Lue keskustelun säännöt.
Puolisoni tyhjentää jääkaapin.
Nyt alkaa jo oikeasti pistään vihaksi. Menen kauppaan, haen tarvikkeet ja kun seuraavana päivänä alan kokkaamaan, hyvä osa niistä puuttuu. Kiva tehdä nakkikastiketta kun nakit puuttuu, kiva tehdä ruokaa kun pähkinät on syöty. Lapsille ostan pikkuiset rahkat, niitä jotka on hyvä jos kahden ruokalusikallisen kokoisia, syöty. Pieni karkkipussi perjantaina ostettu jotta lapset saa hieman herkkuja lauantaina, syöty. Fetajuustot salaattiin, katoavat noin vaan.
Ja olen sanonut, älä syö näitä, käytän ne kunnon ruokaan tai ne on lapsille.
Menen kauppaan kysyn, haluaako mehua tai limsaa itselleen, ikinä ei halua, ei karkkia ei halua ei. Ja sitten vetelee ne illalla pois. Eikä auta vaikka ostan niin paljon että riittä kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle, ei, se vetää silti kaiken ja lopulta mäkisee miten mahaan sattuu tai karkit lihottaa.
Jumaliste, kaikki pitää piilottaa kuin lapselta ja silti se aloittaa iltaisin kaappien kollaamisen jos jotakin löytäisi. Perhana lapsetkin itkee kun heidänkin osuudet ahneudessaan vetää. Ikinä ei saisi mitään ostaa, mutta en halua lapsiakaan ilman hyvää silloin tällöin jättää tai kokata vaan keittoja, mitä ei pysty närkkimään.
Kun kysyn etsintäretken aikana onko nälkä, ei kuulemma ja lopettaa, kunnes taas myöhemmin aloittaa etsintä retkensä.
Miten hemmetissä mä estän tota miestä syömästä kaikkea. Ruokaa saa syödä niin paljon kun haluaa mutta se syö vaikkei ole nälkä, myöntää sen itsekin.
Kommentit (1186)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies kerran suhteen alkuvaiheessa söi meidän jääkaapista tofut ja pakkasesta raakasuklaat. Tässä vaiheessa oli siis miehellä jo avaimet meille, mutta omakin asunto vielä.
No, ensinnäkin todellakin suutuin ja en todellakaan peitellyt miehen tekoa lapselta (tai myöhemmin muiltakaan). Laitoin miehen hakemaan meille kiinalaista ja sillä aikaa kun me söimme lapsen kanssa niin hän oli hakemassa uudet tofut kaappiin.
Sitten illemmalla vasta huomasin, että raakasuklaat oli vedellyt naamaan. Pidin lyhyen palopuheen siitä, miten tosiaan itse ne suklaat tein ja miten olin ajatellut ne ihan vaan itselleni. Ja passitin miehen kotiinsa pariksi yöksi.
Ikinä ei ole syönyt enää mitään mitä ei saisi kaapista. Nykyään ollaan jo pitkään asuttu yhdessä ja mies tekee valtaosan ruokaostoksista ja osaa ostaa naposteltavaa jemmaan, koko perheelle.
Ja nykyään jo nauretaan koko hommalle... :)Aika skitsoa. Jos mies syö tofun ja suklaan niin olisi ollut fiksua, että ensin syödään yhdessä miehen korvaukseksi hakema kiinalainen ruoka. Sitten mies voi hakea tilalle tofua. Missään vaiheessa ei kannata suuttua vaan pyytää korjaamaan tilanne. Samoin suklaa tilalle, ihan turhia nuo palopuheet. Sähän idiootti rankaiset miestä kuin koiraa, eristät laumasta, ihan skitsoa, kamalaa.
Ikinä ei mies uskalla ottaa kotonaan jääkaapista mitään, hieno homma. Hyvin koulutettu koira. Ja nykyään te nauratte koko hommalle vapautuneesti hah hah hah hah hah miehen nauru se vasta vapautunutta onkin. Ihan käsittämättömiä kuvioita teillä, valtataistelua ja sitä pidätte vielä terveenä ilmiönä, kehutte oikein, että näin meillä.
Ei tuo ollut yhtään ylimitoitettu rangaistus. Ensinnäkin mies varmasti tiesi, että pitäisi kysyä saako vetää kaikki herkut, ja toisekseen hän ei edes tunnustanut alkuunsa että oli syönyt _myös_ suklaat. Vaikka siis jäi jo tofuista kiinni.
Miehet eivät ole mitään lapsia, joiden kuuluu saada anteeksi tyhmiä tekoja vain, koska ovat miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti aloittajalla on miehestä kuitenkin jotain hyötyä ja iloa.
Jos laittaa jonoon ne plussat ja miinukset ja plussat voittaa, niin anna miehen olla mikä on.
Jos et halua erota, niin riittävästi kaikenlaista ruokaa jääkaappiin, että riittää kaikille.Miksi enää stressata itseään, jos pääsee helpommalla.
Miten jostain ruoasta saa tuollaisen valituksen.
Ilmeisesti huushollissa ei ole isompia ongelmia, onneksi.
Kyllä silloin ruokamärinät alkaa tuntua tosi naurettavalta.Kaikki huomioiva ja toisista huoltapitävä tatsi on parasta perheessä. Rohmut täytyy opettaa paremmille tavoille. Sitä en ymmärrä miten iso osa naisista (kommentoijista) siirtyy puolustuskannalle, kommenteista ei välity rakkaus ahmattimiestä kohtaan vaan viha. Onko silloin suhteessa paljon isompiakin asioita pielessä, luulisin niin.
Muutama viisas nainen ratkaisisi ongelman käytännön toimella, kuten tämä lainaamani kommentoija. Jos voit auttaa miestäsi parempaan tilanteeseen niin auta. Jos rakastat.
Tyhmää jäädä poteroon kiukuttelemaan ettei tämä peli vetele, ei siten mikään muutu. Muuta olosuhteita niin toiminta muuttuu. Jos ei sanominen auta, ja miehesi ei muuta toimintaansa (laiva kääntyy hitaasti) niin tee sinä jotain, osta naposteltavaa tai eroa.
Rakastava nainen auttaa miestään, ahmattiakin, rakkaudeton nainen ei auta.
