Puolisoni tyhjentää jääkaapin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt alkaa jo oikeasti pistään vihaksi. Menen kauppaan, haen tarvikkeet ja kun seuraavana päivänä alan kokkaamaan, hyvä osa niistä puuttuu. Kiva tehdä nakkikastiketta kun nakit puuttuu, kiva tehdä ruokaa kun pähkinät on syöty. Lapsille ostan pikkuiset rahkat, niitä jotka on hyvä jos kahden ruokalusikallisen kokoisia, syöty. Pieni karkkipussi perjantaina ostettu jotta lapset saa hieman herkkuja lauantaina, syöty. Fetajuustot salaattiin, katoavat noin vaan.

Ja olen sanonut, älä syö näitä, käytän ne kunnon ruokaan tai ne on lapsille.

Menen kauppaan kysyn, haluaako mehua tai limsaa itselleen, ikinä ei halua, ei karkkia ei halua ei. Ja sitten vetelee ne illalla pois. Eikä auta vaikka ostan niin paljon että riittä kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle, ei, se vetää silti kaiken ja lopulta mäkisee miten mahaan sattuu tai karkit lihottaa.

Jumaliste, kaikki pitää piilottaa kuin lapselta ja silti se aloittaa iltaisin kaappien kollaamisen jos jotakin löytäisi. Perhana lapsetkin itkee kun heidänkin osuudet ahneudessaan vetää. Ikinä ei saisi mitään ostaa, mutta en halua lapsiakaan ilman hyvää silloin tällöin jättää tai kokata vaan keittoja, mitä ei pysty närkkimään.

Kun kysyn etsintäretken aikana onko nälkä, ei kuulemma ja lopettaa, kunnes taas myöhemmin aloittaa etsintä retkensä.

Miten hemmetissä mä estän tota miestä syömästä kaikkea. Ruokaa saa syödä niin paljon kun haluaa mutta se syö vaikkei ole nälkä, myöntää sen itsekin.

Miksi sä täällä itket tollasia? Sano suoraan puolisollesi asiasta.

Niinhän ap sanoikin, mutta mites kävi. Mies häippäsi mitään sanomatta ja ollut yötkin poissa. Että sellainen perheenpää ja vastuullinen isä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä hei.

Eilen illalla yritettiin taas jutella. Kerroin miten tämä ei voi jatkua ja olen huolissani miten tämä tilanne vaikuttaa lapsiin.

No... sitä samaa vaan toisteli, ei hän nyt niin paljoa syö. Tarjouduin että mitä jos kirjoitan ylös ja katsotaan kuun lopuksi kuinka paljon tavaraa menee pelkkään naposteluun.

Syytti että mitäs ostan niitä. Sanoin että lapset tarvitsevat kotiruokaa hoidon jälkeen ja joskus vähän hyvääkin. Kysyin että mitä tuumisi jos ostaisin lukittavan laatikon kaappiin, että kun himo iskee niin ei niin helposti pääse käsiksi. Olin kuulemma naurettava.

Alkoi sitten murjottamaan, ei suostunut tulemaan sänkyyn nukkumaan, katsoo vielä yhden jutun telvisiosta. Yöllä sitten heräsin kun pirpana huusi kuumeen nousemisesta ja kun hain lääkettä, ei ollut miestä sohvalla tai edes kotona. Vastasi viesteihin vasta tänään aamulla ja haluu kuulemma olla yksin.

Ette uskokaan miten raivostuttavaa. Melkein onni että lapset sairastaa... ei tarvitse murehtia hoitoon viemisistä ja hakemisista.

Ap

Alan jo toivoa että tämä on trolli, niin samoja asioita hoettu täällä eikä mitään asian eteen tehdä. Valitettavasti ainakin tämän ketjun vastaukset ovat osoittaneet, että ongelma tuntuu olevan valitettavan yleinen useammassa taloudessa. Surullista.

 

Juttelu ei enää tuommoisen kanssa auta - johan sen hänen toiminta osoittaa. Ei kuule kauniita pyyntöjä, ei noudata käskyjä vaan syyllistää. Sinä yrität tehdä mukavia kompromisseja mutta ukko onnistuu pitämään narut käsissä teatterin, murjotuksen ja manipuloinnin avulla (syyttely, vähättely jne.) Miksi lähdet tuohon leikkiin mukaan? Joudut aikuiselle ihmiselle selittämään, että lapset tarvitsevat ruokaa hoidon jälkeen... ihan oikeasti?  

