surettaa tyttäreni puolesta....

Mulla on sama tilanne kun sun tytölläs!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi olla kiusaamista, joskus sitä, että on tosi introvertti, eikä kaipaa muiden seuraa. Itselläni kokemusta lapsesta, joka aivan kärsii siitä, että pitäisi olla aina menossa muiden kanssa jossain. Kun saa kutsun, alkaa miettiä, mten pääsisi siitä livahtamaan. Itse olen aika samanlainen. En vaan viihdy ihmisten kanssa, vaikka olisi kavereitakin. On vaan raskasta kuunnella ihan perusmukavienkin ihmisten juttuja. Tavallaan joku häiriö tämäkin kai. Ei vaan nauti ihmisten seurasta.

Itse olen todella vahva introvertti. En tapaa kavereita vapaa-ajalla tai mene tapahtumiin. Koulussakin minulla oli 3 ystävää, joiden kanssa juttelin silloin tällöin. Mutta en koskaan sen enempää.

Luovuin jopa entisestä urastani sen vuoksi, sillä halusin muuttaa rauhallisempaan ympäristöön. Asun alle 100 asukkaan kylässä ja työskentelen nykyää yksin. Onnekas sikäli olen ollut, että on löytynyt yhtä ”yksinäinen” mies. Olemme yleensä omissa oloissamme, vaikka asummekin yhdessä. Meillä on jopa erilliset huoneet, koska en jaksa jatkuvasti toisen seuraa.

Tunnistan itseni niin hyvin näistä kahdesta viestistä. Minulla ei ole koskaan oikein ollut kavereita, lähinnä omasta tahdostani. Jo lapsena suhtauduin luokkakavereihini samalla tavoin kuin aikuisena työkavereihin: vaikka suurin osa on ihan siedettäviä ihmisiä, ei niiden kanssa halua viettää enää vapaa-aikaa oltuaan tuntikausia suljettuna samoihin tiloihin, saati sitten yökyläillä viikonloppuisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulun vaihto ja tyttö harrastuksiin :)

Koulu vaihtuu, kun menee yläasteelle. Asutaan isossa kaupungissa, pitääkö vielä isompaan muuttaa? Asutaan kyllä ns. hyvämaineisessa lähiössä, jossa voi olla juoruilua. Oli viime vuonna aika, kun tytöllä ei ollut puhelinta. Halusi tietyn kalliin puhelimen ja emme suostuneet. Nyt jos ajattelee taaksepäin niin olisi pitänyt suostua aiemmin. Halusi sitten olla ilman puhelinta kuin huolia halvemman. Nyt kun ajattelen niin varmaan paljon meissäkin vikaa. Ei osata ystävystyä. Ollaan kaikki hiljaisia, tytär vielä enemmän ehkä, en osaa sanoa. Koulussahan häntä en näe. Tuo puhelin varmaan vaikuttanut kaverisuhteisiin, emme saa sitä nyt tekemättömäksi. Nyt on kaikki pelit ja vehkeet. Myös yksi tyttö samalta luokalta lähti ja muutti pois. Oli kolmen porukassa mukana.

ap

Itse ehdotin uusia vaatteita kun luulin murkkuikäiseksi.

Teilasit idean kauheana..

SIIS KALLIS ÄLYPUHELIN ON OK:::?

Onko jonkun lapsi käynyt psygologilla ala-asteella kiusaamisen vuoksi?

Miten hyvin lapsi pystyy jäsentelemään tuntemuksiaan , kun minäkuva ei ole vielä täysin kehittynyt?

Onko ollut hyötyä?

TÄSSÄ JOTAIN POSITIIVISTA; KUN MUIDEN PENNUT RYYPPÄÄ ; SUN LAPSI SIIVOAA HIMAA JA LEIPOO SULLE PULLAA:)

Abi

klo 12:15 | 18.2.2018

Kuten moni tietää, siellä juodaan. mutta tajuatteko oikeasti kuinka paljon. Olin itse äskettäin kavereiden kanssa. On niitäkin, jotka eivät örvellä, mutta tuskin yhtään absolutistia matkassa. Älkää uskoko lapsianne, jotka väottävät muuta. Suurin osa päätyy oksentamaan aamuyöstä, käytävät ei hiljene vaan humalaiset teinit huutaa vielä viiden aikaan. Bileet jatkuu koko yön, ei juuri minkäänlaista valvontaa. Jäi ahdistunut olo, vanhemmat ei ilmeisesti tienneet mihin olivat antaneet luvan.