Rakastava äiti pelastaa lapsensa elämästä tuollaisessa tasapainottomassa perheessä, jossa saa pelätä isän varastavan lasten herkut, syövän perheen kaikki ruoat ja lisäksi isä katoilee suuttuessaan kadoksiin yökausiksi. On eri asia rakastaa syömishäiriöistä miestä kuin yrittää rakastaa narsistia.
Ihmetyttää kuka järkevä nainen tekee narsistin kanssa kaksi lasta? Tai lapsia ollenkaan. Tai on parisuhteessa, asuu yhdessä, on naimisissa. Miten ihmeessä? Ap:n mies on oireillut mutta niin vaan piti mennä naimisiin ja tehdä kaksi lastakin tuohon soppaan. Ihmettelen kovasti.
Sitten tämä roisto mies on syönyt nakkeja, fetaa, vanukkaita, karkkeja. Ruokaa on ollut aina jääkaapissa lapsille ja vaimolle mutta jääkaappisyöppö on vetänyt herkut napaansa. Meillä nuo sapuskat eivät kuulu lasten terveellisellä ruokalistalle niin en osaa kuvitella näiden lasten valtavaa kärsimystä.
Ap otti miehen puhutteluun, kertoi lasten kärsivän, mies ei kestänyt kuunnella, sulattanut asiaa (maha varmaan täynnä nakkeja), loukkaantui, surkutteli itseään, halusi olla yksin = en kelpaa teille ja purki surunsa kuten suomijunttimiehet syvät tuntonsa käsittelee, pakeni vaimonsa moitteita kaverin sohvalle ryyppäämään ja ei vastannut puhelimeen koska on niin paska mies. Tosin ap kirjoitti, että mies on rakastava isä.
Niin, kyllä minä ymmärrän tämän perheen molempien vanhempien käytöstä. Mutta huomaan samalla tästä ketjusta, että monikaan ei osaa käsitellä tai ratkaista ongelmia.
Sen takia vaimo joustaa, että silloin ei tarvitse joka päivä stressata tästä asiasta.
Ainahan on niin, että meissä on huonoja hyviä puolia.
Itse olen surkea käytännön asioissa, tunnustan sen ja mies tietää ja hyväksyy.
Mies ei yritä *opettaa* minua niissä asioissa joita en kuitenkaan opi kuin huonosti tai vieläkin huonommin.Mies tietää, että jossain muissa asioissa olen *hyvä*.emme turhaan väännä asiasta jokannattaa ei muuksi muutu.
Mies on taas vastaavasti *huono* tai *harmittava* jossain asioissa, annan hänen olla, koska vastavuoroisesti tiedän hänellä olevan paljon hyviä puolia, emme väännä tässäkään asiassa.
Joustamme molemmat, koska se tuo tiettyä rauhaa ja stressittömyyttä elämäämme.
Pänkäpäisyys, minun ei kuulu, mtta kun ja miksei se toinen kaatuu joskus omaan nilkkaan. Pienellä joustolla elämä on mukavampaa kuin ilman sitä joustoa.
Aloittajan täytyy olla hyvin varma siitä, että hänellä itsellään ei ole
mitään asioita, jotka miestä harmittaa, vai mitä?
Ainakin itse ajattelen, että jos kovin yritän pakottaa tai muuttaa toista mieleisekseni niin minun täytyy olla silloin melko täydellinen, muuten minulla ei siihen olisi kanttia.
Ja kun en todellakaan ole niin annan toisellakin oikeuden olla epätäydellinen.
Kun on muuten hyvä kumppani minulle.
Monesti parisuhteessa on hyvä muistaa onko parempi olla oikeassa vai onnellinen.
Aloittaja on oikeassa mutta tekeekö se hänet onnelliseksi.
Hänen ei *tarvitse* ostaa ylimääräistä ruokaa, mutta jos...
Mua ihmetyttää miksi se nainen ei ole oivaltanut mitään monen vuoden aikana kun sama juttu toistuu ja toistuu, mies syö lasten pienestä karkkipussseista karkkeja.
Nainen ostaa aina sen pienen karkkipussin eikä miehelle mitään kun on kysynyt että ostanko sulle. Mies sanoo ei kun ei halua olla ahmattikarkkisyöppö ja nainen ei osta kuin pienen karkkipussin lapsille. Sitte mies repee kiusaukseen ja syö siitä pussista karkkeja ja lapset itkee. Siinähän molemmat tyhmät vanhemmat itkettää lapsia.
Joka ikinen lauantai sen pienen lauantaipussin kanssa sama homma.
Jos toi mies putoo katolta ja rikkoo kaikki kylkiluut ja nainen kysyy et soitetaanko ambulanssi, mies sanoo ei, nainen ei soita ja luu onkin puhkaissut niehen keuhkon, mies kuolee pihalle. No se sano ettei tartte soittaa ambulanssia. Tai nainen kysyy et hei lähtikö sulla taju tossa äsken, ei mulla mitään, ei sitte ja mies viruu pari tuntia lattialla. Ei siinä mitään.
Nainen on ihan oikeassa periaatteensa kanssa, ei on ei eikä parisuhteessa tarvitse joustaa periaatteista minkään perherauhan takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi, mutta kuulostaa siltä että miehesi syö tottumuksesta, ei nälästä. Anoppi on ilmeisesti kasvattanut poikansa niin, että kokoajan ollaan närppimässä jotain, se syö joka ensin ehtii ja muita ei tarvitse ottaa huomioon vaan eletään kuin hyeena laumassa jossa nopeat syövät hitaat ja jokainen pitää omat puolensa.
Normaali aikuinen ihminen ei koe kilpailuasetelmaa lastensa ja ravinnon välillä, vaan huolehtii ennen kaikkea että omalla jälkikasvulla on ruokaa. Sinulla on todella häiriintynyt mies siinä suhteessa ettei osaa edes lapsiaan ajatella. Yhtä paljon ne hänen lapsiaan ovat kuin sinunkin.
Onko teillä alusta asti ollut sellainen malli että sinä paapot miestä, valmistat ruoat jne ja lasten tullessa kuvioihin mies kokee olevansa syrjäytetty. Vaikka normaali kypsä ihminen ei ole mustasukkainen omille lapsilleen. Olet varmaan ollut miehelle vain äidin korvike. Joka tapauksessa mies ei ole ollut kypsä hankkimaan lapsia.
