surettaa tyttäreni puolesta....

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi olla kiusaamista, joskus sitä, että on tosi introvertti, eikä kaipaa muiden seuraa. Itselläni kokemusta lapsesta, joka aivan kärsii siitä, että pitäisi olla aina menossa muiden kanssa jossain. Kun saa kutsun, alkaa miettiä, mten pääsisi siitä livahtamaan. Itse olen aika samanlainen. En vaan viihdy ihmisten kanssa, vaikka olisi kavereitakin. On vaan raskasta kuunnella ihan perusmukavienkin ihmisten juttuja. Tavallaan joku häiriö tämäkin kai. Ei vaan nauti ihmisten seurasta.

Itse olen todella vahva introvertti. En tapaa kavereita vapaa-ajalla tai mene tapahtumiin. Koulussakin minulla oli 3 ystävää, joiden kanssa juttelin silloin tällöin. Mutta en koskaan sen enempää.

Luovuin jopa entisestä urastani sen vuoksi, sillä halusin muuttaa rauhallisempaan ympäristöön. Asun alle 100 asukkaan kylässä ja työskentelen nykyää yksin. Onnekas sikäli olen ollut, että on löytynyt yhtä ”yksinäinen” mies. Olemme yleensä omissa oloissamme, vaikka asummekin yhdessä. Meillä on jopa erilliset huoneet, koska en jaksa jatkuvasti toisen seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisestä on kyse?

Jos menee kohta yläasteelle, niin 12v täyttää 13, haastava ikä ystävystymisen kannalta. Mikä mahtaa olla tuo muuttunut tilanne, kun äiti sanoo, että viime vuonna oli toisin.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo kilpavarusteluun ryhtyminen ole loputon suo? Onko se nykyään hyvän itsetunnon ja kavereiden tae vai ei? Hommataan kalleimmat ja trendikkäimmät vaatteet ja jos silti yksin? Ollaan annettu rahaa tytölle, ostaa itse vaatteensa yleensä h&m:stä. On tällä hetkellä raudat, joten voi vaikuttaa itsetuntoon. Iho hyvä ja hoikka. Luulen että kyse muusta. En nyt poissulje sitä, että tytössä itsessäänkin voi olla vikaa, mutta ei kait sitä ensimmäisenä vanhemmat halua myöntää tai ajatella. Täällä jotkut vastaukset ihan hirveitä, tekee pahaa lukeakin. Kyllä on paljon pahoja ihmisiä!!!

ap

Sanoit alussa, että tilanne on toisenlainen kuin viime vuonna. Mikä siinä muuttui? Vaihtoiko hän koulua, luokkaa? Vai mitä tapahtui?

Koulun vaihto ja tyttö harrastuksiin :)

Vierailija kirjoitti:

Koulun vaihto ja tyttö harrastuksiin :)

Koulu vaihtuu, kun menee yläasteelle. Asutaan isossa kaupungissa, pitääkö vielä isompaan muuttaa? Asutaan kyllä ns. hyvämaineisessa lähiössä, jossa voi olla juoruilua. Oli viime vuonna aika, kun tytöllä ei ollut puhelinta. Halusi tietyn kalliin puhelimen ja emme suostuneet. Nyt jos ajattelee taaksepäin niin olisi pitänyt suostua aiemmin. Halusi sitten olla ilman puhelinta kuin huolia halvemman. Nyt kun ajattelen niin varmaan paljon meissäkin vikaa. Ei osata ystävystyä. Ollaan kaikki hiljaisia, tytär vielä enemmän ehkä, en osaa sanoa. Koulussahan häntä en näe. Tuo puhelin varmaan vaikuttanut kaverisuhteisiin, emme saa sitä nyt tekemättömäksi. Nyt on kaikki pelit ja vehkeet. Myös yksi tyttö samalta luokalta lähti ja muutti pois. Oli kolmen porukassa mukana.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei yhtään kaveria oman ikäisissä tai omalta luokaľta. Kukaan ei kuulemma kiusaa, ei ainakaan myönnä sitä. Koko viikon ja nyt vk-lopun ollut yksin koulun jälkeen. On puhuttu opettajan ja tytön kanssa ja pidetty palaveria. Koonti on nyt että tyttö menee koulupsykologille puhumaan. Kukaan ei halua tyttöä kaveriksi ryhmätilanteissa. Tilanne muuttunut radikaalisti nyt verrattuna viime vuotiseen tilanteeseen. Tekee mieli itkeä koko ajan ja vaikuttaa omaankin jaksamiseen. Tyttö ei halua puhua tilanteesta, eikä oikein mistään.

