Häipyykö muiden miehet omille menoilleen kysymättä sopiiko se, ilmoittamatta minne ja kauanko meno kestää?
Siinä kysymys.
Mies ei kerro mitään minne on menossa. Ei kysy minulta onko minulla mitään menoja tiedossa, että olenko yleensä edes vapaa olemaan lasten kanssa (meillä niin pienet lapset että eivät pärjää kotona keskenään kuin ehkä pakkotilanteessa ja pienen hetken).
Mies vain pukee vaatteet päälleen ja lähtee autolla pihasta sanomatta mitään. Ei mitään tietoa, minne menee ja kestääkö reissu tunnin vai viikon.
Koen tämän suorana nöyryytyksenä ja epäkunnioituksena minua kohtaan. Ihan kuin hän haluaisi tahallaan nöyryyttää minua ja jättää kotiin ihmettelemään. Mielestäni tämän voi luokitella henkiseksi väkivallaksi. Ihan kuin minulla ei olisi mitään omaa elämää ja mies luottaa että olen aina valmis olemaan lasten kanssa 24/7.
Kerran lähti ulkomaille. Oli kuulemma kertonut asiasta kuukausia sitten. Lähtöpäivänä ei mitään mainintaa, että "ai niin, tänään lähden sitten sinne". Tulin töistä kotiin ja mies oli poissa. Entä jos olisin vaikka kotimatkalla joutunut kolariin, tai ihan mitä vaan? Kellään ei olisi ollut mitään tietoa mistään lapsen päiväkodissa. Siinä sitten taas ihmettelin että missä on.
Että sellasta. Onko tämä normaaliakin toimintaa muissa perheissä tällainen? Ja ikävä kyllä tämä on tosi juttu. Olen sanonut että en hyväksy tällaista. No, ehkä käytös kertonee paljonko hän mua arvostaa.
Kommentit (48)
Ja lisäys: sitten lapset kyselee minulta mihin isi lähti, enkä osaa vastata. Hienon kuvan antaa lapsillekin juu.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Öö,,, no eipä häivy ei
Tämä se normaali kuvio luultavasti on noin maalaisjärjellä ajateltuna.
Ap
Ei häivy. Meillä on tälläinen kiero ja kyttäävän ahdistava suhde ( palstan mukaan) että menemisiin "kysytään lupa" toiselta eikä vain häivytä omille reissuille ilmoittamatta.
Monta kertaa kivitetty itsenäisten mammojen toimesta täällä..
No ei tosiaan kävisi meillä tuommoinen! Isäni kyllä harrastaa tätä, tosin kertoo toki äidille jos pidemmäksi ajaksi lähtee, mutta välillä on jo asioillaan kun äiti herää. On vähän sellainen tikusta asiaa tekevä.
Minun miehellä on adhd ja häipyy ja tulee ihan oman mielensä mukaan. Siinä hänellä unohtuu sovitut yhteiset tekemiset ja menemiset kun herra vaan häipyy. Eikä vastaa puhelimeen. Lasten kannalta inhottavaa. Itse en enää jaksa välittää.
Aina tiedetään, missä toinen on. Kerrotaan suunniteltu kotiin tuloaika, jos se on tiedossa. Tämä on meillä itsestäänselvyys. Aikuisen kotona asuvan lapsen kanssa on tämän suhteen ollut parannettavaa. On sanottu, että niin pitkään kuin asuuu kotona pitää ilmoittaa , jos on yön pois, tulee kotiin myöhään tai lähtee käymään jossain kauempana.
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutta en mitään tossun alla olevaa haluaisikaan. Minäkin olen kuulemma hieman salaperäinen, joten puntit on tasan... ;)
Lisäyksenä, että en ole ikinä kieltänyt menemästä eikä ole tarvettakaan. Saa mennä ihan vapaasti. Mutta pitäisi edes lähtiessä ilmoittaa että lähtee ja kauanko on poissa. Vielä parempi jos kysyisi, että "olen viikon päästä lähdössä sinne ja sinne, sopiiko/onko sulla siinä mitään menoa"
Ap
Onko hän aina ollut tuollainen? Käytös on todella törkeää ja alentavaa. Olet varmaan kysynyt, miksi hän ei ilmoita menoistaan? Mitä hän vastaa? Alkoiko tuo vasta lasten synnyttyä vai jo seurusteluaikana?
