Lue keskustelun säännöt.
Puolisoni tyhjentää jääkaapin.
Nyt alkaa jo oikeasti pistään vihaksi. Menen kauppaan, haen tarvikkeet ja kun seuraavana päivänä alan kokkaamaan, hyvä osa niistä puuttuu. Kiva tehdä nakkikastiketta kun nakit puuttuu, kiva tehdä ruokaa kun pähkinät on syöty. Lapsille ostan pikkuiset rahkat, niitä jotka on hyvä jos kahden ruokalusikallisen kokoisia, syöty. Pieni karkkipussi perjantaina ostettu jotta lapset saa hieman herkkuja lauantaina, syöty. Fetajuustot salaattiin, katoavat noin vaan.
Ja olen sanonut, älä syö näitä, käytän ne kunnon ruokaan tai ne on lapsille.
Menen kauppaan kysyn, haluaako mehua tai limsaa itselleen, ikinä ei halua, ei karkkia ei halua ei. Ja sitten vetelee ne illalla pois. Eikä auta vaikka ostan niin paljon että riittä kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle, ei, se vetää silti kaiken ja lopulta mäkisee miten mahaan sattuu tai karkit lihottaa.
Jumaliste, kaikki pitää piilottaa kuin lapselta ja silti se aloittaa iltaisin kaappien kollaamisen jos jotakin löytäisi. Perhana lapsetkin itkee kun heidänkin osuudet ahneudessaan vetää. Ikinä ei saisi mitään ostaa, mutta en halua lapsiakaan ilman hyvää silloin tällöin jättää tai kokata vaan keittoja, mitä ei pysty närkkimään.
Kun kysyn etsintäretken aikana onko nälkä, ei kuulemma ja lopettaa, kunnes taas myöhemmin aloittaa etsintä retkensä.
Miten hemmetissä mä estän tota miestä syömästä kaikkea. Ruokaa saa syödä niin paljon kun haluaa mutta se syö vaikkei ole nälkä, myöntää sen itsekin.
Kommentit (1186)
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi sanoa rakastavansa ja vielä tehdä kaksi lasta miehen kanssa jos rakkaus loppuu kun mies lähtee ryyppäämään kavereille ja nukkuu heidän sohvallani?
"Luulen että rakkaus sai kovimman iskun kun hän katosi yöllä ryyppään kavereitten sohvalle."
En usko, että ap on rakastanut miestään pitkään aikaan. Joskus lasten tekemiseen pitäisi vaatia joku ajokortin tapainen taito vuorovaikutustaidoille. Käsittämätön perhe tämäkin, en voi muuta sanoa.
Miten joku voi sanoa rakastavansa ja vielä tehdä kaksi lasta naisen kanssa jos katoaa yöksi kotoa jättäen vaimon ja lapset miettimään, mihin isä häipyi, onko kunnossa tai ylipäänsä vielä elossa? Eikä itse ilmoita, missä on, vaan jätetty perhe saa kuulla tuttavalta, että isä jätti perheen mitään kertomatta lähteäkseen kaverin sohvalle ryyppäämään?
En usko, että tuollainen mies on rakastanut perhettään koskaan. Kavereiden luo lähteminen on ok, toisten tahallinen huolestuttaminen ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies kerran suhteen alkuvaiheessa söi meidän jääkaapista tofut ja pakkasesta raakasuklaat. Tässä vaiheessa oli siis miehellä jo avaimet meille, mutta omakin asunto vielä.
No, ensinnäkin todellakin suutuin ja en todellakaan peitellyt miehen tekoa lapselta (tai myöhemmin muiltakaan). Laitoin miehen hakemaan meille kiinalaista ja sillä aikaa kun me söimme lapsen kanssa niin hän oli hakemassa uudet tofut kaappiin.
Sitten illemmalla vasta huomasin, että raakasuklaat oli vedellyt naamaan. Pidin lyhyen palopuheen siitä, miten tosiaan itse ne suklaat tein ja miten olin ajatellut ne ihan vaan itselleni. Ja passitin miehen kotiinsa pariksi yöksi.