Jännää, että kaikki vastaukset, joissa kiusaamisen tai poissulkemisen syyksi ehdotetaan peiliin katsomista, on alapeukutettu. Ihan kuin syy olisi kaikissa muissa, muttei lainkaan kiusatussa itsessään. Fakta nyt kuitenkin on, että hetken jotain koululuokkaa seuraamalla saa aika hyvän käsityksen siitä, ketä siellä todennäköisimmin kiusataan ja miksi. Toisin sanoen kiusatuksi joutuva on omien ominaisuuksiensa johdosta se, joka valikoituu nälvittäväksi. Ehkä hän esim. käyttäytyy rasittavasti, ei ymmärrä muiden läpänheittoa, ylireagoi tilanteisiin tai ei ole oppinut oman ikätasonsa mukaista käyttäytymistä.

Ap myönsi itsekin, ettei ole ollut lapsena sosiaalisesti lahjakas, joten onko ihme, jos äidistä mallia ottava lapsikaan ei ole. Tässä ei nyt siis ole tarkoitus syyllistää ketään, vaan yrittää neuvoa, mihin kannattaisi kiinnittää huomiota. Ei siis kannata vain valittaa koululle ja pyytää kiusaajien vanhempia yhteisiin keskusteluihin tai vaihtaa koulua, kun varsinainen ongelma (=kiusatun olemus/käyttäytyminen/ym.) on edelleen sellainen, että se houkuttelee kiusaamaan. Osaisikohan joku ulkopuolinen taho, esim. psykologi antaa jotain henkilökohtaista opastusta tilanteeseen? Kannattanee selvittää ja kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Jännää, että kaikki vastaukset, joissa kiusaamisen tai poissulkemisen syyksi ehdotetaan peiliin katsomista, on alapeukutettu. Ihan kuin syy olisi kaikissa muissa, muttei lainkaan kiusatussa itsessään. Fakta nyt kuitenkin on, että hetken jotain koululuokkaa seuraamalla saa aika hyvän käsityksen siitä, ketä siellä todennäköisimmin kiusataan ja miksi. Toisin sanoen kiusatuksi joutuva on omien ominaisuuksiensa johdosta se, joka valikoituu nälvittäväksi. Ehkä hän esim. käyttäytyy rasittavasti, ei ymmärrä muiden läpänheittoa, ylireagoi tilanteisiin tai ei ole oppinut oman ikätasonsa mukaista käyttäytymistä.

Ap myönsi itsekin, ettei ole ollut lapsena sosiaalisesti lahjakas, joten onko ihme, jos äidistä mallia ottava lapsikaan ei ole. Tässä ei nyt siis ole tarkoitus syyllistää ketään, vaan yrittää neuvoa, mihin kannattaisi kiinnittää huomiota. Ei siis kannata vain valittaa koululle ja pyytää kiusaajien vanhempia yhteisiin keskusteluihin tai vaihtaa koulua, kun varsinainen ongelma (=kiusatun olemus/käyttäytyminen/ym.) on edelleen sellainen, että se houkuttelee kiusaamaan. Osaisikohan joku ulkopuolinen taho, esim. psykologi antaa jotain henkilökohtaista opastusta tilanteeseen? Kannattanee selvittää ja kokeilla.

Psygologi: No moikka Minsku-Juuliatar

Minsku: Moi

Psygoloki: kerroppas miksi oot tullu tänne?

Minsku: Tytöt ei ota mua mukaan leikkimään

Psygoloki:Tiedätkö Minsku-Juulitar , sä oot paljon fiksumpi kuin ne tytöt.

Lue läksyt joka päivä ja muista syödä säännöllisesti.

Minsku: joo..

Psygologi: Täähän meni hienosti..nähdään taas 2 kk pästä :)

Minsku: Moikka

Olin itse tuo jota ei otettu leikkeihin mukaan, ihan syystä. En nyt väitä että tyttärelläsi on sama tilanne, mutta kannattaa miettiä mikä on ongelma jos harrastuspiireistäkään ei löydy kaveria.