Kuulostaa ihan mun ex-mieheltä. Jaksoin ihan liian monta vuotta katsella sitä touhua, oli siis paljon muitakin juttuja kuin tuo että meni miten huvitti eikä koskaan ilmoittanut minne tai koska tulee jne.
Meillä tulee ja menee omia aikojaan. Yrittäjänä ei ole tarvetta ilmoitella minulle, eikä todellakaan aina tiedä, onko menossa tunnin vai viisi. Mies voi aina luottaa, että minä hoidan oman osuuteni eli osaan mennä töihin ilman, että hän komentaa.
Ei toimi noin ja huutaisin ihan hirveästi jos toimisi noin. Itseaiheutettu ongelma suhteeseen, jos et ole huutanut kun mies tekee jotain mikä ei sulle käy. Koska te ette olisi enää yhdessä, jos olisit rehellisesti aikoinaan huutanut. Tai jos mies ois oppinut ja olisitte yhdessä, niin aina parempi :)
Meillä pannaan joka ilta kymmenen maissa, on ukko kotona tai ei.
No ei todellakaan häivy.
Lupia ei toisiltamme kysytä, mutta kyllä ilmoitetaan tekemisistä ja menoista.
Huhhuh kuinka kauhee tilanne ap sulla. Sori kun sanon näin suoraan, mutta tee nyt jotain.
Ootko koittanut puhumista?
Mun mies on samanlainen. On aika rasittavaa kun ei voi sopia oikein mitään etukäteen ja pitää sovituista asioista kiinni.
Mulla on ollut perusturvallinen lapsuudenkoti, jossa aina oltiin ruoka-aikaan kotona ja tultiin yöksi kotiin ja vanhemmat painotti tätä. Jos ei tultu niin asiasta ilmoitettiin missä mennään ja kenen kanssa, ettei kukaan huolestu. Miehellä taas ei ole vanhemmat huolehtinut perään ja on saanut mennä ja tulla miten haluaa, kukaan ei ole kysellyt. Oon koittanut miehen kanssa puhua tästä asian tiimoilta ja riidelty usein. Jotenkin hän on kokenut asian, että olisin rajoittamassa hänen menojaan ja hengitän niskaan vaikka itselle se on ihan perus toiseen luottamista ja toisen kunnioittamista ja hänelle on ollut vaikea tajuta että saatan oikeiasti olla huolissani jos ollaan sovittu jotain ja hän katoaa eikä vastaile.
Oon koittanut kysyä eikö hän arvosta mua, vai eikö arvosta itteään ja luulee että muille on ihan sama missä menee ja missä kunnossa. Pikkusen on asian tiimoilta parannusta mutta oon suurimmaks osaks aikaa halkomassa hiuksiani.
Ei se sitä pahuuttaan välttämättä tee, ei vaan tyhmä tajua.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tulee ja menee omia aikojaan. Yrittäjänä ei ole tarvetta ilmoitella minulle, eikä todellakaan aina tiedä, onko menossa tunnin vai viisi. Mies voi aina luottaa, että minä hoidan oman osuuteni eli osaan mennä töihin ilman, että hän komentaa.
Eli mies voi vaikka luottaa, että sinä elät omaa paskaista elämääsi, kun hän nauttii vapaudesta?
No ei häivy.. kertoo kyllä etukäteen jos on jotain menoa tai reissua tulossa ja ottaa meidät kyllä usein mukaankin. Ja huomioi kyllä jos mulla on jotain menoja.
Mulla on ystävä jonka mies tekee samallai kuin sun mies ja heillä on pieniä lapsia kans. Ystävä tuntee tosi usein jäävänsä loukkuun kotiin lasten kanssa kun hänelläkin olis välillä menoja mutta joutuu niistä usein luopumaan kun mies menee miten lystää.
Tsemppiä sulle. Annan saman vinkin kuin ystävällenikin annoin: ens kerralla kun mies on kotona niin ota ja lähde sanaakaan sanomatta ja jätä lapset miehen hoiviin. Mene vaikka vanhemmilles tai ystävän luo yökylään tai ota vaikka hotellihuone. Siinä mies ehtii ajatella mihin oot mennyt ja palatessas sanot vaan että teit kuten hänkin..
Voithan sä ottaa tavaksi häipyä välillä itse ja välillä lasten kanssa etkä puhu mitään. Ei mitään kun säkin vaan vaan häivyt etkä kommunikoi.
Joo, mutta en mitään tossun alla olevaa haluaisikaan. Minäkin olen kuulemma hieman salaperäinen, joten puntit on tasan... ;)