Lue keskustelun säännöt.
Hei naapuri, tein lapsestanne lastensuojeluilmoituksen
17.02.2018 |
En tunne teitä, mutta olen tosi huolissani siitä miten teillä menee. Kuulen väkivallan äänet seinän läpi ja pelkään, että pian tapahtuu jotain peruuttamatonta. Olen soittanut teille poliisit hätiin useamman kerran. Olen pahoillani siitä, että tilanteenne on noin huono ja toivon että saatte siihen apua. Erityisesti olen tietysti huolissani pienestä lapsestanne. Tiedän, että teitä hävettää, ette tervehdi tai katso silmiin pihalla törmätessämme. Toivoisin, että tiedätte kuitenkin etten ajattele teistä pahaa. Väkivalta ja päihdeongelmat ovat yleisiä, häpeä estää avun hakemista.
Soitan teille poliisit tarvittaessa jatkossakin ja teen myös jatkossa lastensuojeluilmoituksia tarvittaessa. Tarkoitukseni ei ole aiheuttaa teille hankaluuksia, mutta teidän on saatava apua tilanteeseenne. Moikataan vaan pihalla silti.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Miksi kerrot tämän täällä? Mikset kerro perheelle?
Tässä nyt oli tavallaan tarkoitus kirjoittaa yleisluontoisesti jotain sellaista, mikä voisi auttaa muitakin em. perheen tilanteessa olevia vähän irti siitä häpeästä. Tilanne naapurissa on sellainen, että voisin puhua rouvalle kahdenkesken jos häntä ikinä näkisin ilman miestään. Miehen kuullen en tätä asiaa ota puheeksi, koska veikaan että sen jälkeen nainen saisi taas turpaansa.
Ja sitten on tietysti se kysymys, että miksi nyt kukaan ikinä tänne av:lle mitään kirjoittaa. Se onkin mysteeri vailla ratkaisua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hei vain naapurini, minä juuri ilmoitin poliisille sinun joka iltasesi kannabis kokeilusi. Nautinnollisia hetkiä sinulle. Tein samalla sinusta rikosilmotuksen, perättömästä ilmiannosta. Nauti siis pilvesi rauhassa =) ps.kohta on poliisit ovellasi =)
Asuttiin joskus kerrostalossa, missä naapurien riidat oli ihan jatkuvia. Alussa niitä kuunteli ihan kauhuissaan, mutta siiten niihin jotenkin turtui. Kahdesti soitettiin paikalle palokunta ja kolmesti poliisit. Lasuja ei siihen aikaan vielä ollut olemassa, niitä olis pitänyt tehdä päivittäin.
Aloittajalla on hyvä asenne ja sydän. Yleensä toivotaan poliiseilla ja lasulla saada naapurit pois omilta kulmilta. Tässä tuntuu olevan toisia kunnioittavaa oikeaa huolehtimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännityksellä odotan, oletko meidän naapuri 😁
Ollaan kerran saatu huolestuneelta naapurilta postiluukusta viesti (nimetön, tietty) miten hän on huolissaan perheestämme.
Meillä kovaääninen taapero, joka uhmissaan kirkuu niin että tanner tärisee. Mutta väkivaltaa meillä ei ole koskaan ollut, eikä tule olemaan. Ei edes henkistä.
Eikä miehen saunakaljaa varmaan lasketa päihdeongelmaksi 😁Siis mitä ihmettä :D En todellakaan ole teidän naapuri. Puhun ihan oikeasta väkivallasta ja hengenvaarasta. Eihän nyt herranjumala lasten normaalista kirkumisesta lastensuojeluilmoitusta tehdä. Ap
Ok, mietinkin jo että keitänkö kaffet valmiiksi 😂
Ei mutta tosiaan on tapauksia, jossa vähän hämärtynyt se, minkälaista äänimaailmaa lapsiperheissä on. Ja hyvä, että huolestutaan, mutta epävarmoissa tilanteissa suosittelen juttelemaan eka naapurin kanssa.
Miksi tämä saa miinuksia?