Ikinä ei ole syönyt enää mitään mitä ei saisi kaapista. Nykyään ollaan jo pitkään asuttu yhdessä ja mies tekee valtaosan ruokaostoksista ja osaa ostaa naposteltavaa jemmaan, koko perheelle.
Ja nykyään jo nauretaan koko hommalle... :)Aika skitsoa. Jos mies syö tofun ja suklaan niin olisi ollut fiksua, että ensin syödään yhdessä miehen korvaukseksi hakema kiinalainen ruoka. Sitten mies voi hakea tilalle tofua. Missään vaiheessa ei kannata suuttua vaan pyytää korjaamaan tilanne. Samoin suklaa tilalle, ihan turhia nuo palopuheet. Sähän idiootti rankaiset miestä kuin koiraa, eristät laumasta, ihan skitsoa, kamalaa.
Ikinä ei mies uskalla ottaa kotonaan jääkaapista mitään, hieno homma. Hyvin koulutettu koira. Ja nykyään te nauratte koko hommalle vapautuneesti hah hah hah hah hah miehen nauru se vasta vapautunutta onkin. Ihan käsittämättömiä kuvioita teillä, valtataistelua ja sitä pidätte vielä terveenä ilmiönä, kehutte oikein, että näin meillä.
No kylläpä nyt dramaattiseksi aloit.
Kun mies tietää, että kotiin on tulossa nälkäinen lapsi ja hänen äiti, silloin ei syödä jääkaapista sitä sen hetken ainoaa "pääraaka-ainetta", varsinkin kun on jo tieto korvan takana, että olen tekemässä tofusta ruokaa (meille kaikille).
Ja niiden suklaiden kanssa sama homma, niistä näki kilsan päähän, että ovat käsin tehtyjä ja palaakaan ei ollut kukaan muu maistanut. Ihan viimeistä murua myöten kaikki syöty. Että kyllä suutuin.
Kyllä mies jääkaapilla edelleen ravaa, mutta ei syö (kaikkia) koko perheelle, lapselle tai minulle tarkoitettuja ruokia/herkkuja. Osaa ihan itse ostaa jos jotain omaa haluaa, hänhän se muutenkin ostaa lähes kaikki ruoat. Omasta halustaan.
Kyllä hän joskus on vahingossa syönyt jotain mikä olisi esim lapselle tai ruokaan laitettavaksi tarkoitettua, mutta harvemmin kun yhdessä/vuorotellen ruokia tehdään niin on aika perillä siitä mikä on mihinkin tarkoitukseen. Jos ei tiedä niin kysyy ensin, "onks nää mihin tää kookoskermat".. ja jos joku on vahingossa syöty ja jos ei korvaavaa tuotetta ole kaapeissa niin sitten on kauppareissu edessä.
Onko sinun vaikea uskoa, että miehet ovat myös älykkäitä ihmisiä, että heiltä voi vaatia samoja käytöstapoja kuin muiltakin? Ja, että miehetkin kykenevät ajattelemaan koko perheen etua, myös nälkäisenä?
Vierailija kirjoitti:
MirandaUusi kirjoitti:
OIKEESTI OIKEESTI OIKEESTI OIKEESTI OIKEESTI OIKEESTI!!!!!!!!!!!!
Siis oliko oikeesti ihan pakko kirjoittaa tollanen viesti
Oli! Voisi myös kyllä kysästä sulta samaa!
No ette paljoo piloja ymmärrä hyvästi sitte!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä pakottaisin miehen käymään kaupassa ja olemaan kokkausvastuussa kuukauden ajan. Oppisi säästämään ruoka-aineet ruoanlaittoon. Sun on kyllä pakko tehdä asialle jotain. Tuo ei ainakaan toimi että jatkat ruoan ostamista, kun miehellä ei ole itsekontrollia.
