Mitä tehdä kun ei enää jaksa?

Ei hotelli auta ahdistukseen, masennukseen ja itsemurhahaluihin. 

Olen pyytänyt apua perhetyöstä. Meille soitettiin muutaman kerran ja kysyttiin, että mitä kuuluu. Vaikka itkin puhelimessa etten jaksa enää yksin kun mieheni on töissä niin emme apua saaneet. Itken aina miehelleni miten väsynyt olen, mutta väsymyksestäni on tullut niin arkista ettei hänkään enää ymmärrä että minulla ei ole enää voimavaroja mihinkään.

Ap

Älä vaan tee itsellesi mitään, entäpä jos miehesi ei sitten myöskään jaksa ja lapsesi jäävät ilman vanhempiaan orvoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen pyytänyt apua perhetyöstä. Meille soitettiin muutaman kerran ja kysyttiin, että mitä kuuluu. Vaikka itkin puhelimessa etten jaksa enää yksin kun mieheni on töissä niin emme apua saaneet. Itken aina miehelleni miten väsynyt olen, mutta väsymyksestäni on tullut niin arkista ettei hänkään enää ymmärrä että minulla ei ole enää voimavaroja mihinkään.

Ap

Turvakotiin siis. Faktat pöytään, myös miehellesi.

Älä jatka itsesi ja lastesi kiusaamista. Ja eikö lasten isä voi tehdä MITÄÄN toisin?

Jos hän on nyt kotona, kerro se sama mitä kerroit täällä. Vaadi häneltä jatkossa parempaa panostusta teihin esim. maksetun siivousavun muodossa.

Jos et voi muuttaa hänen tekemisiään, ota lapset ja lähde.

Kuulostaapa omituiselta että ette ole saaneet apua vaikka olet monesta paikasta jo sitä yritränyt saada.

Kuulostat siltä että olet sairasloman tarpeessa. Onko vauva minkä ikäinen, jos sinä jäisit sairaslomalle ja mies vanhempainvapaalle/kotihoidontuelle? Me teimme niin kuin minä en enää jaksanut ja jouduin hoitoon. Ymmärtääkö miehesi tilanteen vakavuuden?

Printtaa tämä keskustelu ja mene sen kanssa päivystykseen vaikka heti. Sieltä on otettava yhteyttä lastensuojeluun. Tukiperhe olisi varmasti enemmän kuin tarpeen, samoin kotiin tuotava lastenhoitoapu. On ihan perseestä, että tässä maassa ei saa esim. allergisen lapsen max. 30 minuutin mittaisten unien vuoksi kunnolla apua. Vanhemman väsymys on jotenkin oma vika ja oletetaan, että jotenkin vain selviää. Olet ihan kohtuuttomassa tilanteessa.

Olen niin riutunut että näen sen itsekin peilistä. Olin normaalipainoinen kun tapasin mieheni, olen nyt laihtunut 15 kiloa. En enää tiedä miten tästä selvitään, tuntuu ettei puheitani kuunnella missään.

Ap

Kun olin vastaavassa tilanteessa mitä sinä nyt, ehdotettiin minulle sairaalaan osastoa jossa voisin olla yhdessä vauvan kanssa, ja hoitajat hoitaisivat vauvaa yön että minä saisin nukuttua. No, en tarttunut tähän tarjoukseen vaan sinnittelin. Lopulta jouduin osastolle johon ei vauvaa voinut ottaa, ja olin pitkään sairauslomalla ja mies hoiti vauvaa vanhempainvapaalla.

Eli onnistuisiko että joko mies jäisi kotiin ja sinä saikulle, tai että menette vauvan kanssa yhdessä osastolle?

Vierailija kirjoitti:

Olen niin riutunut että näen sen itsekin peilistä. Olin normaalipainoinen kun tapasin mieheni, olen nyt laihtunut 15 kiloa. En enää tiedä miten tästä selvitään, tuntuu ettei puheitani kuunnella missään.

Ap

Olen jättänyt sinulle kaksi vastausta koskien osastolle menoa yksin tai vauvan kanssa tai miehen jäämistä kotiin? Kommentoitko niitä niin voin auttaa lisää.

Meillä on useampi lapsi, jotka minun täytyy myös huomioida näitä asioita pohtiessani. Tuntuu, että olen vankilassa. Oma elämäni on siinä tilanteessa, että kukaan ei voi minua enää auttaa.

Ap

Mieheni ei taida ymmärtää tilanteen vakavuutta. Ei halua olla pois töistä edes silloin kun on kipeä. Olen hoitanut lapset yksin vaikka olen itse ollut raskaana vatsataudissa jne.