Tällä palstallakin toisinaan esiintyy kysymyksiä "naapurin vauva itkee usein, teenkö lasun?".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännityksellä odotan, oletko meidän naapuri 😁
Ollaan kerran saatu huolestuneelta naapurilta postiluukusta viesti (nimetön, tietty) miten hän on huolissaan perheestämme.
Meillä kovaääninen taapero, joka uhmissaan kirkuu niin että tanner tärisee. Mutta väkivaltaa meillä ei ole koskaan ollut, eikä tule olemaan. Ei edes henkistä.
Eikä miehen saunakaljaa varmaan lasketa päihdeongelmaksi 😁Siis mitä ihmettä :D En todellakaan ole teidän naapuri. Puhun ihan oikeasta väkivallasta ja hengenvaarasta. Eihän nyt herranjumala lasten normaalista kirkumisesta lastensuojeluilmoitusta tehdä. Ap
Siitähän just yleensä tehdään. Jos resurssit loppuu, niin ei tiedä ketkä sitten jää ilman tukea.
En ole nähnyt sellaista dataa, joka todistaisi että suurin osa lastensuojeluilmoituksista olisi ns. turhia. Varmaan jotkut tekevät turhistakin ja jotkut jopa toisten kiusaksi, mutta vähän näitä on suhteessa kokonaismäärään. Suurin osa lastensuojeluilmoituksista taitaa kuitenkin tulla viranomaistahoilta.
Jokaisesta ilmoituksesta seuraa asiakkuus ja käynti. Jos asiakkuus todetaan turhaksi yhdestä ilmoituksesta seuraa vain yksi käynti. Nyt sitten pitäisi jostain saada dataa montako ilmoitusta ja käyntiä on perheissä on. Jos nämä luvut täsmää saa perhe ns väärää ilmoittelua osakseen. Taas jos käyntejen määrä on isompi kuin ilmoituksen määrä tarkoittaa se, että asiakkuutta on päätetty jatkaa (ilmoitus oli aiheellinen).
Mikähän tämmöisen tilaston koostamisessa sitten olisi niin vaikeaa. Palvvelisiko se sitten ketään myöskään. Turhien ilmoitusten määrän julkitulo voisi nostaa ilmoittamiskynnystä.
Korjaan sen verran, että jokaisesta ilmoituksesta seuraa arvio, jonka aikana päätetään, alkaako asiakkuus. Eli siis jos perheestä tehdään lastensuojeluilmoitus, se ei välttämättä tarkoita, että heistä tulee lastensuojelun asiakkaita, mutta lasun pitää arvioida tilanne. Luulen, että lasussa on kyllä olemassa jonkinlaisia lukuja siitä, kuinka moni ilmoituksista johtuu esim. hysteerisistä naapureista tai toisiaan kiusaavista ex-puolisoista.
Tietääkseni tuo on vaan tapa lohdutella turhan ilmoituksen saaneita. Ihan samaan tietokantaan ja rekisteriin ne menee ensimmäisestä käynnistä alkaen ne tiedot.
Vierailija kirjoitti:
Meillä naapurit ei puuttunu vaikka seinien läpi kaiku meiltä tappouhkaukset, lentävät tavarat ja lapsen lohduton tuntia jatkuva itku ja paniikki. Kukaan ei pysähtyny kun juoksin ulos karkuun vähissä vaatteissa itkien kaupungin keskustassa.
Jos luit tän viestin, kysy joskus ihmiseltä onko kaikki okei. Se ei vie sulta kauaa, mutta voi pelastaa.
Itse olet miehesi valinnut. Ei tipu myötätuntua. Voisit tietenkin myöntää olevasi surkea ihminen, joka on tehnyt huonoja valintoja. Silloin voisit luopua valinnastasi. Tietenkin, jos sen miehen rahapussilla loisiminen on niin kivaa, että ottaa vaikka turpiinsa silloin tällöin, niin pysy siellä sitten, mutta älä valita. Meitä ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poliisi tekee automaattisesti ls- ilmoituksen jos alaikäisiä on paikalla väkivaltatilanteessa, vaikkei väkivalta kohdistuisikaan lapsiin.
Ei tee. Isäpuoli kun vähän juttelee poliisin kanssa mukavia, niin he lähtevät pois, ja äidin hakkaaminen lapsen edessä voi jatkua.
