Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaisi, että olen kotiäiti. En halua olla kotiäiti.
19.02.2018 |
Mies tiesi jo kun tapasimme, että olen ns. uranainen ja työ on minulle tärkeä. Saimme lapsen, joka on nyt kaksi vuotta. Suunnittelin, että palaisin työhön kesän jälkeen. Mies haluaisi, että en palaa vaan olen kotiäiti kunnes lapsi menee kouluun tms. No en halua sitten yhtään. En vaikka maksaisi minulle siitä asianmukaisen "kuukausipalkan". Rakastan työtäni ja haluan olla myös töissä, vaikka tietenkin myös lapsi on minulle hyvin rakas ja tärkeä. Mies ei tunnu ymmärtävän, vaikka tein ihan selväksi jo ennen raskauden yrittämistä, että kotiäitiä minusta ei saa. Kuvitteli kai, että muutan mieltäni. Millähän tuolle ukolle saisi järkeä päähän? Tietenkin vain menen töihin, jos haluan mennä, mies ei voi minua mitenkään kotiäidiksi vaatia, mutta en jaksaisi tästä enää yhtään väitelläkään enkä kuunnella toisen anelemisia.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ajattelee aivan oikein, että kotihoito parasta.
Näin se vaan on.Kaksivuotiaalle voi ollakin, mutta nythän aloituksessa on kyse siitä, kumpi jää lapsen kanssa kotiin.
Kouluikään saakka paras paikka lapselle koti.
Ja Isähän ei siis voi ap. mukaan jäädä kotiin yrityksen takia.
Kotona lapsi kärsii sosiaalisten suhteiden puutteesta eikä opi toimimaan ryhmässä ja siitä hänelle koituu hankaluuksia myöhemmin. Koti ei todellakaan ole paras paikka kouluikään asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut hoidettiin kotona kouluun saakka ja vaikka naapuruston lasten kanssa olin leikkinytkin, koulupihan ja luokan sosiaaliset säännöt olivat täysin mysteeri ja vaikkei minua koskaan kiusattukaan, tuntuu, että jonkinlainen sosiaalistuminen omanikäisten kanssa jäi uupumaan ja vaikuttaa ehkä vieläkin nelikymppisenä. Kotona olosta muistan lähinnä pitkät päivät, kun odotin että jotain, mitä tahansa, viimein tapahtuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ajattelee aivan oikein, että kotihoito parasta.
Näin se vaan on.Kaksivuotiaalle voi ollakin, mutta nythän aloituksessa on kyse siitä, kumpi jää lapsen kanssa kotiin.
Kouluikään saakka paras paikka lapselle koti.
Ja Isähän ei siis voi ap. mukaan jäädä kotiin yrityksen takia.Kotona lapsi kärsii sosiaalisten suhteiden puutteesta eikä opi toimimaan ryhmässä ja siitä hänelle koituu hankaluuksia myöhemmin. Koti ei todellakaan ole paras paikka kouluikään asti.
No höpö höpö. Ei ne lapset kotonaan ole 24/7. Kyllä monet käyvät kerhoissa jne. Paljon on sosiaalisiakin kotihoidettuja lapsia. Riippuu todella paljon myös lapsen luonteesta miten onnistuu ryhmässä olo. Esikoinen ei tarhassa ikinä mennyt ryhmätilanteisiin mukaan, vetäytyi ujona syrjään. Vasta koulussa alkoi reipastumaan ja hänestä tulikin sellainen kaikkien kaveri.
Kuopus taas oli tällainen kotihoidettu ja aina porukassa innolla mukana pienestä asti. Aivan erilainen luonteeltaan. Hyvin on sujunut ryhmässä olo ja kavereita sai ihan mistä vaan, niin koulusta, kerhosta kuin kahvilan lastennurkkauksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mies voi rahalla ostaa sitä, että itse painaa pitkää päivää yrittäjänä ja sinä kotiäitinä kompensoisit hänenkin osuuden vanhemmuudesta. Lapsi tarvitsee myös isänsä läsnäoloa ja aikaa. Mies ihan varmasti voi yrittäjänä itse säädellä tekemäänsä työmäärää. Jos lapsen etu on hänen mielessään ykkösenä, voitte järjestää työkuviot niin, että lapsi joutuu olemaan hoidossa vain lyhyet päivät.
