä, Nico ceellä... Sama ongelma Piia- Pia , Niina- Nina. Melkein joka kerta asioidessa "kun ei löydy nimeä, kirjoitetaanko yhdellä vai kahdella iillä? Samoin erilailla kirjoitetut Alexsandra, Alexandra tai Aleksandra. Luetteleppa kirjain kirjaimelta että osuu oikein.

Piia -kahdella iillä- Sophia -ei äffällä vaan p h - Alexsandra -a l e x s a n d r a- oikea nimihirviö virastoissa, jos ei henkkareita mukana. Mut nättejä nimiä kaikki. 

Alexsandra??!! Ei kai tuollaista olekaan? Alexandra tai Aleksandra. Mista keksit tuon xs-yhdistelmän??

Oma nimeni on suomalainen, vaikka ulkomailla olenkin jo kauan asustellut. Muotoa "Aili", täällä olen kirjoitettuna Aily. Ei haittaa! Vaikka joskus olenkin miettinyt, että olisi ehkä sittenkin pitänyt ottaa käyttöön kolmas etunimeni Maria. Se kun on todella kansainvälinen ja "helppo" nimi.

äitipä kirjoitti:

Miksi vanhemmat ei voi käsittää, että etunimikin on ihan käyttötavaraa? Se pitäisi olla sen verran helppo ääntää ja kirjoittaa, ettei joka paikassa lapsen (myöhemmin aikuisen ) tarvi sitä rautalangasta vääntää.

Kerran olin tilaisuudessa, jossa oli 7-vuotias Sasha-poika. Paikalla oli myös vanhempia henkilöitä, jotka ystävällisesti juttuttivat poikaa, ja kysyivät tämän nimeä. Poika osasi ihan hyvn jo ässänkin sanoa, mutta ei nämä mummut päässeet jäljille, mikä lapsen nimi oli. Kyselivät toisiltaan: niin mikä se oli? Poika itku kurkussa toisteli Sasha-nimeään. Sääliksi kävi.

Onnkesi kukaan ei kai enää kasta lastaan Ridgeksi tai Brookeksi, niin kuin kymmenen vuotta sitten.

Siis pojan nimikö oli papereissa Alexander? -Sasha on venäläinen puhuttelunimi, hellittelymuoto Aleksanterista, ei sitä kenenkään henkilötodistuksessa lue.