Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaisi, että olen kotiäiti. En halua olla kotiäiti.
19.02.2018 |
Mies tiesi jo kun tapasimme, että olen ns. uranainen ja työ on minulle tärkeä. Saimme lapsen, joka on nyt kaksi vuotta. Suunnittelin, että palaisin työhön kesän jälkeen. Mies haluaisi, että en palaa vaan olen kotiäiti kunnes lapsi menee kouluun tms. No en halua sitten yhtään. En vaikka maksaisi minulle siitä asianmukaisen "kuukausipalkan". Rakastan työtäni ja haluan olla myös töissä, vaikka tietenkin myös lapsi on minulle hyvin rakas ja tärkeä. Mies ei tunnu ymmärtävän, vaikka tein ihan selväksi jo ennen raskauden yrittämistä, että kotiäitiä minusta ei saa. Kuvitteli kai, että muutan mieltäni. Millähän tuolle ukolle saisi järkeä päähän? Tietenkin vain menen töihin, jos haluan mennä, mies ei voi minua mitenkään kotiäidiksi vaatia, mutta en jaksaisi tästä enää yhtään väitelläkään enkä kuunnella toisen anelemisia.
Kommentit (85)
Hei. Kannattaa pysyä työelämässä. Minä jäin kotiin ja olen katunut sitä nyt kun lapset kasvaneet. En ole enää työmarkkinoille kelpaava- ikä sekä vanhentunut ammattitaito. Kaipaan työyhteisöä ja mielenkiintoista työtäni. Luulen että lastenkin on hyvä kokea että molemmat vanhemmat voivat tehdä uraa. Tietenkin sillä on ollut puolensa ja helpottanut koko perhettä kun äiti ollut kotona. Vaikea yhtälö jokatapauksessa teet niin tai näin,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä yritti samaa. Onneksi en jäänyt kotiäidiksi vaan palasin töihin. Olisin jäänyt muuten erotessa tyhjänpäälle. Lapsi pärjää jo vuotiaasta hoidossa, oma lapseni on pph:lla. Nyt on sosiaalinen ihana 2,5 vuotias eikä mitenkään vaikuta kärsineen ratkaisusta. Päinvastoin. Pidä vain oma pääsi.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma tässä tuntuu olevan se, että mies ihailee naisessa (minussa) sekä uramenestystä että sellaista kodinhengetär-superäitiyttä, eikä ymmärrä, että ne molemmat ei välttämättä ole yhtä aikaa mahdollisia. Hän ihastui minussa pitkälti siihen, että en ollut vauvakuumeileva mieheen ripustautuva kouluttamaton nainen, vaan menestyvä ja arvostettu uraan panostanut nainen. Mutta hän on jotenkin kai kuvitellut, että ihana nainen (minä) mystisesti muuttuu lapsen saatuaan sellaiseksi kodinhengetär-superäidiksi, koska kerran urallaankin onnistui jo olemaan niin pätevä supertyyppi. En tajua mistä hän on saanut tuollaisia kuvitelmia, ei niitä ääneen puhunut ennen lasta. Ap.
Minun mielestäni lapsi ei edes kaipaa tuollaista suorittaja-superäitiä. Jos nyt miettii mikä itselleni lapsena oli tärkeää niin se että vanhempi oli vilpittömästi kiinnostunut asioistani ja että vanhempi ei ollut mitenkään ylikireä viulunkieli. Mielummin rentoa yhdessäoloa kuin jotain omituista täydellisyyden tavoittelua jossa mamma tekee kotona omin kätösin kaiken maailman supersmoothiet ja vauvasoseet. Kuten joku tuolla ehdottikin niin alkakaa katsoa jotain perhepäivähoitopaikkaa niin ukon ei tarvitse murehtia että lapsi "hylätään" jonnekin laitokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma tässä tuntuu olevan se, että mies ihailee naisessa (minussa) sekä uramenestystä että sellaista kodinhengetär-superäitiyttä, eikä ymmärrä, että ne molemmat ei välttämättä ole yhtä aikaa mahdollisia. Hän ihastui minussa pitkälti siihen, että en ollut vauvakuumeileva mieheen ripustautuva kouluttamaton nainen, vaan menestyvä ja arvostettu uraan panostanut nainen. Mutta hän on jotenkin kai kuvitellut, että ihana nainen (minä) mystisesti muuttuu lapsen saatuaan sellaiseksi kodinhengetär-superäidiksi, koska kerran urallaankin onnistui jo olemaan niin pätevä supertyyppi. En tajua mistä hän on saanut tuollaisia kuvitelmia, ei niitä ääneen puhunut ennen lasta. Ap.