Eroa ehdottomasti ja pidä pääsi. Yhteinen talous ei teillä onnistu, joten mites asukoot yksinään ja hoitakoot lapset ja talouden vuoroviikoin. Ja sinä ap voisit pitää huolen siitä ettet passaa miestä enää ikinä, missään asiassa.
Tällaisen tapauksen kohdalla on aivan sama, ostatko ruokaa lisää, koska mitä enemmän ostat sitä enemmän se syö. Ei ole tarvetta hajottaa teidän taloutta tuon enempää eiköhän peli ole selvä. Yhtä hyvin voisi kyseessä olla konkreettinen raha. Vaikkapa ruokaraha tili näin esimerkiksi.
Jos mies jatkuvasti käyttäisi ruokatililtä perheen ruokarahat omiin menoihinsa eikä maksaisi summaa takaisin, olisi varmaan jo entinen mies.
Sama homma pätee tässä. Siihen ruokaan on mennyt rahaa, ja sillä on ollut tarkoitus ruokkia kaikki. Tuo on henkistä väkivaltaa ja huomaat sen jos mietit siltä kantilta että kyseessä olisi raha, jolla ei olisi vielä ruokaa ostettu.
Tosimies ov. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä pakottaisin miehen käymään kaupassa ja olemaan kokkausvastuussa kuukauden ajan. Oppisi säästämään ruoka-aineet ruoanlaittoon. Sun on kyllä pakko tehdä asialle jotain. Tuo ei ainakaan toimi että jatkat ruoan ostamista, kun miehellä ei ole itsekontrollia.
Minua ei ainakaan kukaan akka komentele. Eli vaikka vaimoni vaatisi, että minä kävisin kaupassa ja tekisin ruoat, niin en tekisi niin vaan kaapit olisivat tyhjinä ja olisimme nälässä kunnes vaimo taas alkaisi käymään kaupassa ja laittamaan ruokaa. Paitsi että minä en suostuisi olemaan nälässä, kävisin syömässä vaikka pizzeriassa ja sinne en ottaisi akkaa ja kakaroita mukaan. Mielenkiinnolla seuraisin, että kuinka pitkään vaimo kestäisi olla nälissään ja kuuntelemaan sitä kun lapset itkevät nälästä tyhjien kaappien vieressä.
Siinä on oikein kunnon suomalainen mies!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on parhaillaan päällä ehkä vähän verrannollinen asia miehen kanssa. Siinä kyse Ei ole ruuasta vaan seksistä.
Olin eilen hirveän väsynyt ja tulossa kipeäksi, olin saanut flunssan. Kerroin miehelle siitä ja puhuttiin, että ei sitten seksiä tänään. Katsottiin vähän leffaa. Otin särkylääkkeen ja unilääkkeen ja menin nukkumaan.
No mies alkoikin sitten käyttää seksiä. No sanoin, että jos hn panee oikein nopeasti, niin käy, mutta itse en voi saada mitään, vaan mahdollisimman nopeasti hoidettava. Eiköhän mies alkanut kuitenkin räplätä ja hieroa ja en tietenkään saanut, mutta virkistyin todella paljon. Sitten hän pani itselleen sen orkun ja nukahti. Minä en en nukahtanutkaan. Mulla on unettomuutta ollut vuosia ja valvoin sitten melkein koko yön.
Aamulla tänään olin tosi vihainen, ja sanoin miehelle vihaisena ja kirosinkin, että miksen saanut nukkua. On raskas viikko edessä, enkä halua pahasti sairastua. No mies sanaakaan sanomatta pakkasi kassinsa ja lähti ulos ovesta. Kysyin minne, muttei vastannut. Kyllä hän aina kotiin tulee yöksi, mutta on sitten vihainen/kylmä/mykkäkoulussa monta päivää, mikä on tosi raskasta, kunnes pyydän anteeksi ja sovittelen. Sitten hän anteeksipyyntöni päällepäätteeksi panee, se ei tunnu sovinyoseksiltä vaan joltain määräysoikeuden palauttamiselta pikemminkin.
Mulla on nyt yhtä aikaa vihainen ja katkera olo ja toisaalta syyllinen olo. Miksi menin myöntymään seksi on, kun en missään tapauksessa halunnut. Miksen onnistunut saamaan, kun se olisi rentouttanut. Miksen onnistunut nukkumaan. Miksi puhuin niin vihaisesti syytellen aamulla. Ja että olen huono vaimo, kun en taida enää haluta miestäni kovin usein.
Musta tässä on jotain samaa kuin ap:n kertomuksessa, vaikka tavallaan ihan eri tapahtumat eikä kyse ole ruuasta.
Kiinnostaisi kuulla ap:n miehen reaktioita tällä hetkellä, jos ap vielä lukee ketjua. Vieläkö mies on tajunnut, että hänen käytös on ollut on törkeää ja ap:n eropäätös pitää (vai pitääkö?)?
Mun mies tuli illalla kotiin kuten arvelinkin. Oletti ilmeisesti, että olisin vastassa sopuisana, että riita olisi kadonnut ilmaan katoamisen aikana, olin päi vastoin tosi vihainen ja erityisesti häippäämisestä. Mies itse vähätteli sitä eikä myöntänyt tehneensä mitään väärää. Selitin vihaisena, että se tuntui alistamiselta ja vallankäytöltä. Hän siis on aikoinaan käynyt jopa käsiksi minuun, kun en vastannut puhelimeen, mutta on muka ok itse kadota noin vain päiväksi. Hän ei suostunut pyytämään edes anteeksi.
Olen välill miettinyt, että onko tässä suhteessa henkistä väkivaltaa. Olen oireillut kuin olisi. Välillä onmollut selvästi, mutta välillä taas ollut aivan normaalia. Silloin olen ajatellut, että ehkä ei ole sittenkään ollut, että ehkä olen kuvitellut kaiken tai jotenkin aiheuttanut niitä eli ollut itse syyllinen. Nyt tuntui siltä, että onhan miehesdä ihan todisteellisesti sellainen piirre, etten ole sitä vain kuvitellut.
