Puolisoni tyhjentää jääkaapin.

Surullinen asenne joillakin. Naisen tulee uhrautua, joustaa, sietää passata, alistua, vaieta. Kunhan vain mies on onnellinen, se on pääasia. Ei sen vaimon mielipiteillä väliä.

Vierailija kirjoitti:

Surullinen asenne joillakin. Naisen tulee uhrautua, joustaa, sietää passata, alistua, vaieta. Kunhan vain mies on onnellinen, se on pääasia. Ei sen vaimon mielipiteillä väliä.

En minä noita eriäviä kommentteja, ainakaan kaikkia, noin lukenut. Yhdellä on heikkous yhteen suuntaan ja toisella toiseen, puolisot voivat tukea toisiaan vahvuuksillaan. Valitse ne sodat mitä käyt oli eräskin viisaus. Ap kertoi, että mies on hyvä ihminen ja rakastava isä. Siksi minäkin ajattelen, että hyvä vaimo auttaa miestään tämän ahmimishäiriössä kun mies tuntuu olevan umpikujassa itsensä kanssa tässä asiassa. Moni muu puusilmä taas on sitä mieltä, että uhkailu on tässä paras konsti, joko tai.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullinen asenne joillakin. Naisen tulee uhrautua, joustaa, sietää passata, alistua, vaieta. Kunhan vain mies on onnellinen, se on pääasia. Ei sen vaimon mielipiteillä väliä.

En minä noita eriäviä kommentteja, ainakaan kaikkia, noin lukenut. Yhdellä on heikkous yhteen suuntaan ja toisella toiseen, puolisot voivat tukea toisiaan vahvuuksillaan. Valitse ne sodat mitä käyt oli eräskin viisaus. Ap kertoi, että mies on hyvä ihminen ja rakastava isä. Siksi minäkin ajattelen, että hyvä vaimo auttaa miestään tämän ahmimishäiriössä kun mies tuntuu olevan umpikujassa itsensä kanssa tässä asiassa. Moni muu puusilmä taas on sitä mieltä, että uhkailu on tässä paras konsti, joko tai.

Ap kertoi, että tämä "hyvä ihminen" suuttui keskusteluyrityksestä niin että jätti lapsensa ja näiden äidin kotiin ja lähti teille tietymättömille puhelimeen vastaamatta. Ja tämä "rakastava isä" ei myöskään voinut itse lähteä kauppaan, edes kantamaan kasseja, koska inhoaa käydä kaupassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullinen asenne joillakin. Naisen tulee uhrautua, joustaa, sietää passata, alistua, vaieta. Kunhan vain mies on onnellinen, se on pääasia. Ei sen vaimon mielipiteillä väliä.

En minä noita eriäviä kommentteja, ainakaan kaikkia, noin lukenut. Yhdellä on heikkous yhteen suuntaan ja toisella toiseen, puolisot voivat tukea toisiaan vahvuuksillaan. Valitse ne sodat mitä käyt oli eräskin viisaus. Ap kertoi, että mies on hyvä ihminen ja rakastava isä. Siksi minäkin ajattelen, että hyvä vaimo auttaa miestään tämän ahmimishäiriössä kun mies tuntuu olevan umpikujassa itsensä kanssa tässä asiassa. Moni muu puusilmä taas on sitä mieltä, että uhkailu on tässä paras konsti, joko tai.

Ap kertoi, että tämä "hyvä ihminen" suuttui keskusteluyrityksestä niin että jätti lapsensa ja näiden äidin kotiin ja lähti teille tietymättömille puhelimeen vastaamatta. Ja tämä "rakastava isä" ei myöskään voinut itse lähteä kauppaan, edes kantamaan kasseja, koska inhoaa käydä kaupassa. 

Juu, raskasta joutua hylätyksi omaan kotiinsa nukkumaan. Ehkä mies yritti hakea tuntumaa millaista se sitten on kun on erottu. Sitten se mies soitti ap:lle vasta aamulla, herra jumala. Kyllä se pitäisi olla niin kun keskustellaan ihmisen ongelmasta niin se keskustellaan silloin kun toinen ihminen niin tahtoo ja niin pitkään kun se toinen tahtoo, se on terapeuttista. Hyvä ja rakastava isä käy ennen kaikkea kaupassa. K-market, kunnon isä, S-market, sitoutunut isä, Citymarket, carpaasi ja vahva isä.