Minun mielestäni lapsi ei edes kaipaa tuollaista suorittaja-superäitiä. Jos nyt miettii mikä itselleni lapsena oli tärkeää niin se että vanhempi oli vilpittömästi kiinnostunut asioistani ja että vanhempi ei ollut mitenkään ylikireä viulunkieli. Mielummin rentoa yhdessäoloa kuin jotain omituista täydellisyyden tavoittelua jossa mamma tekee kotona omin kätösin kaiken maailman supersmoothiet ja vauvasoseet. Kuten joku tuolla ehdottikin niin alkakaa katsoa jotain perhepäivähoitopaikkaa niin ukon ei tarvitse murehtia että lapsi "hylätään" jonnekin laitokseen.
Ei lapsi kaipaakaan superäitiä. Se on vain mieheni mielikuva täydellisestä naisesta. Eli nainen, joka on ensin arvostettu ja menestynyt urallaan, ja sitten arvostettu ja menestynyt jollain superäitiuralla. Olen siis tosiaankin palaamassa töihin, ei mies sitä estää voi, ja lapsi selviää kyllä ihan hyvin meni sitten päiväkotiin tai pph:lle. Mutta en tiedä miten mieheni selviää siitä, että en olekaan täydellinen nainen tai siis että en vastaakaan hänen mielikuvaa jostain supernaisesta. Ap.
Ei mies voi rahalla ostaa sitä, että itse painaa pitkää päivää yrittäjänä ja sinä kotiäitinä kompensoisit hänenkin osuuden vanhemmuudesta. Lapsi tarvitsee myös isänsä läsnäoloa ja aikaa. Mies ihan varmasti voi yrittäjänä itse säädellä tekemäänsä työmäärää. Jos lapsen etu on hänen mielessään ykkösenä, voitte järjestää työkuviot niin, että lapsi joutuu olemaan hoidossa vain lyhyet päivät.
Jos mies taas vain haluaa, että sinä toteutat jonkun hänen lapsuusajan unelman, niin pitää vain yrittää takoa järkeä miehen päähän. Nykyajan "täydellinen lapsuus" kun oikeasti on sitä, että on kaksi onnellista vanhempaa joilla on omien töiden ohessa aikaa lapselle, sen sijaan että äiti antautuu kodinhoidolle ja isä toimii pelkästään rahan tuojana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin kotona äidin kanssa, kunnes esikoulu alkoi. Se on ehkä parempi lapselle, mutta en ikinä voisi olla työelämästä niin pitkään pois, ellen luovuttaisi kokonaan sen suhteen. Paras olisi varmaan, että äiti ja isä ovat yhtä paljon kotona lapsen kanssa. Sillon tulisi lapsi tyrkättyä myöhemmin hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Ei mies voi rahalla ostaa sitä, että itse painaa pitkää päivää yrittäjänä ja sinä kotiäitinä kompensoisit hänenkin osuuden vanhemmuudesta. Lapsi tarvitsee myös isänsä läsnäoloa ja aikaa. Mies ihan varmasti voi yrittäjänä itse säädellä tekemäänsä työmäärää. Jos lapsen etu on hänen mielessään ykkösenä, voitte järjestää työkuviot niin, että lapsi joutuu olemaan hoidossa vain lyhyet päivät.
Jos mies taas vain haluaa, että sinä toteutat jonkun hänen lapsuusajan unelman, niin pitää vain yrittää takoa järkeä miehen päähän. Nykyajan "täydellinen lapsuus" kun oikeasti on sitä, että on kaksi onnellista vanhempaa joilla on omien töiden ohessa aikaa lapselle, sen sijaan että äiti antautuu kodinhoidolle ja isä toimii pelkästään rahan tuojana.
Miehen oma äiti oli uraäiti, tosin isä myös. Hänen unelma sitten kai omalle lapselle on se, että edes äiti olisi kotona lasta varten, koska hän ei itse saanut sitä kummaltakaan vanhemmistaan. Millä taotaan järkeä miehen päähän tällaisissa asioissa :D ? Olen juuri aikeissa tuhota hänen unelman. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen mielikuvat on täysin epärealistisia, joten ei kannata edes yrittää toteuttaa niitä. Mitä nopeammin törmää todellisuuteen, sen parempi.
En usko että lapselle olisi edes hyväksi liian pitkä kotimammailu.
No, mielestäni asia ei todellakaan ole miehesi päätettävissä, ja itsestäni tuollainen tuntuisi varsin epämiellyttävältä. Mutta voithan halutessasi myös selittää miehelle, että yli 3-vuotiaat itse asiassa yleensä hyötyvät päiväkodista (esim. itse menin suoraan kouluun ja olin aivan pihalla säännöistä, sosiaalisista kuvioista jne ja se heijastui pitkälle aikuisuuteen). Eli mies tekisi silmäterälleen todennäköisesti karhunpalveluksen jos pitäisi hänet kotihoidossa eskariin saakka.