Sehän ON kiusaamista, jos kukaan ei ota kaveriksi ryhmätilanteissa ja opettajan ON Puututtava tilanteeseen. Miten voi kukaan olla niin pihalla nykyään, että ei ymmärrä, että tuo on tyttöjen tapa varsinkin kiusata. Tuo on eristämistä. Ihan sama onko aina ollut näin vai muuttunut radikaalisti tosin jälkimmäinen tekee tilanteen pahemmaksi. Ei töissäkään sallita moista. Nyt opettajaan yhteyttä ja sanot, että tuohon on puututtava. Kiusaamiseen on puututtava. Nyt ei tunnisteta, ymmärretä tai nähdä kiusaamista silmien edessä.

Se kiusaaminenhan tapahtuu koulun toimesta, jos teetetään ryhmätöitä, johon pitää itse valita "kaverit". Miksei voi vaan opettaja jakaa ryhmiin, jos niitä hiton ryhmätöitä on pakko teettää. Aina jotkut ovat suositumpia kuin toiset ja jonkun seura ei kiinnosta ketään.

Mun oli vaikea myös ryhmäytyä tuon ikäisenä. En vain löytänyt omanlaistani seuraa koulusta tai harrastuksista. Minä olisin hyötynyt sosiaalisia taitoja vahvistavasta toiminnasta. Aikuiset eivät voi väkisin puuttua lasten ryhmädynamiikkaan, paitsi ehkä pitämällä yleisiä oppitunteja sosiaalisista taidoista ja empatiasta, jotka puuttuvat opetussuunnitelmasta täysin Suomessa.

Ehkä jokin uusi harrastus voisi auttaa tässä?

Tärkeää olisi myös ettei tytölle tule tunne, että hänessä olisi jotain vikaa, jos aikuiset ovat liikaa hössöttämässä ympärillä.

rukoilen puolestasi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö on murrosikäisille kaikki kaikessa.

Nyt pentu laihdutuskuurille ja kuntosalille.

Otatte lainaa ja hommaatte personaltrainerin, joka antaa väliaika reportteja.

Kampaajalle..leikkaus väri, hillityt pidennykset.

Kosmetologille=iho kuntoon.

Kun sikaläski on laihtunut semi normaaliksi , esim Adidas merkin vaatteita.

Kalliit kestävät merkkifarkut

Vai että kosmetologilla iho kuntoon. Just...

Mulla on ollut koko nuoruusikäni akne ja todellakin kosmetologilla sain läydä vaikka kaksi kertaa kuussa, äitini ymmärsi kyllä, miten tärkeää se on. Ihotautilääkärillä myös. Tulos plus miinus nolla.

Jos huono iho olisi vain sen omistajan vika ja saatava "kuntoon" tuosta noin vain, kuka kulkisi huonoihoisena?? Ärsyttäviä ohjeita nuo muutkin. Kiusattiinhan tämän hetkistä Miss Suomeakin ja monta missiä on kiusattu! Raivostuttavasti saat sen kuulostamaan siltä, että kun pyrkii täydellisyyteen, tullaan hyväksytyksi!!!

Olitko myös läski ?

En vaan hyvin laiha.

Ymmärrän hyvin miksi sinua kiusattiin.

Voimia ja Jumal antakoon

Mitä sinä selität? Ei minua kiusattu koulussa tai muualla yhtään. Puhuin siitä, miten kosmetologi ei välttämättä saa ihoa "kuntoon", vaikka kävisi sellaisella kaksi kertaa kuussa monen vuoden ajan, kuten itse kävin, muutamalla eri kosmetologilla. Ei edes ihotautilääkäri saanut akneani täysin rauhoittumaan. Onneksi ikä vei lopulta vaivan mennessään. Omilla lapsillani ei onneksi ollut sitä taipumustani. Eikä myöskään ap: n tyttärellä, kuten ilokseni kuulin.

Kaikkea hyvää sinulle, ap!

Voisko joku perustaa kaveripankin. Ei luulisi olevan mahdotonta someaikana.

lapsi ei vain yksinkertaisesti sovellu porukkaan koska on jollakin tavalla epäsosiaalinen tapaus.

suosittelen kyselemään voisiko mahdollisesti päästä erityisluokalle jossa voisi olla kaltaistensa kanssa.

