*HUHTIKUISTEN uusi viikko*

Jeps ennen viikkosiivousta tulen pari riviä raapustamaan =)



Kent: Jep, meillä oli tosiaan esikko lomalla ja ei kyllä yhtään tuntunut tavalliselta arjelta, kun oli vaan yksi poju kotona ja ikävä oli tosi iso, mutta hyvin oli pärjännyt ja kivaa oli ollut, sehän on tärkeintä =)



Nolaanalle: Pikaista paranemista, kurjaa kun sairastaa



Kukas se temppertamentistä puhui, juu löytyy ja rutkasti, Anton on aina ollut paljon tempperamenttisempi kuin isoveli. Eilen sai taas makua meidän leijonanpojan tempperamentista, kirkui 2 tuntia kun yritin nukuttaa, epäilen että hampaita tulee ja flunssa vielä päälle, niin voila...Annoin Panadoliakin, ei vaikutusta... lopulta rauhoittui syliin ja nukahti. Laitoin Antonin nukkumaan rattaisiin, että saa vähän nostettua päätä, josko hengitys kulkisi paremmin. Anton nukkuikin sitten 3h, kunnes heräsi rinnalle, poju valvoskeli hetken, kunnes mentiin sänkyyn ja pääsi kainaloon, sitten tuli uni ja sitä riittikin aamuun asti =) Jotain hyvää siis, silti väsyttää, ei se univelka taida ihan yhden yön nukkumisilla mennä, pikku hiljaa...



Mulla huomenna vapaapäivä, IHANAA, menen vaan päiväksi kaupungille, silti ei tarvitse miettiä kokoajan kenen vuoro syödä/nukkua/kakkia ja kukaan ei halua muutamaan tuntiin MITÄÄN minulta. Vaikka nautin suunnattomasti kotona olosta, niin tuntuu, että nyt kun sairastettu ja valvottu, niin pieni irtiotto tekee vaan hyvää =) Ikävä tosin varmaan tulee, mutta sen kestän =) Nyt siivoamaan, eli hauskaa perjantaita kaikille



T:Mareila+Anton 11kk

Pitkästä aikaa langoilla, paljon olikin luettavaa! Me oltiin pääsiäisenä tosiaan reissussa Oulun suunnalla, ja laskin juuri että käytiin yhteensä 7 kyläpaikassa... yövyttiin sentään vain kahdessa paikkaa, ja Laura jaksoi yllättävän hyvin. Molemmat yöpaikat olivat sukulaisperheiden isoja omakotitaloja, ja L nautti, kun oli tilaa tepastella pitkin ja poikin (toisin kuin täällä, huokaus..).



Matkalta taisi tarttua mukaan jokin pöpö, sillä Lauralle nousi elämänsä ensimmäinen kuume tiistai-iltana. Eilisen aamupäivän jälkeen kuumetta ei ole enää ollut, mutta nenä kyllä vuotaa. Keskiviikon ja torstain välisenä yönä tunsin itseni todellakin äidiksi, sillä Laura nukkui sylissäni sohvalla koko yön. Olin itse aamulla ihan jumissa, mutta iloinen kuitenkin siitä, että siinä oli ollut edes kohtuullisen hyvä nukkua.



Me ollaan toistaiseksi vältytty siltä oksennus- ja ripulitaudilta. Kuulostaa paljon rankemmalle kuin mitä tää Lauran flunssanpoikanen. Jaksamista!



