Millaiset naiset saavat puolisoiksi rehellisiä, selkärankaisia miehiä?
Vai onko tuollainen mies jokin myytti, urbaanilegenda?
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mies on tuollainen. Ja sellaisen saa tosiaan, kun myös pyrkii itse sellainen olemaan. Nuorempana olin kaikkea muuta, mutta jossain vaiheessa aloin tietoisesti kehittää hyviä ominaisuuksia itsessäni ja kappaa vaan, vedin puoleeni hyvän ihmisen. Eli kun olin itse muuttunut syvältä, sisältä käsin, tunnistin samoja piirteitä toisessa ihmisessä. Olisikohan niin, että yleisellä tasolla vedämme puoleemme sitä
mitä itsekin olemme? Pinnallinen esimerkki: urheilullinen vetää puoleensa urheilullisia jne.Kiltti, hyväsydäminen ja empaattinen nainen saa kyllä myös hyväksikäyttäjämiehiä ympärilleen. Kokemusta on :/
harmi kuulla :/ Ehkä kysymys on siitä, että olet aina ollutkin kiltti, joten et helposti tunnista kusipäitä? Oma tilanteeni oli tosiaan se, että olin ennen kaikkea muuta kuin ihana ihminen, joten nyt muuttuneena ihmisenä tunnistan ihmiset jotka eivät ole niin ihania, ja toisaalta myös ne jotka ovat aidosti mukavia.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole myytti. Sellaisen voi saada, kun ei tyydy ensimmäiseen hyvännäköiseen, joka pokaa sua baaritiskillä. Ja kun opettelee tuntemaan sen kunnolla ennen kuin ryhtyy perustamaan perhettä sen kanssa. Ja kun vaatii siltä tasa-arvoa ja ahkeruutta ja rehellisyyttä, eikä tyydy yhtään mihinkään vähempään.
Mun mielestä ei voi oikein vaatia tasa-arvoa, jos itse pitää jollain tavalla edes mahdollisena ajatusta, että kunnollinen toisen sukupuolen edustaja olisi myytti!
(Viittaan ap:n ajatusmaailmaan)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mies on tuollainen. Ja sellaisen saa tosiaan, kun myös pyrkii itse sellainen olemaan. Nuorempana olin kaikkea muuta, mutta jossain vaiheessa aloin tietoisesti kehittää hyviä ominaisuuksia itsessäni ja kappaa vaan, vedin puoleeni hyvän ihmisen. Eli kun olin itse muuttunut syvältä, sisältä käsin, tunnistin samoja piirteitä toisessa ihmisessä. Olisikohan niin, että yleisellä tasolla vedämme puoleemme sitä
mitä itsekin olemme? Pinnallinen esimerkki: urheilullinen vetää puoleensa urheilullisia jne.Kiltti, hyväsydäminen ja empaattinen nainen saa kyllä myös hyväksikäyttäjämiehiä ympärilleen. Kokemusta on :/
harmi kuulla :/ Ehkä kysymys on siitä, että olet aina ollutkin kiltti, joten et helposti tunnista kusipäitä? Oma tilanteeni oli tosiaan se, että olin ennen kaikkea muuta kuin ihana ihminen, joten nyt muuttuneena ihmisenä tunnistan ihmiset jotka eivät ole niin ihania, ja toisaalta myös ne jotka ovat aidosti mukavia.
Mistä sen ku*ipään tunnistaa? Viimeksi mies paljastui valehtelijaksi puolen vuoden päästä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen, jonka arvomaailma perustuu luottamukseen, arvostukseen, hyvään käytökseen ja kunnioittamiseen ja jakaa ne miehen arvojen kanssa, eikä kumppanin valinta ole perustunut ulkoiseen valintaan tai pinnallisiin arvoihin ja saa olla oma itsensä, oli sitten ylipainoinen, ruma tai huono ruuanlaittaja.
Siis mies ei voi olla sekä suoraselkäinen ja rehellinen että hyvännäköinen? :-DDDD
Niinkö kommentoin?
Totta kait mies voi olla komea ja nainen kaunis, mutta kumppanin valinnassa mielestäni pitäisi olla muut arvot etusijalla, kuin onko mies tai nainen hyvännäköinen.
Ikuisuusaihe. Minun mielestäni parisuhteeseen kuuluu seksi ja seksiä haluaa vain ihmisen kanssa, jota pitää puoleensavetävänä eli hyvännäköisenä. Siis omissa silmissä. Jos katsot ympärillesi, niin huomaat, että ihmisillä on hyvin erilainen maku. Väitänkin, että jokaisessa ihmisessä on jotain, mitä joku pitää puoleensavetävänä.