Itselläni syynä oli se että olin ihan sietämätön lapsi. Olen saanut myöhemmin AS-diagnoosin. Ja ennen kuin hyökkäätte niin kyllä, tuo vaikutti käytökseeni. En ymmärtänyt että siinä oli jotain vikaa, varsinkaan kun vanhemmat ja opettaja olivat puolellani. Toivon että olisin saanut tuon diagnoosin aikaisemmin, mutta eihän sitä silloin oikein tunnettu. Silmiin katsomaton, sosiaalisia taitoja omaavaton aistiyliherkkä lapsi joka sai ns. meltdownin jos lunta osui naamaan tai joku tökkäsi kynällä ei ymmärrettävästi ollut hirveän kivaa seuraa.

Tuohon vaikutti sekin että ennen kouluikää minulla ei ollut mitään kontaktia samanikäisiin, asuttiin aivan korvessa, lähimmät naapurit olivat maanviljeliä joilla oli pari minua vanhempaa lasta. Leikin sitten näiden kanssa, ja nämä olivat ainoa sosiaalinen kontaktini aikuisten, lähinnä epäsosiaalisten vanhempieni lisäksi. Ymmärsin vasta vuosia myöhemmin että nämä naapurin lapset kiusasivat minua rajusti, ja kasvoin valitettavasti noiden takia siihen uskoon että oli ihan normaalia töniä ja rääkätä muita.

Vierailija kirjoitti:

Jännää, että kaikki vastaukset, joissa kiusaamisen tai poissulkemisen syyksi ehdotetaan peiliin katsomista, on alapeukutettu. Ihan kuin syy olisi kaikissa muissa, muttei lainkaan kiusatussa itsessään. Fakta nyt kuitenkin on, että hetken jotain koululuokkaa seuraamalla saa aika hyvän käsityksen siitä, ketä siellä todennäköisimmin kiusataan ja miksi. Toisin sanoen kiusatuksi joutuva on omien ominaisuuksiensa johdosta se, joka valikoituu nälvittäväksi. Ehkä hän esim. käyttäytyy rasittavasti, ei ymmärrä muiden läpänheittoa, ylireagoi tilanteisiin tai ei ole oppinut oman ikätasonsa mukaista käyttäytymistä.

Ap myönsi itsekin, ettei ole ollut lapsena sosiaalisesti lahjakas, joten onko ihme, jos äidistä mallia ottava lapsikaan ei ole. Tässä ei nyt siis ole tarkoitus syyllistää ketään, vaan yrittää neuvoa, mihin kannattaisi kiinnittää huomiota. Ei siis kannata vain valittaa koululle ja pyytää kiusaajien vanhempia yhteisiin keskusteluihin tai vaihtaa koulua, kun varsinainen ongelma (=kiusatun olemus/käyttäytyminen/ym.) on edelleen sellainen, että se houkuttelee kiusaamaan. Osaisikohan joku ulkopuolinen taho, esim. psykologi antaa jotain henkilökohtaista opastusta tilanteeseen? Kannattanee selvittää ja kokeilla.

Taidat olla itse koulukiusaaja? Eiks se ole sanomattakin selvää, että ketään ei kiusata mistään syystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännää, että kaikki vastaukset, joissa kiusaamisen tai poissulkemisen syyksi ehdotetaan peiliin katsomista, on alapeukutettu. Ihan kuin syy olisi kaikissa muissa, muttei lainkaan kiusatussa itsessään. Fakta nyt kuitenkin on, että hetken jotain koululuokkaa seuraamalla saa aika hyvän käsityksen siitä, ketä siellä todennäköisimmin kiusataan ja miksi. Toisin sanoen kiusatuksi joutuva on omien ominaisuuksiensa johdosta se, joka valikoituu nälvittäväksi. Ehkä hän esim. käyttäytyy rasittavasti, ei ymmärrä muiden läpänheittoa, ylireagoi tilanteisiin tai ei ole oppinut oman ikätasonsa mukaista käyttäytymistä.

Ap myönsi itsekin, ettei ole ollut lapsena sosiaalisesti lahjakas, joten onko ihme, jos äidistä mallia ottava lapsikaan ei ole. Tässä ei nyt siis ole tarkoitus syyllistää ketään, vaan yrittää neuvoa, mihin kannattaisi kiinnittää huomiota. Ei siis kannata vain valittaa koululle ja pyytää kiusaajien vanhempia yhteisiin keskusteluihin tai vaihtaa koulua, kun varsinainen ongelma (=kiusatun olemus/käyttäytyminen/ym.) on edelleen sellainen, että se houkuttelee kiusaamaan. Osaisikohan joku ulkopuolinen taho, esim. psykologi antaa jotain henkilökohtaista opastusta tilanteeseen? Kannattanee selvittää ja kokeilla.