Jos olisin ap, niin olisin aivan raivoissani varsinkin miehen katoamisesta. Mies ikäänkuin asettuu jatkuvasti vaimonsa ja lastensa yläpuolelle eikä katso olevansa velvollinen kohtaamaan ketään tasavertaisena. Ei ruuan, muiden huomioonkin, kaupassakäynnin, ruuanlaittamisen tai keskustelun ja kommunikoinnin suhteen. On täysin mahdotonta muuten sekin, että sellainen henkilö olisi hyvä isä tai puoliso muuten. Ap on elänyt harhassa, in denial, tähän asti. Onneksi teki tämän ketjun.

Minä odotan isäsuhteeltani ennen kaikkea kaupassa käyntiä. Ja sitten että isä valvoo kotona kun minä nukun, äidin läsnäolo ei riitä. Eihän se äiti ole edes oikeasti läsnä kun vauva-palstailee koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullinen asenne joillakin. Naisen tulee uhrautua, joustaa, sietää passata, alistua, vaieta. Kunhan vain mies on onnellinen, se on pääasia. Ei sen vaimon mielipiteillä väliä.

En minä noita eriäviä kommentteja, ainakaan kaikkia, noin lukenut. Yhdellä on heikkous yhteen suuntaan ja toisella toiseen, puolisot voivat tukea toisiaan vahvuuksillaan. Valitse ne sodat mitä käyt oli eräskin viisaus. Ap kertoi, että mies on hyvä ihminen ja rakastava isä. Siksi minäkin ajattelen, että hyvä vaimo auttaa miestään tämän ahmimishäiriössä kun mies tuntuu olevan umpikujassa itsensä kanssa tässä asiassa. Moni muu puusilmä taas on sitä mieltä, että uhkailu on tässä paras konsti, joko tai.

Ap kertoi, että tämä "hyvä ihminen" suuttui keskusteluyrityksestä niin että jätti lapsensa ja näiden äidin kotiin ja lähti teille tietymättömille puhelimeen vastaamatta. Ja tämä "rakastava isä" ei myöskään voinut itse lähteä kauppaan, edes kantamaan kasseja, koska inhoaa käydä kaupassa. 

Juu, raskasta joutua hylätyksi omaan kotiinsa nukkumaan. Ehkä mies yritti hakea tuntumaa millaista se sitten on kun on erottu. Sitten se mies soitti ap:lle vasta aamulla, herra jumala. Kyllä se pitäisi olla niin kun keskustellaan ihmisen ongelmasta niin se keskustellaan silloin kun toinen ihminen niin tahtoo ja niin pitkään kun se toinen tahtoo, se on terapeuttista. Hyvä ja rakastava isä käy ennen kaikkea kaupassa. K-market, kunnon isä, S-market, sitoutunut isä, Citymarket, carpaasi ja vahva isä.

Kuule aloittajan tuleva exä. Sun muijas pärjää loistavasti ilman suakin. Teit ehkä rakastavimman teon ikinä kun ymmärsit lähteä ja päästää vaimon ja lapset sinua passaamasta. Mee sieltä tuttavien nurkista äitis helmoihin syötettäväksi. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt alkaa jo oikeasti pistään vihaksi. Menen kauppaan, haen tarvikkeet ja kun seuraavana päivänä alan kokkaamaan, hyvä osa niistä puuttuu. Kiva tehdä nakkikastiketta kun nakit puuttuu, kiva tehdä ruokaa kun pähkinät on syöty. Lapsille ostan pikkuiset rahkat, niitä jotka on hyvä jos kahden ruokalusikallisen kokoisia, syöty. Pieni karkkipussi perjantaina ostettu jotta lapset saa hieman herkkuja lauantaina, syöty. Fetajuustot salaattiin, katoavat noin vaan.

Ja olen sanonut, älä syö näitä, käytän ne kunnon ruokaan tai ne on lapsille.

Menen kauppaan kysyn, haluaako mehua tai limsaa itselleen, ikinä ei halua, ei karkkia ei halua ei. Ja sitten vetelee ne illalla pois. Eikä auta vaikka ostan niin paljon että riittä kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle, ei, se vetää silti kaiken ja lopulta mäkisee miten mahaan sattuu tai karkit lihottaa.