Olin muuten eilen kuuntelemassa yhden idolini eli Jari Sinkkosen luentoa " Vanhemmuus, vastuullinen pesti" . Se oli loistava. Luennon aikana vahvistui aikeeni kysyä Sinkkoselta yhdestä mieltäni painaneesta asiasta, ja uskalsin kuin uskalsinkin sen tehdä! Minua on nimittäin aina välillä huolestuttanut, koska Lauralla ei ole ollut mitään kovin selkeää eroahdistusta ja siihen liittyvää vierastamista. Kiintymyssuhdeteorian (josta Sinkkonenkin paljon kirjoittaa) mukaan ko. vaihe kuuluu asiaan, jos äidin ja lapsen kiintymyssuhde on muodostunut turvalliseksi - ja minä kirjanoppinut olen tietysti pelännyt, että olen mokannut juuri tässä kohtaa, kääk! Mistään en ole saanut kunnon vastausta siihen, että onko lasten välillä suuriakin eroja mm. sen suhteen, miten voimakkaana eroahdistus ilmenee. Joten: hitto vie, jos kukaan niin Jari Sinkkonen ainakin sen tietää! Siispä jäin hermostuneena odottelemaan vuoroani, ja lopulta sain sönkättyä murheeni hänelle. Vastaus: eroahdistus ilmenee todella monimuotoisena ja erivahvuisena eri lapsilla, ja on yhteydessä mm. lapsen temperamenttiin eli siihen, millä tavoin lapsi ylipäätään reagoi uusiin asioihin ja tilanteisiin. Laurahan ottaa asiat yleensä tosi lungisti, joten lähdin luennolta huojentuneena ja samalla huvittuneena, ja mieheni (jälleen kerran) vasta huvittunut olikin. Ei mulle kenen tahansa mielipiteet kelpaa! : )



Nyt sohva ja kirja (Anna Gavalda: Kimpassa) kutsuvat - sorry että tuli pelkkää omaa napaa! Mukavaa viikonloppua kaikille!



t. Ompunäiti



ps. laittakaahan välillä kirjasuosikkejanne tänne, lukutoukka on purrut meikäläiseen ja otan mielelläni vinkkejä vastaan!

Ihanaa.. viime yönä sain jopa nukkua! P heräsi varmaan vain kerran, annoin ensin tissiä.. vähän kitinä jatkui.. annoin vellipullon, nukahti. Aamulla oli ihanaa kun ei ollut mihinkään menoa ja miehelläkin vapaapäivä. Huolehti pojista aamulla, sain nukkua jopa puoli 9!! jipii =)



Niin, ja olo alkaa olla itselläkin jo parempi, siis sen ripulin suhteen. Taisi mennä ohi nyt tällä erää. Joten siksikin tämä päivä tuntuu erittäin mukavalle!



ompunäiti: meidän kolmesta pojasta ei kellään ole ollut selvää vierastamista tai eroahdistusta. Ja ihan normaaleja poikia ovat, kait ;) Ja täytyy muuten sanoa, että ensimmäisen kohdalla olin itekin ymmälläni, kun tajusin että se vierastaminen kuuluisi niinku asiaan.. mutta juteltuani muutaman kaverin kanssa, kävi ilmi ettei heidänkään lapset olleet vierastaneet (tai ollut eroahdistusta) ollenkaan (ainakaan näkyvästi)



tänään on tortillapäivä.. vaikkei se varsinaisesti kuulukaan tuohon dieettiin, mutta tänään herkutellaan ;)



jaahas.. joku heräsi päiväunilta, täytyy mennä =)

Täytyy mennä nukkumaan, jos päänsärky hellittäisi (jos se on migreeniä niin herään sitten puoliltaöin jomotukseen, mutta olenpahan muutaman tunnin saanut nukuttua :)



Tissinpuremisneuvo: minua pureskeltiin jossain vaiheessa myös ja minä ainakin kiljaisin aina puremisen tullessa tosi lujaa, niin että vauva vähän pelästyi. Päästi aina tissistä irti ja katsoi hämmästyneenä minua. Tosi nopeasti (muutamassa päivässä) loppui pureminen. Jossain olen myös lukenut vinkin, että ottaa vauvaa nenästä kiinni (että ilman kulku loppuu ja on pakko päästää irti) - kuulemma myös tällä tavalla lopettaa pureskelun. Kerro miten kävi?



Kyllä Helvi vielä nykyäänkin joskus ottaa huolimattomasti tissistä kiinni, niin että hampaat painuu ihoon. Ei kuitenkaan enää tahallaan.

Meillä siivoaminen jatkuu. Tai oikeammin jynssäys isolla J:llä.



Eilen mies siivosi saunan (painepesurilla!) ja löysi katon tuuletusräppänästä kuolleen linnun. Kylmäkaapin takaa löytyi hiirien valtatie, entisen roskiskaapin alta rotan (kyllä vain, meillä on ollut lemmikkirottia, ne me tunnistetaan) pesä, onneksi kuitenkin jo jonkin aikaa hylättynä ollut. Hämähäkkejä ei edes lasketa. Luonto tulee lähelle, hehheh.