Tuo pelleily ei lopu niin kauan kuin sinä annat sen jatkua. Ei auta pyynnöt että tämän on loputtava, sinun on tuo lopetettava. Miehestä ei tässä aikuiseksi ole. Ukko murjottaa, mitä sitten? Jos ei ole kiinnostunut osallistumaan yhteisen talouden ylläpitoon tai keskustelemaan asioista niin voit ystävällisesti kertoa, missä se ovi on. Mitä oikein pelkäät kun annat tuommoisen jatkua?

AP:lle ei kuulu se mitä tai miten paljon mies syö. Omassa kodissaan saa tehdä mitä huvittaa.

IKINÄ en suostuisi elämään ihmisen kanssa joka rupeaa valittamaan minun syömisestäni.

Nämä jotka yrittävät kieltää miestä syömästä on samoja jotka estää lapsia syömästä nälkää pois.

No tuossahan ahmattimies estää lapsia syömästä nälkää pois.

Noinhan sen pitää mennäkin, vaimo ostaa ruokaa ja mies syö. Miehethän sen rahan kuitenkin kotiin tuovat koska töissä käyvät niin kyllä heidän pitää saada syödäkin, että jaksavat tehdä tarpeeksi työtä.

Miksi ap on valinnut tämän miehen puolisokseen ja lastensa isäksi? Ap sanoi että mies on hyvä ja rakastava isä mutta syö kaiken naposteltavan ruuan jääkaapista.

No minullehan on se ja sama miten ap tekee, erotkoon ja pitäköön kotonaan omalla tyylillään jääkaappia kunhan on onnellinen. Kun on nakkeja ja fetaa, ja saa laitettua lapsille nakkikeiton ja fetasalaatin niin elämä on ihanaa. Kerran viikossa lapsille on varmasti minivanukkaat ja pieni karkkipussi. Jos se sitten korvaa sen, että on perhe ja lapsilla kaksi vanhempaa yhdessä. Nyt ap kertoi ettei eroa miehen syömisen vuoksi vaan kun mies lähti kesken keskustelun tuttavaparille eikä vastaa viesteihin kahteen päivään.

No, kukin hoitaa elämänsä miten tykkää. Minä selvittäisin miksi mies syö napostelutyyliin enkä syyllistäisi vetoamalla, että lapset kärsivät kun nakit, feta, vanukkaat ja karkit syödään. Jotain tunne-elämän kriisiä siellä pukkaa, syö suruunsa, lohturuokaa, täyttää jotain tarvetta. Sitten rajoittaisin napostelun mahdollisuutta, ohjaisin syömisen terveempään ja puhtaampaan suuntaan mieluisasti. Siksi koska pystyisin ja mies selkeästi ei pysty. En pakota, ohjaan.

On minullakin mies, joka mielellään napostelee jotain iltaisin ja ei suhteemme alkuaikoina osannut keskustella (tai riidellä koska käsitti vaikeat aiheet moitteeksi) ja hän pakeni omaan asuntoonsa haluten "olla yksin", hän oli myös herkkä ottamaan ja kestämään syyllisyyttä. Ei hän heti pystynyt käsittelemään asioita ja keskustelemaan, hänen täytyi miettiä ja ymmärtää asia ensin itse. Meillä meni pari vuotta opetellessa mutta ollaan oltu jo 10 vuotta naimisissa, ollaan onnellisia.

Meillä saa syödä jääkaapista kaiken mitä haluaa mutta jos aiheuttaa ajattelemattomuuttaan toiselle pahan mielen tai on epäreilu, ahne niin joutuu hyvittämään ja korvaamaan. Eipä ole ollut tilanteita että ei menisi reilusti. Tosin aina on jotain jääkaapissa, kaapissa tai pakkasessa mistä saa sen napostelun. Se on usein porkkanaa, paprikaa, vihanneksia, hedelmiä, rahkaa, raejuustoa. Ja kumpikin joutuu käymään kaupassa, joskus olen kyllä seissyt auton vieressä marketin pihalla ja sitkeästi koputellut lasiin tule vaan ulos autosta ja kauppaan, en aio yksin kantaa ostoksia. Mies yrittää vedota spanielikatseella mutta ei auta. Kun ei se aina huvita, minuakaan, joskus taas mies uhrautuu ja hoitaa parin viikon ostokset pötköön.

