Puolisoni tyhjentää jääkaapin.
Nyt alkaa jo oikeasti pistään vihaksi. Menen kauppaan, haen tarvikkeet ja kun seuraavana päivänä alan kokkaamaan, hyvä osa niistä puuttuu. Kiva tehdä nakkikastiketta kun nakit puuttuu, kiva tehdä ruokaa kun pähkinät on syöty. Lapsille ostan pikkuiset rahkat, niitä jotka on hyvä jos kahden ruokalusikallisen kokoisia, syöty. Pieni karkkipussi perjantaina ostettu jotta lapset saa hieman herkkuja lauantaina, syöty. Fetajuustot salaattiin, katoavat noin vaan.
Ja olen sanonut, älä syö näitä, käytän ne kunnon ruokaan tai ne on lapsille.
Menen kauppaan kysyn, haluaako mehua tai limsaa itselleen, ikinä ei halua, ei karkkia ei halua ei. Ja sitten vetelee ne illalla pois. Eikä auta vaikka ostan niin paljon että riittä kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle, ei, se vetää silti kaiken ja lopulta mäkisee miten mahaan sattuu tai karkit lihottaa.
Jumaliste, kaikki pitää piilottaa kuin lapselta ja silti se aloittaa iltaisin kaappien kollaamisen jos jotakin löytäisi. Perhana lapsetkin itkee kun heidänkin osuudet ahneudessaan vetää. Ikinä ei saisi mitään ostaa, mutta en halua lapsiakaan ilman hyvää silloin tällöin jättää tai kokata vaan keittoja, mitä ei pysty närkkimään.
Kun kysyn etsintäretken aikana onko nälkä, ei kuulemma ja lopettaa, kunnes taas myöhemmin aloittaa etsintä retkensä.
Miten hemmetissä mä estän tota miestä syömästä kaikkea. Ruokaa saa syödä niin paljon kun haluaa mutta se syö vaikkei ole nälkä, myöntää sen itsekin.
Kommentit (1186)
Ahmimista paljon pahempi asia on kyllä tuo, että ap:n mies katoilee päiviksi sanomatta minne menee eikä vastaa puhelimeen.
Me herkuttelemme leivontasuklaan 3-4:llä palasen voimalla voimalla joskus iltaisin se on herkkua meidän mielestä ja on edullista n. 1.60 eeroo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä ikäviä asioita sattuu ehkä enemmän ihmisille, jotka eivät ole kovin älykkäitä. Hienoa, että vuodatatte tilanteenne mutta pikkuinen myötähäpeä näitä lukiessa.
Aha. Ystäväni on Mensan jäsen ja erittäin menestynyt urallaan, ja hänellä oli sairas parisuhde 6 vuotta alistavan miehen kanssa.
Oisko sitten tunneälykkyys kova sana?
Vierailija kirjoitti:
Tää vastustavien viestien määrä kyllä pistää epäilemään, että koko juttu on oikeasti trolli. Itsekin olen ollut myötätuntoinen "aloittajan" hädässä, kirjoittanut myötätuntoisia ja avuliaita viestejä. Mutta toisaalta näiden toisten viestien määrä hämmästyttää; ei noin paljon hulluja jääkaapin-tyhjäksi-syöjiä voi oikeasti olla. Johtopäätökseni on, että sama toimittajanplanttu on kirjoittanut sekä aloittajan että hulluimpien jääkaappissyöjien viestit.
Ap:sta en voi mennä takuuseen, mutta omat ahmattijuttuni ovat totta. Pahempaakin tapahtuu kodin seinien sisäpuolella, miksi epäillä syöppötarinoita valheiksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä ikäviä asioita sattuu ehkä enemmän ihmisille, jotka eivät ole kovin älykkäitä. Hienoa, että vuodatatte tilanteenne mutta pikkuinen myötähäpeä näitä lukiessa.
Aha. Ystäväni on Mensan jäsen ja erittäin menestynyt urallaan, ja hänellä oli sairas parisuhde 6 vuotta alistavan miehen kanssa.
Oisko sitten tunneälykkyys kova sana?