Minua ei ainakaan kukaan akka komentele. Eli vaikka vaimoni vaatisi, että minä kävisin kaupassa ja tekisin ruoat, niin en tekisi niin vaan kaapit olisivat tyhjinä ja olisimme nälässä kunnes vaimo taas alkaisi käymään kaupassa ja laittamaan ruokaa. Paitsi että minä en suostuisi olemaan nälässä, kävisin syömässä vaikka pizzeriassa ja sinne en ottaisi akkaa ja kakaroita mukaan. Mielenkiinnolla seuraisin, että kuinka pitkään vaimo kestäisi olla nälissään ja kuuntelemaan sitä kun lapset itkevät nälästä tyhjien kaappien vieressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti aloittajalla on miehestä kuitenkin jotain hyötyä ja iloa.
Jos laittaa jonoon ne plussat ja miinukset ja plussat voittaa, niin anna miehen olla mikä on.
Jos et halua erota, niin riittävästi kaikenlaista ruokaa jääkaappiin, että riittää kaikille.
Miksi enää stressata itseään, jos pääsee helpommalla.
Miten jostain ruoasta saa tuollaisen valituksen.
Ilmeisesti huushollissa ei ole isompia ongelmia, onneksi.
Kyllä silloin ruokamärinät alkaa tuntua tosi naurettavalta.
onnellinensinkku kirjoitti:
No ostatte sille niitä herkkuja kun kerran niitä syö! Mitä sä sitä enää siltä kyselet kun tiedät miten se käyttäytyy. Ihme hääräilyä aikuisen ihmisen syömisellä.
Miksei miehen sinusta pidä ostaa niitä itse kun kerran niitä syö? Miksi vaimon pitää mahdollistaa miehen käytös? Ihme hääräilyä aikuisen ihmisen syömisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies kerran suhteen alkuvaiheessa söi meidän jääkaapista tofut ja pakkasesta raakasuklaat. Tässä vaiheessa oli siis miehellä jo avaimet meille, mutta omakin asunto vielä.
No, ensinnäkin todellakin suutuin ja en todellakaan peitellyt miehen tekoa lapselta (tai myöhemmin muiltakaan). Laitoin miehen hakemaan meille kiinalaista ja sillä aikaa kun me söimme lapsen kanssa niin hän oli hakemassa uudet tofut kaappiin.
Sitten illemmalla vasta huomasin, että raakasuklaat oli vedellyt naamaan. Pidin lyhyen palopuheen siitä, miten tosiaan itse ne suklaat tein ja miten olin ajatellut ne ihan vaan itselleni. Ja passitin miehen kotiinsa pariksi yöksi.
Ikinä ei ole syönyt enää mitään mitä ei saisi kaapista. Nykyään ollaan jo pitkään asuttu yhdessä ja mies tekee valtaosan ruokaostoksista ja osaa ostaa naposteltavaa jemmaan, koko perheelle.
Ja nykyään jo nauretaan koko hommalle... :)Aika skitsoa. Jos mies syö tofun ja suklaan niin olisi ollut fiksua, että ensin syödään yhdessä miehen korvaukseksi hakema kiinalainen ruoka. Sitten mies voi hakea tilalle tofua. Missään vaiheessa ei kannata suuttua vaan pyytää korjaamaan tilanne. Samoin suklaa tilalle, ihan turhia nuo palopuheet. Sähän idiootti rankaiset miestä kuin koiraa, eristät laumasta, ihan skitsoa, kamalaa.
Ikinä ei mies uskalla ottaa kotonaan jääkaapista mitään, hieno homma. Hyvin koulutettu koira. Ja nykyään te nauratte koko hommalle vapautuneesti hah hah hah hah hah miehen nauru se vasta vapautunutta onkin. Ihan käsittämättömiä kuvioita teillä, valtataistelua ja sitä pidätte vielä terveenä ilmiönä, kehutte oikein, että näin meillä.
No kylläpä nyt dramaattiseksi aloit.