Tänään mulla oli aikomuksena laittaa Helka vaunuihin nukkumaan ja mennä pihalle haravoimaan, mutta siitä ajatuksesta ei tullut mitään, sillä pesukoneen poistoputki oli luiskahtanut pois vessanpöntön reunalta ja vessan lattialla oli semmonen viis senttiä vettä. Tuo pesukoneen poistoputki on muuten laitettu tulemaan seinän läpi pesuhuoneesta, seinään on siis miehekkäästi vain porattu reikä. Kaunis on. Vessassa ei tietenkään ole mitään lattiakaivoja sun muita ylellisyyksiä, vaan lastulevyseinät ja muovimatto. Noo, pikku vesivahingoista kyllä selvitään. Olen nyt siis siivonnut sitä oksetusvessaa, tiedätte varmaan että miehillä ei sihti ainakaan parane iän myötä, enkä ole tavannut vielä yhtään vanhempieni ikäluokan miestä, joka siivoaisi vessaa. Joten, kun talossa ei ole ollut naista yli 10 vuoteen, niin vessa on kuin spurgutalon huussi. Olen tuhrannut sinne neliön kokoiseen koppiin melkein 1/3 pullollisen tolua ja siinä on vasta pintasilaus. Jynssäys vasta odottaa. Mun pitää desinfioida itseni tänään.



Mutta positiivista tässä kaikessa on se, että tän kaiken paskan alta paljastuu vähitellen todella ihana asunto. Tuntuu hyvältä, tää on jo nyt meidän koti.

Niin, mies siis reissussa maanantaihin asti ja nyt tämä minun flunssa taisi tarttua Oskariin. Plaah, hirmuinen kuume, poju vaan itkeskelee ja istuu/makaa sylissä. Huonosti maistuu ruoka, paitsi nyt illalla söi ahneesti yli 3 desiä velliä ja nehän tuli sitten ylös. Voi yrjö... Siinä oltiin sitten molemmat yltäpäältä oksennuksessa, samoin tuoli, matto ja lattia. Sitten olikin mukava ruveta siivoamaan ja vaihtamaan vaatteita kun toinen vaan itkee. Se on varmaan joku Murphyn laki että kun apu on kaukana on hätäkin suurin. No toivotaan ettei mitään yrjötautia enää kehkeydy, sitten voi olla äiti aamulla vähän väsynyt. Nyt tuo ressukka ainakin nukahti, pitäkää peukkuja että menee yö rauhallisesti. Nyt lösähdän tv:n ääreen, rauhallista viikonloppua kaikille!



Miiru ja Oskari-parka

...kotona on levännyt+rentoutunut hyväntuulinen mamma =) Eilen oli oikein mukavaa, sain ostettua jopa itselleni jotain (toki lapsillekkin jotain pientä ;) ) Kävin syömässä ystäväni kanssa, kaiken kaikkiaan kiva reissu ja illalla tuli eräs ystävämme, joka on hyvin lapsi rakas ja viihdytti poikia illan =) Isi oli pärjännyt oikein hyvin, tosin Anton oli yrittänyt vaatia tissiä välillä, joikin maitoa antaumuksella kun tulin, ihana =) Mies sanoi, ettei muistanutkaan kuinka väsyttävää kotona oleminen on, hän on siis ollut esikoisen kanssa hoitovapaalla. Mies meinasi, että äitiä odottaa kaksi pientä söpöliiniä siisteinä kiiltävässä kodissa...Ein täällä kyllä sotkuista ollut näki ihan selvästi, että oli yrittänyt tosi kovasti pitää paikat siistinä, mikä oli tosi ihanaa =) Meilläkun helposti käy niin, että isin kun hoitaa poikia>>koti kuin pommin jäljiltä. Asian kääntöpuoli on, että isi ON LASTEN KANSSA 100%.