Sitä sinulta ainakin puuttuu, kun syyllistät iommenteissasi jatkuvasti henkisen väkivallan uhreja, että oikeaa syyllistä eli väkivaltaista/alistavaa osapuolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä ikäviä asioita sattuu ehkä enemmän ihmisille, jotka eivät ole kovin älykkäitä. Hienoa, että vuodatatte tilanteenne mutta pikkuinen myötähäpeä näitä lukiessa.
Aha. Ystäväni on Mensan jäsen ja erittäin menestynyt urallaan, ja hänellä oli sairas parisuhde 6 vuotta alistavan miehen kanssa.
Oisko sitten tunneälykkyys kova sana?
Sitä sinulta ainakin puuttuu, kun syyllistät iommenteissasi jatkuvasti henkisen väkivallan uhreja, että oikeaa syyllistä eli väkivaltaista/alistavaa osapuolta.
Ai miten niin jatkuvasti? Oletko sinä yksi niistä tyypeistä, jotka olettavat kaikki eri mieltä olevat kommentit olevan y h d e n ihmisen käsialaa, no huh huh. En tiedä, voiko sanoa alistamiseksi jos vetää napaansa fetaa ja nakkeja. Fifty shades of HK kuoreton nakki? :D pikkusen nyt lähtee sinulta lapasesta käsitteet väkivalta ja alistaminen.
Minua myös ällistyttää nämä henkilöt, jotka vetävät kaikkiin parisuhdeongelmiin ja häiriöihin mukaan henkisen väkivallan ja alistamisen. Onko niin, että he ovat kokeneet sitä ja näkevät kaikissa kahnauksessa syynä sen oman peikkonsa? Yhtä rankkaa ja häiriköintiä, vastuuttomuutta on nähdä kaikki tilanteet samanlaisina ja ehdottaa ns. raajan amputointia kun isovarpaan kynsi on kasvanut pitkäksi.
Ap, onko miehestä kuulunut vielä?
Anonyymi tunnustus. Minä olin perheen ahmatti, vaikka kyse ei ollut ruuasta, kuvio oli sama. Kun mikään ei auttanut, puoliso väsyi. Oli pitkä tie siihen, että pystyin näkemään oman käytökseni. Ja vielä pitempi ennen kuin pystyin ottamaan yhteyttä mieheen ja pyytämään anteeksi. Hän vähän hämmästyi, oli jo siirtynyt elämässään eteenpäin.
Miehestä ei ole kuulunut vielä mitään. Ollaan leikitty lasten kanssa lumessa, olen saanut siitä lohtua. Olen kertonut lapsille, että vaikka isi ei enää tule takaisin kotiin niin heille on vanukkaat illaksi.
Ajattelin tänään tehdä fetasalaatin ja huomenna ehkä nakkikastiketta. Suunnittelen, että kun päästään muuttamaan niin meillä voi olla vaikka joka päivä nakkeja ja ranskalaisia, se kymmenen nakin paketti riittää moneksi päiväksi eikä tarvitse pelätä, että mies syö nakit kun me lasten kanssa nukutaan. Ap
Olin äitiyslomalla ja lähdin viemään kaksi alle kolme vuotiasta lääkäriin. Sitä ennen olin tehnyt ison padallisen lihapataa, jota meidän kaikkien oli tarkoitus syödä.
Tulin kotiin lasten kanssa niin mies oli tullut töistä ja pötkötti sohvalla ja ähisi ja puhisi, että oli muuten helvetin hyvää ruokaa, nyt mä oon niin täynnä, että mahaan sattuu!
Oli sitten syönyt sen koko padallisen ja kuulemma luuli, että lapset ja minä oltiin jo syöty. Niin varmaan joo, se pata oli siis täynnä sapuskaa.
Mikä helvetti noilla kolmijalkasilla on se juttu, ettei yhtään osaa huomioida muita? Aina vaan minäminäminä ja minun tarpeet.
Hyvä ap! Lapset unohtavat nopeasti isänsä jos lupaat heille karkkia. Parempi karkkipussi ja vanukkaat kuin jatkuva henkinen väkivalta ja alistaminen syömällä nakkikastikkeeseen varatut nakit ja fetasalaattiin varattu feta. Lapset pärjäävät ilman isää mutta vanukkaat ovat tärkeitä lapsen kehitykselle. Joku pieni herkku kerran viikossa ja elämä hymyilee.
