Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaisi, että olen kotiäiti. En halua olla kotiäiti.
19.02.2018 |
Mies tiesi jo kun tapasimme, että olen ns. uranainen ja työ on minulle tärkeä. Saimme lapsen, joka on nyt kaksi vuotta. Suunnittelin, että palaisin työhön kesän jälkeen. Mies haluaisi, että en palaa vaan olen kotiäiti kunnes lapsi menee kouluun tms. No en halua sitten yhtään. En vaikka maksaisi minulle siitä asianmukaisen "kuukausipalkan". Rakastan työtäni ja haluan olla myös töissä, vaikka tietenkin myös lapsi on minulle hyvin rakas ja tärkeä. Mies ei tunnu ymmärtävän, vaikka tein ihan selväksi jo ennen raskauden yrittämistä, että kotiäitiä minusta ei saa. Kuvitteli kai, että muutan mieltäni. Millähän tuolle ukolle saisi järkeä päähän? Tietenkin vain menen töihin, jos haluan mennä, mies ei voi minua mitenkään kotiäidiksi vaatia, mutta en jaksaisi tästä enää yhtään väitelläkään enkä kuunnella toisen anelemisia.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies jää kotiisäksi kun niin haluaa?
Ei voi oikein jäädä vaikka ehkä haluaisikin, koska on yrittäjä, ja sen pitäisi lakkauttaa koko yritystoiminta voidakseen jäädä koti-isäksi, ja aloittaa jokin uusi yritystoiminta nollasta alusta, kun lakkaisi olemasta koti-isä. Ap.
No sitten mies tyytyy vallitsevaan tilanteeseen, muksu menee tarhaan ja sinä töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mielestäni asia ei todellakaan ole miehesi päätettävissä, ja itsestäni tuollainen tuntuisi varsin epämiellyttävältä. Mutta voithan halutessasi myös selittää miehelle, että yli 3-vuotiaat itse asiassa yleensä hyötyvät päiväkodista (esim. itse menin suoraan kouluun ja olin aivan pihalla säännöistä, sosiaalisista kuvioista jne ja se heijastui pitkälle aikuisuuteen). Eli mies tekisi silmäterälleen todennäköisesti karhunpalveluksen jos pitäisi hänet kotihoidossa eskariin saakka.
Toiseksi, siis miehelle on äärimmäisen tärkeää että lapsi saa olla kotona, koska lapsi on hänen ainokainen kullannuppunsa, mutta itse ei vaan mitenkään voi järjestää olevansa kotona edes muutamaa kuukautta? Jokin tuossa mättää, oli yrittäjä tai ei. Ne prioriteetit...
Ohiksena, mutta minkä verran ymmärrät yrittäjyyttä? Ei yrittäjä voi noin vain välttämättä olla kotona kuukausia, koska on vastuu työntekijöistä, sovituista projekteista jne.
Tottakai voi jos valitsee koti-isyyden ennen yrittäjyyttä. Voi olla että yritys kaatuu, mutta mitä sitten? Kyllä hän VOI.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti päiväkoti antaa hyviä eväitä sellaisille jotka eivät kotona niitä saa. Sama kuin koulujärjestelmä nostaa niitä heikkoja eniten ja tasapäistää lahjakkaita alemmas. Sitten tavalliset muksut kärsivät muiden häiriökäyttäytymsestä päikyssä ja koulussa. Puolustan äitien uran tekemistä mutta ei se päiväkoti mikään etu ole tavalliselle ipanalle.
Ei se nyt ihan näinkään mene. Me ollaan ihan hyvä, tavallinen perhe ja hoidettu lapset 3-vuotiaiksi kotona. Mun esikoinen oli pienenä luonteeltaan sosiaalisesti hyvin arka ja kotihoito tuohon ikään oli hänelle varmasti hyvä, mutta päiväkodissa hän oppi tulemaan toimeen lapsiryhmässä turvallisessa ilmapiirissä. Mitkään leikkitreffit tai edes kerho eivät tuohon riittäneet, vaan nimenomaan se, että mentiin joka päivä samaan paikkaan missä samat ihmiset, rutiinit ja tilat vapauttivat hänet vähitellen luottamaan itseensä sosiaalisesti. Nyt 9-vuotiaana on todella iloinen ja sosiaalinen kaikkien kaveri, mitä en olisi ikinä uskonut hänestä taaperona. Toki en tiedä miten olisi käynyt jos olisi ollut kotihoidossa koko ajan, mutta näin kyllä valtavan muutoksen hänessä kahden ekan pk-vuoden aikana.