Psygologi: No moikka Minsku-Juuliatar

Minsku: Moi

Psygoloki: kerroppas miksi oot tullu tänne?

Minsku: Tytöt ei ota mua mukaan leikkimään

Psygoloki:Tiedätkö Minsku-Juulitar , sä oot paljon fiksumpi kuin ne tytöt.

Lue läksyt joka päivä ja muista syödä säännöllisesti.

Minsku: joo..

Psygologi: Täähän meni hienosti..nähdään taas 2 kk pästä :)

Minsku: Moikka

Jos jo ammattinimikkeen oikeinkirjoitus tuottaa noin valtavia ongelmia, niin en usko, että sun käsitys psykologikäynnistä on välttämättä kovin realistinen... Toki sille psykologille tai mille ammattilaiselle nyt sitten sattuukin päätymään kannattaa kertoa jo etukäteen, että miksi sinne ollaan tulossa ja millaista apua haetaan. Toki tuollainenkin käynti saattaa olla mahdollinen, mutta silloin ollaan selvästi päädytty ihan väärän henkilön pakeille.

Ehkä paras henkilö, jolta asiaa kannattaa lähteä selvittämään, on opettaja tai luokanvalvoja. Voi toki olla, ettei tällainen tyyppi ole jaksanut tai ehtinyt kauheasti asiaa seurata tai ettei kehtaa kertoa vanhemmille, että "sun lapsesi on sosiaalisesti ihan avuton".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännää, että kaikki vastaukset, joissa kiusaamisen tai poissulkemisen syyksi ehdotetaan peiliin katsomista, on alapeukutettu. Ihan kuin syy olisi kaikissa muissa, muttei lainkaan kiusatussa itsessään. Fakta nyt kuitenkin on, että hetken jotain koululuokkaa seuraamalla saa aika hyvän käsityksen siitä, ketä siellä todennäköisimmin kiusataan ja miksi. Toisin sanoen kiusatuksi joutuva on omien ominaisuuksiensa johdosta se, joka valikoituu nälvittäväksi. Ehkä hän esim. käyttäytyy rasittavasti, ei ymmärrä muiden läpänheittoa, ylireagoi tilanteisiin tai ei ole oppinut oman ikätasonsa mukaista käyttäytymistä.

Ap myönsi itsekin, ettei ole ollut lapsena sosiaalisesti lahjakas, joten onko ihme, jos äidistä mallia ottava lapsikaan ei ole. Tässä ei nyt siis ole tarkoitus syyllistää ketään, vaan yrittää neuvoa, mihin kannattaisi kiinnittää huomiota. Ei siis kannata vain valittaa koululle ja pyytää kiusaajien vanhempia yhteisiin keskusteluihin tai vaihtaa koulua, kun varsinainen ongelma (=kiusatun olemus/käyttäytyminen/ym.) on edelleen sellainen, että se houkuttelee kiusaamaan. Osaisikohan joku ulkopuolinen taho, esim. psykologi antaa jotain henkilökohtaista opastusta tilanteeseen? Kannattanee selvittää ja kokeilla.

Taidat olla itse koulukiusaaja? Eiks se ole sanomattakin selvää, että ketään ei kiusata mistään syystä. 

Olin jossain määrin joo. Siksi osaankin kertoa, miksi joitain tuli kiusattua ja toisia ei. Ja ei, se ei ole sanomattakin selvää. Eikä luultavasti olisi sinullekaan, jos olisit perehtynyt aiheeseen liittyvään biologiaan ja psykologiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännää, että kaikki vastaukset, joissa kiusaamisen tai poissulkemisen syyksi ehdotetaan peiliin katsomista, on alapeukutettu. Ihan kuin syy olisi kaikissa muissa, muttei lainkaan kiusatussa itsessään. Fakta nyt kuitenkin on, että hetken jotain koululuokkaa seuraamalla saa aika hyvän käsityksen siitä, ketä siellä todennäköisimmin kiusataan ja miksi. Toisin sanoen kiusatuksi joutuva on omien ominaisuuksiensa johdosta se, joka valikoituu nälvittäväksi. Ehkä hän esim. käyttäytyy rasittavasti, ei ymmärrä muiden läpänheittoa, ylireagoi tilanteisiin tai ei ole oppinut oman ikätasonsa mukaista käyttäytymistä.