Kun mies tietää, että kotiin on tulossa nälkäinen lapsi ja hänen äiti, silloin ei syödä jääkaapista sitä sen hetken ainoaa "pääraaka-ainetta", varsinkin kun on jo tieto korvan takana, että olen tekemässä tofusta ruokaa (meille kaikille).Ja niiden suklaiden kanssa sama homma, niistä näki kilsan päähän, että ovat käsin tehtyjä ja palaakaan ei ollut kukaan muu maistanut. Ihan viimeistä murua myöten kaikki syöty. Että kyllä suutuin.
Kyllä mies jääkaapilla edelleen ravaa, mutta ei syö (kaikkia) koko perheelle, lapselle tai minulle tarkoitettuja ruokia/herkkuja. Osaa ihan itse ostaa jos jotain omaa haluaa, hänhän se muutenkin ostaa lähes kaikki ruoat. Omasta halustaan.
Kyllä hän joskus on vahingossa syönyt jotain mikä olisi esim lapselle tai ruokaan laitettavaksi tarkoitettua, mutta harvemmin kun yhdessä/vuorotellen ruokia tehdään niin on aika perillä siitä mikä on mihinkin tarkoitukseen. Jos ei tiedä niin kysyy ensin, "onks nää mihin tää kookoskermat".. ja jos joku on vahingossa syöty ja jos ei korvaavaa tuotetta ole kaapeissa niin sitten on kauppareissu edessä.
Onko sinun vaikea uskoa, että miehet ovat myös älykkäitä ihmisiä, että heiltä voi vaatia samoja käytöstapoja kuin muiltakin? Ja, että miehetkin kykenevät ajattelemaan koko perheen etua, myös nälkäisenä?
Minäkin ihmettelin tätä sinun rangaistusjuttua, mies syö tofun ja suklaan, saa raivot, hakee teille kiinalaista, vieläkään ei kelpaa, lähtee hakemaan tofua, saa taas raivot suklaasta ja passitetaan kotiinsa pariksi päiväksi. En kutsu tuota aikuismaiseksi rakentavaksi keskusteluksi vaan nujertamiseksi.
Minä en epäile miehesi älykkyyttä vaan sinun itsesi oikeudenmukaisuutta ja kohtuutta.
No, siksi minä ostaisin vaimona itse, että sen jälkeen ei tarvitsisi miettiä ostaako se mies vai ei.
Jos ulkoistaa asian miehelle, niin näyttää, että on melkoinen stressi.
Oman helppouden vuoksi, joskus kannattaa joustaa periaatteista kun jatkossa pääsee helpommalla.
Vaikka vaimolle se miehen ruokavarasto varsinaisesti *kuulu*, niin näyttää kuitenkin miehen tavat enemmän vaimoa vaivaavan.
Isolla kassillisella ylimääräistä ruokaa asia ainakin jonkin aikaa hoidettu, helppo nakki.
Parempi kertarutina kuin ainainen kitinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosimies ov. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä pakottaisin miehen käymään kaupassa ja olemaan kokkausvastuussa kuukauden ajan. Oppisi säästämään ruoka-aineet ruoanlaittoon. Sun on kyllä pakko tehdä asialle jotain. Tuo ei ainakaan toimi että jatkat ruoan ostamista, kun miehellä ei ole itsekontrollia.
Minua ei ainakaan kukaan akka komentele. Eli vaikka vaimoni vaatisi, että minä kävisin kaupassa ja tekisin ruoat, niin en tekisi niin vaan kaapit olisivat tyhjinä ja olisimme nälässä kunnes vaimo taas alkaisi käymään kaupassa ja laittamaan ruokaa. Paitsi että minä en suostuisi olemaan nälässä, kävisin syömässä vaikka pizzeriassa ja sinne en ottaisi akkaa ja kakaroita mukaan. Mielenkiinnolla seuraisin, että kuinka pitkään vaimo kestäisi olla nälissään ja kuuntelemaan sitä kun lapset itkevät nälästä tyhjien kaappien vieressä.
Just joo. Jos sulla leikisti olisi joskus ollutkin "akka" niin en ihmettele että jätti noin tyhmän ukon :D
Mun kaverin mies on tuollainen myös. Siis ihan hirveä, muutenkin ruokatavat kuin jollain simpanssilla, ja silloin kun ollaan ruokapöydässä, ihan tosissaan kehtaa olla silleen, että " ottakaas te nyt nopeasti, hän syö loput". Ekalla kerralla luulin että se on vitsi, mutta ei ollut.