Meillä homma toimii rakkaudesta, arvostetaan toisiamme ja se näytetään teoilla. Se vaan täytyi opetella, yhdessä. Yksi asia mikä on varmasti vaikuttanut siihen miten asiat ovat sujuneet niin olemme aina puhuneet toisillemme nätisti. Ja ihan harkiten valitaan sanat ettei syyllistetä mistään, etsitään ratkaisut, mietitään miten voisi tehdä toisin eikä niinkään vatvota mikä on ongelma ja mitä se aiheuttaa. Siis ratkaisukeskeistä äksöniä, ei ongelmakeskeistä vatvontaa. Vatvonta ei johda muutokseen.

Tämä oli minun kontribuutioni tähän keskusteluun.

Ihan kuin olisin nähnyt tällä palstalla joskus aikaisemminkin tällaisen trolli keskustelun, jossa nainen ulisi, että mies syö jääkaapin tyhjäksi. Kaikkea te naiset keksitte vain päästäksenne haukkumaan meitä miehiä, vaikka teillä ei kenelläkään ole omaa miestä, lauma kakaroita vain jaloissa pyörimässä ja itkemässä kun te itse syötte lasten karkit ja vanukkaat.....

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap on valinnut tämän miehen puolisokseen ja lastensa isäksi? Ap sanoi että mies on hyvä ja rakastava isä mutta syö kaiken naposteltavan ruuan jääkaapista.

No minullehan on se ja sama miten ap tekee, erotkoon ja pitäköön kotonaan omalla tyylillään jääkaappia kunhan on onnellinen. Kun on nakkeja ja fetaa, ja saa laitettua lapsille nakkikeiton ja fetasalaatin niin elämä on ihanaa. Kerran viikossa lapsille on varmasti minivanukkaat ja pieni karkkipussi. Jos se sitten korvaa sen, että on perhe ja lapsilla kaksi vanhempaa yhdessä. Nyt ap kertoi ettei eroa miehen syömisen vuoksi vaan kun mies lähti kesken keskustelun tuttavaparille eikä vastaa viesteihin kahteen päivään.

No, kukin hoitaa elämänsä miten tykkää. Minä selvittäisin miksi mies syö napostelutyyliin enkä syyllistäisi vetoamalla, että lapset kärsivät kun nakit, feta, vanukkaat ja karkit syödään. Jotain tunne-elämän kriisiä siellä pukkaa, syö suruunsa, lohturuokaa, täyttää jotain tarvetta. Sitten rajoittaisin napostelun mahdollisuutta, ohjaisin syömisen terveempään ja puhtaampaan suuntaan mieluisasti. Siksi koska pystyisin ja mies selkeästi ei pysty. En pakota, ohjaan.

On minullakin mies, joka mielellään napostelee jotain iltaisin ja ei suhteemme alkuaikoina osannut keskustella (tai riidellä koska käsitti vaikeat aiheet moitteeksi) ja hän pakeni omaan asuntoonsa haluten "olla yksin", hän oli myös herkkä ottamaan ja kestämään syyllisyyttä. Ei hän heti pystynyt käsittelemään asioita ja keskustelemaan, hänen täytyi miettiä ja ymmärtää asia ensin itse. Meillä meni pari vuotta opetellessa mutta ollaan oltu jo 10 vuotta naimisissa, ollaan onnellisia.

Meillä saa syödä jääkaapista kaiken mitä haluaa mutta jos aiheuttaa ajattelemattomuuttaan toiselle pahan mielen tai on epäreilu, ahne niin joutuu hyvittämään ja korvaamaan. Eipä ole ollut tilanteita että ei menisi reilusti. Tosin aina on jotain jääkaapissa, kaapissa tai pakkasessa mistä saa sen napostelun. Se on usein porkkanaa, paprikaa, vihanneksia, hedelmiä, rahkaa, raejuustoa. Ja kumpikin joutuu käymään kaupassa, joskus olen kyllä seissyt auton vieressä marketin pihalla ja sitkeästi koputellut lasiin tule vaan ulos autosta ja kauppaan, en aio yksin kantaa ostoksia. Mies yrittää vedota spanielikatseella mutta ei auta. Kun ei se aina huvita, minuakaan, joskus taas mies uhrautuu ja hoitaa parin viikon ostokset pötköön.