Ap myönsi itsekin, ettei ole ollut lapsena sosiaalisesti lahjakas, joten onko ihme, jos äidistä mallia ottava lapsikaan ei ole. Tässä ei nyt siis ole tarkoitus syyllistää ketään, vaan yrittää neuvoa, mihin kannattaisi kiinnittää huomiota. Ei siis kannata vain valittaa koululle ja pyytää kiusaajien vanhempia yhteisiin keskusteluihin tai vaihtaa koulua, kun varsinainen ongelma (=kiusatun olemus/käyttäytyminen/ym.) on edelleen sellainen, että se houkuttelee kiusaamaan. Osaisikohan joku ulkopuolinen taho, esim. psykologi antaa jotain henkilökohtaista opastusta tilanteeseen? Kannattanee selvittää ja kokeilla.

Taidat olla itse koulukiusaaja? Eiks se ole sanomattakin selvää, että ketään ei kiusata mistään syystä. 

Haluaisitko viettää aikaa työkaverin kanssa joka varastelee ja rikkoo tavaroitasi, haukkuu äitiäsi läskiksi ja menee itkemään pomollesi kiusaamisesta kun hänelle annetaan joku tietty tehtävä ryhmätyössä? Sitähän minäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännää, että kaikki vastaukset, joissa kiusaamisen tai poissulkemisen syyksi ehdotetaan peiliin katsomista, on alapeukutettu. Ihan kuin syy olisi kaikissa muissa, muttei lainkaan kiusatussa itsessään. Fakta nyt kuitenkin on, että hetken jotain koululuokkaa seuraamalla saa aika hyvän käsityksen siitä, ketä siellä todennäköisimmin kiusataan ja miksi. Toisin sanoen kiusatuksi joutuva on omien ominaisuuksiensa johdosta se, joka valikoituu nälvittäväksi. Ehkä hän esim. käyttäytyy rasittavasti, ei ymmärrä muiden läpänheittoa, ylireagoi tilanteisiin tai ei ole oppinut oman ikätasonsa mukaista käyttäytymistä.

Ap myönsi itsekin, ettei ole ollut lapsena sosiaalisesti lahjakas, joten onko ihme, jos äidistä mallia ottava lapsikaan ei ole. Tässä ei nyt siis ole tarkoitus syyllistää ketään, vaan yrittää neuvoa, mihin kannattaisi kiinnittää huomiota. Ei siis kannata vain valittaa koululle ja pyytää kiusaajien vanhempia yhteisiin keskusteluihin tai vaihtaa koulua, kun varsinainen ongelma (=kiusatun olemus/käyttäytyminen/ym.) on edelleen sellainen, että se houkuttelee kiusaamaan. Osaisikohan joku ulkopuolinen taho, esim. psykologi antaa jotain henkilökohtaista opastusta tilanteeseen? Kannattanee selvittää ja kokeilla.

Psygologi: No moikka Minsku-Juuliatar

Minsku: Moi

Psygoloki: kerroppas miksi oot tullu tänne?

Minsku: Tytöt ei ota mua mukaan leikkimään

Psygoloki:Tiedätkö Minsku-Juulitar , sä oot paljon fiksumpi kuin ne tytöt.

Lue läksyt joka päivä ja muista syödä säännöllisesti.

Minsku: joo..

Psygologi: Täähän meni hienosti..nähdään taas 2 kk pästä :)

Minsku: Moikka

Jos jo ammattinimikkeen oikeinkirjoitus tuottaa noin valtavia ongelmia, niin en usko, että sun käsitys psykologikäynnistä on välttämättä kovin realistinen... Toki sille psykologille tai mille ammattilaiselle nyt sitten sattuukin päätymään kannattaa kertoa jo etukäteen, että miksi sinne ollaan tulossa ja millaista apua haetaan. Toki tuollainenkin käynti saattaa olla mahdollinen, mutta silloin ollaan selvästi päädytty ihan väärän henkilön pakeille.