Jos mies taas vain haluaa, että sinä toteutat jonkun hänen lapsuusajan unelman, niin pitää vain yrittää takoa järkeä miehen päähän. Nykyajan "täydellinen lapsuus" kun oikeasti on sitä, että on kaksi onnellista vanhempaa joilla on omien töiden ohessa aikaa lapselle, sen sijaan että äiti antautuu kodinhoidolle ja isä toimii pelkästään rahan tuojana.
Miehen oma äiti oli uraäiti, tosin isä myös. Hänen unelma sitten kai omalle lapselle on se, että edes äiti olisi kotona lasta varten, koska hän ei itse saanut sitä kummaltakaan vanhemmistaan. Millä taotaan järkeä miehen päähän tällaisissa asioissa :D ? Olen juuri aikeissa tuhota hänen unelman. Ap.
Lapselle ei varmasti ole hyväksi se, että molemmat vanhemmat ovat urakeskeisiä ja miehellesi jäänyt lapsuudesta jotkut traumat. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että molemmat eivät voisi olla töissä. Kuitenkin lapsen kannalta on molempien tai toisen vähintään joustettava, että lapsi ei joudu kärsimään. Keskittykää mieluummin siihen, että mietitte, että miten hoidatte työ ja lastenhoitovastuun kun molemmat ovat töissä ja lapsi sairaana -
Varsinkin ensimmäisenä vuonna sairastumisia voi olla viikottain. Varmaan ei miehesi yrityksen vuoksi (riippuu toki yrityksestä, etätyömahdollisuuksista jne) ole realistista odottaa, että sairastelut hoidatte puoliksi vaan päävastuu tulee sinulle ja silloin myös unelmat unelmaurakehityksestä voi jäädä taakse jos tarkoitus ei ole se, että sairas lapsi joutuu turvautumaan aina muihin hoitajiin kuin vanhempiin.
Mun mies on it-alalla jossa töitä on sata kertaa enemmän kuin kukaan ehtii tehdä. Hän on molempien lasten kanssa jäänyt kiitollisena ja huojentuneena kotiin niin pitkäksi aikaa kun on töistä päässyt. Itse olen hoitaja ja ollut töissä. Hyvä järjestely vaikka talous on hieman notkahtanut. Mies varmaan jäisi kolmannenkin kanssa, itse en enää jaksa raskautua..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minut hoidettiin kotona kouluun saakka ja vaikka naapuruston lasten kanssa olin leikkinytkin, koulupihan ja luokan sosiaaliset säännöt olivat täysin mysteeri ja vaikkei minua koskaan kiusattukaan, tuntuu, että jonkinlainen sosiaalistuminen omanikäisten kanssa jäi uupumaan ja vaikuttaa ehkä vieläkin nelikymppisenä. Kotona olosta muistan lähinnä pitkät päivät, kun odotin että jotain, mitä tahansa, viimein tapahtuisi.
Niin, kyllä leikki-ikäisellä tulee aika pitkäksi aikuisen kanssa kotona.
No, luulisi toisen edes vähän tajuavan mistä, jos kysäisee että haluaisiko itse jäädä, jos se olisi teoriassakin mahdollista. Jos vastaus on ei, asia on sillä selvä. Vaihtoehtoisesti voi kysyä toiselta, jotain muuta tälle vastenmielistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero on edessä hyvin todennäköisesti.