Jumaliste, kaikki pitää piilottaa kuin lapselta ja silti se aloittaa iltaisin kaappien kollaamisen jos jotakin löytäisi. Perhana lapsetkin itkee kun heidänkin osuudet ahneudessaan vetää. Ikinä ei saisi mitään ostaa, mutta en halua lapsiakaan ilman hyvää silloin tällöin jättää tai kokata vaan keittoja, mitä ei pysty närkkimään.

Kun kysyn etsintäretken aikana onko nälkä, ei kuulemma ja lopettaa, kunnes taas myöhemmin aloittaa etsintä retkensä.

Miten hemmetissä mä estän tota miestä syömästä kaikkea. Ruokaa saa syödä niin paljon kun haluaa mutta se syö vaikkei ole nälkä, myöntää sen itsekin.

Laitata jääkaappiin kunnollinen lukko ja pidä avaimet mukanasi

En jaksa enää vastata niille, jotka edelleen kysyvät, että miksi se mies ei jousta tai miksei se mies ajattele jne.

Kun ei jousta ja ei ajattele.

Jos asia on niin, ettää ei halua erota ja mies ei muutu, niin sehän on sitten jatkuva piina ja valitus, jollei sitten itse jousta.

Sillä saisi ainakin jonkun tolkun ja kun itse hoitaa ruokahuollon niin ei tarvitse mieheltä kysellä.

Itse ainakin turhaantuisin ja väsyisin miehen opettamiseen ja siihen oppimisen odotteluun, ja taas turhaan.

Jos en kuitenkaan haluaisi hänestä erota. Niin jokin toimintatapa pitäisi löytyä tilanteen selviämiseen, oli se mikä tahansa.

Parempi sekin kuin jatkuva tyytymättömyys toiseen ja marina hänen toiminnastaan.

Sekö sitten on hyvä tilanne kunhan nainen vaan ei joudu ottamaan ruokahuoltoa kontolle?

Miksi ihmeessä se nähdään naisen kannalta huonona vaihtoehtona? Ei tarvitse kysellä ja pettyä kun uskoo miehen puheisiin. Ostaa sitä mistä tietää miehen tykkäävän ja runsaalla kädellä.

Joskus sanotaan, että fiksumpi väistää, nainen voisi olla se fiksumpi ja laittaisi asian kondikseen, vaikkapa sitten *väistämällä*.

Koska tosiasia on ellei eroa niin mies on sitten sellainen kun on ja sen asian kanssa on sitten elettävä ja tehtävä se elämä mahdollisimman siedettäväksi.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa enää vastata niille, jotka edelleen kysyvät, että miksi se mies ei jousta tai miksei se mies ajattele jne.

Kun ei jousta ja ei ajattele.

Jos asia on niin, ettää ei halua erota ja mies ei muutu, niin sehän on sitten jatkuva piina ja valitus, jollei sitten itse jousta.

Sillä saisi ainakin jonkun tolkun ja kun itse hoitaa ruokahuollon niin ei tarvitse mieheltä kysellä.

Itse ainakin turhaantuisin ja väsyisin miehen opettamiseen ja siihen oppimisen odotteluun, ja taas turhaan.

Jos en kuitenkaan haluaisi hänestä erota. Niin jokin toimintatapa pitäisi löytyä tilanteen selviämiseen, oli se mikä tahansa.

Parempi sekin kuin jatkuva tyytymättömyys toiseen ja marina hänen toiminnastaan.

Sekö sitten on hyvä tilanne kunhan nainen vaan ei joudu ottamaan ruokahuoltoa kontolle?

Miksi ihmeessä se nähdään naisen kannalta huonona vaihtoehtona? Ei tarvitse kysellä ja pettyä kun uskoo miehen puheisiin. Ostaa sitä mistä tietää miehen tykkäävän ja runsaalla kädellä.

Joskus sanotaan, että fiksumpi väistää, nainen voisi olla se fiksumpi ja laittaisi asian kondikseen, vaikkapa sitten *väistämällä*.

Koska tosiasia on ellei eroa niin mies on sitten sellainen kun on ja sen asian kanssa on sitten elettävä ja tehtävä se elämä mahdollisimman siedettäväksi.

Kaikki paitsi sinä ovat sitä mieltä, että on parempi erota. Asenteesi on verrannollinen siihen, että "kun mies nyt kuitenkin lyö ja varstaa ja valehtelee, niin se pitää hyväksyä, jottei menetä miestä".