Ehkä paras henkilö, jolta asiaa kannattaa lähteä selvittämään, on opettaja tai luokanvalvoja. Voi toki olla, ettei tällainen tyyppi ole jaksanut tai ehtinyt kauheasti asiaa seurata tai ettei kehtaa kertoa vanhemmille, että "sun lapsesi on sosiaalisesti ihan avuton".

OLEN KÄYNYT LUKIOIKÄISENÄ PSYkOLOGILLA KERRAN, JA MENI JUST NOIN

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännää, että kaikki vastaukset, joissa kiusaamisen tai poissulkemisen syyksi ehdotetaan peiliin katsomista, on alapeukutettu. Ihan kuin syy olisi kaikissa muissa, muttei lainkaan kiusatussa itsessään. Fakta nyt kuitenkin on, että hetken jotain koululuokkaa seuraamalla saa aika hyvän käsityksen siitä, ketä siellä todennäköisimmin kiusataan ja miksi. Toisin sanoen kiusatuksi joutuva on omien ominaisuuksiensa johdosta se, joka valikoituu nälvittäväksi. Ehkä hän esim. käyttäytyy rasittavasti, ei ymmärrä muiden läpänheittoa, ylireagoi tilanteisiin tai ei ole oppinut oman ikätasonsa mukaista käyttäytymistä.

Ap myönsi itsekin, ettei ole ollut lapsena sosiaalisesti lahjakas, joten onko ihme, jos äidistä mallia ottava lapsikaan ei ole. Tässä ei nyt siis ole tarkoitus syyllistää ketään, vaan yrittää neuvoa, mihin kannattaisi kiinnittää huomiota. Ei siis kannata vain valittaa koululle ja pyytää kiusaajien vanhempia yhteisiin keskusteluihin tai vaihtaa koulua, kun varsinainen ongelma (=kiusatun olemus/käyttäytyminen/ym.) on edelleen sellainen, että se houkuttelee kiusaamaan. Osaisikohan joku ulkopuolinen taho, esim. psykologi antaa jotain henkilökohtaista opastusta tilanteeseen? Kannattanee selvittää ja kokeilla.

Psygologi: No moikka Minsku-Juuliatar

Minsku: Moi

Psygoloki: kerroppas miksi oot tullu tänne?

Minsku: Tytöt ei ota mua mukaan leikkimään

Psygoloki:Tiedätkö Minsku-Juulitar , sä oot paljon fiksumpi kuin ne tytöt.

Lue läksyt joka päivä ja muista syödä säännöllisesti.

Minsku: joo..

Psygologi: Täähän meni hienosti..nähdään taas 2 kk pästä :)

Minsku: Moikka

Jos jo ammattinimikkeen oikeinkirjoitus tuottaa noin valtavia ongelmia, niin en usko, että sun käsitys psykologikäynnistä on välttämättä kovin realistinen... Toki sille psykologille tai mille ammattilaiselle nyt sitten sattuukin päätymään kannattaa kertoa jo etukäteen, että miksi sinne ollaan tulossa ja millaista apua haetaan. Toki tuollainenkin käynti saattaa olla mahdollinen, mutta silloin ollaan selvästi päädytty ihan väärän henkilön pakeille.

Ehkä paras henkilö, jolta asiaa kannattaa lähteä selvittämään, on opettaja tai luokanvalvoja. Voi toki olla, ettei tällainen tyyppi ole jaksanut tai ehtinyt kauheasti asiaa seurata tai ettei kehtaa kertoa vanhemmille, että "sun lapsesi on sosiaalisesti ihan avuton".

OLEN KÄYNYT LUKIOIKÄISENÄ PSYkOLOGILLA KERRAN, JA MENI JUST NOIN

No sitten kohdallesi osui mitä ilmeisimmin melkoisen paska psykologi. Eivät ne kaikki ole huonoja.

Pointti kuitenkin oli, että koska ap:n lapsella sekä ap:llä itsellään saattaa olla jonkinlaista sosiaalisten taitojen puutetta, niin joku ulkopuolinen ammatti-ihminen olisi hyvä saada arvioimaan tilannetta ja opastamaan tarvittaessa parempaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että asiaan ainakin yritetään puuttua. Mua kiusattiin koulussa yhdeksän vuotta eikä senkään jälkeen ole ollut kavereita. Kiusaamisen aiheuttamat henkiset arvet näkyvät elämässäni joka päivä, vaikka olen niistä yrittänyt päästä yli...

n. 31

Vähennäpä valehtelua. Koulurauha on lapsen perusoikeus, Yk:n ihmisoikeusjulistuksen lastenoikeuksissa erikseen mainittu ja Suomi on tuohon kansainväliseen sopimukseen sitoutunut samalla tavalla kuin maahantulijoitten ottamiseen ilman ylärajaa.