Toiseksi, siis miehelle on äärimmäisen tärkeää että lapsi saa olla kotona, koska lapsi on hänen ainokainen kullannuppunsa, mutta itse ei vaan mitenkään voi järjestää olevansa kotona edes muutamaa kuukautta? Jokin tuossa mättää, oli yrittäjä tai ei. Ne prioriteetit...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, mielestäni asia ei todellakaan ole miehesi päätettävissä, ja itsestäni tuollainen tuntuisi varsin epämiellyttävältä. Mutta voithan halutessasi myös selittää miehelle, että yli 3-vuotiaat itse asiassa yleensä hyötyvät päiväkodista (esim. itse menin suoraan kouluun ja olin aivan pihalla säännöistä, sosiaalisista kuvioista jne ja se heijastui pitkälle aikuisuuteen). Eli mies tekisi silmäterälleen todennäköisesti karhunpalveluksen jos pitäisi hänet kotihoidossa eskariin saakka.
Toiseksi, siis miehelle on äärimmäisen tärkeää että lapsi saa olla kotona, koska lapsi on hänen ainokainen kullannuppunsa, mutta itse ei vaan mitenkään voi järjestää olevansa kotona edes muutamaa kuukautta? Jokin tuossa mättää, oli yrittäjä tai ei. Ne prioriteetit...
Ohiksena, mutta minkä verran ymmärrät yrittäjyyttä? Ei yrittäjä voi noin vain välttämättä olla kotona kuukausia, koska on vastuu työntekijöistä, sovituista projekteista jne.
Siinä voi olla joku verojuttu, jos menet töihin miehesi verotus pomppaa taivaisiin kun sinun kaiketi kohtalaisen hyvät tulosi lisätään pakkaan. Tähän auttaisi hoitajan palkkaaminen kotiin tai yleisesti kaikkinainen kodinhoidollisen avun tilaaminen yrityksiltä, saisitte ainakin kotitalousvähennyksen. Miehesi voisi myös tehdä investointeja yrityksessään tai palkata uuden työntekijän, konsteja löytyy ja te fiksuina ihmisinä kyllä keksitte ratkaisun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mies voi rahalla ostaa sitä, että itse painaa pitkää päivää yrittäjänä ja sinä kotiäitinä kompensoisit hänenkin osuuden vanhemmuudesta. Lapsi tarvitsee myös isänsä läsnäoloa ja aikaa. Mies ihan varmasti voi yrittäjänä itse säädellä tekemäänsä työmäärää. Jos lapsen etu on hänen mielessään ykkösenä, voitte järjestää työkuviot niin, että lapsi joutuu olemaan hoidossa vain lyhyet päivät.
Jos mies taas vain haluaa, että sinä toteutat jonkun hänen lapsuusajan unelman, niin pitää vain yrittää takoa järkeä miehen päähän. Nykyajan "täydellinen lapsuus" kun oikeasti on sitä, että on kaksi onnellista vanhempaa joilla on omien töiden ohessa aikaa lapselle, sen sijaan että äiti antautuu kodinhoidolle ja isä toimii pelkästään rahan tuojana.
Miehen oma äiti oli uraäiti, tosin isä myös. Hänen unelma sitten kai omalle lapselle on se, että edes äiti olisi kotona lasta varten, koska hän ei itse saanut sitä kummaltakaan vanhemmistaan. Millä taotaan järkeä miehen päähän tällaisissa asioissa :D ? Olen juuri aikeissa tuhota hänen unelman. Ap.
Näytä sille tämä keskustelu? Ymmärrän miehen huolen jos hän on ollut omien vanhempiensa taholta jotenkin laiminlyöty. Et kai voi muuta kuin yrittää vakuuttaa, että kyllä hyvä vanhemmuus on ihan mahdollista vaikka kävisi töissäkin. Eikä se kotiäiti ole automaattisesti mikään hyvä asia lapsellekaan mikäli äiti on turhautunut ja tylsistynyt ja kiertelee kotona kuin jokin häkkiin suljettu eläin. Siinä pitää olla jonkinlainen sosiaalinen verkosto olemassa, että äidistä ja lapsesta ei tule sellainen kotiin eristäytynyt hermostunut parivaljakko, nimimerkillä kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
Voin kotiäidin lapsena sanoa, että ei siinä ollut lapsena mitään hienoa, että ei saanut äidiltä työssäkäynnin mallia.
Lisäksi lapsuus oli hirveetä curlingia, koska noh, aikaahan oli. Lisäksi hävetti, kun äiti ei ollut töissä.