Aamulla hän oli ihan eri ihminen ja pyysi anteeksi ja sanoi miettineensä, miltä se musta tuntui. Oli ihan hirveän musertuneen oloinen ja aidosti katuva. Tuntuu, että hänellä välillä tulee itsestään sellainen omakuva, että on parempi ja ylempi kuin minä. Nyt se kuva oli selvästi murskaantunut ja hän tuntui oikeasti näkevän, että oli tehnyt väärin. Ehkä tässä on toivoa muutokseen. Toisaalta voi olla, että tmä on tilapäistä vain. Kun hän halasi, niin omat ajatukseni tapahtumista alkoivat mennä puuroisemmiksi ja aloin miettiä, että ehkä ylireagoin ja oli jo vaikeampi muistaa, mitä oikein tapahtui.
Siiyä tuli mieleen, että mitenköhän ap:lla menee. Onko eropäätös yhä pitänyt? Olen varma, että miehensä alkaa mukavammaksi ja lupaa muuttua, kun tajuaa, että ap oli tosissaan eron suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, mutta kuulostaa siltä että miehesi syö tottumuksesta, ei nälästä. Anoppi on ilmeisesti kasvattanut poikansa niin, että kokoajan ollaan närppimässä jotain, se syö joka ensin ehtii ja muita ei tarvitse ottaa huomioon vaan eletään kuin hyeena laumassa jossa nopeat syövät hitaat ja jokainen pitää omat puolensa.
Normaali aikuinen ihminen ei koe kilpailuasetelmaa lastensa ja ravinnon välillä, vaan huolehtii ennen kaikkea että omalla jälkikasvulla on ruokaa. Sinulla on todella häiriintynyt mies siinä suhteessa ettei osaa edes lapsiaan ajatella. Yhtä paljon ne hänen lapsiaan ovat kuin sinunkin.
Onko teillä alusta asti ollut sellainen malli että sinä paapot miestä, valmistat ruoat jne ja lasten tullessa kuvioihin mies kokee olevansa syrjäytetty. Vaikka normaali kypsä ihminen ei ole mustasukkainen omille lapsilleen. Olet varmaan ollut miehelle vain äidin korvike. Joka tapauksessa mies ei ole ollut kypsä hankkimaan lapsia.
Eroa ehdottomasti ja pidä pääsi. Yhteinen talous ei teillä onnistu, joten mites asukoot yksinään ja hoitakoot lapset ja talouden vuoroviikoin. Ja sinä ap voisit pitää huolen siitä ettet passaa miestä enää ikinä, missään asiassa.
Tällaisen tapauksen kohdalla on aivan sama, ostatko ruokaa lisää, koska mitä enemmän ostat sitä enemmän se syö. Ei ole tarvetta hajottaa teidän taloutta tuon enempää eiköhän peli ole selvä. Yhtä hyvin voisi kyseessä olla konkreettinen raha. Vaikkapa ruokaraha tili näin esimerkiksi.
Jos mies jatkuvasti käyttäisi ruokatililtä perheen ruokarahat omiin menoihinsa eikä maksaisi summaa takaisin, olisi varmaan jo entinen mies.
Sama homma pätee tässä. Siihen ruokaan on mennyt rahaa, ja sillä on ollut tarkoitus ruokkia kaikki. Tuo on henkistä väkivaltaa ja huomaat sen jos mietit siltä kantilta että kyseessä olisi raha, jolla ei olisi vielä ruokaa ostettu.
Mistä ihmeestä sinä tämän kehitit? Ketjussa on ap kertonut, että mies syö herkut NAKIT FETAT PÄHKINÄT RAHKAT JUGURTIT LIHAPULLAT LEIKKELEET JUUSTOT KARKIT LIMSAT ja että ruokaa heillä saa niin paljon kuin haluaa - tämän oletan koskevan kaikkia perheenjäseniä, ruokaa riittää, varsinaista ruokaa ei ahmita ja sitä riittää kaikille mutta mies napostelee kaikki HERKUT. Jääkaapista ja kaapista katoaa kaikki mitä voi tunkea suuhun suoraan. Tämä on ollut miehellä aina mutta pahentunut lasten myötä. Mies on tunnesyöjä.
"Tunnesyöjän suhde ruokaan on monimutkainen. Syöminen tuo välitöntä lohtua, mutta usein lohtua seuraa syyllisyydentunne. Lohtusyöjä moittii itseään kontrollin menettämisestä ja kokee epäonnistuneensa. Syyllisyyden kierteestä pääsee eroon, kun lakkaa jakamasta ruokia hyviin ja huonoihin, perustui jako sitten kaloreihin, rasvaisuuteen tai hiilihydraattien väärään. Ruokaa pitää ajatella sinä, mitä se oikeasti on: ravinteiden ja energian lähteenä. Varaa kotiisi sellaista ravitsevaa ruokaa, josta pidät. Mieti ennen herkuttelua, miltä olisi mahtaa sen jälkeen tuntua. Voi olla, että se saa sinut luopumaan mässäilyhetkestä ja syömään jotain terveellisempää."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies kerran suhteen alkuvaiheessa söi meidän jääkaapista tofut ja pakkasesta raakasuklaat. Tässä vaiheessa oli siis miehellä jo avaimet meille, mutta omakin asunto vielä.
No, ensinnäkin todellakin suutuin ja en todellakaan peitellyt miehen tekoa lapselta (tai myöhemmin muiltakaan). Laitoin miehen hakemaan meille kiinalaista ja sillä aikaa kun me söimme lapsen kanssa niin hän oli hakemassa uudet tofut kaappiin.
Sitten illemmalla vasta huomasin, että raakasuklaat oli vedellyt naamaan. Pidin lyhyen palopuheen siitä, miten tosiaan itse ne suklaat tein ja miten olin ajatellut ne ihan vaan itselleni. Ja passitin miehen kotiinsa pariksi yöksi.
Ikinä ei ole syönyt enää mitään mitä ei saisi kaapista. Nykyään ollaan jo pitkään asuttu yhdessä ja mies tekee valtaosan ruokaostoksista ja osaa ostaa naposteltavaa jemmaan, koko perheelle.