Meillä homma toimii rakkaudesta, arvostetaan toisiamme ja se näytetään teoilla. Se vaan täytyi opetella, yhdessä. Yksi asia mikä on varmasti vaikuttanut siihen miten asiat ovat sujuneet niin olemme aina puhuneet toisillemme nätisti. Ja ihan harkiten valitaan sanat ettei syyllistetä mistään, etsitään ratkaisut, mietitään miten voisi tehdä toisin eikä niinkään vatvota mikä on ongelma ja mitä se aiheuttaa. Siis ratkaisukeskeistä äksöniä, ei ongelmakeskeistä vatvontaa. Vatvonta ei johda muutokseen.

Tämä oli minun kontribuutioni tähän keskusteluun.

Ei ole mitään rakastavaa ja hyvää syödä lapsien nenän edestä ruuat kun nämä vielä itkee vieressä. Toisekseen ap on selittänyt jo että mies laskelmamlisesti syö asioita mikä on vallankäyttöä. Lisäksi mies ei koskaan käy itse kaupassa. Eikä tuo sunkaan suhde normaalilta ja toisiaan kunnioittavalta kuulosta.

Tää oli suorastaan hupaisa "Kerro tilanteesi hyville ystävillesi, he tuovat kahvipullat tullessaan. Muille voit kertoa että olette fitness."

Olisiko joku anonyymit napostelijoiden naiset ryhmä, johon ap voisi liittyä? Tai auttava puhelin jos nakit on syöty? A-studiossa esitetään tunnistamatonta naishahmoa, joka muunnetulla äänellä kertoo kuinka oli tekemässä fetasalaattia ja feta olikin syöty yön aikana.

Voi olla etten ottaisi av-palstalta neuvoja kuinka minun täytyy paeta henkistä väkivaltaa ja erota puolisostani kun hän syö kaiken jääkaapista. Tai siis eihän ap siksi eroa vaan siksi kun mies meni tuttaville eikä vastannut ap:n viesteihin.

Mietin vaan oliko viestit tyyliin MISSÄ NAKIT!!! MISSÄ FETA?????

Ei saisi nauraa toisten vaikeuksille mutta onhan nyt kyseessä Torvelan perhe kun napostelusta tulee noin iso ongelma. Te teette jotain aivan hemmetin pieleen. Eikö tuo jo syö naista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap on valinnut tämän miehen puolisokseen ja lastensa isäksi? Ap sanoi että mies on hyvä ja rakastava isä mutta syö kaiken naposteltavan ruuan jääkaapista.

No minullehan on se ja sama miten ap tekee, erotkoon ja pitäköön kotonaan omalla tyylillään jääkaappia kunhan on onnellinen. Kun on nakkeja ja fetaa, ja saa laitettua lapsille nakkikeiton ja fetasalaatin niin elämä on ihanaa. Kerran viikossa lapsille on varmasti minivanukkaat ja pieni karkkipussi. Jos se sitten korvaa sen, että on perhe ja lapsilla kaksi vanhempaa yhdessä. Nyt ap kertoi ettei eroa miehen syömisen vuoksi vaan kun mies lähti kesken keskustelun tuttavaparille eikä vastaa viesteihin kahteen päivään.

No, kukin hoitaa elämänsä miten tykkää. Minä selvittäisin miksi mies syö napostelutyyliin enkä syyllistäisi vetoamalla, että lapset kärsivät kun nakit, feta, vanukkaat ja karkit syödään. Jotain tunne-elämän kriisiä siellä pukkaa, syö suruunsa, lohturuokaa, täyttää jotain tarvetta. Sitten rajoittaisin napostelun mahdollisuutta, ohjaisin syömisen terveempään ja puhtaampaan suuntaan mieluisasti. Siksi koska pystyisin ja mies selkeästi ei pysty. En pakota, ohjaan.

