Häipyykö muiden miehet omille menoilleen kysymättä sopiiko se, ilmoittamatta minne ja kauanko meno kestää?
Siinä kysymys.
Mies ei kerro mitään minne on menossa. Ei kysy minulta onko minulla mitään menoja tiedossa, että olenko yleensä edes vapaa olemaan lasten kanssa (meillä niin pienet lapset että eivät pärjää kotona keskenään kuin ehkä pakkotilanteessa ja pienen hetken).
Mies vain pukee vaatteet päälleen ja lähtee autolla pihasta sanomatta mitään. Ei mitään tietoa, minne menee ja kestääkö reissu tunnin vai viikon.
Koen tämän suorana nöyryytyksenä ja epäkunnioituksena minua kohtaan. Ihan kuin hän haluaisi tahallaan nöyryyttää minua ja jättää kotiin ihmettelemään. Mielestäni tämän voi luokitella henkiseksi väkivallaksi. Ihan kuin minulla ei olisi mitään omaa elämää ja mies luottaa että olen aina valmis olemaan lasten kanssa 24/7.
Kerran lähti ulkomaille. Oli kuulemma kertonut asiasta kuukausia sitten. Lähtöpäivänä ei mitään mainintaa, että "ai niin, tänään lähden sitten sinne". Tulin töistä kotiin ja mies oli poissa. Entä jos olisin vaikka kotimatkalla joutunut kolariin, tai ihan mitä vaan? Kellään ei olisi ollut mitään tietoa mistään lapsen päiväkodissa. Siinä sitten taas ihmettelin että missä on.
Että sellasta. Onko tämä normaaliakin toimintaa muissa perheissä tällainen? Ja ikävä kyllä tämä on tosi juttu. Olen sanonut että en hyväksy tällaista. No, ehkä käytös kertonee paljonko hän mua arvostaa.
Kommentit (48)
Apua, kuulosta inhottavalta ja tuo varmasti hurjasti epävarmuutta elämään.
Me olemme suht. nuori pari ja lapsia ei ole (eikä tule). Keskustelemme kaikista menoista yhdessä - lupia ei toki kysytä, mutta yhdessä rakennetaan sitä arkea ja suunnitellaan. Toimii meillä. Itse saan turvaa rutiineista.
Aika naurettavaa selittää, että "lupaa ei kysellä". Jos asiasta sovitaan yhdessä niin se on kyllä sama asia kuin luvan kysyminen. Mitä pahaa siinä on? Vai onko teille sellainen luvan kysyminen parisuhteessa vaihtoehto, että toinen sanoisi ei käy, ettekä käsitä hänen syytään, ja jäätte suhteeseen? Mulle ei ois. Mutta enpä mä vain ilmoittele mun kumppanille minne menen ja koska. Vaan katson, että se myös toiselle sopii. Jos ei sovi, alan toki miettiä onko suhteella jatkoa. Mutta niin alkaisin, jos minulta ei varmistettaisi, että toisen menot sopii mullekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tulee ja menee omia aikojaan. Yrittäjänä ei ole tarvetta ilmoitella minulle, eikä todellakaan aina tiedä, onko menossa tunnin vai viisi. Mies voi aina luottaa, että minä hoidan oman osuuteni eli osaan mennä töihin ilman, että hän komentaa.
Eli mies voi vaikka luottaa, että sinä elät omaa paskaista elämääsi, kun hän nauttii vapaudesta?
Ihan samat oikeuden minulla on! Ei minulla ole mitään paskaista elämää, vaikka sinulla olisi. Kun toista ei kiellä tekemästä töitä, niin koko perhe hyötyy.
Kiitos tuestanne :) Joku sanoi, että on oma vikani kun en ole asiasta huutanut tms. No, en ole varsinaisesti huutanut, sanonut kylläkin. Lähtökohtaisesti uskon että aikuisella ihmisellä pitäisi mennä asiat ihan sanomisella jakeluun. Ehkä kaksi tai kolme kertaa olen tästä sanonut.
Ja kyllä: juuri tänään sanoin hänelle, että teen pian samoin, niin tietää miltä se tuntuu.
Ja juuri tämä, että jos hän makaa hakattuna jossain katuojassa, niin minä en todella osaa huolestua kun ei miestä näy.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Apua, kuulosta inhottavalta ja tuo varmasti hurjasti epävarmuutta elämään.
Me olemme suht. nuori pari ja lapsia ei ole (eikä tule). Keskustelemme kaikista menoista yhdessä - lupia ei toki kysytä, mutta yhdessä rakennetaan sitä arkea ja suunnitellaan. Toimii meillä. Itse saan turvaa rutiineista.
On TÄYSIN eri asia lapsettomilla pareilla kuin lapsiperheillä. Jonkun on aina oltava lasten kanssa varsinkin kun ovat pieniä tai kun lapset kasvaa niin ainakin tavoitettavissa.