Minä uskon siihen, että ulkonäkö herättää kiinnostuksen ja sen jälkeen pitää luonteiden, arvojen ja tulevaisuuden suunnitelmien natsata. Toki moni tutustuu ensin ihmiseen ystävänä ja huomaa sitten vasta, että tämä on kiinnostava myös seksi- ja parisuhdemielessä, mutta silloinkin sen ulkonäön pitää olla omaa silmää miellyttävä.
Omalla kokemuksella annan toisenlaisen mielipiteen: mä olen aina ensin ihastunut luonteeseen, arvoihin ym. Ja sen jälkeen kun on toiseen ihastunut, hän myös komistuu/kaunistuu omissakin silmissä. Eli siinä mielessä joo, että jokainen ihminen on jollekulle puoleensavetävä, mutta toisaalta sen fyysisen vetovoiman ei tarvitse olla ensimmäinen tekijä.
Vastaavasti taas, oli kuinka hyvännäköinen tahansa, niin jos on ihmisperse niin en edes pidä hyvännäköisenä - tietyt ulkonäölliset asiatkin alkaa heti ällöttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mies on tuollainen. Ja sellaisen saa tosiaan, kun myös pyrkii itse sellainen olemaan. Nuorempana olin kaikkea muuta, mutta jossain vaiheessa aloin tietoisesti kehittää hyviä ominaisuuksia itsessäni ja kappaa vaan, vedin puoleeni hyvän ihmisen. Eli kun olin itse muuttunut syvältä, sisältä käsin, tunnistin samoja piirteitä toisessa ihmisessä. Olisikohan niin, että yleisellä tasolla vedämme puoleemme sitä
mitä itsekin olemme? Pinnallinen esimerkki: urheilullinen vetää puoleensa urheilullisia jne.Kiltti, hyväsydäminen ja empaattinen nainen saa kyllä myös hyväksikäyttäjämiehiä ympärilleen. Kokemusta on :/
harmi kuulla :/ Ehkä kysymys on siitä, että olet aina ollutkin kiltti, joten et helposti tunnista kusipäitä? Oma tilanteeni oli tosiaan se, että olin ennen kaikkea muuta kuin ihana ihminen, joten nyt muuttuneena ihmisenä tunnistan ihmiset jotka eivät ole niin ihania, ja toisaalta myös ne jotka ovat aidosti mukavia.
Mistä sen ku*ipään tunnistaa? Viimeksi mies paljastui valehtelijaksi puolen vuoden päästä
Todella vaikea sanoa yleisesti :/ itselleni on kehittänyt jonkinlainen intuitio omien kokemusten kautta, ehkä peilaan entisen minäni vinksahtanutta ajatusmaailmaa ja omia vanhoja tapojani uuteen ihmiseen? En ole koskaan analysoinut asiaa riittävästä niin paljon, että keksisin asiaan valmista reseptiä. Yksi selkeä mittari vaikuttaisi olevan omien vikojen myöntäminen rehellisesti - analysoiko ihminen koskaan itseään? Tietynlainen epävarmuus ja asioiden pohdinta on yleensä merkki sellaisesta ihmisestä joka pyrkii tietoisesti kasvattamaan selkärankaansa. Ihminen, jota avoimesti kiinnostaa luonteensa kehittäminen ja muutenkin eettiset asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mies on tuollainen. Ja sellaisen saa tosiaan, kun myös pyrkii itse sellainen olemaan. Nuorempana olin kaikkea muuta, mutta jossain vaiheessa aloin tietoisesti kehittää hyviä ominaisuuksia itsessäni ja kappaa vaan, vedin puoleeni hyvän ihmisen. Eli kun olin itse muuttunut syvältä, sisältä käsin, tunnistin samoja piirteitä toisessa ihmisessä. Olisikohan niin, että yleisellä tasolla vedämme puoleemme sitä
mitä itsekin olemme? Pinnallinen esimerkki: urheilullinen vetää puoleensa urheilullisia jne.Kiltti, hyväsydäminen ja empaattinen nainen saa kyllä myös hyväksikäyttäjämiehiä ympärilleen. Kokemusta on :/
harmi kuulla :/ Ehkä kysymys on siitä, että olet aina ollutkin kiltti, joten et helposti tunnista kusipäitä? Oma tilanteeni oli tosiaan se, että olin ennen kaikkea muuta kuin ihana ihminen, joten nyt muuttuneena ihmisenä tunnistan ihmiset jotka eivät ole niin ihania, ja toisaalta myös ne jotka ovat aidosti mukavia.
