surettaa tyttäreni puolesta....

Ei kannata kuitenkaan antaa tytölle ns leimaa päähän, että yksinäinen. Äidit helposti palauttaa nämä lasten jutut. Harrastuksia lisää, perheen kanssa olemista, sukulaisten tapaamista yms. Pääpaino mukavassa omassa elämässä. Kun viihtyy omassa elämässään, muutkin sen huomaavat. Mutta sellainen huutava tarvitsevuus usein karkottaa muita. Pyytäkää pienempiä lapsia kylään, heidän palvonta ja isomman idealisointi voisi tehdä hyvää. Minusta psykologi ei kuulostanut hyvältä. Siellä vaan korostuu "minä parka, yksinäinen, surkea-ajattelu". Iloa elämään, tehkää perheen kanssa matkoja ja aloittamaa erilaisempi harrastus vaikka perhe miekkailu. Voimia kovasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöjen keskinäinen kiusaaminen on tuota ulkopuolelle jättämistä.

niin ja mitä sille voi tehdä? Ei mitään??

Monta vuotta sitten kun tyttöni meni yläasteelle hyvin tuntemani äiti soitti minulle, että oli heidän tyttönsä jätetty ryhmän ulkopuolelle. Soitin heti toiselle ja kolmannelle äidille, puhuttelin ja läksytin omani ja se ryhmästä sulkeminen loppui siihen paikkaan.

Vanhemmat voivat siis halutessaan auttaa asiaa paljonkin heti kun saavat tietää siitä. Onneksi tuo lapseni luokkatoveri kertoi asiasta kotonaan ja saatoimme tehdä sille stopin.

Omien lasten kohdalta on kokemusta siitä, miten lapsi ei kerro kiusaamisesta ennen kuin kuukausien päästä. Olen tällöin puuttunut asiaan ja esim. puhutellut kiusaamiseen osallistuneet mukanaseuraajat sekä varsinaisen kiusaajamestarin vanhemmat - jälkimmäisiin tehosi tosin vasta poliisilla uhkaaminen koska eihän meidän lapsi...

Kysyn ihan vakavasti enkä halua provota, mutta lapsettomana en tunne näitä kuvioita kovin hyvin.

Toi eristämiskiusaaminen... pariinkin kertaan ketjussa on kerrottu tapauksista joissa on yritetty ottaa tyyppiä porukkaan mukaan mutta siitä ei vain tule mitään. On helppo syyttää muita siitä ettei yhtä oteta mukaan mutta on aivan mahdollista ettei se yksi myöskään tee mitään sopiakseen porukkaan mukaan.

1) onko se, ettei yksi sovi porukkaan automaattisesti kiusaamista ja syrjään jättämistä ellei tämä yksi itse yritä sopia porukkaan? Mielestäni ei ole.

2) eikö termiä ’kiusaaminen’ käytetä aivan liikaa ja kaikessa jolloin se on kokenut inflaation eikä nk. vakavaa kiusaamista enää oteta vakavasti koska kaikki mahdolliset epämiellyttävät kokemukset luokitellaan kiusaamiseksi? Mielestäni on.

Ei tuo minusta suoraan kiusaamiselta kuulosta.

Jos oma tyttösi on vetäytyvä, hiljainen ja ns. aloitteeton, niin ei sitä voi muiden syyksi pistää.

Ketään ei saa kiusata tai syrjiä, mutta ei ketään myöskään voi pakottaa toisen kaveriksi.

Lapsille tulisi opettaa tällaisia sosiaalisia taitoja jo pienestä lähtien. Koulussa ryhmätyöt ym. On hoidettava ilman, että ollaan riiippuvaisia siitä omasta bestiksestä. Toki ryhmätyöt hankaloituvat, jos mukana on se yksi "en oikeen mä tiiä" -luonteinen hahmo. Vapaa-ajalla voi sitten olla sen bestiksen kanssa, mutta koulussa on osattava huomioida myös muita ja kunnioittaa toisen tunteita. Tämä koskee minusta tasapuolisesti kaikkia!

Vaikeaahan tuo on. Koulussa nyt opettaja voi vielä määrätä lapsia olemaan porukoissa, mutta vapaa-ajalle ei kaveria voi kukaan pakottaa.