Minusta on täysin väärä ajattelu tapa että normaali lasten pitäisi ottaa porukkaansa "kaveri" ihan vain siksi että hänelle ei tulisi paha mieli.

ehkä lapsen kasvatuksessa on mennyt jokin pieleen tai hän on jollakin muulla tavalla poikkeava,kuitenkin niin pahasti ettei kavereita löydy.

surullista että lapsellesi on tullut moinen kohtalo,mutta ehkä siellä kotona on kaikilla pieni peiliin katsomisen paikka,ett missä meni pieleen.

Normaali lapsi saa kyllä kavereita ja ystäviä hyvin helposti joten onnea vain teille.

Mun mielestä ap:n itsensä pitäisi nyt mennä psykologille, jos kerran itkeskelee tuota. Omat vanhat traumat eivät auta tyttöä, vaan kaatuvat vielä lisäksi hänen niskaansa.

Vierailija kirjoitti:

rukoilen puolestasi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö on murrosikäisille kaikki kaikessa.

Nyt pentu laihdutuskuurille ja kuntosalille.

Otatte lainaa ja hommaatte personaltrainerin, joka antaa väliaika reportteja.

Kampaajalle..leikkaus väri, hillityt pidennykset.

Kosmetologille=iho kuntoon.

Kun sikaläski on laihtunut semi normaaliksi , esim Adidas merkin vaatteita.

Kalliit kestävät merkkifarkut

Vai että kosmetologilla iho kuntoon. Just...

Mulla on ollut koko nuoruusikäni akne ja todellakin kosmetologilla sain läydä vaikka kaksi kertaa kuussa, äitini ymmärsi kyllä, miten tärkeää se on. Ihotautilääkärillä myös. Tulos plus miinus nolla.

Jos huono iho olisi vain sen omistajan vika ja saatava "kuntoon" tuosta noin vain, kuka kulkisi huonoihoisena?? Ärsyttäviä ohjeita nuo muutkin. Kiusattiinhan tämän hetkistä Miss Suomeakin ja monta missiä on kiusattu! Raivostuttavasti saat sen kuulostamaan siltä, että kun pyrkii täydellisyyteen, tullaan hyväksytyksi!!!

Olitko myös läski ?

En vaan hyvin laiha.

Ymmärrän hyvin miksi sinua kiusattiin.

Voimia ja Jumal antakoon

Mitä sinä selität? Ei minua kiusattu koulussa tai muualla yhtään. Puhuin siitä, miten kosmetologi ei välttämättä saa ihoa "kuntoon", vaikka kävisi sellaisella kaksi kertaa kuussa monen vuoden ajan, kuten itse kävin, muutamalla eri kosmetologilla. Ei edes ihotautilääkäri saanut akneani täysin rauhoittumaan. Onneksi ikä vei lopulta vaivan mennessään. Omilla lapsillani ei onneksi ollut sitä taipumustani. Eikä myöskään ap: n tyttärellä, kuten ilokseni kuulin.

Kaikkea hyvää sinulle, ap!

ja minä kun luulin että ex tyttöystävälläni oli pienet rinnat ,mutta hänellä taisikin olla vain paha akne.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ap:n itsensä pitäisi nyt mennä psykologille, jos kerran itkeskelee tuota. Omat vanhat traumat eivät auta tyttöä, vaan kaatuvat vielä lisäksi hänen niskaansa.

Kylläpä ilmaisit asian kauniisti ja rohkaisevasti,minulle tuli oikein hyvä mieli koska en itse olisi huomannut ottaa asian tuota puolta huomioon.

ketjun aloittajalle voimia ja jaksamisia traumaattisten kokemustensa kanssa.

Toisaalta on harmillista että teillä perheessä on tuollaisia periytyviä ominaisuuksia jotka vaikuttavat sukupolvelta toiselle harmillisella tavalla. tosin syy voi olla myös kasvatuksessa,niin äidin kuin tyttärenkin.

Nyt kannattaa etsiä tytön ikätasolle sopivaa kerhoa seurakunnista! Lut.kirkon lisäksi helluntaiseurakunnilla ym on kivoja varhaisnuorten ja lasten kerhoja, joista saa tosi hyviä ystäviä.