Mistä sen ku*ipään tunnistaa? Viimeksi mies paljastui valehtelijaksi puolen vuoden päästä
Siitä, miten se sua kohtelee. Ok, vähän laaja käsite, yritän selventää: onko se oikeasti kiinnostunut sun tekemisistä? Tekeekö se aikaa sulle, vaikka sillä olisi muita kiireitä? Muistaako se sinusta asioita, joita olet hänelle kertonut? Näkeekö ns. vaivaa sun eteen lahjoja ostaessaan, vai ostaako persoonattomia lahjoja, joista et edes tykkää? (Mun mies toi meidän toisille treffeille divarista löytämänsä kirjan, oltiin eka tapaamisella puhuttu että tykkään ko. kirjailijasta. Kirja haisi vintille mutta olin todella otettu että mies muisti, mitä olin sanonut ja näki vielä vaivaa kirjan löytämiseen.) Huomioiko sinua muuten, vai onko esim. treffeillä tärkeämpääkin tekemistä (kännykän näpräys, muitten ihmisten katselu)? Vastaako välttelevästi kysymyksiin? Onko haluton kertomaan omista taustoistaan?
Muut jatkakoon, tää on hyvä kysymys :)
Ihme vastauksia. Ikään kuin rehellisyys/suoraselkäisyys tarkoittaisi myös hyvää naismakua. Mies voi monesta syystä päätyä esim. mustasukkaisen harpun puolisoksi vaikka olisi kuinka rehellinen tms. Esim. lapsuudessa saadut mallit vaikuttavat parinvalinnassa.
Olen huomannut että jäkättävät naiset saavat tällaisia miehiä. Nämä naiset ovat usein myös kärkkäitä arvostelemaan toisia ihmisiä ja elämäntyylejä, jotka vähänkään poikkeavat omasta natsielämäntyylistään. He myös mielellään jäävät itse kotiin ja laittavat miehen hoitamaan raha-asiat.
En ymmärrä noita etnofobisia kommentteja, joissa pilkataan suomalaista naista. Ihmeellistä etenkin, jos arvostelijat itse ovat kantasuomalaisia.
Omasta suhteestani voin kertoa sen verran, että olemme olleet kohta 20 vuotta yhdessä ja olemme molemmat: rehellisiä, uskollisia, lojaaleja, ahkeria. Olemme aina viettäneet suurimman osan vapaa-ajasta yhdessä, meillä on pitkälti samanlaiset kiinnostuksenkohteet, kuten musiikki, sci fi, pelit. Meille kaikki on yhteistä: tulot ja menot, huolet ja ilot. Lapsia ei ole, olemme omistautuneet toisillemme. Tällainen on meillä ollut pitkän ja rakastavan suhteen "salaisuus".
Niin, kumpikaan meistä ei ole mannekiiniainesta, mutta sydän ei näe ulkokuorta. Siinä monelle tärkeä huomio.
Vierailija kirjoitti:
Naisen pitää olla harkitsevainen ja sellainen, että tosiaan ei lähde ekan pokaajan mukaan. Hyvä mies lähestyy yleensä (kohteliaisuutensa vuoksi) hienovaraisesti ja pitkän kaavan kautta - niille pitää antaa aikaa.
Pikatuttavuudet eivät yleensä ole niitä hyviä miehiä, näistähän on meillä monilla siskoilla kokemuksia.
Kyllä, joillakin naisilla, onko se sitten kotoa opittua tai geeneissä peritty, on sellainen "hyväaviomies vaisto"
Ne ikään kuin osaavat nähdä potentiaalia miehessä ja miehen edellytykset menestyä elämässä ja tulla hyväksi isäksi. Tai se voi olla myös lahjakkuus, elämäntaito ja usein tulee naiselle kokemuksen myötä
Minä olen kohta 30-vuotias, pyörätuolissa istuva nainen ja olen saanut puolisokseni juuri tuollaisen miehen. En osaa sanoa tarkalleen, mitä tein ansaitakseni hänet. Osin oli kyse onnesta, osin uskalluksesta ja avoimuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan virolaiset, filippiiniläiset, thaimaalaiset, vietnamilaiset. Heille kelpaa tavallinen rehellinen mies. Suominainen ei sellaista tasapainoista, rehellistä miestä arvosta vaan kyllä miehen pitää tarjota extremeä, viedä rajoille ja suhteessa pitää olla salaperäisyyttä
Kyllä ainakin minulle ja kaikille tuntemilleni naisille kelpaa nimenomaan tasapainoinen ja rehellinen mies. En ole koskaan ymmärtänyt itse mitään extreme-kokemuksia, minusta tavalliset yllätykset ja elämä itsessään ovat tarpeeksi jännittäviä.
