Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Häipyykö muiden miehet omille menoilleen kysymättä sopiiko se, ilmoittamatta minne ja kauanko meno kestää?
17.02.2018 |
Siinä kysymys.
Mies ei kerro mitään minne on menossa. Ei kysy minulta onko minulla mitään menoja tiedossa, että olenko yleensä edes vapaa olemaan lasten kanssa (meillä niin pienet lapset että eivät pärjää kotona keskenään kuin ehkä pakkotilanteessa ja pienen hetken).
Mies vain pukee vaatteet päälleen ja lähtee autolla pihasta sanomatta mitään. Ei mitään tietoa, minne menee ja kestääkö reissu tunnin vai viikon.
Koen tämän suorana nöyryytyksenä ja epäkunnioituksena minua kohtaan. Ihan kuin hän haluaisi tahallaan nöyryyttää minua ja jättää kotiin ihmettelemään. Mielestäni tämän voi luokitella henkiseksi väkivallaksi. Ihan kuin minulla ei olisi mitään omaa elämää ja mies luottaa että olen aina valmis olemaan lasten kanssa 24/7.
Kerran lähti ulkomaille. Oli kuulemma kertonut asiasta kuukausia sitten. Lähtöpäivänä ei mitään mainintaa, että "ai niin, tänään lähden sitten sinne". Tulin töistä kotiin ja mies oli poissa. Entä jos olisin vaikka kotimatkalla joutunut kolariin, tai ihan mitä vaan? Kellään ei olisi ollut mitään tietoa mistään lapsen päiväkodissa. Siinä sitten taas ihmettelin että missä on.
Että sellasta. Onko tämä normaaliakin toimintaa muissa perheissä tällainen? Ja ikävä kyllä tämä on tosi juttu. Olen sanonut että en hyväksy tällaista. No, ehkä käytös kertonee paljonko hän mua arvostaa.
Kommentit (48)
Ei olisi enää mieheni ensimmäisen kerran jälkeen kun on keskustelematta lähtenyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap:n mies muuten lasten arjessa mukana? Oletko itse kotiäiti? Kantaako mies kotona ollessaan vastuuta lapsista tasapuolisesti kanssasi? Jos vain hengailee vapaaherrana kotona sinun palveluksista nauttien tai auttelee silloin tällöin, niin en ihmettele tuollaista käytöstä.
Joku puhui "kuin kämppäkaverista". Minulla oli nuorena aikuisena kämppäkaveri, siis nainen kuten minäkin ja kaverini ennestäänkin, mutta periaatteessa emme muuta jakaneet kuin vuokran ja sähkölaskun. Muistan vieläkin sen huolen, jota koin, jos hän jäi joskus harvoin myöhäiseen iltaan omille kavereilleen tai sisarelleen tai olikin lähtenyt käymään vanhemmiltaan (vähän kauempana): ei puhettakaan että olisin itse voinut nukkua ennen kuin hän palasi kämpille, vaikka hyvin tiesin, että hän ei esim. juo tai tee muuta tyhmää. Huoli pelkästä kämppäkaveristakin oli suuri, entä sitten puolisosta, kuten ap:lla! Ymmärrän nyt tässä asiassa myös hyvin nuorten vanhempia.
Tuohon aikaan ei ollut tavallisilla ihmisillä matkapuhelimia, mutta miksi nykyään nämä ilmoittamatta häipyvät eivät edes vastaa puhelimeen???
Vierailija kirjoitti:
Jos puolisolle kertoo tulevasta menosta ja kysyy onko hänellä siihen aikaan jo jotain muuta mielessä, onko se "luvan kysymistä"?
Ohis
Meillä on puhekielessä juurikin noin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tapana kertoa suunnitelmista toiselle ja pitää toinen informoituna kaikista työmatkoista, tyttöjenilloista, kissanristiäisistä jne. Kyseessä ei ole siis millään tavalla luvan kysyminen, vaan ilmoitusluontoinen asia "Menen Jarin kanssa perjantaina kaljalle". That's it. Joskus vielä varmistetaan että "eihän meillä ollut sovittuna mitään menoa sille päivälle, kun lupasin auttaa Annikkia muutossa".
Ja tämä johtuu siitä, että erään kerran miekkonen lähti työmatkalle toiselle puolelle Suomea yksin autolla ja sovittiin että ilmoittaa kun on päässyt perille (myöhään illalla). No, se ilmoitus tuli vasta aamulla, mutta yöunet meni.
Näin juuri.
Normaalia on se, että ilmoittaa toiselle, mihin on menossa ja milloin, jos se poikkeaa rutiineista, esim. töihin tai tiettyyn aikaan olevaan harrastukseen menoa ei tarvitse erikseen mainita, kun voidaan olettaa, että se on puolison tiedossa muutenkin.
Jos on päällekkäisyyksiä, niistä keskustellaan, jos kotona on sen ikäisiä lapsia, jotka eivät voi keskenään jäädä. Esim. lääkärikäynti on tärkeämpi kuin kahvitteluhetki, ja jos ne menee samaan aikaan, kahvittelua siirretään. Tai jos on vain yksi auto ja kumpikin sitä tarvitsisi samaan aikaan.
Joku mainitsi, että menoilleen karkaavan miehen kotikotona on ollut tapana häippäistä samalla tavoin mitään sanomatta.
Asia on helppo kääntää toisinpäin: Jos puolisolle ei kuulu, missä toinen menee, niin sama se, vaikka olisi hakattuna ojassa, koska toinen ei osaa huolestua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse uhkaisin erolla ja viikko-viikko-systeemillä. Siinä olisi miehellä sentään joka toinen viikko humputteluaikaa. Mutta voi surkeutta, kun ne loput viikot joutuu katsomaan itse haluamiaan lapsia...
Vakavasti ottaen: miksi tällaiset miehet hankkivat lapsia? Luulisi aikuisen ihmisen tajuavan, että niistä joutuu ottamaan vastuuta. Jos vaikka puolisolle käy jotain, niin vastuuksi tulee 100 %.
Kaikki eräjormat ja metsämiehet tekee tuota. Ja uutta kelkkaan on päästävä kokeilemaan Lapin hangilla extempore.
Alue: Aihe vapaa
Jos puolisolle kertoo tulevasta menosta ja kysyy onko hänellä siihen aikaan jo jotain muuta mielessä, onko se "luvan kysymistä"?
Ohis