Kaveri oli tehnyt myös kastikkeen, johon oli tarkoitus dipata leipää, niin tämä ääliö syljeskeli jotian luunpalasia sinne kastikkeeseen.
Pahin oli kun kerran kun oltiin syömässä, tämä sankari alkoi syödä sellaisella jättilusikalla, joka oli laitettu ruoan ottamista varten. Ja Yritti taas syödä koko satsin, muut oli ottaneet sellaiset ihan normaalit annokset. Kaveri sanoi, että älä hei syö kaikkea, yhdelle lapselle pitää vielä säästää annos. Niin mitä tekee tämä aikuinen mies? Alkaa märisemään, että hänen pitäisi saada syödä kaikki loppuun, ei se lapsi mitään tarvitse. Ei tarvinne sanoa, että ei ole oma lapsi hänelle.
No mutta. Muuten hän on myös monella tapaa hyvä tyyppi, mutta voi vittu ton syömisen kanssa. Tämä oli vain pintaraapaisu näistä syömisistä, olisi sata ja yksi muutakin tarinaa mitä päässyt sivusta seuraamaan.
Ja kaveri on silleen että vitsit kun ihana laittaa ruokaa kun Pertille uppoaa kyllä kaikki! Eli sinänsähän tässä ei ole edes mitään ongelmaa. Mullehan asia ei kuulu ollenkaan, itse en vaan kestäisi hetkeäkään tuollaista käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti määrättyjen kommenttien alapeukuttelusta voi päätellä, että naiset haluavatko olla marttyyreitä ja liiton ylläpitävä voima on tietynlainen valitusmomentti.
Asiaa ei haltuakaan hoitaa järkevästi ja elämää helpottavasti, mites sitten kävisikään?
Esimerkiksi kun mies on alkoholisti niin perheen dynamiikka tai suhteet muotoutuvat sen mukaisiksi.
Jos mies raitista, niin vaimo ja perhe ei kestämään sitä, koska roolit menevät sekaisin ja kunnollinen mies ei sovi siihen kuvioon.
Jos tuo ruokarohmu mies *paranisi* tai rohmuamiseen keksitään pätevä keino, niin olisi ehkä sama ilmiö.
Ennustan ja tunnustan, että aloittaja vain haluaa valittaa eikä tosissaan haluakaan miehen muuttuvan.
Hän tavallaan saa nyt tuntea ylivaltaa ja ylivertaisuutta miehen rinnalla, eihän sellaisesta asetelmasta halua luopua.
Tai sitten pitää kehitellä jotain muuta tilalle.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti aloittajalla on miehestä kuitenkin jotain hyötyä ja iloa.
Jos laittaa jonoon ne plussat ja miinukset ja plussat voittaa, niin anna miehen olla mikä on.
Jos et halua erota, niin riittävästi kaikenlaista ruokaa jääkaappiin, että riittää kaikille.Miksi enää stressata itseään, jos pääsee helpommalla.
Miten jostain ruoasta saa tuollaisen valituksen.
Ilmeisesti huushollissa ei ole isompia ongelmia, onneksi.
Kyllä silloin ruokamärinät alkaa tuntua tosi naurettavalta.
Sori, mutta rivinvaihto ei riitä peittämään tunnistettavaa tyyliäsi.
Ihan täyspaskahan tuo aloittajan mies on. Ei siinä ole mitään puolustelemista. T. Mies37v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies urheilee paljon ja se vaikuttaa hänen ruokaansa. Hän käy salilla, harrastaa jääkiekkoa, säbää, mutta myös pyöräilee, hiihtää, juoksee ja sitten miesporukassa lihasten huoltoliikuntaa kuntosalin tunneilla. Mies tulee kotiin viikolla vähän ennen kuin lapset menevät nukkumaan ja se hetki on pyhitetty lapsille. Lauantait ovat taas minun kuntopäiviä, mies on silloin lasten kanssa kun minä käyn jumpalla ystäväni kanssa.