Kyllä. Kannattaa miettiä, millaisen naisen mallin lapselleen antaa! t. toinen kotiäidin lapsi joka ei koskaan voinut ihailla äitiään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhautuisit kotona yhden lapsen kanssa aika pian. Ja silloin ei ole parhaimmillaan lapselle, miehelle etkä itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mielestäni asia ei todellakaan ole miehesi päätettävissä, ja itsestäni tuollainen tuntuisi varsin epämiellyttävältä. Mutta voithan halutessasi myös selittää miehelle, että yli 3-vuotiaat itse asiassa yleensä hyötyvät päiväkodista (esim. itse menin suoraan kouluun ja olin aivan pihalla säännöistä, sosiaalisista kuvioista jne ja se heijastui pitkälle aikuisuuteen). Eli mies tekisi silmäterälleen todennäköisesti karhunpalveluksen jos pitäisi hänet kotihoidossa eskariin saakka.
Toiseksi, siis miehelle on äärimmäisen tärkeää että lapsi saa olla kotona, koska lapsi on hänen ainokainen kullannuppunsa, mutta itse ei vaan mitenkään voi järjestää olevansa kotona edes muutamaa kuukautta? Jokin tuossa mättää, oli yrittäjä tai ei. Ne prioriteetit...
Ohiksena, mutta minkä verran ymmärrät yrittäjyyttä? Ei yrittäjä voi noin vain välttämättä olla kotona kuukausia, koska on vastuu työntekijöistä, sovituista projekteista jne.
Mä ymmärrän hyvin, että se on yrittäjälle vaikeaa, jopa mahdotonta, mutta reagoin tuohon, että lapsen kotona olo on miehelle erittäin tärkeää ja lapsen on tarkoitus jäädä ainoaksi. Luulisi tässä tapauksessa että nimenomaan mies haluaa järjestää olevansa kotona, vaikka sitten yrityksensä uhalla.
Varmasti päiväkoti antaa hyviä eväitä sellaisille jotka eivät kotona niitä saa. Sama kuin koulujärjestelmä nostaa niitä heikkoja eniten ja tasapäistää lahjakkaita alemmas. Sitten tavalliset muksut kärsivät muiden häiriökäyttäytymsestä päikyssä ja koulussa. Puolustan äitien uran tekemistä mutta ei se päiväkoti mikään etu ole tavalliselle ipanalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mielestäni asia ei todellakaan ole miehesi päätettävissä, ja itsestäni tuollainen tuntuisi varsin epämiellyttävältä. Mutta voithan halutessasi myös selittää miehelle, että yli 3-vuotiaat itse asiassa yleensä hyötyvät päiväkodista (esim. itse menin suoraan kouluun ja olin aivan pihalla säännöistä, sosiaalisista kuvioista jne ja se heijastui pitkälle aikuisuuteen). Eli mies tekisi silmäterälleen todennäköisesti karhunpalveluksen jos pitäisi hänet kotihoidossa eskariin saakka.
Toiseksi, siis miehelle on äärimmäisen tärkeää että lapsi saa olla kotona, koska lapsi on hänen ainokainen kullannuppunsa, mutta itse ei vaan mitenkään voi järjestää olevansa kotona edes muutamaa kuukautta? Jokin tuossa mättää, oli yrittäjä tai ei. Ne prioriteetit...
Ohiksena, mutta minkä verran ymmärrät yrittäjyyttä? Ei yrittäjä voi noin vain välttämättä olla kotona kuukausia, koska on vastuu työntekijöistä, sovituista projekteista jne.
Itse on sen elämäntavan valinnut. Turha vaatia toiselta jotain mihin ei itse pysty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kotiäidin lapsena sanoa, että ei siinä ollut lapsena mitään hienoa, että ei saanut äidiltä työssäkäynnin mallia.
Lisäksi lapsuus oli hirveetä curlingia, koska noh, aikaahan oli. Lisäksi hävetti, kun äiti ei ollut töissä.
Kyllä. Kannattaa miettiä, millaisen naisen mallin lapselleen antaa! t. toinen kotiäidin lapsi joka ei koskaan voinut ihailla äitiään
Aika surullista jos ihailet ihmisissä pelkästään sitä mitä he tekevät työkseen.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti päiväkoti antaa hyviä eväitä sellaisille jotka eivät kotona niitä saa. Sama kuin koulujärjestelmä nostaa niitä heikkoja eniten ja tasapäistää lahjakkaita alemmas. Sitten tavalliset muksut kärsivät muiden häiriökäyttäytymsestä päikyssä ja koulussa. Puolustan äitien uran tekemistä mutta ei se päiväkoti mikään etu ole tavalliselle ipanalle.
No, onneksi on olemassa niitä perhepäivähoitopaikkoja sitten kerta päiväkodit noin paljon tuhoa saavat aikaan. :O
Voin kotiäidin lapsena sanoa, että ei siinä ollut lapsena mitään hienoa, että ei saanut äidiltä työssäkäynnin mallia.
Lisäksi lapsuus oli hirveetä curlingia, koska noh, aikaahan oli. Lisäksi hävetti, kun äiti ei ollut töissä.