Se siitä, kaikilla oli kivaa, eikä viime yökään, joka meni persiilleen haittaa ollenkaan. Anton on kipeä (yskä+nuha+kuume) ja itki yöllä, Panadolia saatuaan rauhoittui. Tapaaminen on varmaan sitten vapun jälkeen, en ole viitsinyt edes laittaa mitään aloitusta, kun ollaan sirastettu. Siitä lisää lähempänä. Yö nukuttiin, niin että minä istuin puoli istuvassa asennossa ja Anton makasi sylissäni myöskin puoli istuvassa asennossa, että henki kulkisi.



Ompunäiti, minä myös pidän jari Sinkkosesta ja olisi tosi kiva kun kerkeisi mennä kuuntelemaan hänen luentoaan = ) Ja muutama kirjavinkki (en tosi tiedä minkäalisista kirjoista pidät) Itse olen tykännyt Dan Brownin Enkeleistä ja Demoneista, Leena Lehtolaisen Maria Kallio-kirjat ovat ehdottomia suosikkejani, John Grishamin kirjat ovat hyviä, eli aika rikos/jännitys/laki-painotteisia kirjoja nämä mitä minä luen. Lauralle pikaista paranemista =)



MugSkap: Nenusta olen ottanut kiinni kevyesti, tosin nyt ei Anton en pure niin paljoa, katostaan jos olisi joku vaihe vaa, kiitos vinkeistä =) Migreeni on tosi kurja tauti, itse kärsin siitä, toivottavasti pää on nyt ok.



Errj: Hurjalta kuulostaa, mutta kiva, että löydätte ihanan OMAN KODIN =)



Miirun Oskarille hirveästi paranemista, täällä sama tauti, kurjaa =( Nyt pusuttamaan potilasta



Aurinkoisin terveisin: Mareila+Anton 11kk

Enpä ole saanut oikein aikaiseksi pinoutua, kun on ollut vähän matalalentoa tämä meitin elämä.... tai siis lähinnä minun. en nyt sitten tiedä meinaako mulle tulla se elämäni ensimmäinen kevätmasennus, mutta kovasti on ollut taas siipi maassa :-(

Kaippa tää tästä !!!!!

Elmolla on huomenna 1- vee neuvola ja tulen sitten infoamaan strategiset mitat ja sen mitä tehdään sille, että herra ei vieläkään konttaa .



Jaksuja kaikille sairastaville ja muillekkin haleja tarvitseville

että Jari Sinkkonen on mun aivan ykkösidoli kasvatustieteilijänä. Tahkokallio on toinen....... ja kyllä Ben Furmannillakin hyviä ideoita on. Ja se se vasta osaa ottaa yleisönsä ;-)

Huomaattekos, miten usein töissä ehtii koneelle näpyttelemään? Tuntuu kyllä siltä, että kotona minusta olisi enemmän hyötyä ja iloa.



Lapsilla oli eilen siis eka päivä hoidossa ja hyvinhän se oli mennyt. Pihlakin oli nukkunut kolmen tunnin päikkärit sisällä, vaikka normaalisti nukkuu rattaissa. Ruoka oli maittanut molemmille ja leikeissä oltiin hymyssä suin. Esikko kylläkin protestoi selkeästi illalla.



Oli mukavaa kuulla, että kaikki meni hyvin. Pihlan kanssa haliteltiin paljon illalla. Ja kun laitoimme lapset nukkumaan, tuli kauhea ikävä ja itkukin pääsi. En ole oikein sinut tämän työssäolon kanssa, vaikka tiedän kyllä, ettei meillä taloudellisesti ole mahdollisuutta toisiin ratkaisuihin. MIetin, että esikoisen kanssa hoitoon vieminen oli helpompaa. Miksi? No, en ollut oikein löytänyt paikkaani kotiäitinä. En kokenut olevani kauhean hyvä siinä työssä. Mutta Pihlan kanssa olen oppinut nauttimaan kotiätiiydestä ja oikeasti koen olevani tosi hyvä äiti lapsilleni. Hoitajatäti on hyvä, mutta hitto vieköön, kun minä olisin paras ja olis niin paljon annettavaa.



En tiedä, saanko nyt näitä aatoksiani kovinkaan hyvin kirjalliseen muotoon, mutta kuitenkin...



