surettaa tyttäreni puolesta....

Vierailija kirjoitti:

Meidän luokalla oli muutama tällainen "hylkiö" ja syy miksei kukaan halunnut olla heidän kanssaan tai ottaa heitä porukkaan oli se, että he olivat sekä epäviehättäviä, että tyhmiä ja rasittavia. Olisiko näissä asioissa jotain sellaista mitä voisi kehittää? 

Mikä on "epäviehättävä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi olla kiusaamista, joskus sitä, että on tosi introvertti, eikä kaipaa muiden seuraa. Itselläni kokemusta lapsesta, joka aivan kärsii siitä, että pitäisi olla aina menossa muiden kanssa jossain. Kun saa kutsun, alkaa miettiä, mten pääsisi siitä livahtamaan. Itse olen aika samanlainen. En vaan viihdy ihmisten kanssa, vaikka olisi kavereitakin. On vaan raskasta kuunnella ihan perusmukavienkin ihmisten juttuja. Tavallaan joku häiriö tämäkin kai. Ei vaan nauti ihmisten seurasta.

Itse olen todella vahva introvertti. En tapaa kavereita vapaa-ajalla tai mene tapahtumiin. Koulussakin minulla oli 3 ystävää, joiden kanssa juttelin silloin tällöin. Mutta en koskaan sen enempää.

Luovuin jopa entisestä urastani sen vuoksi, sillä halusin muuttaa rauhallisempaan ympäristöön. Asun alle 100 asukkaan kylässä ja työskentelen nykyää yksin. Onnekas sikäli olen ollut, että on löytynyt yhtä ”yksinäinen” mies. Olemme yleensä omissa oloissamme, vaikka asummekin yhdessä. Meillä on jopa erilliset huoneet, koska en jaksa jatkuvasti toisen seuraa.

Olet epäsosiaalinen etkä välttämättä introvertti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi surullista, ja toi psykologille meno vielä, ehkä hän tarvitsee sitä, mutta toi saattaa leimata häntä lisää. 

Sun pitäisi mennä psykologille purkamaan pelkojasi psykologilla käyntiä vastaan. Leimaako hammashoitajalla tai kampaajalla käynti ihmisen? Entäs verotoimistossa tai pankissa? Psykologi on auttaja niin kuin kampaajakin, ei sen kummempaa! Voi hyvät hyssykät! Mistä näitä asenteita tulee?

Tv: Monta psykologia suvussa, eikä yhtään ole leimaantunut olo[/

Ai mistä näitä asenteita tulee? Vaikka siitä, kun törmää "psykologina" työskentelevään mätämunaan. Johanna Nukarinen Turusta, oletko kuulolla? Oletko huutanut asiakkaille viime aikoina? Entä raivoaminen ja naurunräkätys, onko tullut tiuskittua "mitä sä täällä teet?!!"

Tyttäresi on perinyt sinun reppanan luonteesi. Yksi antamistasi "lahjoista" hänelle on koulukiusatuksi tuleminen, eikä varmaan tuohon jää383. No, siinäpähän nautitte nyt tilanteesta, kun piti pukata persehedelmää maailmaan. :) t. vela

minua syrjittiin yläasteella varmaan sen takia, koska en ollut yhtä sosiaalisesti lahjakas kuin muut ja vaikutin alakuloiselta ja oudolta. En pitänyt kunnolla huolta ulkonäöstä enkä tajunnut miten näyttää siistiltä, en osannut meikata yhtä hyvin kuin muut tai pitää hiuksia hyvännäköisinä ja vaatetuskaan ei paras mahdollinen jne. En ole luonnonkaunis. Myöhemmin olen oppinut paremmin miten näyttää enemmän huolitellulta ja olen myös positiivisempi ja järkevämpi, mutta syrjinnästä johtuva sosiaalisten tilanteiden pelko tuo vieläkin vähän esteitä, vaikka ei enää ole yhtään vahva verrattuna edellisiin vuosiin. En osaa vieläkään aina aloittaa keskusteluja niin etten miettisi liian pitkään haluaako tyypit edes kuulla minun puhuvan tai jos ne ei ymmärrä mitä tarkoitan. Aina sama "kauheen hiljasta tosi masentavaa blabla"... kyllä puhuisin jos vaan tietäisin miten. Kai sen kuitenkin oppii eikä tarvi miettiä mitä muut musta ajattelee vaikka musta pääsiskin jotain ääntä. N21

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi surullista, ja toi psykologille meno vielä, ehkä hän tarvitsee sitä, mutta toi saattaa leimata häntä lisää. 