Ja nykyään jo nauretaan koko hommalle... :)Aika skitsoa. Jos mies syö tofun ja suklaan niin olisi ollut fiksua, että ensin syödään yhdessä miehen korvaukseksi hakema kiinalainen ruoka. Sitten mies voi hakea tilalle tofua. Missään vaiheessa ei kannata suuttua vaan pyytää korjaamaan tilanne. Samoin suklaa tilalle, ihan turhia nuo palopuheet. Sähän idiootti rankaiset miestä kuin koiraa, eristät laumasta, ihan skitsoa, kamalaa.
Ikinä ei mies uskalla ottaa kotonaan jääkaapista mitään, hieno homma. Hyvin koulutettu koira. Ja nykyään te nauratte koko hommalle vapautuneesti hah hah hah hah hah miehen nauru se vasta vapautunutta onkin. Ihan käsittämättömiä kuvioita teillä, valtataistelua ja sitä pidätte vielä terveenä ilmiönä, kehutte oikein, että näin meillä.
No kylläpä nyt dramaattiseksi aloit.
Kun mies tietää, että kotiin on tulossa nälkäinen lapsi ja hänen äiti, silloin ei syödä jääkaapista sitä sen hetken ainoaa "pääraaka-ainetta", varsinkin kun on jo tieto korvan takana, että olen tekemässä tofusta ruokaa (meille kaikille).Ja niiden suklaiden kanssa sama homma, niistä näki kilsan päähän, että ovat käsin tehtyjä ja palaakaan ei ollut kukaan muu maistanut. Ihan viimeistä murua myöten kaikki syöty. Että kyllä suutuin.
Kyllä mies jääkaapilla edelleen ravaa, mutta ei syö (kaikkia) koko perheelle, lapselle tai minulle tarkoitettuja ruokia/herkkuja. Osaa ihan itse ostaa jos jotain omaa haluaa, hänhän se muutenkin ostaa lähes kaikki ruoat. Omasta halustaan.
Kyllä hän joskus on vahingossa syönyt jotain mikä olisi esim lapselle tai ruokaan laitettavaksi tarkoitettua, mutta harvemmin kun yhdessä/vuorotellen ruokia tehdään niin on aika perillä siitä mikä on mihinkin tarkoitukseen. Jos ei tiedä niin kysyy ensin, "onks nää mihin tää kookoskermat".. ja jos joku on vahingossa syöty ja jos ei korvaavaa tuotetta ole kaapeissa niin sitten on kauppareissu edessä.
Onko sinun vaikea uskoa, että miehet ovat myös älykkäitä ihmisiä, että heiltä voi vaatia samoja käytöstapoja kuin muiltakin? Ja, että miehetkin kykenevät ajattelemaan koko perheen etua, myös nälkäisenä?
Minäkin ihmettelin tätä sinun rangaistusjuttua, mies syö tofun ja suklaan, saa raivot, hakee teille kiinalaista, vieläkään ei kelpaa, lähtee hakemaan tofua, saa taas raivot suklaasta ja passitetaan kotiinsa pariksi päiväksi. En kutsu tuota aikuismaiseksi rakentavaksi keskusteluksi vaan nujertamiseksi.
Minä en epäile miehesi älykkyyttä vaan sinun itsesi oikeudenmukaisuutta ja kohtuutta.
Ei tässä kukaan ole raivonnut missään vaiheessa. Suuttunut kylläkin, mutta ei meillä raivota.
Mietippä tilannetta, jossa olet jo edellisenä päivänä alkanut haaveilemaan lempiruoastasi . Kerrot myös miehellesi sen, kuinka paljon sinun tekee mieli sitä tiettyä ruokaa ja kuinka odotat innolla, että pääset töistä kotiin tekemään sitä. Hehkutat ja fiilistelet.
Kotona sitten odottaa miehesi, maha pyöreänä, ruoan tuoksu... ja kun iloisena kysyt, että mitä laitoit (meille), niin jo kysyessä huomaat, ettei jäljellä ole kun likainen tyhjä pannu... kyllä se hieman sieppaa. Se ajattelemattomuus, ettei ottanut muita huomioon, vaikka keskusteluakin oli asiasta käyty ja tiesi kyllä, että lapsi odottaa ruokaa pian - ja minä myös.
Mies lähti hakemaan lisää tofua, jotta voin seuraavana päivänä tehdä sitä ruokaa ja ei itse syönyt kiinalaista, koska oli täynnä!
Lapselle kerron ja opastan miten kuuluu käyttäytyä. Aikuisen miehen oletan jo osaavan nämä asiat.
Suuttuminen on ihan luonnollinen tunnetila ja tunnereaktio. Ei sitä tarvitse sen enempää suurennella kuin vähätelläkkään. Meillä tunteet näytetään, oli ne surua, iloa, pettymystä, suuttumusta jne. Raivota ei ole silti kertaakaan tarvinnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te ”pakotatte” aikuisen ihmisen tekemään mitään???
Suomessa kun ei ole orjuutta.
Ohis
Esim. niin, että pitää keskustelun, ja sanoi että miehen on aika oppia kontrolloimaan raaka-aineiden käyttöä. Kieltäytyy itse käymästä kaupassa ja sanoo että nyt on miehen vastuulla 1 kk todistaa päivittäin että hän pystyy kokkamaan ja ostamaan aineita taloudellisesti. Kyllä normaalisti mies suostuisi tähän, onhan lapset ruokittava. Mutta laittaisin tosiaan miehen kantamaan aikuisen vastuun.
Siinä ei voi olla ilkeä, mutta ystävällisen päättäväisesti on toimittava, että mies ymmärtää kuinka iso ongelma asia on muulle perheelle. Ja om tosiaan oltava hyvin rauhallinen ja päättäväinen.
Tuo on keskustelua, ei ”pakottamista”.
Jos miesei pyyntöihisi suostu/kykene, niin miten pakotat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on parhaillaan päällä ehkä vähän verrannollinen asia miehen kanssa. Siinä kyse Ei ole ruuasta vaan seksistä.
Olin eilen hirveän väsynyt ja tulossa kipeäksi, olin saanut flunssan. Kerroin miehelle siitä ja puhuttiin, että ei sitten seksiä tänään. Katsottiin vähän leffaa. Otin särkylääkkeen ja unilääkkeen ja menin nukkumaan.