Normaalien ihmisten pointti kuitenkin on, ettei kukaan halua p@skaa kumppania ja on parempi olla ilman kuin yhdessä sellaisen kanssa. Vähänkään itseään arvostava ihminen ei ota puolisoksi ihmistä, josta tulee elämään enemmän taakkaa ja murhetta kuin iloa.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa enää vastata niille, jotka edelleen kysyvät, että miksi se mies ei jousta tai miksei se mies ajattele jne.

Kun ei jousta ja ei ajattele.

Jos asia on niin, ettää ei halua erota ja mies ei muutu, niin sehän on sitten jatkuva piina ja valitus, jollei sitten itse jousta.

Sillä saisi ainakin jonkun tolkun ja kun itse hoitaa ruokahuollon niin ei tarvitse mieheltä kysellä.

Itse ainakin turhaantuisin ja väsyisin miehen opettamiseen ja siihen oppimisen odotteluun, ja taas turhaan.

Jos en kuitenkaan haluaisi hänestä erota. Niin jokin toimintatapa pitäisi löytyä tilanteen selviämiseen, oli se mikä tahansa.

Parempi sekin kuin jatkuva tyytymättömyys toiseen ja marina hänen toiminnastaan.

Sekö sitten on hyvä tilanne kunhan nainen vaan ei joudu ottamaan ruokahuoltoa kontolle?

Miksi ihmeessä se nähdään naisen kannalta huonona vaihtoehtona? Ei tarvitse kysellä ja pettyä kun uskoo miehen puheisiin. Ostaa sitä mistä tietää miehen tykkäävän ja runsaalla kädellä.

Joskus sanotaan, että fiksumpi väistää, nainen voisi olla se fiksumpi ja laittaisi asian kondikseen, vaikkapa sitten *väistämällä*.

Koska tosiasia on ellei eroa niin mies on sitten sellainen kun on ja sen asian kanssa on sitten elettävä ja tehtävä se elämä mahdollisimman siedettäväksi.

Totta kai, tämä on tolkun ihmisen kommentti, tarkoittaa järkevä ja käytännöllinen. Suomihan on täynnä sananlaskuja kuten ettei käärmettä voi pyssyyn ajaa, sanoissa on elämän mittainen viisaus.

Hirveän harva täällä ei ymmärrä sitä, että kun ei eletä ideaalitilanteessa niin täytyy kehitellä tilanteeseen sopivat konstit ja ketään ei voi pakolla muuttaa.

Joku toinen kommentoi että "Jo Einstein totesi aikanaan, että on tyhmyyttä,tehdä asiat samalla tavalla ja odottaa erilaisia tuloksia. Ap:n vain pitää alkaa tekemään jotain toisella tavall. Toista ei voi muuttaa. Itseään voi." ja tämä kommentti sai yli 100 tykkäystä.

Näin se vaan menee, ihminen ottaa etäisyyttä tai hyväksyy tilanteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa enää vastata niille, jotka edelleen kysyvät, että miksi se mies ei jousta tai miksei se mies ajattele jne.

Kun ei jousta ja ei ajattele.

Jos asia on niin, ettää ei halua erota ja mies ei muutu, niin sehän on sitten jatkuva piina ja valitus, jollei sitten itse jousta.

Sillä saisi ainakin jonkun tolkun ja kun itse hoitaa ruokahuollon niin ei tarvitse mieheltä kysellä.

Itse ainakin turhaantuisin ja väsyisin miehen opettamiseen ja siihen oppimisen odotteluun, ja taas turhaan.

Jos en kuitenkaan haluaisi hänestä erota. Niin jokin toimintatapa pitäisi löytyä tilanteen selviämiseen, oli se mikä tahansa.

Parempi sekin kuin jatkuva tyytymättömyys toiseen ja marina hänen toiminnastaan.

Sekö sitten on hyvä tilanne kunhan nainen vaan ei joudu ottamaan ruokahuoltoa kontolle?

Miksi ihmeessä se nähdään naisen kannalta huonona vaihtoehtona? Ei tarvitse kysellä ja pettyä kun uskoo miehen puheisiin. Ostaa sitä mistä tietää miehen tykkäävän ja runsaalla kädellä.