T. Se lapsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poliisi tekee automaattisesti ls- ilmoituksen jos alaikäisiä on paikalla väkivaltatilanteessa, vaikkei väkivalta kohdistuisikaan lapsiin.
Ei tee. Isäpuoli kun vähän juttelee poliisin kanssa mukavia, niin he lähtevät pois, ja äidin hakkaaminen lapsen edessä voi jatkua.
T. Se lapsi
Mä pidän vähän niin kuin kansalaisvelvollisuutena sitä, että jos mulla on iso huoli, mä teen ilmoituksen. En halua tuudittautua siihen, että joku muu hoitaa homman, koska olen niin monesti nähnyt ettei niin kuitenkaan käy. Jos sitten joku muukin tekee, sehän on vain plussaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poliisi tekee automaattisesti ls- ilmoituksen jos alaikäisiä on paikalla väkivaltatilanteessa, vaikkei väkivalta kohdistuisikaan lapsiin.
Ei tee. Isäpuoli kun vähän juttelee poliisin kanssa mukavia, niin he lähtevät pois, ja äidin hakkaaminen lapsen edessä voi jatkua.
T. Se lapsi
Oletko vieläkin alaikäinen vai jo aikuinen lapsi? Voisitko ottaa itse yhteyttä lastensuojeluun? Sinne voi soittaa vaikka ihan nimettömänäkin ja kysyä vaan neuvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä naapurit ei puuttunu vaikka seinien läpi kaiku meiltä tappouhkaukset, lentävät tavarat ja lapsen lohduton tuntia jatkuva itku ja paniikki. Kukaan ei pysähtyny kun juoksin ulos karkuun vähissä vaatteissa itkien kaupungin keskustassa.
Jos luit tän viestin, kysy joskus ihmiseltä onko kaikki okei. Se ei vie sulta kauaa, mutta voi pelastaa.
pelastaa miltä? Jos nainen on päättänyt jäädä sinne väkivallan keskelleä, niin ihan turha kysellä, että miten voit.
Väkivallan kohteille tällä tavalla puhuminen on yksi keskeisimpiä syitä sille, miksi sinne väkivallan keskelle "jäädään". Kohde tuntee ihan riittävästi syyllisyyttä jo ihan itsekseenkin, tuollainen puhe ei auta mitään. On helppo neuvoa lähtemään, mutta lähtemisestä voi seurata myös hengen lähteminen. Lisäksi tilanteet ovat harvoin ihan niin yksinkertaisia kuin ulkopuolelta voisi luulla. Jos väkivaltaisesta suhteesta lähteminen tosiaan olisi ihan yksinkertaista, tuskinpa kukaan sellaisessa eläisi.
"...lähtemisestä voi seurata myös hengen lähteminen."
Ymmärtän. MUTTA. Jäämisessä se henki lähtee VARMASTI!
Lähtemällä sinulla on ainakin MAHDOLLISUUS parempaan - jäädessä EI.
Elisan sun mielestä on parempi kärsiä joka päivä väkivaltaa, kun kerran ottaa riski, joka
A) päättää kaiken
B) todennäköisesti pelastaa
LÄHTEKÄÄ NYT JUMALATA PAKOON - MUUTEN TUHOATTE ITSENNE LISÄKSI MYÖS LASTEN ELÄMÄT.
Lähtö pitää suunnitella hyvin ja jatkaa ennen h-hetkeä "muina miehinä" elämistä. Turvallisen tilanteen tullessa poistua - taakse katsomatta ja koskaan palaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä naapurit ei puuttunu vaikka seinien läpi kaiku meiltä tappouhkaukset, lentävät tavarat ja lapsen lohduton tuntia jatkuva itku ja paniikki. Kukaan ei pysähtyny kun juoksin ulos karkuun vähissä vaatteissa itkien kaupungin keskustassa.
Jos luit tän viestin, kysy joskus ihmiseltä onko kaikki okei. Se ei vie sulta kauaa, mutta voi pelastaa.
pelastaa miltä? Jos nainen on päättänyt jäädä sinne väkivallan keskelleä, niin ihan turha kysellä, että miten voit.