Minunkin mieheni syö paljon mutta hän käy itse kaupassa, ostaa omat ruokansa ja valmistaa myös itse ruokansa. Hän syö 5-7 kertaa päivässä, 3-4 tunnin välein, paljon enemmän kuin me lasten kanssa. Mies syö hedelmiä, marjoja, täysjyvää, lihaa, kanaa, kalaa pari kertaa viikossa, tuoreita vihanneksia, kananmunaa, viiliä, jogurttia, rahkaa, raejuustoa.
Minun on helpompi miettiä mitä syödään lasten kanssa ja ruoka riittää aina pariksi päiväksi kun mies hoitaa oman ruokansa. Yleensä meillä on aamulla puuro tai muroja ja sitten lapset syövät päiväkodissa, minä teen eväät töihin. Illalla käydään lasten kanssa kaupassa ja tehdään jotain helppoa, lapset tykkää makaronilaatikosta tai spagetista, sitten uunimakkara ja ranut kelpaa aina. Jauheliharuuat on lasten suosikkeja, tehdään yhdessä vaikka hampurilaisia ketsupilla ja tomaatilla. Mies ei todellakaan ota jääkaapista lasten jugurtteja tai vanukkaita, hänellä on omansa. Lasten karkkit ja limsat saa olla rauhassa, mies tekee omat smoothiensa, ei syö karkkia, korkeintaan raakasuklaata. Minä leivon sunnuntaina aina pullaa, lapset tykkää ihan tavallisista korvapuusteista. Mies syö ehkä yhden korvapuustin viikonloppuna ja meille jää sitten lasten kanssa pellillinen puusteja.
En käsitä miten jotkut miehet voivat syödä lastensa ruokia, meillä mies hoitaa omat ruokansa ja kauppareissunsa ja me lasten kanssa omamme.
Mutta siis tuossakin tapauksessa mies elää aivan omaa elämäänsä ja tekee omat ruokansa, hänelle ei mitenkään kuulu esim. lasten ruoat????
Onko toi joku perhe?
Kyllä me olemme ihan oikea perhe! Sanoinhan, että mies tulee joka ilta kotiin, että ehtii näkemään lapset ennen heidän nukkumaan menoa. Ja lauantaipäivät mies huolehtii lasten päiväruokailun kun minä olen jumpalla.
Me molemmat käymme työssä ja meillä on omat rahamme. Koska mies urheilee niin paljon niin hänellä menee 500-600 euroa kuussa ruokaan ja meillä lasten kanssa vain joku 200-300 euroa kuussa niin ei ole mitään järkeä minun kannaltani pitää yhteistä tiliä ruokaan tai edes laittaa ruokaa kuin ehkä viikonloppuisin. Mutta ollaan siis yhdessä päätetty näin.
Mies on sitä paitsi nirso ruualle, lapset tykkäävät valmislaatikoista esim. makaronilaatikko ja lihaperunasoselaatikko ja sitten vaaleista karjalanpiirakoista ja pikkukinkkupitsoista, ne on helppo nopeasti vain lämmittää illalla mutta mies ei niitä syö. Minusta tämä on paljon parempi systeemi ettei minun tarvitse ainakaan miettiä onko lapsille ruokaa vai onko jääkaappi tyhjä!!!
Systeemi on ihan hyvä, mutta muistathan velkoa mieheltä puolest lasten ruokien hinnasta! Ei niiden maksaminen yksin sinulle kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti aloittajalla on miehestä kuitenkin jotain hyötyä ja iloa.
Jos laittaa jonoon ne plussat ja miinukset ja plussat voittaa, niin anna miehen olla mikä on.
Jos et halua erota, niin riittävästi kaikenlaista ruokaa jääkaappiin, että riittää kaikille.Miksi enää stressata itseään, jos pääsee helpommalla.
Miten jostain ruoasta saa tuollaisen valituksen.
Ilmeisesti huushollissa ei ole isompia ongelmia, onneksi.