On minullakin mies, joka mielellään napostelee jotain iltaisin ja ei suhteemme alkuaikoina osannut keskustella (tai riidellä koska käsitti vaikeat aiheet moitteeksi) ja hän pakeni omaan asuntoonsa haluten "olla yksin", hän oli myös herkkä ottamaan ja kestämään syyllisyyttä. Ei hän heti pystynyt käsittelemään asioita ja keskustelemaan, hänen täytyi miettiä ja ymmärtää asia ensin itse. Meillä meni pari vuotta opetellessa mutta ollaan oltu jo 10 vuotta naimisissa, ollaan onnellisia.

Meillä saa syödä jääkaapista kaiken mitä haluaa mutta jos aiheuttaa ajattelemattomuuttaan toiselle pahan mielen tai on epäreilu, ahne niin joutuu hyvittämään ja korvaamaan. Eipä ole ollut tilanteita että ei menisi reilusti. Tosin aina on jotain jääkaapissa, kaapissa tai pakkasessa mistä saa sen napostelun. Se on usein porkkanaa, paprikaa, vihanneksia, hedelmiä, rahkaa, raejuustoa. Ja kumpikin joutuu käymään kaupassa, joskus olen kyllä seissyt auton vieressä marketin pihalla ja sitkeästi koputellut lasiin tule vaan ulos autosta ja kauppaan, en aio yksin kantaa ostoksia. Mies yrittää vedota spanielikatseella mutta ei auta. Kun ei se aina huvita, minuakaan, joskus taas mies uhrautuu ja hoitaa parin viikon ostokset pötköön.

Meillä homma toimii rakkaudesta, arvostetaan toisiamme ja se näytetään teoilla. Se vaan täytyi opetella, yhdessä. Yksi asia mikä on varmasti vaikuttanut siihen miten asiat ovat sujuneet niin olemme aina puhuneet toisillemme nätisti. Ja ihan harkiten valitaan sanat ettei syyllistetä mistään, etsitään ratkaisut, mietitään miten voisi tehdä toisin eikä niinkään vatvota mikä on ongelma ja mitä se aiheuttaa. Siis ratkaisukeskeistä äksöniä, ei ongelmakeskeistä vatvontaa. Vatvonta ei johda muutokseen.

Tämä oli minun kontribuutioni tähän keskusteluun.

Ei ole mitään rakastavaa ja hyvää syödä lapsien nenän edestä ruuat kun nämä vielä itkee vieressä. Toisekseen ap on selittänyt jo että mies laskelmamlisesti syö asioita mikä on vallankäyttöä. Lisäksi mies ei koskaan käy itse kaupassa. Eikä tuo sunkaan suhde normaalilta ja toisiaan kunnioittavalta kuulosta.

Eikös se mies ollut ottanut lapsen karkkeja ja lapsi itki isälleen, että älä syö minun karkkeja? Ei karkki ole ruokaa. Onko tämän perheen lapset joutuneet kärsimään nälkää johtuen isän napostelusta?

Tää vastustavien viestien määrä kyllä pistää epäilemään, että koko juttu on oikeasti trolli. Itsekin olen ollut myötätuntoinen "aloittajan" hädässä, kirjoittanut myötätuntoisia ja avuliaita viestejä. Mutta toisaalta näiden toisten viestien määrä hämmästyttää; ei noin paljon hulluja jääkaapin-tyhjäksi-syöjiä voi oikeasti olla.  Johtopäätökseni on, että sama toimittajanplanttu on kirjoittanut sekä aloittajan että hulluimpien jääkaappissyöjien viestit. 

Jutut ovat vähissä. Journalismi on kuopassa. Luultavasti myös romaanin taide on justiin niin hukassa kuin Milan Kundera aikoinaan arveli.