Minä olin viemässä neljä 2-8 vuotiasta ja kaksi puolivuotiasta lääkäriin, meillä oli märkärupea, nuhaa, enterorokkoa, parvorokkoa ja lepraa. Sitä ennen olin tehnyt soppatykillisen hernekeittoa, jota meidän kaikkien oli tarkoitus syödä.
Mies oli sillä aikaa syönyt koko sopan, kaheksan lavaa näkkileipää ja seittemän pellillistä pannukakkua. En ole vieläkään löytänyt meidän labradorinnoutajaa, pelkään, että mies söi senkin.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin viemässä neljä 2-8 vuotiasta ja kaksi puolivuotiasta lääkäriin, meillä oli märkärupea, nuhaa, enterorokkoa, parvorokkoa ja lepraa. Sitä ennen olin tehnyt soppatykillisen hernekeittoa, jota meidän kaikkien oli tarkoitus syödä.
Mies oli sillä aikaa syönyt koko sopan, kaheksan lavaa näkkileipää ja seittemän pellillistä pannukakkua. En ole vieläkään löytänyt meidän labradorinnoutajaa, pelkään, että mies söi senkin.
Voi sua reppanaa. Kohta se varmaan syö sinut ja lapsetkin. Tsemppiä!
Mun mies oli käynyt tekemässä voileivän illalla kun olin saanut lapset nukkumaan ja olin itse vaihtamassa pyjamaa päälle. En olisi ikinä uskonut, että mies pystyy olemaan noin heikko ja katala, ellen olisi asentanut riistakameraa meidän keittiöön. Ero on varma, en voi enää luottaa mieheen.
Minä olen laittanut meidän pihalle nuolukiven, että mies voi käydä nuolaisemassa siitä vähän suolaa jos hiukoo illalla. Olen varannut koko perheelle esim. helmikuulle nakkipaketin ja maaliskuulle fetasalaatin niin en halua, että mies syö kaiken itse. Nuolukivi on kohtuullisen kookas niin siitä riittää energiaa ja suoloja koko keväälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko lääkärissä käynnin paikka, kerran itsekin myöntää syövänsä ilman nälkää? Ahmimishäiriö on sairaus siinä missä anoreksia!
Olen pyytänyt tätäkin, sanonut että ei ole normaalia syödä koko ajan, sekä hän ollessaan vauhdissa ei "nauti" herkuista, vaan koko ajan, siis oikeasti koko ajan haravoi lisää suuhunsa vaikka suu yhä puolillaan.
Mutta silti olen miettinyt ettei ole välttämättä ahmimishäiriö, esim enne lapsia ostin kaksi jäätelöpakettia meille pakkaseen. Toisen minun lempparia josta mieskin tykkää ja toisen miehen lempparia josta minä en tykkää. Hän syö kahdessa päivässä litran jäätelöä, minun lempparini ja hänen herkkunsa säästelee. Jos on pakko ahmia kaikkea, miten mahdollista että pystyy sääteleen sellaista mikä ei ole kaikille tarkoitettu?
Ap
Mitä helvettiä mä just luin? Siis millä perustelet itsellesi, että olet yhdessä ihmisen kanssa joka ei selkeästi kunnioita sinua paskan vertaa? Ihan sairasta käytöstä syödä kumppanin herkut ja säästellä omat.
Ymmärrätkö edes että omalla käytökselläsi esimerkin lapsillesi ja he kasvavat kuvitellen että tuollainen parisuhde ja muiden kohtelu on ihan normaalia ja hyväksyttävää?
Ap voimia tilanteeseesi! Olen itse tilanteessa, että meillä on jääkaapissa vain viisi nakkia ja meillä on perheessä neljä lasta ja kaksi aikuista. Jokaiselle siis pitäisi riittää viikonlopuksi yksi nakki mutta en ole ihan varma.
Aha. Ystäväni on Mensan jäsen ja erittäin menestynyt urallaan, ja hänellä oli sairas parisuhde 6 vuotta alistavan miehen kanssa.