Lue keskustelun säännöt.
Kehitysvammaisten virikkeet ja menemiset
17.02.2018 |
Kysyn siksi koska en tiedä, en siksi että olisin kateellinen tai vastustaisin, joten ne kommentit voitte jättää väliin ihan suoraan.
Siis: kertokaa tietämättömälle miksi kehitysvammaisille järjestetään niin hirveästi erilaista menemistä ja tekemistä ja virikettä? Muutamaa tuttua kehitysvammaista seuratessa tuntuu että ovat joka ikinen päivä jossain harrastuksessa, tapahtumassa, työtoiminnassa, diskossa, retkellä, leirillä, kuntoutuksessa, taidepläjäyksessä, kylpylässä jne. jne. Ihan jatkuvasti menossa milloin minnekin. Normaali ihminen stressaantuisi ihan varmasti, ja jos normilapsia riepotettaisiin jatkuvasti noin, niin äitikuoro vaatisi kovaan ääneen miten lapsille pitää jäädä riittävästi aikaa ilman velvollisuuksia. Kertokaa miksi näin on? Tarvitsevatko vammaiset kaikkea tuota menemistä ja tekemistä ja säätämistä? Miksi?
Kommentit (5)
Up! Muita näkemyksiä? Kiinnostaa tämä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehitysvammaiset eivät ole yksi ja sama ryhmä, joka tarkoittaisi että kaikki ovat samanlaisia. Ehei, kehitysvammaiset ovat yksilöitä siinä missä me muutkin ollaan. Toiset tykkäävät hypätä jatkuvasti riennoissa, toiset eivät ollenkaan. Ja mitä työtoimintaan tulee, niin käydäänhän me muutkin töissä joka päivä... Meidän hoitajien/ohjaajien tehtävä on huolehtia ja ohjata vammaista, ettei rasita itseään liikaa. Siinä se kehitysvammaisuus monesti tuleekin ilmi; ei osata rajoittaa itseltä mitään.
Siitä miksi juuri kehitysvammaisille järjestetään kaikenlaisia omia juttuja, niin mun mielestä se on vaan hyvä. Edelleen kehitysvammaisuus aiheuttaa ihmisissä inhoa, pelkoa, ei osata kohdata. Joten siksi vammaisen on ehkä parempi käydä "omassa" discossa kuin esim. mennä paikalliseen yökerhoon tanssimaan. Ihmiset osaavat olla ilkeitä.
Jopa hoitajissa on näitä, jotka karsastavat kehitysvammaisia. Tiedän tapauksen, jossa vanhainkotiin muutti kehitysvammainen henkilö, jolla oli paha alzheimer. Vanhainkodin hoitaja ihmetteli, että "mitä se sinne tuli, sehän on niin vammasen näkönenki"!
Toivottavasti tosiaan kukaan ei kadehdi kehitysvaisen tai kehitysvammaisen läheisten elämää, kun on niin paljon hienoa aktiviteettia. Sitä aktiviteettia on monesta syystä, mutta yksi lienee se, että on ihanaa mennä jonnekin, missä kukaan ei mulkoile inhottavasti tai kommentoi rumasti tai välttele..
Kehitysvammainen ihminen kokee lähes päivittäin surullisia tuntemuksia, tuntemuksia, että on erilainen ja ei kuulu joukkoon. On kiva kun pääsee "omiensa" joukkoon edes kerran parissa viikossa...syrjintää/oudoksuntaa saa kokea mahdollisesti istuessa junassa, käydessä lähikaupassa, bussipysäkillä, koulussa, kotipihalla, rappukäytävässä, leffassa, ravintolassa, uimahallissa jne.
Ja vaikka ulospäin näyttäisi, ettei se ihminen ymmärrä tai välitä muiden kommenteista, eleistä jne. Niin lähes poikkeuksetta kyllä ymmärtävät ja kyllä sellainen vaan satuttaa. Joka kerta.
Mitä tapahtuisi, jos virikkeiden tulva ei olisi niin kova, eikä hypättäisi jatkuvasti kokemuksesta ja elämyksestä toiseen? Tuleeko heistä ehkä apaattisia tai aggressiivisia?
Ei kai niihin tarvitse osallistua, jos ei jaksa, kehitysvammaisen yksilön tuntemista vaaditaan hoitajalta, että saa levätä jos siltä tuntuu.
Ne muutamat vanhat kehitysvammaiset, jotka tunnen ovat kyllä reippaita lähtemään vähän innokkaiden lasten tapaan, siinä missä vammaton samanikäinen sanoo, ettei jaksa.