Sun pitäisi mennä psykologille purkamaan pelkojasi psykologilla käyntiä vastaan. Leimaako hammashoitajalla tai kampaajalla käynti ihmisen? Entäs verotoimistossa tai pankissa? Psykologi on auttaja niin kuin kampaajakin, ei sen kummempaa! Voi hyvät hyssykät! Mistä näitä asenteita tulee?

Tv: Monta psykologia suvussa, eikä yhtään ole leimaantunut olo[/

Ai mistä näitä asenteita tulee? Vaikka siitä, kun törmää "psykologina" työskentelevään mätämunaan. Johanna Nukarinen Turusta, oletko kuulolla? Oletko huutanut asiakkaille viime aikoina? Entä raivoaminen ja naurunräkätys, onko tullut tiuskittua "mitä sä täällä teet?!!"

Muistan kun olin vielä koulussa, että niitä jotka kävivät psykologilla pidettiin ns. hulluina koska kaikilla oli käsitys että psykologille menevät vain suunnilleen mielipuoliset murhaajat ja muut vakavasti mielenvikaiset. Mielenterveysongelmia ei vieläkään ymmärretä, useimmilla on niistä erittäin vääntynyt mielikuva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännää, että kaikki vastaukset, joissa kiusaamisen tai poissulkemisen syyksi ehdotetaan peiliin katsomista, on alapeukutettu. Ihan kuin syy olisi kaikissa muissa, muttei lainkaan kiusatussa itsessään. Fakta nyt kuitenkin on, että hetken jotain koululuokkaa seuraamalla saa aika hyvän käsityksen siitä, ketä siellä todennäköisimmin kiusataan ja miksi. Toisin sanoen kiusatuksi joutuva on omien ominaisuuksiensa johdosta se, joka valikoituu nälvittäväksi. Ehkä hän esim. käyttäytyy rasittavasti, ei ymmärrä muiden läpänheittoa, ylireagoi tilanteisiin tai ei ole oppinut oman ikätasonsa mukaista käyttäytymistä.

Ap myönsi itsekin, ettei ole ollut lapsena sosiaalisesti lahjakas, joten onko ihme, jos äidistä mallia ottava lapsikaan ei ole. Tässä ei nyt siis ole tarkoitus syyllistää ketään, vaan yrittää neuvoa, mihin kannattaisi kiinnittää huomiota. Ei siis kannata vain valittaa koululle ja pyytää kiusaajien vanhempia yhteisiin keskusteluihin tai vaihtaa koulua, kun varsinainen ongelma (=kiusatun olemus/käyttäytyminen/ym.) on edelleen sellainen, että se houkuttelee kiusaamaan. Osaisikohan joku ulkopuolinen taho, esim. psykologi antaa jotain henkilökohtaista opastusta tilanteeseen? Kannattanee selvittää ja kokeilla.

Psygologi: No moikka Minsku-Juuliatar

Minsku: Moi

Psygoloki: kerroppas miksi oot tullu tänne?

Minsku: Tytöt ei ota mua mukaan leikkimään

Psygoloki:Tiedätkö Minsku-Juulitar , sä oot paljon fiksumpi kuin ne tytöt.

Lue läksyt joka päivä ja muista syödä säännöllisesti.

Minsku: joo..

Psygologi: Täähän meni hienosti..nähdään taas 2 kk pästä :)

Minsku: Moikka

Jos jo ammattinimikkeen oikeinkirjoitus tuottaa noin valtavia ongelmia, niin en usko, että sun käsitys psykologikäynnistä on välttämättä kovin realistinen... Toki sille psykologille tai mille ammattilaiselle nyt sitten sattuukin päätymään kannattaa kertoa jo etukäteen, että miksi sinne ollaan tulossa ja millaista apua haetaan. Toki tuollainenkin käynti saattaa olla mahdollinen, mutta silloin ollaan selvästi päädytty ihan väärän henkilön pakeille.