Hauskaa keskiviikkoa!



<lyle

Ollaan muutettu, taas, siksi olen ollut hiljaa. Viime viikon maanantaina tai tiistaina päästiin uuteen paikkaan siivoamaan ja sitäpä tässä pääasiassa ollaan tehtykin sen jälkeen... Kaikki kamat on edelleen laatikoissa ja pusseissa sullottuina peräkammariin, en edes yritä asettaa mitään tavoitteita niiden poissaamisen suhteen :) Päivä päivältä tuntuu paremmalta, tästä paikasta tulee tosi kiva sekä sisältä että ulkoa, töitä se tosin teettää. Sisällä ei ole oikeastaan muuta hyvää kuin katot! Kaikki muu rempataan jollakin tapaa, onneksi pääasiassa vain pintaremonttia. Keittiö meidän täytyy uusia, se on ihan onnettoman pieni, lisäksi halutaan leivinuuni tupaan. Tämä on sellanen 30-luvulla rakennettu maatilan päärakennus, hirsirungolla jne. mutta viimeksi tämä on remontoitu 70-luvulla, jolloin on mm. uuni purettu, lankkulattiat vaihdettu muovimattoon sekä laitettu lastulevyä sinne sun tänne. Omituista ajatella, että tässä on tarkoitus olla koko loppuelämä. Melkein pelottaa alkaa tekemään mitään remonttia, kun pitäisi pystyä tekemään pitkän tähtäimen suunnitelmia.



Eilen ravattiin koko päivä kaupungilla shoppailemassa remonttitarvikkeita, Helka on edelleen nukkumassa, tais olla rankka päivä sillekin.



Helkan synttärit meni juhlimatta muuttolaatikoiden keskellä. Kummeilta tuli paketti ja meiltä pikkukengät. Isovanhempien lahjat olikin tulleet jo aiemmin. Oli meillä tarkoitus kutsua kaverit yhdistetyille 1-v- ja tupaantulokahveille, mutta eihän me oikeesti mitään sellasta ehditty edes ajatella.



Kiva Lyle lukea sun työmietteitä. Mulla on sama edessä 1,5 viikon kuluttua! Uskon että Helka pärjää hoidossa vallan mainiosti, se ilahtuu aina kun näkee muita lapsia ja ois heti menossa tekemään tuttavuutta. Mutta on se silti vaan niin pieni vielä, nyyh. Muuton aikana se on ollut joitain päiviä mummolassa ja tädeillään, ihan hyvin on päivät menneet, mutta oli se käynyt yhtenä päivänä pari kertaa huutelemassa ättää ulko-ovella ja vilkuttanut siinä tyhjälle eteiselle... Buhuu!



Nyt aamupalan laittoon ja sitten taas hommia jatkamaan.

Kamala, kun on pää sekaisin, ei sovi tollaset maanantai pyhät tälle mammalle,eilen meinasin unohtaa esikoisen muskarin ja tänään olen viemässä esikoista uudestaan muskariin ;)



Errj: Onnea uuteen kotiin =)



Lyle: Vähän samanlaisia aatoksia täällä, esikoinen oli " helppo" viedä hoitoon, en ollut löytänyt sisäistä kotiäitiäni vielä ja toisaalta vaikka oli kuullut, että aika menee nopeasti, niin ei sitä ymmärtänyt, ei oikein vieläkään, eilen heräsin siihen, että kaksi vuotta niin esikoinen menee kouluun =( mamman vauva ;) Nyt Antonin kanssa tuntui alusta asti, että osasi pysähtyä juuri siihen hetkeen mitä eli. Ja jotenkin kaikki iltaitkut oli helpompi kestää, tiesi että ne loppuvat kohta. Esikoinen ei tosin itkenyt juuri ollenkaan, mutta nekin muutamat illat oli paljon hankalampi kestää. Vaikka eipä tämä pelkkään ruusuilla tanssimista ole ollut syömis- ja nukkumishankaluuksineen. Mutta ymmärsin hyvin mitä ajoit takaa =) Kiva, että lapsilla oli mennyt eka hoitopäivä kivasti =) Kyllä siihen työssä oloon tottuu =)