Itselläni oli - siis oli - mies, jonka kotona syötiin ylenaikaa, suunniteltiin ja tehtiin ruokia ja aina oli joku ruokajuhla tulossa (pääsiäisestä Runeberginpäivään). Ruokaa tuputettiin, siis äitinsä, mutta jos joku osoitti lihomisen merkkejä, tuomiolla ei ollut rajaa. Lihava olin tietysti minä, onneton miniä, joka sitten kiltisti söin mitä tarjottiin. Mieheni oli tämmöinen ahmija ja on edelleen, mutta on aina luullut syövänsä ihan terveellisesti ja olisi sanonut juuri kuin ap:n mies, ettei hänelle tarvitse mitään tuoda kaupasta ja syönyt sitten kaiken mitä kaapissa on. Siskonsa on anorektikko, ollut koko ikänsä alle 50-kiloinen, vaikka 170 cm pitkä. Siellä perheessä oli kunnia-asia, että aina oli seitsemän sortin vierasvarat, ihan arkipäivänä, ja kenenkään syömistä ei kontrolloitu, paitsi siis jos lihoi. Melko häiriintynyttä.

Tällä tarkoitan sanoa, että voivat ne lapsuuden tottumuksetkin vaikuttaa ihan lopullisesti.

Aika moni, usein mies, on napostelija, iltasyöppö. Moni nuori mies on tyttöystävänsä lokki, tyhjentää jääkaapin. Siksi varmaan näitä "hulluja suursyömäreitä" on paljon.

Minua ihmetyttää että niin moni on sitä mieltä, että napostelijamies harjoittaa systemaattista henkistä väkivaltaa ja vallankäyttöä. Pidän tuota käsitystä liioiteltuna.

Ruoka on perustarve. Siksi sitä pitää olla kotona aina. Ap:n kotona sitä pitää olla erityisen paljon koska mies on syöppö. Miehen tulee osallistua kaupassakäyntiin koska ruokaa niin paljon kuluttaa.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni, usein mies, on napostelija, iltasyöppö. Moni nuori mies on tyttöystävänsä lokki, tyhjentää jääkaapin. Siksi varmaan näitä "hulluja suursyömäreitä" on paljon.

Minua ihmetyttää että niin moni on sitä mieltä, että napostelijamies harjoittaa systemaattista henkistä väkivaltaa ja vallankäyttöä. Pidän tuota käsitystä liioiteltuna.

Ruoka on perustarve. Siksi sitä pitää olla kotona aina. Ap:n kotona sitä pitää olla erityisen paljon koska mies on syöppö. Miehen tulee osallistua kaupassakäyntiin koska ruokaa niin paljon kuluttaa.

Normaali napostelija ei syö lapsiensa karkkeja näiden nenän edestä tai syö ensin vaimonsa herkkuja ja säästele omiaan.

Miksi elätte kidutuksessa? Ei teidän tarvitse vaikka meidät kaikki siihen kasvatetaankin. Koko maailma Suomi mukaanlukien on pullollaan ihania aikuisia miehiä. Kukaan ei oikeasti moittisi, vaikka ette haluaisikaan jäädä miesvauvan kanssa yhteen. Syytelkööt "syömishäiriötä" yksinään - oikeasti syömishäiriöiset sillä välin pudistelevat päätään koska he eivät taatusti syö perhettään kuoliaaksi. Itsekeskeisyys ja ikipossuus ei ole ahmimishäiriö. 

Surullista miten paljon temppuja ja kivoja pikku kikkoja joudutaan kehittelemään että saadaan kaikki nää kamalat miesvauva-suhteet toimimaan.

Tuo yks jankaaja pilaa ketjun. Samaa toistelee. Lopettais jo.

Vierailija kirjoitti:

Tuo yks jankaaja pilaa ketjun. Samaa toistelee. Lopettais jo.

Sinäkin jankaat tuota samaa koko ajan, lopettaisit jo oikeasti! Ellet ymmärrä mitä lopettaminen on, niin ota silmä käteen ja ota selvää. Eikun ota aivot käteen, ja ajattele!

PS. Mä en jaksais millään käsittää tät teidä, koko outoo sivuu.

Vierailija kirjoitti:

Tuo yks jankaaja pilaa ketjun. Samaa toistelee. Lopettais jo.

Nämä ketjun pilaamisesta määkyvät kommentoijat ovat ehkä niitä kaikkein säälittävimpiä, luulevat, että heidän oman mielipiteen vastaiset kommentit ovat vain yhden tyypin kirjoittamia, sitten eivät kuitenkaan itse tuo mitään uutta pointtia aiheeseen, ihan turha kommentti tämä.