Harmi, että teillä on eriävät näkemykset asiasta. Lähtökohtaisesti molemmat tekevät tietenkin niinkuin omalle elämälle on parasta. Lapsi sopeutuu mihin milloinkin, siitä ei tarvitse huolehtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teoriassa ajatus on kaunis, mutta käytännössä se ei välttämättä toimi. Lapselle paras on se, että molemmat vanhemmat ovat tyytyväisiä elämäntilanteisiinsa ja perheen järjestelyihin.
Oma äitini oli pitkään kotona, meni töihin vasta viimeisen lapsen kasvettua parivuotiaaksi, kun lapsi itse halusi ja pyysi hoitoon. Minä olin 10 v. Äitini oli äärimmäisen lyhytpinnainen kotona, on erittäin aktiivinen ihminen (jopa maanisuutta lähentelevä) eikä jälkikäteen ajateltuna kotiäitiys riittänyt hänelle mutta kun vanhempina heillä oli tämä yhteinen porvarillinen arvomaailma, että lapset kasvavat kotona. Äiti oli usein turhautunut, raivosi ja rankaisi esim tukistamalla, kun pinna paloi. Kun palasi töihin, olikin pätkätöitä vain tarjolla ja työsuhteet määräaikaisia, joten hän syytti vuoron perään meitä lapsia ja isäämme siitä, että joutui olemaan kotona kanssamme. Taisi siis se oma henkinen kasvu jäädä puolitiehen siinä samassa...
Itse olisin mielelläni vuoden pari kotona lapsen kanssa uraputkesta poissa, mutta en ikinä pidempään.
Kertoo aia paljon miehen asenteesta kuitenkin, että omaa yrittäjäntyötään pitää niin tärkeänä, ettei tule kuuloonkaan sen jäähylle laitto ja kotiin jääminen, jos se on nimenomaan hänelle niin tärkeää. Sinun kuitenkin pitäisi luopua vakityöstä jota rakastat hänen fantasioidensa takia. Yhtälaillahan sinä menettäisit sen työn, koska jos kouluun asti kotona olisi sinulle jäisi vaihtoehdoksi irtisanoutuminen työstä. Sen jälkeen olisitkin sitten ilman.
Varo ettei miehestä tule niin sanottu curlingvanhempi, koska hän ei ajattele nytkään järjellä loppuun asti asioita, mikä olisi oikeasti teille kaikille parhaaksi. Miettii vain mikä tuntuis just nyt parhaalta vain lapselle. Paras ei ole helpoimman tarjoaminen ja ylisuojelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän aloittajaa. Esikoisen kohdalla olin kotona vähän yli vuoden kun mulla oli sijainen töissä ja hän pääsi sujuvasti, ilman katkoa, siirtymään meillä toisen sijaiseksi joka oli jäämässä äitiyslomalle kun vähän viivyttelin töihin paluuta.
Toisen lapsen kohdalla mulla oli hirveä kiire töihin ja menin heti kun äitiysvapaa loppui, lapsi oli 9 kk.
Työkaverini tuli töihin kun lapsi oli 6 kk. Sanoin, että jos olisin tajunnut että noinkin voi tehdä, olisin myös mennyt jo aikaisemmin. Ei minunkaan äidillä ollut aikanaan kuin muutama viikko äitiyslomaa.
Ap ei nyt kuuntele miestään jos aikoo pysyä täysjärkisenä. Noi on niin isoja asioita, että pitää tehdä niin kuin itsestä tuntuu kun ei sillä tee vahinkoa kenellekään. Alan pikkuhiljaa epäilemään ettei aloittaja ole menossakaan töihin ja pitää miehen mielipidettä perusteluna, että se olisi miehen syy. Muuten hän olisi jo päätöksensä tehnyt.