Ehkä paras henkilö, jolta asiaa kannattaa lähteä selvittämään, on opettaja tai luokanvalvoja. Voi toki olla, ettei tällainen tyyppi ole jaksanut tai ehtinyt kauheasti asiaa seurata tai ettei kehtaa kertoa vanhemmille, että "sun lapsesi on sosiaalisesti ihan avuton".

OLEN KÄYNYT LUKIOIKÄISENÄ PSYkOLOGILLA KERRAN, JA MENI JUST NOIN

No sitten kohdallesi osui mitä ilmeisimmin melkoisen paska psykologi. Eivät ne kaikki ole huonoja.

Pointti kuitenkin oli, että koska ap:n lapsella sekä ap:llä itsellään saattaa olla jonkinlaista sosiaalisten taitojen puutetta, niin joku ulkopuolinen ammatti-ihminen olisi hyvä saada arvioimaan tilannetta ja opastamaan tarvittaessa parempaan suuntaan.

Kerropa mitä luulet psykologin juttelevan 8 vuotiaalle pikkutytölle?:)

Olet varmaankin istua nököttänyt vastaanotolla koko lapsuutesi, kun tietämys niin kova.

Auttoiko?

Vierailija kirjoitti:

Hankala tilanne. Olisiko harrastusta josta voisi löytyä kaveri? Psykologi ei voi oikein kaveriksi muuttua. Opettaja voisi yrittää ryhmäyttää luokan tyttöjä uudella tavalla.

Tyttöjä? Poikien kanssakin voi olla kaveri. En edes yrittäisi ystävystyä tyttöjen kanssa, koska helposti tuossa iässä ovat klikkiytyneitä. Jos tyttö haluaa nimenomaan tyttökavereita sitten eri asia.

Itselläni ei ollut paljoa kavereita kouluaikoina, mutta myöhemmin joitakin, ja ihan hyvän elämän olen silti elänyt. Kaikki eivät edes kauheasti kaipaa kaveria. Koin hirveän raskaana ja leimaavana aikanaan kun aikuiset painostivat ja yrittivät auttaa solmimaan suhteita. 

Aikuinen saa olla yksin halutessaan, miksei lapsella ole tätä oikeutta?

Vierailija kirjoitti:

On meidän lapsillammekin ollut hyvin yksinäisiä aikoja ja totta kai vanhempiinkin sattuu, kun lapsella on paha olla. Tyttö on kuitenkin sen ikäinen, että hänen kanssa voisi puuhata kaikenlaista kotonakin. Etsikää netistä yhdessä mielenkiintoisia reseptejä ja leipokaa ja laittakaa terveelistä ruokaa. Itsetunto paranee, kun osaa hyvin jotain. Opeta tyttö siivoomaan ja pesemään pyykkiä, vertailemaan hintoja kaupassa. Pelatkaa yhdessä vaikka shakkia. Hyvin nopeasti voi sen ikäisellä tilanne muuttua eikä häntä kohta välttämättä enää kotona näy. Silloin olette ainakin murehtimisen sijaan käyttäneet yhteisen ajan hyödyllisesti ja hänestä ei ainakaan tule uusavutonta nuorta.

Kotipiikaako epäsosiaalisesta tytöstä pitäisi kasvattaa? Pistä AP lapsesi opettelemaan koodausta niin ei tarvitse olla sosiaalisesti kovin suosittu jos osaa hommansa ja rahaa tulee vaikka millä mitalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On meidän lapsillammekin ollut hyvin yksinäisiä aikoja ja totta kai vanhempiinkin sattuu, kun lapsella on paha olla. Tyttö on kuitenkin sen ikäinen, että hänen kanssa voisi puuhata kaikenlaista kotonakin. Etsikää netistä yhdessä mielenkiintoisia reseptejä ja leipokaa ja laittakaa terveelistä ruokaa. Itsetunto paranee, kun osaa hyvin jotain. Opeta tyttö siivoomaan ja pesemään pyykkiä, vertailemaan hintoja kaupassa. Pelatkaa yhdessä vaikka shakkia. Hyvin nopeasti voi sen ikäisellä tilanne muuttua eikä häntä kohta välttämättä enää kotona näy. Silloin olette ainakin murehtimisen sijaan käyttäneet yhteisen ajan hyödyllisesti ja hänestä ei ainakaan tule uusavutonta nuorta.