Joskus sanotaan, että fiksumpi väistää, nainen voisi olla se fiksumpi ja laittaisi asian kondikseen, vaikkapa sitten *väistämällä*.

Koska tosiasia on ellei eroa niin mies on sitten sellainen kun on ja sen asian kanssa on sitten elettävä ja tehtävä se elämä mahdollisimman siedettäväksi.

Totta kai, tämä on tolkun ihmisen kommentti, tarkoittaa järkevä ja käytännöllinen. Suomihan on täynnä sananlaskuja kuten ettei käärmettä voi pyssyyn ajaa, sanoissa on elämän mittainen viisaus.

Hirveän harva täällä ei ymmärrä sitä, että kun ei eletä ideaalitilanteessa niin täytyy kehitellä tilanteeseen sopivat konstit ja ketään ei voi pakolla muuttaa.

Joku toinen kommentoi että "Jo Einstein totesi aikanaan, että on tyhmyyttä,tehdä asiat samalla tavalla ja odottaa erilaisia tuloksia. Ap:n vain pitää alkaa tekemään jotain toisella tavall. Toista ei voi muuttaa. Itseään voi." ja tämä kommentti sai yli 100 tykkäystä.

Näin se vaan menee, ihminen ottaa etäisyyttä tai hyväksyy tilanteen.

Olen kanssasi samaa mieltä siinä, että jos haluaa elää moisen miehen kanssa, kannattaa toki ennen muuttaa omaa käytöstään kuin odottaa ja toivoa miehen muuttuvan.

Aloittajan kuvailemassa tilanteessa kuitenkin tilanne vaikutti olevan melko toivoton, parisuhde ja perhekuvio sairas ja lapsillekin haitallinen. Tällöin kallistuisin eron kannalle. Juuri siksi että toista ei voi muuttaa. 

Ei se aviossa pysyminen ja miehen pitäminen sinänsä niin iso itseisarvo ole, että sen vuoksi kannattaa hukata oma ja lastensa hyvinvointi ja elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa enää vastata niille, jotka edelleen kysyvät, että miksi se mies ei jousta tai miksei se mies ajattele jne.

Kun ei jousta ja ei ajattele.

Jos asia on niin, ettää ei halua erota ja mies ei muutu, niin sehän on sitten jatkuva piina ja valitus, jollei sitten itse jousta.

Sillä saisi ainakin jonkun tolkun ja kun itse hoitaa ruokahuollon niin ei tarvitse mieheltä kysellä.

Itse ainakin turhaantuisin ja väsyisin miehen opettamiseen ja siihen oppimisen odotteluun, ja taas turhaan.

Jos en kuitenkaan haluaisi hänestä erota. Niin jokin toimintatapa pitäisi löytyä tilanteen selviämiseen, oli se mikä tahansa.

Parempi sekin kuin jatkuva tyytymättömyys toiseen ja marina hänen toiminnastaan.

Sekö sitten on hyvä tilanne kunhan nainen vaan ei joudu ottamaan ruokahuoltoa kontolle?

Miksi ihmeessä se nähdään naisen kannalta huonona vaihtoehtona? Ei tarvitse kysellä ja pettyä kun uskoo miehen puheisiin. Ostaa sitä mistä tietää miehen tykkäävän ja runsaalla kädellä.

Joskus sanotaan, että fiksumpi väistää, nainen voisi olla se fiksumpi ja laittaisi asian kondikseen, vaikkapa sitten *väistämällä*.

Koska tosiasia on ellei eroa niin mies on sitten sellainen kun on ja sen asian kanssa on sitten elettävä ja tehtävä se elämä mahdollisimman siedettäväksi.

Totta kai, tämä on tolkun ihmisen kommentti, tarkoittaa järkevä ja käytännöllinen. Suomihan on täynnä sananlaskuja kuten ettei käärmettä voi pyssyyn ajaa, sanoissa on elämän mittainen viisaus.

Hirveän harva täällä ei ymmärrä sitä, että kun ei eletä ideaalitilanteessa niin täytyy kehitellä tilanteeseen sopivat konstit ja ketään ei voi pakolla muuttaa.

Joku toinen kommentoi että "Jo Einstein totesi aikanaan, että on tyhmyyttä,tehdä asiat samalla tavalla ja odottaa erilaisia tuloksia. Ap:n vain pitää alkaa tekemään jotain toisella tavall. Toista ei voi muuttaa. Itseään voi." ja tämä kommentti sai yli 100 tykkäystä.