Tehän voitte tehdä niin, että mies on aamupäivän kotona ja vie lapsen iltapäiväksi tarhaan ja menee itse töihin ja on myöhään ja sinä haet iltapäivällä lapsen. Näin lapselle tulee vain muutama tunti "kerhossa". Aamupäivällä mies tietysti käy lapsen kanssa kaupassa ja laittaa ruuan valmiiksi illaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aloittajaa. Esikoisen kohdalla olin kotona vähän yli vuoden kun mulla oli sijainen töissä ja hän pääsi sujuvasti, ilman katkoa, siirtymään meillä toisen sijaiseksi joka oli jäämässä äitiyslomalle kun vähän viivyttelin töihin paluuta.
Toisen lapsen kohdalla mulla oli hirveä kiire töihin ja menin heti kun äitiysvapaa loppui, lapsi oli 9 kk.
Työkaverini tuli töihin kun lapsi oli 6 kk. Sanoin, että jos olisin tajunnut että noinkin voi tehdä, olisin myös mennyt jo aikaisemmin. Ei minunkaan äidillä ollut aikanaan kuin muutama viikko äitiyslomaa.
Ap ei nyt kuuntele miestään jos aikoo pysyä täysjärkisenä. Noi on niin isoja asioita, että pitää tehdä niin kuin itsestä tuntuu kun ei sillä tee vahinkoa kenellekään. Alan pikkuhiljaa epäilemään ettei aloittaja ole menossakaan töihin ja pitää miehen mielipidettä perusteluna, että se olisi miehen syy. Muuten hän olisi jo päätöksensä tehnyt.
Tehän voitte tehdä niin, että mies on aamupäivän kotona ja vie lapsen iltapäiväksi tarhaan ja menee itse töihin ja on myöhään ja sinä haet iltapäivällä lapsen. Näin lapselle tulee vain muutama tunti "kerhossa". Aamupäivällä mies tietysti käy lapsen kanssa kaupassa ja laittaa ruuan valmiiksi illaksi.
AP on useaan otteeseen sanonut, että aikoo miehen mielipiteestä huolimatta mennä takaisin töihin. Ei hän siis päätöksen kanssa painiskele, vaan pohtii vain miehen asennetta ja tilanteen hoitamista.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aloittajaa. Esikoisen kohdalla olin kotona vähän yli vuoden kun mulla oli sijainen töissä ja hän pääsi sujuvasti, ilman katkoa, siirtymään meillä toisen sijaiseksi joka oli jäämässä äitiyslomalle kun vähän viivyttelin töihin paluuta.
Toisen lapsen kohdalla mulla oli hirveä kiire töihin ja menin heti kun äitiysvapaa loppui, lapsi oli 9 kk.
Työkaverini tuli töihin kun lapsi oli 6 kk. Sanoin, että jos olisin tajunnut että noinkin voi tehdä, olisin myös mennyt jo aikaisemmin. Ei minunkaan äidillä ollut aikanaan kuin muutama viikko äitiyslomaa.
Ap ei nyt kuuntele miestään jos aikoo pysyä täysjärkisenä. Noi on niin isoja asioita, että pitää tehdä niin kuin itsestä tuntuu kun ei sillä tee vahinkoa kenellekään. Alan pikkuhiljaa epäilemään ettei aloittaja ole menossakaan töihin ja pitää miehen mielipidettä perusteluna, että se olisi miehen syy. Muuten hän olisi jo päätöksensä tehnyt.
Tehän voitte tehdä niin, että mies on aamupäivän kotona ja vie lapsen iltapäiväksi tarhaan ja menee itse töihin ja on myöhään ja sinä haet iltapäivällä lapsen. Näin lapselle tulee vain muutama tunti "kerhossa". Aamupäivällä mies tietysti käy lapsen kanssa kaupassa ja laittaa ruuan valmiiksi illaksi.
Kirjoitin varmaan aloitusviestiin epäselvästi. Olen siis päätökseni jo tehnyt, ja palaan töihin. Oikeastaan aloitus koski sitä, että miten saa "vanhemmuuden suorittamiseen" hurahtaneelle miehelle puhuttua järkeä minun kotiäiti-unelman suhteen. Palaan töihin joka tapauksessa. Mutta haluaisin vinkkejä, että miten saada mies lopettamaan tuollaiset kotiäitijutut. Ap.