Onko tyttäressäsi jotain piirteitä, joiden vuoksi hänestä ei pidetä? En sano tätä syyllistysmielessä, vaan ihan itsetuntemuksen kehittämisen vuoksi. Olen itse ollut aina melko yksinäinen, vain ajoittain on ollut sellaisia kavereita, joiden kanssa vapaa-aika sujuu (nyt aikuisena olen löytänyt sen oman muutaman ystävän porukan). Tajuan kyllä, että isolta osin se on omasta persoonastani johtuvaa. En ole mikään pulppuavan sosiaalinen, kyllästyn herkästi ihmisiin ja olen aika kriittinen enkä tosiaan "kelpuuta" kavereikseni sellaisia, joiden seurassa en aidosti viihdy. Varmasti joku on voinut tämänkin kokea jonkinlaisena kiusaamisena joskus.

Vierailija kirjoitti:

ei yhtään kaveria oman ikäisissä tai omalta luokaľta. Kukaan ei kuulemma kiusaa, ei ainakaan myönnä sitä. Koko viikon ja nyt vk-lopun ollut yksin koulun jälkeen. On puhuttu opettajan ja tytön kanssa ja pidetty palaveria. Koonti on nyt että tyttö menee koulupsykologille puhumaan. Kukaan ei halua tyttöä kaveriksi ryhmätilanteissa. Tilanne muuttunut radikaalisti nyt verrattuna viime vuotiseen tilanteeseen. Tekee mieli itkeä koko ajan ja vaikuttaa omaankin jaksamiseen. Tyttö ei halua puhua tilanteesta, eikä oikein mistään.

Sehän ON kiusaamista, jos kukaan ei ota kaveriksi ryhmätilanteissa ja opettajan ON Puututtava tilanteeseen. Miten voi kukaan olla niin pihalla nykyään, että ei ymmärrä, että tuo on tyttöjen tapa varsinkin kiusata. Tuo on eristämistä. Ihan sama onko aina ollut näin vai muuttunut radikaalisti tosin jälkimmäinen tekee tilanteen pahemmaksi. Ei töissäkään sallita moista. Nyt opettajaan yhteyttä ja sanot, että tuohon on puututtava. Kiusaamiseen on puututtava. Nyt ei tunnisteta, ymmärretä tai nähdä kiusaamista silmien edessä.

Haluaisiko tyttäresi juttukaveria? Jonkun joka kuuntelee huolia ja tukee vaikeissa tilanteissa?

Kylmä fakta on, että kaikki eivät viihdy keskenään. Ystävyyttä ei pakottamalla saavueta. Nyt teillä on muutama vaihtoehto.

Voitte miettiä miksi tyttäresi seurassa ei viihdytä. Onko se jotain typerää valtapeliä, eristämistä jne aidosti kiusaamiseksi luokiteltavaa? Vai voiko tyttäresi yrittää olla avoimempi, iloisempi, joustavampi tms, ja siten löytää ystäviä?

Voitte myös pyrkiä etsimään samanmielisiä kavereita esim uusien harrastusten kautta.

Tai voitte hyväksyä asian ja keskittyä perheenä olemaan tyttären seurana, tehdä asioita yhdessä jne.

Tai jokin sopiva kombo näistä.

Tuo on hankala asia, sillä ketään ei voi pakottaa olemaan toisen kaveri tai leikkimään toisen kanssa. Surullista tosiaankin, mutta kun ei voi pakottaa. Näinhän se aikuistenkin elämässä menee, että kaikki ei tykkää kaikista. Elämä on ja pitää vaan oppia selviytymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei yhtään kaveria oman ikäisissä tai omalta luokaľta. Kukaan ei kuulemma kiusaa, ei ainakaan myönnä sitä. Koko viikon ja nyt vk-lopun ollut yksin koulun jälkeen. On puhuttu opettajan ja tytön kanssa ja pidetty palaveria. Koonti on nyt että tyttö menee koulupsykologille puhumaan. Kukaan ei halua tyttöä kaveriksi ryhmätilanteissa. Tilanne muuttunut radikaalisti nyt verrattuna viime vuotiseen tilanteeseen. Tekee mieli itkeä koko ajan ja vaikuttaa omaankin jaksamiseen. Tyttö ei halua puhua tilanteesta, eikä oikein mistään.