Näin se vaan menee, ihminen ottaa etäisyyttä tai hyväksyy tilanteen.

Ihan kuin ajattelisit, että parisuhde on kuin elinkautisrangaistus, jolle ei voi mitään ja kauheaankin suhteeseen pitää vain sopeutua. Todella kummallinen ajattelumalli. Terveen itsetunnon omaava ei ylipäätään halua pysytellä huonossa suhteessa. Se ei ole mikään itseisarvo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt alkaa jo oikeasti pistään vihaksi. Menen kauppaan, haen tarvikkeet ja kun seuraavana päivänä alan kokkaamaan, hyvä osa niistä puuttuu. Kiva tehdä nakkikastiketta kun nakit puuttuu, kiva tehdä ruokaa kun pähkinät on syöty. Lapsille ostan pikkuiset rahkat, niitä jotka on hyvä jos kahden ruokalusikallisen kokoisia, syöty. Pieni karkkipussi perjantaina ostettu jotta lapset saa hieman herkkuja lauantaina, syöty. Fetajuustot salaattiin, katoavat noin vaan.

Ja olen sanonut, älä syö näitä, käytän ne kunnon ruokaan tai ne on lapsille.

Menen kauppaan kysyn, haluaako mehua tai limsaa itselleen, ikinä ei halua, ei karkkia ei halua ei. Ja sitten vetelee ne illalla pois. Eikä auta vaikka ostan niin paljon että riittä kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle, ei, se vetää silti kaiken ja lopulta mäkisee miten mahaan sattuu tai karkit lihottaa.

Jumaliste, kaikki pitää piilottaa kuin lapselta ja silti se aloittaa iltaisin kaappien kollaamisen jos jotakin löytäisi. Perhana lapsetkin itkee kun heidänkin osuudet ahneudessaan vetää. Ikinä ei saisi mitään ostaa, mutta en halua lapsiakaan ilman hyvää silloin tällöin jättää tai kokata vaan keittoja, mitä ei pysty närkkimään.

Kun kysyn etsintäretken aikana onko nälkä, ei kuulemma ja lopettaa, kunnes taas myöhemmin aloittaa etsintä retkensä.

Miten hemmetissä mä estän tota miestä syömästä kaikkea. Ruokaa saa syödä niin paljon kun haluaa mutta se syö vaikkei ole nälkä, myöntää sen itsekin.

Mistä tiedät, että mies on syönyt nuo kaikki? Jos lapset ovat käyttäneet tilaisuutta hyväkseen? Entä jos itse söit, etkä muista? Lasten leikkikavereista joku tai jotkut ovat käyneet syömässä tavarat? Oletko nähnyt miehesi syömässä noita?

Osta vaan kokattavia perusraaka-aineita jollei niitä syö. Jääkaapissa juureksia, raakaa lihaa jne. Marjoja pakkasessa. Osta maustamatonta jogurttia. Tee marjoista ja maustamattomasta jogurtista smoothieita joita lapsille välipalaksi ja miehelle hiukopalaksi. Syökö höylättävän juustonkin? Ei keksejä ym mättöä kaappeihin lainkaan. Syökö raakat siskonmakkaratkin? Jollei osta niitä makkararuokiin. Hae lasten karkkipäiväkarkit vasta karkkipäivänä tai muuta karkkipäivä kauppapäivälle.

Tässäkin tapauksessa enne kenenkään teilaamista ja avioeroa olisi syytä kuulla jo teilatun vastapuolen, miehen, näkemys asioista.

Voisi paljastua kolikon toinen puoli.ämä 54 kirjoitettua sivua antavat tosi surkean kuvan monien tänne kirjoittelevien henkisestä tolasta -ihan kuten nykyaikana on tapana tehdä. Uskotaan heti ensimmäistä tiedonjyvää, ilman taustojen selvittelyä ja teilataan kuolemanrangaistukseen toinen osapuoli häntä kuulematta.