Että ihan keskustelemalla aiheesta puoleen ja toiseen pilataan ketju, oijoi mikä älyn jättiläinen.

Minkälaista ruokaa ap mahtaa laittaa perheelle ja osallistuuko mies vuorollaan ruuanlaittoon? Ehkä parempi siirtyä hiilihydraattisempasn ruokaan, joka pitää kylläisyyden olon pitempään.

Tai ei kai sitä enää tarvitse miettiä ainakaan tämän eroavan pariskunnan yhdessä, ap laittaa omassa kodissaan mitä tykkää ja mies omassa kodissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti nyt pystyt pitämään tämän nykyisen järkesi ja näkemyksesi, kun se mies taas ryömii kolostaan esiin ja on kivaa iskää.

Mites sinun ja lasten erossa käy taloudellisesti, ootko ehtinyt miettiä?

Olen hieman miettinyt. Ilman mieheni tuloja en enää täällä voi asua, menisi kokonaisuudessa rahat liian tiukille. Onneksi lapset ovat vielä niin pieni ja tulevat toistensa kanssa niin hyvin toimeen että kaksio riittää meille. Muutan lähemmäksi sukulaisiani, työmatka pitenee, mutta luulen että vanhempani auttaa hetken hoitoon viemisissä ja hakemisissa kunnes saan töitä lähempää. Auto pitää hankkia. Mutta kyllä se tästä.

Aluksi ajattelin että haluaisin jäädä tänne lasten kanssa, kun tutut hoitajat ja kaverit on, mutta tulee sellainen olo että mies ei varmaankaan halua pahemmin tukea täällä asumistamme.

Ap

Oletko nyt varma että laitat avioeropaperit menemään miehen syöpöttelyn takia? Vai ällöttääkö hän muutenkin?

Jos syöminen on ainoa ongelma, niin mies kyllä tulee ruotuun kun asut vähän aikaa muualla ja mies joutuu laittamaan lasten ruoat kun on hänen lapsiviikko tai viikonloppu.

Anelee sua takaisin ja lupaa vastedes huolehtia syömisistään itse ja jättää sinun ostamat rauhaan.

Mutta oma päätöksesi tietysti.

Niin. En ole eroamassa siksi että hän syö.

Eroan koska hän katoaa päiviksi eikä vastaa viesteihin, jättäen minut ja lapset roikkumaan epätietoisuuteen.

Eroan koska en halua muuttua siksi kamalaksi nalkuttavaksi ihmiseksi joka joutuu ohjaamaan aikuista miestä kuin pientä lasta.

Haluan olla mieheni tasavertainen kumppani jonka kanssa elämän haasteet kohdataan yhdessä keskustelemalla, ei niin että minut suljetaan ulos kun hän ei halua ongelmasta puhua.

Eroan, koska en enää jaksa anella häntä osallistumaan arjen pyöritykseen ja olemaan vierelläni se vastuullinen aikuinen, johon voin luottaa.

Ap

Hei ap, en ole aikaisemmin vastannut tähän ketjuun, mutta toivotan sulle voimia. Itsekin olen eronnut epäterveestä suhteesta, ja tiedän että monta vuotta sitä ensin vain ihmettelee, miksi ei toimi. Kun yrittää selittää muille, ne vähän ihmettelee että tuoko yksi asia nyt on niin tärkeä että se on eron syy.

Mutta itse liitossa sisällä tietää että ei ne ole ne yksittäiset asiat, vaan niiden takana piilevä miehen asenne. Kunnioituksen ja arvostuksen puute, yhdessä asioiden hoitamisen puute, luotettavuuden, luottamisen, ystävällisyyden ja huomioimisen puute. Niiden tilalla on epäluotettavuutta, epärehellisyyttä, itsekkyyttä, ilkeyttä, manipulointia, salailua, suoranaista valehtelua, syyllistämistä ja hyväksikäyttöä.

Sitä itsellä näiden tajuaminen vain alkaa purkautua jostain yksittäisestä toistuvasta asiasta. Minulla se oli että Mies nukkui aina krapulaa pois viikonloppuaamuisin ja hyssyttelin lapsia, että katsovat ohjelmia kuulokkeilla, koska mies muuten suuttuu. Sitten jossain vaiheessa hän ei enää tullut kotiin ennen seuraavaa iltapäivää.