Kotipiikaako epäsosiaalisesta tytöstä pitäisi kasvattaa? Pistä AP lapsesi opettelemaan koodausta niin ei tarvitse olla sosiaalisesti kovin suosittu jos osaa hommansa ja rahaa tulee vaikka millä mitalla.

Tyttö on ala-asteella

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli samantapainen kuvio viime vuonna, jolloin tyttö oli 6.luokalla. Hänellä oli ollut sama paras kaveri monta vuotta, kunnes kuvioon tuli kolmas tyttö. Hetken aikaa olivat sitten kolmisteen mutta vähitellen ex-bestis ja uusi tyttö alkoivat jättää tytärtäni joukosta pois. Kutosen kevät meni sitten tytöllä yksinäisissä merkeissä.

Nyt seiskalla meni samaan kouluun kuin entiset kaverinsa mutta eri luokalle. Tämä oli lottovoitto meille kun uudelta luokalta on löytynyt muutama uusi ystävä ja on tälläkin hetkellä hiihtoloman alkaessa yhdellä uudella ystävällään yökylässä.

Tsemppiä siis teille, yläkoulun alku syksyllä muuttaa taatusti kaverikuviot ihan uusiksi taas :)

Tyttöjen sairaat kolmiodraamat... Niitä on taidettu tutkiakin. Murrosikään tultaessa tytöt tahtoo sen bestiksen ja usein bestis suhdetta vahvistamaan tarvitaan alussa ns kolmas pyörä, joka sitten lopulta putoaa pois. Putoajalle hyvin tuskallista, kun kaksi kaveria alkaa syrjiä. Olen kokenut tämän itse samassa iässä ja aika lailla silloin menetin uskoni ystävyyteen. Olen siis ihan sosiaalinen luonne, ja olin ihan tavallinen tyttö.

Vierailija kirjoitti:

siirtyy yläasteelle kohta, mutta osa vanhoistakin menee samaan kouluun. Paras olisi että luokkajaot uusiksi. En tiedä auttaako.

ap

Minun esikoista kiusattiin, varsinkin ylästeella. Loppui siihen kun pääsi ysillä Jopo-luokalle. Keskiarvo nousi numerolla ja valmistui viime vuonna ylioppilaaksi. Jopo-luokalle ei pääse kukaan koulukiusaajaksi nimetty, ainakaan tällä kylällä. Tosin tyttö kävi lukion isommassa kaupungissa lähellä.

Seuraavaakin tytöistä kiusattiin jo ala-asteella. p*askat kivakoulusta. Koulukiusattu laitettiin vaihtamaan luokkaa välillä. 

Mutta löysin ratkaisun. Tyttö lähti Anna Tapion yläasteelle 7. luokalle.  Valmistuu tänä keväänä ysiltä ja ei ole kiusattu siellä ollenkaan. Keskiarvo ihan hyvä, valinnanvaraa lukioissa. Oman lapsen kohdalla loistava ratkaisu. Tosin oli sellainen lapsi johon voin luottaa siinä, että asuntolassa asuu viikot. 

Hyvä silti, että olette heränneet tilanteeseen ja yrittäneet miettiä ratkaisua asiaan. Itse olin myös yksinäinen ja kiusattu uudessa koulussa mihin muuton jälkeen vaihdoin. Silti en saanut vanhemmiltani mitään tukea asiaan. Tietysti hekään eivät olisi ihmeitä voineet tehdä, mutta edes se että olisivat tukeneet minua ja oltaisiin pystytty asiasta edes keskustelemaan olisi ollut hyvä juttu. Tätä en ole pystynyt heille anteeksi antamaan. Muutenkin olen aina saanut selvitä yksin, vaikka olisin heiltä apua tarvinnut. Ei ne "olet liian heikko" höpinät paljoa auttaneet. Olinkin sitten yksinäinen koko yläkoulun aina lukioon saakka. Enkä ole lapsuuden jälkeen kertaakaan kokenut yhteenkuuluvuuden tunnetta vaan olen aina ollut se erillinen. Lukioon asti oli myös jonkinlaista kiusaamista ja olinkin ihan yleinen pilkan kohde jota sai kohdella miten vain ja sielläkin vain pari "kaveria" ( yksinäisiä kuten minäkin) joiden kanssa välillä olin. Heistäkin moni vaihtoi kesken toiseen kouluun.  Välillä yritin itseäni puolustaa, mutta se aiheutti vaan lisää harmia. Vapaa-ajan kavereita ei ole lapsuuden jälkeen ollut.