Sehän ON kiusaamista, jos kukaan ei ota kaveriksi ryhmätilanteissa ja opettajan ON Puututtava tilanteeseen. Miten voi kukaan olla niin pihalla nykyään, että ei ymmärrä, että tuo on tyttöjen tapa varsinkin kiusata. Tuo on eristämistä. Ihan sama onko aina ollut näin vai muuttunut radikaalisti tosin jälkimmäinen tekee tilanteen pahemmaksi. Ei töissäkään sallita moista. Nyt opettajaan yhteyttä ja sanot, että tuohon on puututtava. Kiusaamiseen on puututtava. Nyt ei tunnisteta, ymmärretä tai nähdä kiusaamista silmien edessä.

Töissä ja koulussa tottakai vaikkapa ryhmätöissä pitää olla valmis tekemään yhteistyötä ihan kaikkien kanssa. Eikä välitunneilla saa tahallaan ketään jättää pois porukoista, jos selkeästi olisi vaikka juttelemaan tai johonkin peliin tms tulossa.

Mutta eihän tuo oikeasti auta siihen kavereiden löytymiseen aidosti. Ne syyt ovat syvemmällä kuin joku lasten pallopeli välitunnilla.

Vierailija kirjoitti:

Tyttöjen keskinäinen kiusaaminen on tuota ulkopuolelle jättämistä.

Voitaisko jo lopettaa tytöistä ja pojista puhuminen. Tällä kertaa he jätti porukan ulkopuolelle. "Tytöissä ja pojissa" ei ole lähtökohtaisesti eroa. Ulkopuolelle olisi saattaneet jättää myös poj... toiset henkilöt

Tuo on just kiusaamista. Alkoi ihan suututtaa, kun luin. Pystytkö esim. matkustella tyttäresi kanssa? Se voisi tuoda kivaa uutta. Tai jos hän innostuisi vaikka jostain kamppailulajista.

Minulla oli samanlaista koko peruskoulun ajan, mutta se johtui ihan minusta itsestäni.

Olen oikeasti ruma ja kukaan ei olisi kehdannut liikkua kanssani missään, luonteeltani olen epämiellyttävä ja hiljainen, murrosikäni alkoi aikaisin ja näytin ihan friikiltä muiden lasten keskellä, mulla oli hammasraudat ja toinen etuhammas puuttui, puhevika ja oppimisvaikeuksia joiden takia pidettiin tyhmänä.

En sano, että tytössäsi olisi mitään vikaa, mutta minun tapauksessani syy oli ihan oma.

Ymmärrän erittäin hyvin luokkalaisiani, jotka jättivät minut yksin.

Yläasteella vii saada kavereita vaikka rinnakkaisluokalta jos omalta ei löydy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöjen keskinäinen kiusaaminen on tuota ulkopuolelle jättämistä.

Voitaisko jo lopettaa tytöistä ja pojista puhuminen. Tällä kertaa he jätti porukan ulkopuolelle. "Tytöissä ja pojissa" ei ole lähtökohtaisesti eroa. Ulkopuolelle olisi saattaneet jättää myös poj... toiset henkilöt

Tämä on totta.

Edelleen mies on se testosteronia tihkuva alfa, joka tappaa perhettä uhkaavat petoeläimet ja saalistaa viikon ruoat laumalleen. Nainen taas empaattinen kodin hengetär, joka hoitaa lapset, pitää kodin puhtaana ja antaa uroksen astua itsensä.

Hölmöä että sukupuolihoidoissakin annetaan näitä ''mies- ja naishormoneja''. Pitää vaan yllä sairasta käsitystä siitä että miehet ja naiset olisivat OIKEASTI jotenkin erilaisia. KAIKKI, aivan KAIKKI, on vain ERILAISEN KASVATUKSEN tulosta!

Voi että, tuli ihan paha mieli tyttäresi puolesta.

Meillä on tyttö, joka mm. pelimaailmasta on löytänyt itselleen kavereita, ulkomaita myöten. On kaksi hyvää ystävää kotikulmiltakin, mutteivat kovin usein kylästele toisillaan.

Harrastakaa yhdessä, ulkoilkaa ja käykää paikoissa missä voi tutustua uusiin ihmisiin. Lemmikkikin on hyvä ystävä, meillä kissa on paras kuuntelija ja lohduttaja.

Tiedän että äitinä tuntuu tilanne pahalta, halaus sulle ja tyttärellesi, sekä positiivista asennetta roppakaupalla sinne teille molemmille.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on hankala asia, sillä ketään ei voi pakottaa olemaan toisen kaveri tai leikkimään toisen kanssa. Surullista tosiaankin, mutta kun ei voi pakottaa. Näinhän se aikuistenkin elämässä menee, että kaikki ei tykkää kaikista. Elämä on ja pitää vaan oppia selviytymään.