Surullista, mutta totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt alkaa jo oikeasti pistään vihaksi. Menen kauppaan, haen tarvikkeet ja kun seuraavana päivänä alan kokkaamaan, hyvä osa niistä puuttuu. Kiva tehdä nakkikastiketta kun nakit puuttuu, kiva tehdä ruokaa kun pähkinät on syöty. Lapsille ostan pikkuiset rahkat, niitä jotka on hyvä jos kahden ruokalusikallisen kokoisia, syöty. Pieni karkkipussi perjantaina ostettu jotta lapset saa hieman herkkuja lauantaina, syöty. Fetajuustot salaattiin, katoavat noin vaan.

Ja olen sanonut, älä syö näitä, käytän ne kunnon ruokaan tai ne on lapsille.

Menen kauppaan kysyn, haluaako mehua tai limsaa itselleen, ikinä ei halua, ei karkkia ei halua ei. Ja sitten vetelee ne illalla pois. Eikä auta vaikka ostan niin paljon että riittä kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle, ei, se vetää silti kaiken ja lopulta mäkisee miten mahaan sattuu tai karkit lihottaa.

Jumaliste, kaikki pitää piilottaa kuin lapselta ja silti se aloittaa iltaisin kaappien kollaamisen jos jotakin löytäisi. Perhana lapsetkin itkee kun heidänkin osuudet ahneudessaan vetää. Ikinä ei saisi mitään ostaa, mutta en halua lapsiakaan ilman hyvää silloin tällöin jättää tai kokata vaan keittoja, mitä ei pysty närkkimään.

Kun kysyn etsintäretken aikana onko nälkä, ei kuulemma ja lopettaa, kunnes taas myöhemmin aloittaa etsintä retkensä.

Miten hemmetissä mä estän tota miestä syömästä kaikkea. Ruokaa saa syödä niin paljon kun haluaa mutta se syö vaikkei ole nälkä, myöntää sen itsekin.

Mistä tiedät, että mies on syönyt nuo kaikki? Jos lapset ovat käyttäneet tilaisuutta hyväkseen? Entä jos itse söit, etkä muista? Lasten leikkikavereista joku tai jotkut ovat käyneet syömässä tavarat? Oletko nähnyt miehesi syömässä noita?

Jos et viitsi edes lukea ketjua, niin voimme alkaa kysellä muutakin fiksua. Esim Oletko varma, että kyseessä on miehesi, eikä ulkoavaruuden olioiden rakentama ihmisrobotti, joka vain esittää miestäsi? Oletko varma, että olet lastesi äiti? Oletko varma, että olet käynyt kaupassa oikeasti etkä vain nähnyt siitä unta?

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin tapauksessa enne kenenkään teilaamista ja avioeroa olisi syytä kuulla jo teilatun vastapuolen, miehen, näkemys asioista.

Voisi paljastua kolikon toinen puoli.ämä 54 kirjoitettua sivua antavat tosi surkean kuvan monien tänne kirjoittelevien henkisestä tolasta -ihan kuten nykyaikana on tapana tehdä. Uskotaan heti ensimmäistä tiedonjyvää, ilman taustojen selvittelyä ja teilataan kuolemanrangaistukseen toinen osapuoli häntä kuulematta.

Surullista, mutta totta.

Epäilen että aika useat mollaavista ja miestä puolustelevista viesteistä ovat juuri sen "miesparan" kirjoittamia. Mistä voi jo päätellä että henkinen tolansa ei hyvä ole. Vaarallinen yksilö perheelleen.

Minä olen nyt käsittänyt, että aloittaja kyselee täällä neuvoja kun ei mies opi tai muutu. Juuri siihen tilanteeseen, että ei tästä miehestä ei halua erota.

Siksi sanoin, että kun ei halua erotai niin toimintatapaa tulee muuttaa.

En tietenkään neuvo, että pitää vaan kärsiä ja ei erota.

Vaan nimenomaan joko erota tai sitten lakata valittamista.

Miten käsitetiin niin, että vastustan eroa?

En missään nimessä.

Kuka ne ruuat maksaa? Ap? Mä löisin nyt nyrkin pöytään. "Rahat tiskiin kaikesta minkä söit" ja seuraavana päivänä miehen kanssa kauppaan ja hän maksaa ostokset. Ja ladot tiskiin kaikkia herkkuja, ja maksatat ne myös hänellä. Toistat useamman kerran, alkaisko mieslapsen silmät aueta kulupuoleen?

Tai jos ei ala maksaa, uhkaat erolla. Nyt kova kovaa vastaan.

Noin ei voi jatkua.