Lapsettomilla jos toinen menee niin toisella ei ole pakollista jäädä kotiin..senkun menee kans.. jos on pieniä lapsia niin on kotona vankina jos toinen vaan menee..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö,,, no eipä häivy ei
Tämä se normaali kuvio luultavasti on noin maalaisjärjellä ajateltuna.
Ap
Teepä sama. Mies ei arvosta sua pätkääkään kun käyttäytyy noin. Ihan selkee kaksoisstandardi miehellä koska veikkaan että nostais metelin jos tekisit samoin. Kokeilepa huviksesi kerran ja tule raportoimaan miten kävi.
Ei noin toimivan kanssa voi pyörittää yhdessä perhettä eikä arkea eikä jakaa mitään vastuita.
Selvästi ei myöskään arvosta sinua.
Ei olla romaneja.
Kiitos asiallisista kommenteista, en nyt kaikkiin pysty yksitellen vastaamaan mutta olen lukenut kaikki.
Mielestäni tilanne on myös vähän eri lapsettomilla ja perheellisillä kuten joku tuolla kirjoittikin. Lasten kanssa on aina jonkun oltava.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tulee ja menee omia aikojaan. Yrittäjänä ei ole tarvetta ilmoitella minulle, eikä todellakaan aina tiedä, onko menossa tunnin vai viisi. Mies voi aina luottaa, että minä hoidan oman osuuteni eli osaan mennä töihin ilman, että hän komentaa.
Eli mies voi vaikka luottaa, että sinä elät omaa paskaista elämääsi, kun hän nauttii vapaudesta?
Ihan samat oikeuden minulla on! Ei minulla ole mitään paskaista elämää, vaikka sinulla olisi. Kun toista ei kiellä tekemästä töitä, niin koko perhe hyötyy.
Niin, ajatella, miten huomaavainen mies sulla on, ei kiellä tekemästä töitä...
Minnehän asioille miehesi itse häippäilee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö,,, no eipä häivy ei
Tämä se normaali kuvio luultavasti on noin maalaisjärjellä ajateltuna.
Ap
Teepä sama. Mies ei arvosta sua pätkääkään kun käyttäytyy noin. Ihan selkee kaksoisstandardi miehellä koska veikkaan että nostais metelin jos tekisit samoin. Kokeilepa huviksesi kerran ja tule raportoimaan miten kävi.
Eipä äiti voi noin tehdä koska lapset. Mies ei ehkä opi ilman että hänelle näytetään miltä oma toiminta muista näyttää, mutta ei lapsilla voi noin pelailla.
Exä meni. Minä olin lasten kanssa. Osin siksi ex( ja mitä niillä poissaoloreissuilla touhusi). Nykyinen ei mene ilmoittamatta/ sopimatta enkä tee niin minäkään.
En olisi tuon kanssa päivääkään. Enkä mitään lapsia varsinkaan tekisi tuollaisen kanssa.
Meillä on tapana kertoa suunnitelmista toiselle ja pitää toinen informoituna kaikista työmatkoista, tyttöjenilloista, kissanristiäisistä jne. Kyseessä ei ole siis millään tavalla luvan kysyminen, vaan ilmoitusluontoinen asia "Menen Jarin kanssa perjantaina kaljalle". That's it. Joskus vielä varmistetaan että "eihän meillä ollut sovittuna mitään menoa sille päivälle, kun lupasin auttaa Annikkia muutossa".
Ja tämä johtuu siitä, että erään kerran miekkonen lähti työmatkalle toiselle puolelle Suomea yksin autolla ja sovittiin että ilmoittaa kun on päässyt perille (myöhään illalla). No, se ilmoitus tuli vasta aamulla, mutta yöunet meni.
Eihän tuo mitään parisuhteessa oloa ole. Eikä varsinkaan yhteistä perhe-elämää. Kämppiksinä oloa paremminkin.
Eksä teki tuota. Paljolti juuri tästä syystä ex, vaikka muutakin oli.
Kerran oltiin lasten kanssa kaupassa. Törmöttiin siellä hänen kaveriin ja hän jäi hetkeksi juttelemaan. Tai niin luulin. Lähti tän kamunsa kanssa naapuripaikkakunnalle raveihin hetken mielijohteesta. Jätti mut siis mitään sanomatta lasten kans sinne kauppaan. Ja katoamisen jälkeen ei luonnollisesti vastannut edes puhelimeen.
Ei MILLÄÄN käsittänyt, mikä tässä meni vikaan hänen osalta. Mullahan oli auton avaimet ja päästiin kotiin eli kaikki ok!
Tämä oli se viimein kerta ja tämän jälkeen lähdin. Nyt saa ukko mennä menojaan eikä tarvi ilmoitella...
Kuulostaa hyvin itsekkäältä. Mua ärsyttää sekin, jos mies ilmoittaa mulle menemisensä hyvin lyhyellä varoitusajalla, jos olisin itsekin aikeissa lähteä jonnekin, eikä lapsia voi jättää. Tulisin hulluksi, jos mulla ois tuollainen mies kuin ap:lla.