Miehesi ajattelee aivan oikein, että kotihoito parasta.
Näin se vaan on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mies voi rahalla ostaa sitä, että itse painaa pitkää päivää yrittäjänä ja sinä kotiäitinä kompensoisit hänenkin osuuden vanhemmuudesta. Lapsi tarvitsee myös isänsä läsnäoloa ja aikaa. Mies ihan varmasti voi yrittäjänä itse säädellä tekemäänsä työmäärää. Jos lapsen etu on hänen mielessään ykkösenä, voitte järjestää työkuviot niin, että lapsi joutuu olemaan hoidossa vain lyhyet päivät.
Jos mies taas vain haluaa, että sinä toteutat jonkun hänen lapsuusajan unelman, niin pitää vain yrittää takoa järkeä miehen päähän. Nykyajan "täydellinen lapsuus" kun oikeasti on sitä, että on kaksi onnellista vanhempaa joilla on omien töiden ohessa aikaa lapselle, sen sijaan että äiti antautuu kodinhoidolle ja isä toimii pelkästään rahan tuojana.
Miehen oma äiti oli uraäiti, tosin isä myös. Hänen unelma sitten kai omalle lapselle on se, että edes äiti olisi kotona lasta varten, koska hän ei itse saanut sitä kummaltakaan vanhemmistaan. Millä taotaan järkeä miehen päähän tällaisissa asioissa :D ? Olen juuri aikeissa tuhota hänen unelman. Ap.
Ap sinä ET ole vastuussa hänen unelmastaan eikä hän voi toteuttaa sitä sinun kauttasi.Ymmärrä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ajattelee aivan oikein, että kotihoito parasta.
Näin se vaan on.
Kaksivuotiaalle voi ollakin, mutta nythän aloituksessa on kyse siitä, kumpi jää lapsen kanssa kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Siinä voi olla joku verojuttu, jos menet töihin miehesi verotus pomppaa taivaisiin kun sinun kaiketi kohtalaisen hyvät tulosi lisätään pakkaan. Tähän auttaisi hoitajan palkkaaminen kotiin tai yleisesti kaikkinainen kodinhoidollisen avun tilaaminen yrityksiltä, saisitte ainakin kotitalousvähennyksen. Miehesi voisi myös tehdä investointeja yrityksessään tai palkata uuden työntekijän, konsteja löytyy ja te fiksuina ihmisinä kyllä keksitte ratkaisun.
Ei vaimon tulot vaikuta millään tavalla miehen verotukseen.Suomessa ei ole perheverotusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ajattelee aivan oikein, että kotihoito parasta.
Näin se vaan on.
Jos mies on sitä meiltä, hoitakoon hän lapsen kotona. Vaimoa hän ei voi vaatia uhraamaan uraansa sen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kotiäidin lapsena sanoa, että ei siinä ollut lapsena mitään hienoa, että ei saanut äidiltä työssäkäynnin mallia.
Lisäksi lapsuus oli hirveetä curlingia, koska noh, aikaahan oli. Lisäksi hävetti, kun äiti ei ollut töissä.
Kyllä. Kannattaa miettiä, millaisen naisen mallin lapselleen antaa! t. toinen kotiäidin lapsi joka ei koskaan voinut ihailla äitiään
Aika surullista jos ihailet ihmisissä pelkästään sitä mitä he tekevät työkseen.
En pelkästään sitä. Arvostan naisia joilla on jokin intohimo ja joille elämä on muutakin kuin arjen pyörittämistä. Menestystä sinänsä en arvosta, vaan sitä että haluaa enemmän kuin tavallisen tavallista elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä vuosisadasta tuollainen ukko? Surkeata. Tee niinkuin itse tahdot, jääkööt itse "kotiherraksi" jos haluaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ajattelee aivan oikein, että kotihoito parasta.
