Avioliitosta on ollut vain haittaa.
Ei olis kannattanut. Miestä olisi hyvin voinut tapailla niiin että säilyttää oman asunnon, omat rahat, oman vapaa-ajan. Nyt saa olla jatkuvasti säätämässä ja hyppäämässä miehen oikkujen mukaan, teet 80% kotitöistä ja maksat silti kiltisti myös 50% laskuista. Älkää nuoret tehkö tätä virhettä. Ei nainen muuta kuin häviä tässä diilissä.
Kommentit (53)
Samaa mieltä. Nyt äijästä ei pääse edes eroon, seurusteluaikoina sille oli helppo osoittaa ovea kun alkoi perseilemään.
Absolutely. Ei ikinä yhteistaloutta miehen kanssa
Kokeilin 8 kk asua miehen kanssa ja oli nuppi hajota. Siinä rakkaus ja himokin hiipui.
Olin aiemmin naimisissakin, ensin 3 v ja sitten 26 v, mutta ei ole mun juttu. Joka kerta alkaa seinät kaatua päälle ja huomaan kiskovani saatanan kivirekeä.
Miehenä olen täysin samaa mieltä avioliitot ja avoliitot ovat kaiken tuho...
Miehenä komppaan aloitusta ja edellisiä kommentteja.
On hyvä, että molemmilla puolisoilla on oma asunto.
Lyö kaulimella päähän, kuin tosinainen!
Tuo kivireen vetäminen kuvastaa usein myös minun tuntojani. Käydään kaupassa ja ostetaan pussi sipsejä ja limsaa vaikka kotona on jääkaappi tyhjänä. Ei ilmeisesti kuulu työnkuvaan miettiä että sitä ruokaakin pitäisi joskus syödä ja että ei asu yksin että sen toisenkin pitäisi syödä.
Ja joskus olen kokeillut mitä tapahtuu kun en itse täytä jääkaappia. Aika pitkään mennään pelkällä leivän ja herkkujen puputtamisella. Ei voi ymmärtää miten aikuisella ihmisellä ei itsellään raksuta.
Toisaalta jos teen kauppalistan ja annan sen käteen, niin käy kyllä kaupassa.
Onneksi en naimisiin mennyt, avoliitosta oli helppo vaan kävellä ulos. Seurusteluaika oli ihanaa. Yhteenmuutto pilasi suhteen. Kotityöt jäi minulle,yllätys,yllätys. Siksi en lapsia halunnut kun näin tulevaisuuteen. Nyt onnellinen sinkku.
Myönnän, että hävisin avioliitossa. Tuli taloudellista tappiota ja jatkuvaa mielistelyä, hyvittelyä ym, kun ex oli aina niin pahantuulinen, ja yritin, että olisi hyvä olla. Itse avioliittoon halusin niin ajattelin, että tässä nyt ollaan. Paskaa tuli sen verran, että oli lähdettävä lopulta.
Vierailija kirjoitti:
On hyvä, että molemmilla puolisoilla on oma asunto.
Ei ne tosin mitään puolisoita keskenään ole.
Naimisissa voi olla myös niin, että asuu erillään.
Taidan olla poikkeus mutta meillä on omat tilit ja siirretään raha taloustilille sen mukaan kun on tarvetta. Parempaa palkkaa saava enemmän.
Tein selväksi jo seurustelun alku-aikoina että en ole kuin äitini eli miehen ei tarvitse tehdä mitään kotona ja pitää "passata ja palvoa". Nykyään kotihommelit tekee se joka ehtii tai alkaa ärsyttää nopeammin mutta aika tasapuolisesti. Pakko vielä vääntää veistä haavassa mutta saan välillä iltapalavoileivän sohvalle jos toinen tekee samanlaisen itselleen. Ja teekuppi ilmestyy tietokoneen viereen jos sattuu keittämään itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvä, että molemmilla puolisoilla on oma asunto.
Ei ne tosin mitään puolisoita keskenään ole.
Jos on naimisissa, ollaan puolisoita.
Avioliitossa on kyllä monia hyviäkin puolia, mutta 50/50 ansaan ei kannata yhdenkään naisen astua. 50/50 on todellisuudessa 30/70 miehen hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
On hyvä, että molemmilla puolisoilla on oma asunto.
Liittyy miten avioliittoon? Me ollaan naimisissa mutta omat asunnot. Ennen kaikkea töiden takia ja koska ollaan tavattu ns varttuneempina eli molemmat oli yli 40 v.
Näin on. Kuinka sitä on ollutkin niin typerä!