Lue keskustelun säännöt.
Onko ainoan lapsen elämä yhtä helvettiä?
14.07.2008 |
Olen kolmilapsisesta perheestä, mutta itselläni on vain yksi lapsi ja ikää 38v. Mitä kokeneemmat sanotte, onko ainoalla lapsella edessään kurja, yksinäinen elämä, kun ei ole sisaruksia?
Kommentit (27)
Mielenterveysongelmia alkoi olemaan vasta kun muutin Helsinkiin opiskelemaan.Huomaan olevani varovaisempi kuin muut ikäiseni. Pelkään jo tönäisyjäkin kadulla, kun en ole tottunut niihin lapsena. Olin paljon aikuisten seurassa lapsena. Koulussa leikimme mielikuvitusleikkejä ystävieni kanssa, yleensä historian läksyjen pohjalta.Joskus ystäviä kävi kotonakin, mutta vanhempani vaativat silloin hiljaisia rauhallisia leikkejä. Minä en ole kasvanut tuon vaiheen jälkeen aikuisemmaksi.
21.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
useinhan mielenterveysongelmat puhkeaa juuri tuossa parikymppisena joten sullekin on tainnut kayda niin. toivottavasti olet hakenut ja saanut apua ongelmiin.
Oli ihanaa saada kaikki itselleen; vanhempien huomio, oma tila jne. Kaikki tuntemani useamman kuin kahden lapsen perheestä tulleet ovat katkeria epäreilusta kohtelusta; kärjistettynä esikoisia on käytetty lapsenvahtina, keskimmäinen ei ole saanut huomiota ja kuopus on ollut pilalle lellitty.
kait ikuisesti araksi. Mielestäni vanhempani tekivät sen virheen, että odottivat minulta aikuismaista käytöstä jo pienestä. Ehkä olisi ollut helpompaa sisaruksen kanssa. Vanhemmat tekivät parhaansa tietenkin.
21.
enkä kyllä mitään helvettiä ole kokenut. Aika kummallinen käsitys. Kyllä suuressa sisarusparvessa kasvanutkin voi tuntea olonsa kurjaksi syystä tai toisesta.
Olisiko sisarukset mukavia? Kenties, mutta kun ei ole niin ei ole. Mitä turhia märehtimään. Olen kuitenkin kasvanut ympäristössä jossa paljon lapsia. En ole kokenut itseäni yksinäiseksi tai saanut mitään traumoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ainakin ihana lapsuus ja ollut perheen ainoana lapsena. Raha-asiat eivät ole olleet ongelma. Olen saanut matkustella, opiskella ja tehdä asioita mistä olen kiinnostunut. Urheilen paljon, joten se voi olla kuuluisa ainoan lapsen piirre "itsekeskeisyys". Mielummin kulutan aikana hyödyllisesti toisinkuinbaarissa. Positiivisuus, kunnianhimo ja päättäväisyys ovat luonteeni selvimpiä piirteitä. Haaveilen omista lapsista myös itse (1-3).
mielenterveysongelmia syyttaisin enemmankin tuosta yksinaisyydesta kuin ainoana lapsena oloa. millainen perhe teilla oli muuten, etko saanut vanhemmiltasi fyysista hellittelya.