Me ostettiin eilen Antonille matkarattaat, ensin en ajatellut ostaa ollenkaan, sitten ajattelin ostaa käytettynä, mutta asiaa tutkittuani totesin että käytetyistä pyydetään aika paljon ( 90e, yhdet mitä katsoin) ja uutena sain kerä hienojen hilavitkuttimien 113 eurolla, niinpä ostin sitten uutena, eilen testattiin ja hyvät olivat =) Kyllästyin siihen, että kun laittoi rattaat peräkonttiin, ei sinne muuta mahtunutkaa ja aina piti viedä rattaat autoon (me siis asutaaan toisessa kerroksessa, ulkoportaat on ei hissiä) Ja vielä pitää ottaa poiskin, niin nämä sievät uudet rattaat menevät pieneen tilaan ja ovat aina autossa.Sainpas paljon tekstiä rattaista...Käytetty turvaistuin ja syöttötuoli ovat vielä ostoslistalla (menevät minun vanhemmilleni)



Näihin tunnelmiin lopetan ja heittäydyn sohvalle kera jäätelön, lukemaan Da Vincin koodia,



Kevät terkuin Mareila+Anton 11kk

Meidän pääsiäinen meni todella kehnosti, Leevihän siis tuli synttäripäivänään kipeäksi ja jos on yksi kipeänä on muutkin. Niinpä siis pääsiäisen aikaan oltiin kaikki kolme kipeinä. Flunssa tuli meille kovin rajuna, mutta onneksi Leevi selvisi siitä muutamalla päivällä, me vanhemmat ei! Niin moneen kertaan " rukoilin" että kunpa voisin ottaa Leevin kivut ja niinhän siinä sitten kävi, hyvä niin!

Tänään olin ekaa päivää terveenä ja tehtiinkin oikein pitkä kävelylenkki, L viihtyy hyvin vaunuissa, ihmettelee kaikkea näkemäänsä. Traktorit ovat aivan huippujuttu.

L oppi pääsiäisen aikaan kävelemään kengillä, ja vielä kumisaappailla aloiteltiin. Tänään kokeilin pikkukengillä kaupassa uudestaan ja hyvinhän se meni. Nyt suunnitellaan kovasti puistoon lähtemistä.



Nyt alkaa uni painaa, täytyypi lähteä peiton alle, öitä =)



-Kuukkis&Leevi1v1vko-

PottailuG: Helka ei hirveesti viihdy potalla, itsekseen ainakaan. Meillä on BabyBjörnin istuinmallinen potta, josta saa sen pottaosan irti. Olen jo jonkun aikaa aamuisin ja päiväunien jälkeen ottanut pottaosan syliini ja tytön siihen istuksimaan: heräämispissat tulee järjestään pottaan jos jaksan olla tarpeeksi nopea :) Yövaippa on nykyään melkein aina kuiva, ellei ole ollut kovin levoton yö. Kakkoja olen pari kertaa yrittänyt metsästää pottaan, mutta tyttö lopettaa ähräämisen kesken jos siirrän sen potalle. Vähitellen tässä.



Neuvolamittoja: 9,9 kg ja 75 cm. Ihan käyrillä mennään, vaikka Helka on selvästi kyllä hoikkunut liikkumisen myötä. Laihtuis sitä kai itekkin jos ois samaa tahtia liikkeessä.



Hipsu, kiva oli kuulla teistäkin pitkästä aikaa! Ja onnellista odotusta!



Pitää mennä takasin pesemään seiniä, hohhoijakkaa. Sinkkueläkeläismiehen jäljiltä täällä on kaikki paikat ihan järkyttävän huovuttuneen pölyn peitossa. Käytiin heti kättelyssä ostamassa uusi jääkaappi ja pakastin, sen jälkeen kun oltiin uskaliaasti raotettu vanhan jääkaapin ovea. Eilen shopattiin uusi astianpesukone, sillä vanha haisi eltaantuneelle juustolle ja sitä paitsi hiiri oli syönyt johdon kokonaan poikki... Appiukko kehuskelikin, ettei ole 10 vuoteen tarvinnut astianpesukonetta, turhuuksiahan ne ja energiasyöppöjä, juu.