No mies alkoikin sitten käyttää seksiä. No sanoin, että jos hn panee oikein nopeasti, niin käy, mutta itse en voi saada mitään, vaan mahdollisimman nopeasti hoidettava. Eiköhän mies alkanut kuitenkin räplätä ja hieroa ja en tietenkään saanut, mutta virkistyin todella paljon. Sitten hän pani itselleen sen orkun ja nukahti. Minä en en nukahtanutkaan. Mulla on unettomuutta ollut vuosia ja valvoin sitten melkein koko yön.
Aamulla tänään olin tosi vihainen, ja sanoin miehelle vihaisena ja kirosinkin, että miksen saanut nukkua. On raskas viikko edessä, enkä halua pahasti sairastua. No mies sanaakaan sanomatta pakkasi kassinsa ja lähti ulos ovesta. Kysyin minne, muttei vastannut. Kyllä hän aina kotiin tulee yöksi, mutta on sitten vihainen/kylmä/mykkäkoulussa monta päivää, mikä on tosi raskasta, kunnes pyydän anteeksi ja sovittelen. Sitten hän anteeksipyyntöni päällepäätteeksi panee, se ei tunnu sovinyoseksiltä vaan joltain määräysoikeuden palauttamiselta pikemminkin.
Mulla on nyt yhtä aikaa vihainen ja katkera olo ja toisaalta syyllinen olo. Miksi menin myöntymään seksi on, kun en missään tapauksessa halunnut. Miksen onnistunut saamaan, kun se olisi rentouttanut. Miksen onnistunut nukkumaan. Miksi puhuin niin vihaisesti syytellen aamulla. Ja että olen huono vaimo, kun en taida enää haluta miestäni kovin usein.
Musta tässä on jotain samaa kuin ap:n kertomuksessa, vaikka tavallaan ihan eri tapahtumat eikä kyse ole ruuasta.
Kiinnostaisi kuulla ap:n miehen reaktioita tällä hetkellä, jos ap vielä lukee ketjua. Vieläkö mies on tajunnut, että hänen käytös on ollut on törkeää ja ap:n eropäätös pitää (vai pitääkö?)?
Mun mies tuli illalla kotiin kuten arvelinkin. Oletti ilmeisesti, että olisin vastassa sopuisana, että riita olisi kadonnut ilmaan katoamisen aikana, olin päi vastoin tosi vihainen ja erityisesti häippäämisestä. Mies itse vähätteli sitä eikä myöntänyt tehneensä mitään väärää. Selitin vihaisena, että se tuntui alistamiselta ja vallankäytöltä. Hän siis on aikoinaan käynyt jopa käsiksi minuun, kun en vastannut puhelimeen, mutta on muka ok itse kadota noin vain päiväksi. Hän ei suostunut pyytämään edes anteeksi.
Olen välill miettinyt, että onko tässä suhteessa henkistä väkivaltaa. Olen oireillut kuin olisi. Välillä onmollut selvästi, mutta välillä taas ollut aivan normaalia. Silloin olen ajatellut, että ehkä ei ole sittenkään ollut, että ehkä olen kuvitellut kaiken tai jotenkin aiheuttanut niitä eli ollut itse syyllinen. Nyt tuntui siltä, että onhan miehesdä ihan todisteellisesti sellainen piirre, etten ole sitä vain kuvitellut.
Aamulla hän oli ihan eri ihminen ja pyysi anteeksi ja sanoi miettineensä, miltä se musta tuntui. Oli ihan hirveän musertuneen oloinen ja aidosti katuva. Tuntuu, että hänellä välillä tulee itsestään sellainen omakuva, että on parempi ja ylempi kuin minä. Nyt se kuva oli selvästi murskaantunut ja hän tuntui oikeasti näkevän, että oli tehnyt väärin. Ehkä tässä on toivoa muutokseen. Toisaalta voi olla, että tmä on tilapäistä vain. Kun hän halasi, niin omat ajatukseni tapahtumista alkoivat mennä puuroisemmiksi ja aloin miettiä, että ehkä ylireagoin ja oli jo vaikeampi muistaa, mitä oikein tapahtui.
Siiyä tuli mieleen, että mitenköhän ap:lla menee. Onko eropäätös yhä pitänyt? Olen varma, että miehensä alkaa mukavammaksi ja lupaa muuttua, kun tajuaa, että ap oli tosissaan eron suhteen.
Kyllä, suhteessasi on henkistä väkivaltaa. Mutta miksi mietit enää sitä, kun fyysistäkin on jo? Kumpikaan noista ei lopu itsekseen, etkä voi itse tehdä yhtään mitään sellaista, että ne eivät jatkuisi. Koska ongelma ei ole sinussa, vaan miehessä, eikä toista ihmistä voi muuttaa.
Mä olin joskus samassa tilanteessa ja lopulta melkein pääsin hengestäni. Fyysiset vammat säilyvät lopun ikää. Pidän itseäni onnekkaana kun henki säilyi, niin sekaisin poikaystäväni lopussa oli.
Pelasta itsesi. Ainoa narsistin uhrille jaettava palkintopytty on tuhkauurna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies kerran suhteen alkuvaiheessa söi meidän jääkaapista tofut ja pakkasesta raakasuklaat. Tässä vaiheessa oli siis miehellä jo avaimet meille, mutta omakin asunto vielä.
No, ensinnäkin todellakin suutuin ja en todellakaan peitellyt miehen tekoa lapselta (tai myöhemmin muiltakaan). Laitoin miehen hakemaan meille kiinalaista ja sillä aikaa kun me söimme lapsen kanssa niin hän oli hakemassa uudet tofut kaappiin.
Sitten illemmalla vasta huomasin, että raakasuklaat oli vedellyt naamaan. Pidin lyhyen palopuheen siitä, miten tosiaan itse ne suklaat tein ja miten olin ajatellut ne ihan vaan itselleni. Ja passitin miehen kotiinsa pariksi yöksi.
Ikinä ei ole syönyt enää mitään mitä ei saisi kaapista. Nykyään ollaan jo pitkään asuttu yhdessä ja mies tekee valtaosan ruokaostoksista ja osaa ostaa naposteltavaa jemmaan, koko perheelle.