age is just a number kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mies on tuollainen. Ja sellaisen saa tosiaan, kun myös pyrkii itse sellainen olemaan. Nuorempana olin kaikkea muuta, mutta jossain vaiheessa aloin tietoisesti kehittää hyviä ominaisuuksia itsessäni ja kappaa vaan, vedin puoleeni hyvän ihmisen. Eli kun olin itse muuttunut syvältä, sisältä käsin, tunnistin samoja piirteitä toisessa ihmisessä. Olisikohan niin, että yleisellä tasolla vedämme puoleemme sitä
mitä itsekin olemme? Pinnallinen esimerkki: urheilullinen vetää puoleensa urheilullisia jne.Kiltti, hyväsydäminen ja empaattinen nainen saa kyllä myös hyväksikäyttäjämiehiä ympärilleen. Kokemusta on :/
harmi kuulla :/ Ehkä kysymys on siitä, että olet aina ollutkin kiltti, joten et helposti tunnista kusipäitä? Oma tilanteeni oli tosiaan se, että olin ennen kaikkea muuta kuin ihana ihminen, joten nyt muuttuneena ihmisenä tunnistan ihmiset jotka eivät ole niin ihania, ja toisaalta myös ne jotka ovat aidosti mukavia.
Mistä sen ku*ipään tunnistaa? Viimeksi mies paljastui valehtelijaksi puolen vuoden päästä
Siitä, miten se sua kohtelee. Ok, vähän laaja käsite, yritän selventää: onko se oikeasti kiinnostunut sun tekemisistä? Tekeekö se aikaa sulle, vaikka sillä olisi muita kiireitä? Muistaako se sinusta asioita, joita olet hänelle kertonut? Näkeekö ns. vaivaa sun eteen lahjoja ostaessaan, vai ostaako persoonattomia lahjoja, joista et edes tykkää? (Mun mies toi meidän toisille treffeille divarista löytämänsä kirjan, oltiin eka tapaamisella puhuttu että tykkään ko. kirjailijasta. Kirja haisi vintille mutta olin todella otettu että mies muisti, mitä olin sanonut ja näki vielä vaivaa kirjan löytämiseen.) Huomioiko sinua muuten, vai onko esim. treffeillä tärkeämpääkin tekemistä (kännykän näpräys, muitten ihmisten katselu)? Vastaako välttelevästi kysymyksiin? Onko haluton kertomaan omista taustoistaan?
Muut jatkakoon, tää on hyvä kysymys :)
Jos mies ei ole kiinnostunut tai käyttää hyväkseen hän
Ei tutustuta naisen omaan kaveripiiriinsä, odottaa aina että nainen tekee aloitteen, pihistää treffeillä, muu tekeminen menee aina naisen edelle, häntä ei kiinnosta naisen tekemiset ja mistä nainen tykkää, soittaa harvoin tai sopimattomaan aikaan, ei suunnittele tai ehdota yhteistä tekemistä/ yhteisiä hetkiä
Pääsin kasvattamaan jo 15-vuotiaasta asti itse :D Nyt ollaan 6-kymppisiä.
age is just a number kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mies on tuollainen. Ja sellaisen saa tosiaan, kun myös pyrkii itse sellainen olemaan. Nuorempana olin kaikkea muuta, mutta jossain vaiheessa aloin tietoisesti kehittää hyviä ominaisuuksia itsessäni ja kappaa vaan, vedin puoleeni hyvän ihmisen. Eli kun olin itse muuttunut syvältä, sisältä käsin, tunnistin samoja piirteitä toisessa ihmisessä. Olisikohan niin, että yleisellä tasolla vedämme puoleemme sitä
mitä itsekin olemme? Pinnallinen esimerkki: urheilullinen vetää puoleensa urheilullisia jne.Kiltti, hyväsydäminen ja empaattinen nainen saa kyllä myös hyväksikäyttäjämiehiä ympärilleen. Kokemusta on :/
harmi kuulla :/ Ehkä kysymys on siitä, että olet aina ollutkin kiltti, joten et helposti tunnista kusipäitä? Oma tilanteeni oli tosiaan se, että olin ennen kaikkea muuta kuin ihana ihminen, joten nyt muuttuneena ihmisenä tunnistan ihmiset jotka eivät ole niin ihania, ja toisaalta myös ne jotka ovat aidosti mukavia.