Näin se vaan on.Kaksivuotiaalle voi ollakin, mutta nythän aloituksessa on kyse siitä, kumpi jää lapsen kanssa kotiin.
Kouluikään saakka paras paikka lapselle koti.
Ja Isähän ei siis voi ap. mukaan jäädä kotiin yrityksen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mies voi rahalla ostaa sitä, että itse painaa pitkää päivää yrittäjänä ja sinä kotiäitinä kompensoisit hänenkin osuuden vanhemmuudesta. Lapsi tarvitsee myös isänsä läsnäoloa ja aikaa. Mies ihan varmasti voi yrittäjänä itse säädellä tekemäänsä työmäärää. Jos lapsen etu on hänen mielessään ykkösenä, voitte järjestää työkuviot niin, että lapsi joutuu olemaan hoidossa vain lyhyet päivät.
Jos mies taas vain haluaa, että sinä toteutat jonkun hänen lapsuusajan unelman, niin pitää vain yrittää takoa järkeä miehen päähän. Nykyajan "täydellinen lapsuus" kun oikeasti on sitä, että on kaksi onnellista vanhempaa joilla on omien töiden ohessa aikaa lapselle, sen sijaan että äiti antautuu kodinhoidolle ja isä toimii pelkästään rahan tuojana.
Miehen oma äiti oli uraäiti, tosin isä myös. Hänen unelma sitten kai omalle lapselle on se, että edes äiti olisi kotona lasta varten, koska hän ei itse saanut sitä kummaltakaan vanhemmistaan. Millä taotaan järkeä miehen päähän tällaisissa asioissa :D ? Olen juuri aikeissa tuhota hänen unelman. Ap.
No kannattaa alkuun keskustella siitä, mitä ja miksi mies oikeasti haluaa. Koska unelma kivasta kotona odottavasta ja lapset hoitavasta puolisosta on kuitenkin eri asia, kuin mahdollisimman hyvän lapsuuden tarjoaminen omalle lapselle. Jälkimmäinen on teidän täysin mahdollista saavuttaa, kunhan yhdessä suunnittelette ja myös mies on valmis järjestelemään töitänsä. Jos hänellä olisi yrityksensä tuloilla varaa maksaa sinulle kotona olemisesta, hän ihan varmasti voi joko palkata työntekijän tai vain tehdä hieman vähemmän töitä, niin että tulisitte taloudellisesti toimeen.
Toiseksi ainakin itse voisin jopa suuttua miehelle aika kovasti, jos hän yhtäkkiä vetää hatusta unelmia siitä, että minä muuttuisin täysin erilaiseksi kuin olen. Olisiko mies valmis mullistamaan oman elämänsä toteuttaakseen sinun unelman? Eli älä nyt ainakaan tunne huonoa omatuntoa siitä, että olet vastuussa miehen unelman tuhoutumisesta.
Ehkä voisitte oikeasti pohtia miehen lapsuutta ja sitä, mitkä asiat siellä oikeasti hiersivät? Olisiko vastaavat karikot ohitettavissa ihan vain pienillä muutoksilla, miksi kokopäiväinen kotiäiti muka olisi ainoa ratkaisu?
Tuo yritysselitys oli ihan höpölöpöä. Miksi yritys pitää lakkauttaa, jos mies hoitaa lasta kotona? Ja miksi pitää kotihoitojakson jälkeen aloittaa yrittäjänä uudella alalla?
Itse olen yrittäjä ja tietenkin tunnen myös paljon yrittäjiä. Enkä niele tuota ap:n yo selitystä. Yritystoimintaa voi ajaa alas siksi aikaa, kun mies on koti-isänä. Pienesti varmasti ehtii tehdä töitä koti-isyyden ohellakin. Ja sitten kun koti-isyys on ohi, niin elvyttää yritystä taas.
Totta kai tämä kirpaisee ja siitä tulee tulonmenetystä ja asiakaskatoa. Mutta se nyt vain on se hinta, jonka koti-isyydestä joutuu maksamaan. Moni yrittäjänainenkin on äitiyslomalla ja hoitovapaallakin. Ja noin se menee.