Ulos tämä ei näkynyt, hän kävi töissä ja oli hauskaa seuraa tutuille.

Ymmärrän sinua ap ja jos olet aidosti jo päätynyt harkitsemaan eroa, sinulla on varmasti aihetta.

Omasta kokemuksestani, minulle jäikin yllättäen enemmän rahaa eron jälkeen, kotitöitä oli vähemmän, ja jaksoin ja nukuin paremmin. Asiat oli helpompaa järjestää kun ei ollut enää sitä arvaamattomuustekijää.

Sukulaiset, ystävät ja jopa työkaverit auttoivat tosi paljon. Veli jopa lainasi rahaa ja äiti lahjoitti yhden isomman hankinnan.

Varoituksen sana: jos miehesi on manipuloivaa lajia, hän kääntää takkinsa heti kun kuulee että haluat erota. Laittaa hurmausvaihteen päälle ja on niin muuttunutta ja rakastavaa miestä. Älä mene siihen vipuun. Pysy etäällä ja asiallisena, äläkä enää nuku äläkä asu hänen kanssa saman katon alla, jos tosiaan haluat tuolle lopun.

Kokeilin nimittäin senkin, mies sai minut vakuutettua että kaikki muuttuu, ja peruin eron. Kaksi kertaa. Aina vuoden päästä alkoi olla oireita paluusta samaan. Vasta kolmannella kerralla ymmärsin lähteä kerrasta, enkä jäänyt selittämään, säälimään enkä vatvomaan. Ilmoitin tapahtuneen kun olin jo ovesta ulkona.

Tsemppiä ap.

Meillä on parhaillaan päällä ehkä vähän verrannollinen asia miehen kanssa. Siinä kyse Ei ole ruuasta vaan seksistä.

Olin eilen hirveän väsynyt ja tulossa kipeäksi, olin saanut flunssan. Kerroin miehelle siitä ja puhuttiin, että ei sitten seksiä tänään. Katsottiin vähän leffaa. Otin särkylääkkeen ja unilääkkeen ja menin nukkumaan.

No mies alkoikin sitten käyttää seksiä. No sanoin, että jos hn panee oikein nopeasti, niin käy, mutta itse en voi saada mitään, vaan mahdollisimman nopeasti hoidettava. Eiköhän mies alkanut kuitenkin räplätä ja hieroa ja en tietenkään saanut, mutta virkistyin todella paljon. Sitten hän pani itselleen sen orkun ja nukahti. Minä en en nukahtanutkaan. Mulla on unettomuutta ollut vuosia ja valvoin sitten melkein koko yön.

Aamulla tänään olin tosi vihainen, ja sanoin miehelle vihaisena ja kirosinkin, että miksen saanut nukkua. On raskas viikko edessä, enkä halua pahasti sairastua. No mies sanaakaan sanomatta pakkasi kassinsa ja lähti ulos ovesta. Kysyin minne, muttei vastannut. Kyllä hän aina kotiin tulee yöksi, mutta on sitten vihainen/kylmä/mykkäkoulussa monta päivää, mikä on tosi raskasta, kunnes pyydän anteeksi ja sovittelen. Sitten hän anteeksipyyntöni päällepäätteeksi panee, se ei tunnu sovinyoseksiltä vaan joltain määräysoikeuden palauttamiselta pikemminkin.

Mulla on nyt yhtä aikaa vihainen ja katkera olo ja toisaalta syyllinen olo. Miksi menin myöntymään seksi on, kun en missään tapauksessa halunnut. Miksen onnistunut saamaan, kun se olisi rentouttanut. Miksen onnistunut nukkumaan. Miksi puhuin niin vihaisesti syytellen aamulla. Ja että olen huono vaimo, kun en taida enää haluta miestäni kovin usein.

Musta tässä on jotain samaa kuin ap:n kertomuksessa, vaikka tavallaan ihan eri tapahtumat eikä kyse ole ruuasta.

Näitä ikäviä asioita sattuu ehkä enemmän ihmisille, jotka eivät ole kovin älykkäitä. Hienoa, että vuodatatte tilanteenne mutta pikkuinen myötähäpeä näitä lukiessa.