Introvertit erityisherkät, millaista työtä teette?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kirjastonhoitaja. Ihanaa työtä. Vaikka joutuu olemaan asiakaspalvelussakin, asiakkaat on aina mukavia, ja ilmapiiri rauhallinen.

Meidän ennen niin rauhallinen pikkukirjasto on muuttunut meluisaksi monitoimitilaksi. Pienet leikkii ja kiljuu, ala-asteikäiset mölyää ja pelailee pelejä :(

Ekstrovertit tekevät kirjastoista melumestoja. Tosi omituista omimista, ettei mikään julkinen paikka saa olla omistettu rauhallisuudelle, hiljaisuudelle ja mietiskelylle, lukemiselle eli asioille, joista introvertit nauttivat. Kaiken pitää olla meluisaa, sosialisointia, kontaktointia, kuuluvaa, liikkuvaa, tapahtumarikasta jne.  eli kaiken pitää olla ektroverttien tarpeiden mukaan suunniteltu ja toteutettu. Kirjasto on ollut varmaan ainut julkinen paikka, joka perustui rauhoittumiseen, ja nyt ekstorvertit haluavat senkin riistää ja pilata. Täysin väärin, että julkisissa paikoissa ei ole tilaa kuin yhdenlaiselle olemiselle. Introvertit halutaan työntää pois julkisista paikoista ja tiloista.

Sosiaalityöntekijä vammaispalveluissa.

Työ sopii minulle hyvin. Vaikka olen introvertti ja varmaan erityisherkkäkin (tosin inhoan koko jonninjoutavaa muotitermiä), minulla on erittäin hyvät sosiaaliset- ja vuorovaikutustaidot. Nykyisessä työssäni suoria asiakaskontakteja on viikossa siedettävä määrä, koska työhön sisältyy myös paljon kirjallista työtä - hakemusten käsittelyä ja päätöksentekoa. Järjestelmälliselle ja tarkalle luontelleni se sopii oikein hyvin, enkä kaihda myöskään päätösten tekemistä. 

Jaksan nykyisessä työssäni oikein hyvin, enkä haluaisikaan tehdä täysin ihmiskontakteja vailla olevaa hommaa. Sosiaalityössä on minulle myös liian kuormittavia sektoreita, joihin en halua enää työllistyä. 

Työkavereita minulla on vain muutama, koska kyseessä on pieni kunta. Tämäkin toimii. 

Vierailija kirjoitti:

Toimistotyötä. Neljä ihmistä samassa huoneessa ja kokonaisuudessaankin pieni toimisto väkimäärään nähden joten välillä uuvuttaa tässäkin työssä vaikka en tuntemattomien ihmisten kanssa hirveän paljon ole tekemisissä. Etätyömahdollisuus on, pitäisi hyödyntää enemmän. Jos viikoille sattuu paljon iltaohjelmaa, väsyn. Kolmekymppisenäkin toisinaan vaikea hyväksyä suuren palautumisajan tarvetta ja liian usein tulee sovittua liikaa ohjelmaa jaksamiseen nähden.

Täällä ihan sama asetelma, 4 ihmistä, pieni toimisto, mutta etätyömahdollisuutta ei ole. Olen jatkuvasti väsynyt ja välttelen iltaisin kaikkea ohjelmaa. Joskus viikonloppuisin jotain jaksaa, mutta jos niitäkin on monta vkoloppua putkeen, niin sitten on jo ihan puhki.

Vierailija kirjoitti:

Hämmentäviä vastauksia. Kertoo jotain siitä, miten sukupuolittuneet työmarkkinat Suomessa on, ja kuinka moni valitsee ammatin muiden mukana eikä yhtään sen mukaan, mikä sopisi itselle. Jos haluaa tehdä työtä enimmäkseen itsekseen hiljaisuudessa, niin voiko valita juuri sen huonommin kuin opetus- tai hoitoalan?

Hakeutuessani opettajankoulutukseen 19-vuotiaana, itsetuntemukseni ei ollut kummoinen, enkä osannut ottaa introverttiyttäni huomioon ammatinvalinnassa, enhän ollut termiä edes kuullut. Vanhemmiten introverttiys minussa on vielä vahvistunut. Nuorempana jaksoin paremmin ihmisiä, eikä ääniyliherkkyyskään ollut vielä kehittynyt.

Uskon, että monella muullakin ammatinvalinta menee pieleen, koska käsitys itsestä ei siinä iässä, jossa ammattia valitaan, ole aina kovin hyvä. Lisäksi aivotkin kehittyvät ainakin 25. ikävuoteen saakka, ja sitä ennen muun muassa pitkien aikavälien suunnittelmien teko ei ole kovin kehittynyttä. Persoonan kehitys taasen on va,mis vasta 30-vuotiaana.

Ja nyt hullu hallituksemme haluaa entistä nuorempien ja kypsymättömiempien ihmisten vaöitsevan itselleen loppuelämän uran.

^

^