Ap

Voimia, ap <3

Kiitos <3

Ap

Nyt pidät huolen ettei tule lisää lapsia! Eikö ole ketään sukulaista,naapuria,tuttavaa jolta voisit pyytää

apua? Tai vaikka maksusta joku olemaan lasten kanssa että saat nukuttua?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksistanne. Toivon joka päivä, että minulle tapahtuisi onnettomuus ja pääsisin sairaalaan lepäämään. Olen toivonut sitä jo 3 vuotta. En enää tiedä mitä tehdä. Olen keskustellut jaksamisestani neuvolassa. Tuntuu että mistään ei saa apua. Olen soittanut useasti kriisipuhelimeen. Olen käynyt juttelemassa mielenterveyden asiantuntijoiden kanssa. En enää jaksa. Jokainen päivä on liikaa. Joskus toivon, että vain kuolisin eikä minun tarvitsisi tehdä sitä oman käden kautta.

Ap

Jos olet jo kolme vuotta odottanut että joudut onnettomuuteen ja pääset lepäämään sairaalaan niin miksi ihmeessä olet tuohon tilanteeseen vielä vauvan tehnyt? Enkä kysy ilkeyttäni, en vain käsitä. Luulisi että olisit jo tiennyt sen että voimavarat ei uuden vauvan myötä lisäänny eikä mahdollisuudet lepäämiseen.

Onpa todella kurja että miehesi ei ymmärrä tilanteen vakavuutta, tarvitsisit hänet nyt tueksesi. Jos olet tehnyt jo voitavasi miehen suhteen kun olet yrittänyt saada hänet tajuamaan kuinka loppu olet, suosittelen että menet lääkäriin ennen kuin miehesi ehtii lähteä uudelleen reissutyöhön. Voit kertoa lääkärille kaiken mitä olet täällä kertonut. Saat sairauslomaa ja pääset mahdollisesti hoitoon/ tai lepäät kotona. Tämä edellyttää sen että mies jää kotiin lasten kanssa. Jos sanot lääkärille, että mies ei suostu jäämään töistä pois, ottaa lääkäri yhteyttä lastensuojeluun ja he saavat neuvotella miehesi kanssa kotiin jäämisestä, koska nyt on miehesi velvollisuus huolehtia lapsista. Mikäli tuntuu, että ette pärjää keskenänne, voitte saada muutakin apua lastensuojelusta.

Toivotan sinulle tosi paljon tsemppiä! Kun olin samassa tilanteessa kuin sinä, en uskonut että siitä voi selvitä, mutta niin vain selvisin ja selviät sinäkin!

Kiitos vain sinulle joka taivastelit vauvanhankintaa. Sanottakoon, että huolellinenkin ehkäisy voi pettää. Onneksi petti, rakastan vauvaamme. Nyt suunnittelemme miehelleni vasektomiaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pyytänyt apua perhetyöstä. Meille soitettiin muutaman kerran ja kysyttiin, että mitä kuuluu. Vaikka itkin puhelimessa etten jaksa enää yksin kun mieheni on töissä niin emme apua saaneet. Itken aina miehelleni miten väsynyt olen, mutta väsymyksestäni on tullut niin arkista ettei hänkään enää ymmärrä että minulla ei ole enää voimavaroja mihinkään.

Ap

Turvakotiin siis. Faktat pöytään, myös miehellesi.

Älä jatka itsesi ja lastesi kiusaamista. Ja eikö lasten isä voi tehdä MITÄÄN toisin?

Jos hän on nyt kotona, kerro se sama mitä kerroit täällä. Vaadi häneltä jatkossa parempaa panostusta teihin esim. maksetun siivousavun muodossa.

Jos et voi muuttaa hänen tekemisiään, ota lapset ja lähde.

Mieskö tässä nyt oli syyllinen? Ei ap niin kirjoittanut, mutta onneksi joku feministi osasi lukea rivien välistä, että vikahan on miehessä.

Miten minua voidaan auttaa turvakodissa?

Mieheni ei ole väkivaltainen, ei juo jne, hän on hyvä isä lapsillemme ja rakastan häntä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vain sinulle joka taivastelit vauvanhankintaa. Sanottakoon, että huolellinenkin ehkäisy voi pettää. Onneksi petti, rakastan vauvaamme. Nyt suunnittelemme miehelleni vasektomiaa.

Ap

Mahtava idea. Nyt vaan otat vastuun olemassa olevista lapsistasi ja hoidat itsesi kuntoon.

Ei auta itkeä kun on maito maassa. Hae apua.