Ovatkos kaikki vielä pääsiäis tunnelmissa, kun niin hiljaista on??



Errj: Voin kuvitella sinkkueläkeläismiehen asunnon, pikkuisen alkoi nauratti tuo " ei ole tarvinnut 10 vuoteen vaihtaa astianpesukonetta..-" Ei muuta kuin siivous intoa sinne, sitä kun saisi tännekkin jostain. Taas on kämppä hyrskyn myrksyn..ärsyttää...



Anton sai yskän ja nuhan, viime yönä tuli nukuttua noin 2 h, väsyttää...Taidan kuitenkin sinnitellä kahvin voimalla, niin saa vähän omaa aikaa. Mieskin poissa tämän viikon illat, kun on töissä aivan hirveä kiire ja tentti tulossa, no kai tämä eläkkeellä helpottaa...=( Onneksi lauantaina on minun vapaa päivä, mies lupasi olla lasten kanssa ja minä menen kaupungille, toivottavasti vaan Anton ei tule pahemmin kipeäksi, sitten ei viitsi lähteä. Tosin ihan ajoissa tulen kotiin nukuttamaan Antonin illalla. Vali, vali olo täällä, eli taidanpa lopettaa tähän, toivottavasti muilla on parempi päivä



T:Ryytynyt Mareila+Anton 11kk

Vein aamulla nuhanenän mummolaan ja nyt vietän " laatuaikaa" . No jaa, pitäis tiskata ja siivota ja leipoa E:n synttäreille, mutta onhan tässä ilta aikaa. Emma on onneksi jo parantunut, mitä nyt vähän nenä vielä tuhisee. Meillä heitti tuon taudin takia nukkumishommelit häränpyllyä ja typykkä on nukkunut aamulla 3h päiväunet ja iltapäivällä toisen mokoman. Eli nukkuu koko päivän. Illalla sitten ollaan pirteänä kun nukkumaan pitäisi käydä...Ruokakaan ei edelleenkään maistu, mutta olisikohan alahampaita tulossa,kun ei suuri herkku, kurkkukaan, aamulla maistunut. Imeskeli vain hetken ja heitti pois.



Ihanaa kun aurinko paistaa ulkona!! Ostettiin matkarattaat (käytettynä) ja niissä neiti istuu onnellisena. Rattaat haettiin postista pahimpana kuumepäivänä ja heti kun avattiin ja kasattiin ne, niin neidin piti päästä istumaan.. Niissä pötköttelikin sitten sen ajan mitä ei sylissä ollut. Lopulta piti viedä ulos piiloon, kun ei koko aikaa saanut istua niin huutohan siitä tuli....



Uusi ei niin kiva juttu on kiukuttelu....Jos ei joku mene niinkuin HÄN tahtoo niin lyssähdetään lattialle kaksinkerroin ja huudetaan niin kovaa kun vain pystyy....(Nyt ollut ääni painoksissa niin kuuluu vain pihinää, voi toista=]) Valitettavasti olen huomannut että annan aika pian periksi....Vaikka olin vahvasti sitä mieltä että meillähän ei sitten kitisemällä mitään saa, niin äkkiä sitä luovuttaa kun toinen on vielä niin pieni. Pitäisi opetella olemaan kuuntelematta!



Tämä tällä erää...



Tefarica&Emma 2504

Meillä on jatkuvasti pientä nuhanpoikasta milloin kelläkin. Toivottavsti säästyttäis mahataudilta yms.



Miialle on kans tullut jo rutkasti omaa tahtoa, ja jos jotain kieltää tekemästä niin sit katsoo alahuuli rullalla ja inisee, tai suuttuu ja heittäytyy lattialle pitkälleen ja hakkaa lattiaa. Eli temperamenttiä löytyy:)



Neuvolassa käytiin mekin ja mitat oli; pituus 80cm ja painoa 13 kiloa. Ei siis mikään kevyt kanneltava, mut kaipa se hoikistuu kuhan alkaa kunnolla liikkumaan.