Ala puhua, että olet itseasiassa salaa aina haaveillut maatilasta ja viidestä lapsesta. Että teillä olisi mahdollisuus toteuttaa molempien haaveet samalla kertaa...
Vierailija kirjoitti:
Yrittäjäkin voi palkata itselleen sijaisen.
Juuri niin. Aika harva yrittäjä on niin erikoisella alalla, etteikö saisi oman alan osaajaa itselleen sijaiseksi. Voihan mies tehdä vaikka niin, että sijainen hoitaa hommat ja mies itse on vaikka tunnin iltaisin työpaikalla pitämässä jöötä ja tarkastamassa, että työt menevät niin kuin kuuluu (varsinaisesti itse ottamatta osaa niihin töihin). Tässä maassa on niin paljon työttömiä, että kyllä niitä sijaisia luulisi löytyvän. Päivisin mies voi sitten leikkiä lapsen kanssa ja leipoa pullaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mies voi rahalla ostaa sitä, että itse painaa pitkää päivää yrittäjänä ja sinä kotiäitinä kompensoisit hänenkin osuuden vanhemmuudesta. Lapsi tarvitsee myös isänsä läsnäoloa ja aikaa. Mies ihan varmasti voi yrittäjänä itse säädellä tekemäänsä työmäärää. Jos lapsen etu on hänen mielessään ykkösenä, voitte järjestää työkuviot niin, että lapsi joutuu olemaan hoidossa vain lyhyet päivät.
Jos mies taas vain haluaa, että sinä toteutat jonkun hänen lapsuusajan unelman, niin pitää vain yrittää takoa järkeä miehen päähän. Nykyajan "täydellinen lapsuus" kun oikeasti on sitä, että on kaksi onnellista vanhempaa joilla on omien töiden ohessa aikaa lapselle, sen sijaan että äiti antautuu kodinhoidolle ja isä toimii pelkästään rahan tuojana.
Miehen oma äiti oli uraäiti, tosin isä myös. Hänen unelma sitten kai omalle lapselle on se, että edes äiti olisi kotona lasta varten, koska hän ei itse saanut sitä kummaltakaan vanhemmistaan. Millä taotaan järkeä miehen päähän tällaisissa asioissa :D ? Olen juuri aikeissa tuhota hänen unelman. Ap.
No et ole mikään miehesi unelmien sijaistoteuttaja, vaan yksilö jolla on omat haaveet ja toiveet. Jos hän ei aikuisena pysty tätä ymmärtämään, menee metsään. Kerro, että pystyt olemaan parempi äiti lapsellenne kun olet itse tyytyväinen elämääsi ja saat toteuttaa itseäsi. Ei se ole lapselta pois vaan hän saa hyvän mallin elämälle ja onnellisen työn ja perhe-elämän yhdistämään pystyvän äidin.
Millaista yritystoimintaa miehesi pyörittää? Onko hänellä mahdollisuu työskennellä iltaisin tai viikonloppuisin, jos olisi päivisin lapsen kanssa kotona? Tai voisitteko molemmat tehdä osa-aikaisesti töitä, sinä esimerkiksi 60-80 % viikkoa ja mies loput? Yrittäjän luulisi olevan helpompaa sumplia vuorojaan ja aikataulujaan.
Jos mies ei voi jäädä koitiin, hän voi palkata lapselle kotiin hoitajan.
Itse olin kotihoidossa koulun alkuun asti. Se ei ollut kivaa, kun en tuntenut ketään luokkaisista ennakkoon. Lähes kaikki muut tunsivat toisensa päiväkodista. Olin yksinäinen ja kaveria oli vaikea saada. Minulla ei myöskään ollut mitään ryhmätyötaitoja ja miten olisi voinutkaan olla, en ollut koskaan tehnyt mitään ryhmässä.