Kyllä silloin ruokamärinät alkaa tuntua tosi naurettavalta.
Kaikki huomioiva ja toisista huoltapitävä tatsi on parasta perheessä. Rohmut täytyy opettaa paremmille tavoille. Sitä en ymmärrä miten iso osa naisista (kommentoijista) siirtyy puolustuskannalle, kommenteista ei välity rakkaus ahmattimiestä kohtaan vaan viha. Onko silloin suhteessa paljon isompiakin asioita pielessä, luulisin niin.
Muutama viisas nainen ratkaisisi ongelman käytännön toimella, kuten tämä lainaamani kommentoija. Jos voit auttaa miestäsi parempaan tilanteeseen niin auta. Jos rakastat.
Tyhmää jäädä poteroon kiukuttelemaan ettei tämä peli vetele, ei siten mikään muutu. Muuta olosuhteita niin toiminta muuttuu. Jos ei sanominen auta, ja miehesi ei muuta toimintaansa (laiva kääntyy hitaasti) niin tee sinä jotain, osta naposteltavaa tai eroa.
Rakastava nainen auttaa miestään, ahmattiakin, rakkaudeton nainen ei auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti aloittajalla on miehestä kuitenkin jotain hyötyä ja iloa.
Jos laittaa jonoon ne plussat ja miinukset ja plussat voittaa, niin anna miehen olla mikä on.
Jos et halua erota, niin riittävästi kaikenlaista ruokaa jääkaappiin, että riittää kaikille.Miksi enää stressata itseään, jos pääsee helpommalla.
Miten jostain ruoasta saa tuollaisen valituksen.
Ilmeisesti huushollissa ei ole isompia ongelmia, onneksi.
Kyllä silloin ruokamärinät alkaa tuntua tosi naurettavalta.Kaikki huomioiva ja toisista huoltapitävä tatsi on parasta perheessä. Rohmut täytyy opettaa paremmille tavoille. Sitä en ymmärrä miten iso osa naisista (kommentoijista) siirtyy puolustuskannalle, kommenteista ei välity rakkaus ahmattimiestä kohtaan vaan viha. Onko silloin suhteessa paljon isompiakin asioita pielessä, luulisin niin.
Muutama viisas nainen ratkaisisi ongelman käytännön toimella, kuten tämä lainaamani kommentoija. Jos voit auttaa miestäsi parempaan tilanteeseen niin auta. Jos rakastat.
Tyhmää jäädä poteroon kiukuttelemaan ettei tämä peli vetele, ei siten mikään muutu. Muuta olosuhteita niin toiminta muuttuu. Jos ei sanominen auta, ja miehesi ei muuta toimintaansa (laiva kääntyy hitaasti) niin tee sinä jotain, osta naposteltavaa tai eroa.
Rakastava nainen auttaa miestään, ahmattiakin, rakkaudeton nainen ei auta.
Rakastava äiti pelastaa lapsensa elämästä tuollaisessa tasapainottomassa perheessä, jossa saa pelätä isän varastavan lasten herkut, syövän perheen kaikki ruoat ja lisäksi isä katoilee suuttuessaan kadoksiin yökausiksi. On eri asia rakastaa syömishäiriöistä miestä kuin yrittää rakastaa narsistia.
Esim. niin, että pitää keskustelun, ja sanoi että miehen on aika oppia kontrolloimaan raaka-aineiden käyttöä. Kieltäytyy itse käymästä kaupassa ja sanoo että nyt on miehen vastuulla 1 kk todistaa päivittäin että hän pystyy kokkamaan ja ostamaan aineita taloudellisesti. Kyllä normaalisti mies suostuisi tähän, onhan lapset ruokittava. Mutta laittaisin tosiaan miehen kantamaan aikuisen vastuun.
Siinä ei voi olla ilkeä, mutta ystävällisen päättäväisesti on toimittava, että mies ymmärtää kuinka iso ongelma asia on muulle perheelle. Ja om tosiaan oltava hyvin rauhallinen ja päättäväinen.