Pitää lähtee siivoilee, kun Miia nukkuu..palaillaan:)

Ja nuhanenänä täälläkin ollaan. Sain aivan törkeän kamalan flunssan tiistaina ja raahauduin työterveysasemalle kun olisi ollut iltavuoro edessä. Siellä ynseä täti mittaili minua päästä varpaisiin ja oli vissiin sitä mieltä että ei se flunssa mikään sairaus ole kun ei ole kuumettakaan. Vaikeasti kirjoitti mulle kaksi päivää sairaslomaa. Ne sitten vietinkin tiiviisti makuuasennossa, onneksi mies oli ne päivät lomalla, en olisi kyllä jaksanut Oskaria oikein hoitaa. Nyt olen kädet kyynärpäitä myöten ristissä ettei tarttuisi Oskariin, on meinaan todella ankea olo. Olin tänään jo töissäkin, mutta aika inhottavaa kun siellä kassalla yskii ja pärskii. Mutta lisää lomaa en mennyt hakemaan, suivaannuin niin siitä kohtelusta:) Tänään aamulla mies lähti neljäksi päiväksi reissuun, joten olen pojan kanssa kaksin kotona...



Kentillä ollut oikein vaiherikas matka! Onneksi kuitenkin olette reissuista ja taudeista selvinneet. Mareilan perheellä näköjään samankaltainen reissu ollut. Ikäviä nuo mahataudit, koputanpa puuta kun me ollaan siltä säästytty. Kyllä sitä täälläkin pyörii, töissäkin on pari sen sairastanut.



Errj:lle onnea uuteen kotiin! Kyllä hymyilyttää tuo astianpesukone juttu:D Toivottavasti saatte kodin kuntoon nopsasti!



Jaaha, on täällä muitakin temperamenttisia hippusia. Meillä ollaan välillä ihan helisemässä kun joku ei herran mielen mukaan mene tai kiellän häntä tekemästä jotain. Heittäytyy lattialla kirkumaan... Vähän liian helpolla itsekin jossain asioissa annan periksi vaikka Tefarican lailla olin päättänyt että meillä ei huudolla periksi saa... No, ehkä tässä vielä ryhdistäydyn. Toki sellaiset asiat jotka aiheuttaa vaaraa niin ne kielletään systemaattisesti, mutta sitten nuo pienemmät jutut tahtoo olla niin ja näin... On se kyllä kiva lukea muittenkin hippusten kiukkukohtauksista;)



Jaa, mutta nyt pitää lopettaa, lähden hakemaan valokuvaamosta 1-vuotiskuvien koevedoksia, kiva nähdä millaisia tuli! Luulen että kivoja kuvia saatiin, oli mukava kuvaajatäti ja Oskari jaksoi tunnin olla ihan hienosti. Sitten alkoi kyllästyttää ja herra päätti että poseeraus loppuu tähän.



Ei muuta kuin heipparallaa ja mukavaa loppuviikkoa kaikille!



Miiru ja Oskari

tänään taas sellainen kiva päivä että en ole onnistunut saamaan Amandaa päiväunille. Tossa se puuhastelee vallan tomerana! Ei sitä kai sitten kertakaikkiaan nukuta kun tasan sama rytmi ja rutiinit kun ennenkin mutta uni ei tule.



Temperamenttia =))) Joo, täältä löytyy. On kyllä ollut tuttu vieras - tai ei edes mikään vieras - jo synnäriltä asti eikä loppua näy.



Ei mitään uutta oikeestaan, nyt sisarukset yhteistoimin kaatoivat kaksi suurta lelulaatikkoa keskelle lattiaa...



Kauniita kevätpäiviä!

Lähdettiin vielä leikkipaikalle klo 16:30 ja sinne simahti sitten vaunuhin. Sain kivasti tehtyä ruuan valmiiksi Amandan nukkuessa.



Jotenkin ei tunnu arjelta (tai siis tavalliselta) kun esikoinen on poissa. Mareila, teillähän oli esikoinen isovanhempien kanssa lomalla joku aika sitten, ymmärrän nyt miltä tuntuu! Tämä on eka kerta kun olen erossa esikoisesta peräti 6 päivää ja mulla on kauhea ikävä... Mutta itse soitti eilen illalla ja oli niin täynnä intoa että en viitsinyt kauheasti kuitenkaan ikävää mainostaa =)



Jep, ei muuta...