Eli ap:n mies voi vallan hyvin jäädä itse koti-isäksi, kun sitä kerran haluaa. Nyt vain yrittää syyllistää ap:tä siitä, ettei itse halua tehdä uhrauksia lapsensa hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tutkimusten mukaan kotivanhemmuus ei anna lapselle sen parempia lähtokhtia kuin tarhakaan. Itseasiassa jopa päinvadtoin joillain mittareilla.
Yrittäjäkin voi palkata itselleen sijaisen.
Vierailija kirjoitti:
Voin kotiäidin lapsena sanoa, että ei siinä ollut lapsena mitään hienoa, että ei saanut äidiltä työssäkäynnin mallia.
Lisäksi lapsuus oli hirveetä curlingia, koska noh, aikaahan oli. Lisäksi hävetti, kun äiti ei ollut töissä.
No minulla taas on ihan toisenlainen mielipide. Oli ihana tulla kotiin koulusta kun äiti oli kotona. Ei tarvinnut olla yksin, silloin ei ollut iltapäiväkerhoja. En ikinä hävennyt ettei äitini ollut töissä, en edes tajunnut, että sitäkin olisi kuulunut hävetä, päinvastoin, äidilläni oli aikaa meille lapsille toisin kuin monilla muilla.
Olen itse nyt kotona. Ja lapseni ovat kerenneet olla myös päiväkodissa. Sanovat, että nyt on paljon kivempaa kun ei tarvitse aina mennä päiväkotiin vaan saa olla rauhassa kotona. Kavereita on ja näkevät heitäkin kyllä. Esikoinen koulussa ekalla tällä hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
tutkimusten mukaan kotivanhemmuus ei anna lapselle sen parempia lähtokhtia kuin tarhakaan. Itseasiassa jopa päinvadtoin joillain mittareilla.
Riippuu juurikin paljon perheestä, että mitä siellä kotona tehdään jne.
Mutta parastahan se on, kun jokainen tekee miten itse parhaaksi näkee ja pystyy.
Itse tykkään olla kotiäitinä, mutta ymmärrän ettei moni tykkää. Sekin on ihan hyvä ratkaisu viedä lapsi hoitoon ja itse mennä töihin. Ei kannatakaan väkisin jäädä kotiin, juuri silloin lapsetkin kärsivät enemmän kotona kuin päiväkodilla.
Palkatkaa hoitaja kotiin.
Kompromissi.
Minä ostan tuon ajatuksen, että mies naamioi noihin unelmiinsa sen tosiasian, että oikeasti hän vain haluaa päästä mahdollisimman helpolla. Että kotona odottaa töiden jälkeen lämmin ruoka, ettei mies joudu ikinä sitoutumaan lapsen hakuun hoidosta, ettei miehen tarvitse tehdä kotitöitä, kun kotiäiti hoitaa ne.
Mies on nyt parin vuoden aikana tottunut hyvään palveluun. Ja tajuaa, että tämä tilanne ei todellakaan tule jatkumaan, kun ap palaa työelämään. Mies kammoaa ajatustakin, että hänen pitää alkaa tähätäämään lapsen hakuun ennen kuin päiväkoti sulkeutuu. Ja sitten tulee lapsen kanssa kylmään kotiin, eikä mitään syötävää siellä. Ja jääkaappikin on tyhjä, jos ei itse käy kaupassa.
Mies ei vain kehtaa sanoa, että todellisuudessa nuo edut ovat niitä, joita hän haluaa. Itselleen.
Kokeilepa, ap, viritellä keskustelua tästä aiheesta. (Sillä jos mies todella haluaisi lapsen parasta eikä omaa etuaan / mukavuuttaan, niin hän jäisi itse kotiin lapsen kanssa.)
Ei Suomessa ole mitään tuollaista verojuttua. Puolison tulot eivät vaikuta toisen puolison veroprosenttiin millään tavalla.
Minusta alkaa tuntua, että miestä huolettaa, miten hänelläkin lisääntyy työmäärä. Mies ei voi enää tulla ja mennä töihin oman halunsa mukaan vaan jatkossa hänen pitää huolehtia lapsi ajallaan hoitoon ja hoidosta pois. Oli yrittäjä tai ei, niin lapsi pitää hakea hoidosta puoli viiden maissa. Pelkästään äidin kontolle ei viemisiä ja hakemisia voi laittaa, nainen on sitten aina kellossa kiinni.