Mistä sen ku*ipään tunnistaa? Viimeksi mies paljastui valehtelijaksi puolen vuoden päästä
Siitä, miten se sua kohtelee. Ok, vähän laaja käsite, yritän selventää: onko se oikeasti kiinnostunut sun tekemisistä? Tekeekö se aikaa sulle, vaikka sillä olisi muita kiireitä? Muistaako se sinusta asioita, joita olet hänelle kertonut? Näkeekö ns. vaivaa sun eteen lahjoja ostaessaan, vai ostaako persoonattomia lahjoja, joista et edes tykkää? (Mun mies toi meidän toisille treffeille divarista löytämänsä kirjan, oltiin eka tapaamisella puhuttu että tykkään ko. kirjailijasta. Kirja haisi vintille mutta olin todella otettu että mies muisti, mitä olin sanonut ja näki vielä vaivaa kirjan löytämiseen.) Huomioiko sinua muuten, vai onko esim. treffeillä tärkeämpääkin tekemistä (kännykän näpräys, muitten ihmisten katselu)? Vastaako välttelevästi kysymyksiin? Onko haluton kertomaan omista taustoistaan?
Muut jatkakoon, tää on hyvä kysymys :)
Erinomainen kiteytys! Kiitos ❤️❤️❤️
Vierailija kirjoitti:
Itseään arvostavat naiset jotka eivät suostu mihin tahansa. Yleensä heillä on ollut hyvä isäsuhde tai ovat käsitelleet menneisyyteen liittyvät haavansa niin että ne eivät ohjaa puolison valintaa.
Ihan kiva kun oma isä hakkasi, niin ei tuu mitkään miessuhteet onnistumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mies on tuollainen. Ja sellaisen saa tosiaan, kun myös pyrkii itse sellainen olemaan. Nuorempana olin kaikkea muuta, mutta jossain vaiheessa aloin tietoisesti kehittää hyviä ominaisuuksia itsessäni ja kappaa vaan, vedin puoleeni hyvän ihmisen. Eli kun olin itse muuttunut syvältä, sisältä käsin, tunnistin samoja piirteitä toisessa ihmisessä. Olisikohan niin, että yleisellä tasolla vedämme puoleemme sitä
mitä itsekin olemme? Pinnallinen esimerkki: urheilullinen vetää puoleensa urheilullisia jne.Vastakohdat vetävät toisia puoleensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mies on tuollainen. Ja sellaisen saa tosiaan, kun myös pyrkii itse sellainen olemaan. Nuorempana olin kaikkea muuta, mutta jossain vaiheessa aloin tietoisesti kehittää hyviä ominaisuuksia itsessäni ja kappaa vaan, vedin puoleeni hyvän ihmisen. Eli kun olin itse muuttunut syvältä, sisältä käsin, tunnistin samoja piirteitä toisessa ihmisessä. Olisikohan niin, että yleisellä tasolla vedämme puoleemme sitä
mitä itsekin olemme? Pinnallinen esimerkki: urheilullinen vetää puoleensa urheilullisia jne.Kiltti, hyväsydäminen ja empaattinen nainen saa kyllä myös hyväksikäyttäjämiehiä ympärilleen. Kokemusta on :/
Ja vain niitä.
Tämän rehellisen ja selkärankaisen vie todennäköisesti venäläinen tai virolainen nainen. Ei ole maasta kiinni, mutta olen havainnut, että sieltä löytyy sellaisia tasapainoisia, joilla terveet elämäntavat ja toisten kunnioittaminen normi. Toki mistä vaan voi löytyä, mutta ainakin omalla kohdallani voin todeta todennäköisyyksien suosivan edellä mainittuja maita. Dissaaminen on niin kateutta. Kohta joku taas tulee haukkumaan muun maan ihmisiä. Virolainen eksäni tienasi kolme kertaa minua enemmän ja suhde ei rahaan kaatunut. Venäläinen taas oli kouluttautunut niin pitkälle kuin mahdollista ja töitä riittää. Se olin minä joka oli ikävä kyllä liian poikanen vielä niihin aikoihin. Lopettakaa se dissaaminen. Jokaiselle löytyy omansa jostain ja kaikkialla on kaikenlaisia ihmisiä, jossain enemmän omantyyppisiä ja toisaalla toiselle sopivia enemmän. Kateus..ollaanko välillä taas onnellisia toisten puolesta. Ei ole itseltä pois.