Koulussa niin kuin töissä on tultava kaikkien kanssa - siinä ei ole kyse kaveruudesta vaan yhteistyöstä. Jos töissä tai koulussa ryhmätyö ei onnistu ja yhtä syrjitään niin töissä puuttuu lain osalta esimies ja koulussa opettaja! Tässä ei ole mitään epäselvää.

Kiusaamisasia on nyt niin pinnalla, että hyvin yleistä on myös "kiusaamisella" ratsastaminen. Eli oppilaat tajuavat, että kun heittää sanan ilmaan, saa huomion itseensä ja tahtonsa läpi.

Tyttöni luokalla on 3 tyttöä, joita "kiusataan" aina kun eivät saa tahtoaan läpi. Käyttävät siis termiä toisiaan, mutta myös lähes kaikkia muita luokkalaisia vastaan.

Esim. 1. Välitunnilla on sovittu että pelataan polttopalloa. "Mirja" haluaa hyppynarua. Muut vastaavat, että ei nyt enää vaihdeta. "Mirja" rupeaa itkemään ja juoksee kertomaan opettajalle, että häntä kiusataan.

Esim. 2. Mirja ja Jonna ovat sopineet menevänsä Jonnalle koulun jälkeen. Leila kysyykin Mirjaa leikkikaveriksi. Mirja sanoo, että on jo sopinut menevänsä Jonnalle. Leila syyttää Mirjaa kiusaajaksi

Vastaavia tapauksia on lukemattomia, kolme draamakuningatarta aina halutessaan uhrin asemassa. Pahinta tietysti, että ainakin kahden tytön vanhemmat uskovat lastaan aina näissä tapauksissa

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamisasia on nyt niin pinnalla, että hyvin yleistä on myös "kiusaamisella" ratsastaminen. Eli oppilaat tajuavat, että kun heittää sanan ilmaan, saa huomion itseensä ja tahtonsa läpi.

Tyttöni luokalla on 3 tyttöä, joita "kiusataan" aina kun eivät saa tahtoaan läpi. Käyttävät siis termiä toisiaan, mutta myös lähes kaikkia muita luokkalaisia vastaan.

Esim. 1. Välitunnilla on sovittu että pelataan polttopalloa. "Mirja" haluaa hyppynarua. Muut vastaavat, että ei nyt enää vaihdeta. "Mirja" rupeaa itkemään ja juoksee kertomaan opettajalle, että häntä kiusataan.

Esim. 2. Mirja ja Jonna ovat sopineet menevänsä Jonnalle koulun jälkeen. Leila kysyykin Mirjaa leikkikaveriksi. Mirja sanoo, että on jo sopinut menevänsä Jonnalle. Leila syyttää Mirjaa kiusaajaksi

Vastaavia tapauksia on lukemattomia, kolme draamakuningatarta aina halutessaan uhrin asemassa. Pahinta tietysti, että ainakin kahden tytön vanhemmat uskovat lastaan aina näissä tapauksissa

Joo ja niin sitten lähes kaikkia on kiusattu. Tuo on syvältä. Oikeasti kiusatuilla ei ole tuollaista draamaa. He ovat usein yksin tai ehkä kaverina joku toinen ei yhtä suosittu.

Kannattaa olla tarkkana ettet tietämättäsi voimista uhriutumista tyttäressäsi. Itkeskely ja voimattoman tuntuinen sureminen eivät auta asiaa. Tarvitaan toimintaa ja tekemistä, kiinnostusta johonkin, mikä johtaa luontaisesti kaverisuhteiden muodostumiseen yhteisen intressin ympärillä. Jos harrastus ei aidosti kiinnosta, on lyhytnäköistä aloittaa se sillä syyllä että saisi kavereita. Jotkut ihmiset on myös itsenäisiä ja yksinäisiä susia koko elämänsä, mikä ärsyttää helposti muita ja antaa aihetta kiusaamiseen. Sellaiset ei välttämättä kaveeraa kauheasti edes oman perheen jäsenten kanssa. Onko teillä perinnettä tähän suuntaan? Onko sulla itselläsi kavereita? Millaista mallia sukusi siirtää eteen päin?