Meillä oli samantapainen kuvio viime vuonna, jolloin tyttö oli 6.luokalla. Hänellä oli ollut sama paras kaveri monta vuotta, kunnes kuvioon tuli kolmas tyttö. Hetken aikaa olivat sitten kolmisteen mutta vähitellen ex-bestis ja uusi tyttö alkoivat jättää tytärtäni joukosta pois. Kutosen kevät meni sitten tytöllä yksinäisissä merkeissä.

Nyt seiskalla meni samaan kouluun kuin entiset kaverinsa mutta eri luokalle. Tämä oli lottovoitto meille kun uudelta luokalta on löytynyt muutama uusi ystävä ja on tälläkin hetkellä hiihtoloman alkaessa yhdellä uudella ystävällään yökylässä.

Tsemppiä siis teille, yläkoulun alku syksyllä muuttaa taatusti kaverikuviot ihan uusiksi taas :)

Meidän luokalla oli muutama tällainen "hylkiö" ja syy miksei kukaan halunnut olla heidän kanssaan tai ottaa heitä porukkaan oli se, että he olivat sekä epäviehättäviä, että tyhmiä ja rasittavia. Olisiko näissä asioissa jotain sellaista mitä voisi kehittää? 

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi olla kiusaamista, joskus sitä, että on tosi introvertti, eikä kaipaa muiden seuraa. Itselläni kokemusta lapsesta, joka aivan kärsii siitä, että pitäisi olla aina menossa muiden kanssa jossain. Kun saa kutsun, alkaa miettiä, mten pääsisi siitä livahtamaan. Itse olen aika samanlainen. En vaan viihdy ihmisten kanssa, vaikka olisi kavereitakin. On vaan raskasta kuunnella ihan perusmukavienkin ihmisten juttuja. Tavallaan joku häiriö tämäkin kai. Ei vaan nauti ihmisten seurasta.

Minä ratkaisin asian alkoholilla, tämä auttoi muutaman vuoden. Olen paljon seurallisempi humalassa. Parempiakin keinoja luultavasti on.  Nykyään olen onnellisempi yksin selvin päin kuin juovuksissa kaverien kanssa. Muutaman minuutin voin höpöttää kenen kanssa tahansa mutta aika nopeasti muistan jonkin tärkeän asian mikä pitää hoitaa.

Sama tilanne oli mulla ja tyttärelläni yläasteella aikoinaan. Oltiin molemmat porukoitten ulkopuolella eikä mukaan otettu. Minun tilanne kuitenkin helpotti jossain vaiheessa yläasteella sillä eräät tytöt riitaantui keskenään ja yksi näistä tytöistä hakeutui minun seuraani koska minä Olin vailla puuttuvaa kaveria. Meillä synkkäsi niin hyvin, että alettiin viettämään myös kaikki vapaa-ajat yhdessä. Tämä tapahtui siis ysiluokalla. Tytärtänikin eräs tyttö lähestyi ysiluokalla ja olisi halunnut sopia erimielisyydet, mutta hän ei antanut kiusaamista enää anteeksi ja etsi kaverinsa rinnakkaisluokalta ja löysi sellaisen sieltä. Eli elämänkokemuksellani ja kuulemani perusteella sanoisin, että yleensä noissa tyttöporukoissa tulee riitoja jossain vaiheessa ja porukat sekoittuu uudelleen. Bestiksille tulee välirikko jne...silloin ne saattaa hakeutua kaveria vaille olevan luo ja heistä voi tulla todella hyvät ystävät. Myös rinnakkaisluokalta voi löytää välituntikaverin tai pojista(tarviiko sen aina olla tyttö). Vapaa-ajalle löytyy kavereita harrastusten parista ja netin kautta. Tsemppiä!

Yksinkin pärjää. Lapseni on ollut yksin vuodesta 2004. Jos ei itse siitä kärsi, turha on mutsinkaan vollottaa.

Sosiaalisuus ja ystävyyksien hoito opitaan vanhemmilta hyvässä ja pahassa ja temperamentti ja introverssi-ekstroverssi peritään.

Älykkäät viihtyvät yksin. Tyhmät tarvitsevat fanikerhon.

Johonkin harrastukseen niin saa kavereita. Voihan tytöllä olla koulussakin kavereita mutta asuvat kohtuullisen kaukana niin ei vapaa-ajalla heitä tapaa. Itsellä oli sellainen tilanne teininä ja äiti huolissaan ettei olisi kavereita minulla.