Kiusaaminen vaikutti negatiivisesti itseeni sillä aina olen muutenkin ollut vähän hiljainen ja ujo. Yritin kyllä silti saada kavereita, mutta yläkoulussa se meni ihan vitsiksi, kun yritin päästä porukkaan ja silti minut aina "hylättiin" ja jätettiin ulos. Sen jälkeen en enää ole edes suostunut "pelleksi" vaan olen sitten mieluummin yksin kuin alennun muiden mielistelyyn. Tämä yksinäisyys asia ei ole muuttunut miksikään eli minulla on nyt yli 20 vuotiaana vieläkin tämä sama tilanne. Vikaa on itsessäkin en sitä kiellä, mutta en nyt voi mikään niin ikävä ihminen olla. Omasta mielestä ihan tavallinen joskin hieman alussa varovainen ja tietysti vähän "huono" sosiaalisissa tilanteissa kun minulla ei mitään harjoitusta ole ollut. Se oli kyllä elämässä käännekohta, kun muutettiin silloin kaupunkiin, kun olin lapsi. Se kaikki mitä uudessa koulussa koin vaikuttaa elämääni vieläkin, vaikka olen yrittänyt unohtaa. On aika ennen sitä ja sen jälkeen.  En ymmärrä myöskään sitä mitä hirviöitä on kohdalleni sattunut, oikeita piruja. Kun sellaiseen joukkoon joutuu ei hyvin käy. No, nyt olen jotenkin selvinnyt, mutta edelleen tämä yksinäisyys vaivaa. En tiedä miten ratkaisisin tämän ongelman.

up

Tyttö siis ei enää edes halua jutella näille muille tytöille. Opettaja laittanut joskus ilmeisesti muut tytöt hakemaan porukoihinsa tyttäremme, mutta ei halua osallistua. On myös hieman lapsellisempi vielä kuin muut. Ei kiinnostu meikeistä, hiuksista ym. Olen kyllä huolissani. Varsinkin jos tilanne jatkuu yläasteellakin. Mies todella erakko ja itsekin mutta en niin erakko. Mietin monesti onko tyttö tullut isäänsä. Ei siis kaipaa juttelua tai tekemistä edes äitinsä/mummonsa ym kanssa. Yksi veli löytyy. Jonka kanssa välillä nahistelee. Oikeasti aika hirveää kun ajattelen, kun en tiedä mikä taustalla vaikuttaa. Olen itsekin "myöhään kehittynyt". Eikä meikkaamisella ym. oikeasti ole edes niin väliä nykyään.

Mutta vielä pari vuotta stten tytöllä oli kavereita, kutsuja synttäreille ym.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi olla kiusaamista, joskus sitä, että on tosi introvertti, eikä kaipaa muiden seuraa. Itselläni kokemusta lapsesta, joka aivan kärsii siitä, että pitäisi olla aina menossa muiden kanssa jossain. Kun saa kutsun, alkaa miettiä, mten pääsisi siitä livahtamaan. Itse olen aika samanlainen. En vaan viihdy ihmisten kanssa, vaikka olisi kavereitakin. On vaan raskasta kuunnella ihan perusmukavienkin ihmisten juttuja. Tavallaan joku häiriö tämäkin kai. Ei vaan nauti ihmisten seurasta.

Itse olen todella vahva introvertti. En tapaa kavereita vapaa-ajalla tai mene tapahtumiin. Koulussakin minulla oli 3 ystävää, joiden kanssa juttelin silloin tällöin. Mutta en koskaan sen enempää.

Luovuin jopa entisestä urastani sen vuoksi, sillä halusin muuttaa rauhallisempaan ympäristöön. Asun alle 100 asukkaan kylässä ja työskentelen nykyää yksin. Onnekas sikäli olen ollut, että on löytynyt yhtä ”yksinäinen” mies. Olemme yleensä omissa oloissamme, vaikka asummekin yhdessä. Meillä on jopa erilliset huoneet, koska en jaksa jatkuvasti toisen seuraa.

Olet epäsosiaalinen etkä välttämättä introvertti.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Epäsosiaalinen_persoonallisuus