Ja nykyään jo nauretaan koko hommalle... :)Aika skitsoa. Jos mies syö tofun ja suklaan niin olisi ollut fiksua, että ensin syödään yhdessä miehen korvaukseksi hakema kiinalainen ruoka. Sitten mies voi hakea tilalle tofua. Missään vaiheessa ei kannata suuttua vaan pyytää korjaamaan tilanne. Samoin suklaa tilalle, ihan turhia nuo palopuheet. Sähän idiootti rankaiset miestä kuin koiraa, eristät laumasta, ihan skitsoa, kamalaa.
Ikinä ei mies uskalla ottaa kotonaan jääkaapista mitään, hieno homma. Hyvin koulutettu koira. Ja nykyään te nauratte koko hommalle vapautuneesti hah hah hah hah hah miehen nauru se vasta vapautunutta onkin. Ihan käsittämättömiä kuvioita teillä, valtataistelua ja sitä pidätte vielä terveenä ilmiönä, kehutte oikein, että näin meillä.
No kylläpä nyt dramaattiseksi aloit.
Kun mies tietää, että kotiin on tulossa nälkäinen lapsi ja hänen äiti, silloin ei syödä jääkaapista sitä sen hetken ainoaa "pääraaka-ainetta", varsinkin kun on jo tieto korvan takana, että olen tekemässä tofusta ruokaa (meille kaikille).Ja niiden suklaiden kanssa sama homma, niistä näki kilsan päähän, että ovat käsin tehtyjä ja palaakaan ei ollut kukaan muu maistanut. Ihan viimeistä murua myöten kaikki syöty. Että kyllä suutuin.
Kyllä mies jääkaapilla edelleen ravaa, mutta ei syö (kaikkia) koko perheelle, lapselle tai minulle tarkoitettuja ruokia/herkkuja. Osaa ihan itse ostaa jos jotain omaa haluaa, hänhän se muutenkin ostaa lähes kaikki ruoat. Omasta halustaan.
Kyllä hän joskus on vahingossa syönyt jotain mikä olisi esim lapselle tai ruokaan laitettavaksi tarkoitettua, mutta harvemmin kun yhdessä/vuorotellen ruokia tehdään niin on aika perillä siitä mikä on mihinkin tarkoitukseen. Jos ei tiedä niin kysyy ensin, "onks nää mihin tää kookoskermat".. ja jos joku on vahingossa syöty ja jos ei korvaavaa tuotetta ole kaapeissa niin sitten on kauppareissu edessä.
Onko sinun vaikea uskoa, että miehet ovat myös älykkäitä ihmisiä, että heiltä voi vaatia samoja käytöstapoja kuin muiltakin? Ja, että miehetkin kykenevät ajattelemaan koko perheen etua, myös nälkäisenä?
Minäkin ihmettelin tätä sinun rangaistusjuttua, mies syö tofun ja suklaan, saa raivot, hakee teille kiinalaista, vieläkään ei kelpaa, lähtee hakemaan tofua, saa taas raivot suklaasta ja passitetaan kotiinsa pariksi päiväksi. En kutsu tuota aikuismaiseksi rakentavaksi keskusteluksi vaan nujertamiseksi.
Minä en epäile miehesi älykkyyttä vaan sinun itsesi oikeudenmukaisuutta ja kohtuutta.
Ei tässä kukaan ole raivonnut missään vaiheessa. Suuttunut kylläkin, mutta ei meillä raivota.
Mietippä tilannetta, jossa olet jo edellisenä päivänä alkanut haaveilemaan lempiruoastasi . Kerrot myös miehellesi sen, kuinka paljon sinun tekee mieli sitä tiettyä ruokaa ja kuinka odotat innolla, että pääset töistä kotiin tekemään sitä. Hehkutat ja fiilistelet.Kotona sitten odottaa miehesi, maha pyöreänä, ruoan tuoksu... ja kun iloisena kysyt, että mitä laitoit (meille), niin jo kysyessä huomaat, ettei jäljellä ole kun likainen tyhjä pannu... kyllä se hieman sieppaa. Se ajattelemattomuus, ettei ottanut muita huomioon, vaikka keskusteluakin oli asiasta käyty ja tiesi kyllä, että lapsi odottaa ruokaa pian - ja minä myös.
Mies lähti hakemaan lisää tofua, jotta voin seuraavana päivänä tehdä sitä ruokaa ja ei itse syönyt kiinalaista, koska oli täynnä!
Lapselle kerron ja opastan miten kuuluu käyttäytyä. Aikuisen miehen oletan jo osaavan nämä asiat.
Suuttuminen on ihan luonnollinen tunnetila ja tunnereaktio. Ei sitä tarvitse sen enempää suurennella kuin vähätelläkkään. Meillä tunteet näytetään, oli ne surua, iloa, pettymystä, suuttumusta jne. Raivota ei ole silti kertaakaan tarvinnut.
"No, ensinnäkin todellakin suutuin ja en todellakaan peitellyt miehen tekoa lapselta (tai myöhemmin muiltakaan). Laitoin miehen hakemaan meille kiinalaista ja sillä aikaa kun me söimme lapsen kanssa niin hän oli hakemassa uudet tofut kaappiin.
Sitten illemmalla vasta huomasin, että raakasuklaat oli vedellyt naamaan. Pidin lyhyen palopuheen siitä, miten tosiaan itse ne suklaat tein ja miten olin ajatellut ne ihan vaan itselleni. Ja passitin miehen kotiinsa pariksi yöksi."
Miten meni niinku omasta mielestä? Suutuit, kerroit miehen mokan lapsen lisäksi muille ihmisille, mies hakee tuplahyvityksenä ensin kiinalaista ja sitten vielä tofua, palkintona uudet läksytykset suklaasta, ja porttikielto kotiinne pari kolme päivää. Aha, tässä kodissa näytetään vapaasti tunteet ja annetaan ilolla hylkäämiskokemukset. No, turha väitellä. Sinä olet kohtuuden ystävä, selvästikin. Kannattaa ehkä miettiä minkä viestin välität hieman uhkaavalla käytökselläsi ja millaisen luottamuksen rakennat parisuhteeseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herkkujen osalta asia ratkeaa sillä, että niitä ei osteta ollenkaan. Yhtenä päivänä viikossa herkkupäivä riittää kyllä hyvin lapsillekin ja silloin voit ostaa lapsille karkkipussit, jotka ottavat omiin huoneisiinsa. Muuten tuollaiset vanukkaat sun muut ovat tarpeettomia.