Luokanvaihto ja uusia harrastuksia tytölle. Jos on ryhmästä kerran jätetty pois, on todella vaikeaa päästä sinne uudestaan nimim. kiusattu ja syrjitty. Tyttöä kannattaa myös kannustaa tutustumaan muihin ihmisiin vaikka olisi ujo tai hiljainen. Lähestyy vaikka toista yksinäistä, vaatii vähän vaan rohkeutta. Tsemppiä teille!

Olisiko lähistöllä toista koulua, jossa voisi aloittaa alusta? Vaikka jostain kumman syystä tyttösi ystävystyisikin noiden kanssa, niin onko tuo sitä seuraa, jota lapsellesi haluat? Itse en ainakaan tahtoisi lapseni pyörivän kiusaajien/syrjijöiden kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Luokanvaihto ja uusia harrastuksia tytölle. Jos on ryhmästä kerran jätetty pois, on todella vaikeaa päästä sinne uudestaan nimim. kiusattu ja syrjitty. Tyttöä kannattaa myös kannustaa tutustumaan muihin ihmisiin vaikka olisi ujo tai hiljainen. Lähestyy vaikka toista yksinäistä, vaatii vähän vaan rohkeutta. Tsemppiä teille!

Mitä hyötyä on koulun vaihdosta jos ja kun lapsi itse on ryhmään sopeutumaton ja poikkeava?

Kuvitteletko että hän sopeutuisi paremmin kuin nyttenkään?

Erityisluokka lienee se oikeampi vaihtoehto jossa hänellä on kaltaistansa seuraa.

Yksinäisyyden kokeminen on mielenkiintoinen aihe. Meillä on iso perhe, ja tytöt ovat keskenään lähes kaiken vapaa-ajan. Harrastuksia kyllä on kaikilla. Kukaan ei koe koulussa itseään yksinäiseksi, vaikka jokaisella ei olekaan sellaista bestistä. Tuntuu että nykylapset eivät vieraile niin paljon toistensa kotona kun me aikoinaan. Synttärikutsuja kyllä tulee. Satunnaisia yökyliä. Isommat sopivat treffejä kirjastoon ja uimahalliin. Jos kotona on tylsää ja yksinäistä eikä ole kiinnostunut esim lemmikeistä tai piirtämisestä, niin se yksinäisyyden tunne korostuu siellä kotona murehtiessa. Meidän tytöt ovat varmaan vaan tyytyväisiä, jos välitunnilla on joskus rauhallista. Luulen että ovat koulussa rentoja, luotettavia, empaattisia ja aloitteellisia, joten silloinkin jos läheisten kavereiden kanssa ei pysty olemaan, löytävät jonkun porukan. 12 v tyttömme paras kaveri kokee itsensä yksinäiseksi, emme ymmärrä miksi, koska tyttömme on usein hänen kanssaan. Mutta haluaa jutella muillekin. Heidän perhe on sisäänkääntyneempi kuin meidän. Ja ei ole kuin yksi pieni sisarus. Olisi siis varmaan tarve saada lisää sosiaalisia kontakteja. Lapset kokevat hyvin eri tavoin nämä sosiaaliset tilanteet.

Siis onko tyttö sanonut että haluaisi kavereita? Ettei vaan itse halua olla ilman

Minä ainakin yläasteen alkaessa kyllästyin ihan täysin käytännössä kaikkien muiden ihmisten seuraan. Ei ollut yksinäinen olo, enkä kokenut itseäni ulkopuoliseksi tai syrjityksi. Kunhan vaan tykkäsin olla yksin ja mielellään ulkona luonnossa. Juttelin kyllä takaisin jos minulle puhuttiin mutta en oma-aloitteisesti viettänyt aikaa muiden kanssa, sillä pidin sitä rasittavana. Muutaman vuoden kuluttua taas ”normalisoiduin” ja sain kyllä mielestäni ihan tarpeeksi kavereita ilman suurempaa vaivannäköä.

Tämä vaan esimerkkinä että voihan se olla tytön omakin päätös.