Lisäksi erillinen laatikko jääkaappiin raaka-aineille, joita tarvitaan ruuanvalmistukseen ja päälle lappu, että sitä laatikkoa ei kollata. Yhdelle hyllylle sitten vapaasti otettavat välipalatarpeet. Jos mies syö ruokalaatikosta esim nakit, hän käy itse ostamassa uudet tilalle. Tällaiset pelisäännöt kyllä aikuinen oppii ja pystyy niitä halutessaan noudattamaan. Ja sitten jos mies ei halua niitä noudattaa, on kyse tahallisesta kiusanteosta, mikä onkin sitten jo oma ongelmansa. Itse en jatkaisi yhteiselämää ihmisen kanssa, joka kiusaa minua tahallaan.
Tuli mieleen tuosta tofuepisodista niin selittääkö ihmisten liskoaivot tätä käyttäytymistä.
"Liskoaivot ja vallan addiktio kulkevat käsi kädessä. Näitä persoonallisuuksia johtavat tunteet, jotka ovat primitiivisiä ja erittäin aggressiivisia. Niiltä puuttuu empatia kokonaan, ja ainut asia mikä on olemassa, on ylivallan tuottama nautinto, sekä huoli itsestä. Heidän mielissään ei ole tilaa itsehillinnälle. Ja vielä vähemmän huolenaihetta muita ihmisiä kohtaan."
Jos nainen pettyy miehen käytökseen ja tilanteeseen liittyy lapsia niin huoli lapsista muodostaa napostelusta uhan ja nainen puolustaa lapsiaan vihollista eli miestään kohtaan. Siksi ylireagoidaan ja ei löydy mitään empatiaa vaikkapa napostelulle tai jääkaapin tyhjentämiselle.
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää miksi se nainen ei ole oivaltanut mitään monen vuoden aikana kun sama juttu toistuu ja toistuu, mies syö lasten pienestä karkkipussseista karkkeja.
Nainen ostaa aina sen pienen karkkipussin eikä miehelle mitään kun on kysynyt että ostanko sulle. Mies sanoo ei kun ei halua olla ahmattikarkkisyöppö ja nainen ei osta kuin pienen karkkipussin lapsille. Sitte mies repee kiusaukseen ja syö siitä pussista karkkeja ja lapset itkee. Siinähän molemmat tyhmät vanhemmat itkettää lapsia.
Joka ikinen lauantai sen pienen lauantaipussin kanssa sama homma.
Jos toi mies putoo katolta ja rikkoo kaikki kylkiluut ja nainen kysyy et soitetaanko ambulanssi, mies sanoo ei, nainen ei soita ja luu onkin puhkaissut niehen keuhkon, mies kuolee pihalle. No se sano ettei tartte soittaa ambulanssia. Tai nainen kysyy et hei lähtikö sulla taju tossa äsken, ei mulla mitään, ei sitte ja mies viruu pari tuntia lattialla. Ei siinä mitään.
Nainen on ihan oikeassa periaatteensa kanssa, ei on ei eikä parisuhteessa tarvitse joustaa periaatteista minkään perherauhan takia.
Niin, etenkään sen miehen, joka valehtelee, ettei halua karkkia eikä tule koskemaan lasten karkkeihin, ja sitten itkettää lapsia. Tai joka on niin tyhmä että kieltäytyy ambulanssista tai avusta, kun putoaa katolta tai on menettänyt hetkeksi tajunsa.
Harvinaisen tampio ukko, miten tuollaisen kanssa voisi kukaan täysipäinen parisuhteessa olla?
Vierailija kirjoitti:
Monesti parisuhteessa on hyvä muistaa onko parempi olla oikeassa vai onnellinen.
Aloittaja on oikeassa mutta tekeekö se hänet onnelliseksi.
Hänen ei *tarvitse* ostaa ylimääräistä ruokaa, mutta jos...
Miksi sen miehen ei tarvitse mietiskellä näitä?
Vierailija kirjoitti:
Sen takia vaimo joustaa, että silloin ei tarvitse joka päivä stressata tästä asiasta.
Miksi mies ei jousta, jottei tarvitse joka päivä stressata siitä asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää miksi se nainen ei ole oivaltanut mitään monen vuoden aikana kun sama juttu toistuu ja toistuu, mies syö lasten pienestä karkkipussseista karkkeja.
Nainen ostaa aina sen pienen karkkipussin eikä miehelle mitään kun on kysynyt että ostanko sulle. Mies sanoo ei kun ei halua olla ahmattikarkkisyöppö ja nainen ei osta kuin pienen karkkipussin lapsille. Sitte mies repee kiusaukseen ja syö siitä pussista karkkeja ja lapset itkee. Siinähän molemmat tyhmät vanhemmat itkettää lapsia.
Joka ikinen lauantai sen pienen lauantaipussin kanssa sama homma.
Jos toi mies putoo katolta ja rikkoo kaikki kylkiluut ja nainen kysyy et soitetaanko ambulanssi, mies sanoo ei, nainen ei soita ja luu onkin puhkaissut niehen keuhkon, mies kuolee pihalle. No se sano ettei tartte soittaa ambulanssia. Tai nainen kysyy et hei lähtikö sulla taju tossa äsken, ei mulla mitään, ei sitte ja mies viruu pari tuntia lattialla. Ei siinä mitään.
Nainen on ihan oikeassa periaatteensa kanssa, ei on ei eikä parisuhteessa tarvitse joustaa periaatteista minkään perherauhan takia.
Niin, etenkään sen miehen, joka valehtelee, ettei halua karkkia eikä tule koskemaan lasten karkkeihin, ja sitten itkettää lapsia. Tai joka on niin tyhmä että kieltäytyy ambulanssista tai avusta, kun putoaa katolta tai on menettänyt hetkeksi tajunsa.
Harvinaisen tampio ukko, miten tuollaisen kanssa voisi kukaan täysipäinen parisuhteessa olla?
Ai tajuttoman kanssa parisuhteessa? Se tajuttomuus on kuitenkin ainut tapa millä sinunkin miehesi kestää sinua.
Miksi se on vaimon asia joustaa periaatteista, kun mies syö lasten karkit vaikka on luvannut, ettei söisi?