Väkivallan kohteille tällä tavalla puhuminen on yksi keskeisimpiä syitä sille, miksi sinne väkivallan keskelle "jäädään". Kohde tuntee ihan riittävästi syyllisyyttä jo ihan itsekseenkin, tuollainen puhe ei auta mitään. On helppo neuvoa lähtemään, mutta lähtemisestä voi seurata myös hengen lähteminen. Lisäksi tilanteet ovat harvoin ihan niin yksinkertaisia kuin ulkopuolelta voisi luulla. Jos väkivaltaisesta suhteesta lähteminen tosiaan olisi ihan yksinkertaista, tuskinpa kukaan sellaisessa eläisi.
"...lähtemisestä voi seurata myös hengen lähteminen."
Ymmärtän. MUTTA. Jäämisessä se henki lähtee VARMASTI!
Lähtemällä sinulla on ainakin MAHDOLLISUUS parempaan - jäädessä EI.
Elisan sun mielestä on parempi kärsiä joka päivä väkivaltaa, kun kerran ottaa riski, joka
A) päättää kaiken
B) todennäköisesti pelastaaLÄHTEKÄÄ NYT JUMALATA PAKOON - MUUTEN TUHOATTE ITSENNE LISÄKSI MYÖS LASTEN ELÄMÄT.
Lähtö pitää suunnitella hyvin ja jatkaa ennen h-hetkeä "muina miehinä" elämistä. Turvallisen tilanteen tullessa poistua - taakse katsomatta ja koskaan palaamatta.
Olen itse lähtenyt väkivaltaisesta suhteesta (lapsia ei onneksi ollut), ja tosiaan ero on vaarallista aikaa. Uusi asuinpaikka tulee salata, samoin mielellään uusia kaikki puh.nimerot, s-postit ja kaikki, mitä kautta voi häiriköidä. Lähtö on myös tehtävä niin, ettet kuuluttele eroaikeita etukäteen.
Minut hakattiin viimeisenä yhdessäolopäivänä oikein kunnolla, päätäni hakattiin lattiaan, sen jälkeen "pyyhki" minulla lattialle kaatuneet kaljat, repi hiuksia päästäni, piti kättä suuni edessä niin että kynsi samalla ikenistäni paloja irti ja lopulta istui päälläni pitäen toisella kädellä suutani kiinni, toisella nenää. Tarkoituksena siis tukehduttaa.
Adrenaliinipiikki iski kun tajusin, että nyt on hengenlähtö lähellä. Revin itseni irti, raahauduin puhelimelleni ja laitoin puhelimen soittamaan siskolleni. Huusin hänen vastattuaan, että tarvitsen pian apua. Sisko tajusi onneksi heti ja sanoi, että lähtee heti hakemaan minua.
Tämän nähtyä ex ei uskaltanut tehdä mitään, mutta haukkui minkä ehti samalla kuin horjuen ja vapisevana keräsin tärkeimmät tavarat ja lähdin.
Vaino eron jälkeen jatkui vuosikausia, mutta sainpahan säästää henkeni. En usjalla edes ajatella, mitä olisi käynyt jos tuon jälkeen olisin vielä jäänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poliisi tekee automaattisesti ls- ilmoituksen jos alaikäisiä on paikalla väkivaltatilanteessa, vaikkei väkivalta kohdistuisikaan lapsiin.
Ei tee. Isäpuoli kun vähän juttelee poliisin kanssa mukavia, niin he lähtevät pois, ja äidin hakkaaminen lapsen edessä voi jatkua.
T. Se lapsi
No tämäkin siksi, että niitä turhiakin ilmoituksia tulee. Poliisi kun ei voi iskeä ketään rautoihin vain naapurilta kuullun perusteella, jos ei poliisi pahoinpitelyä ehtinyt näkemään, eikä kotonakaan ole selviä merkkejä tästä (esim. pahoinpitelyn uhri verissäpäin tms).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä naapurit ei puuttunu vaikka seinien läpi kaiku meiltä tappouhkaukset, lentävät tavarat ja lapsen lohduton tuntia jatkuva itku ja paniikki. Kukaan ei pysähtyny kun juoksin ulos karkuun vähissä vaatteissa itkien kaupungin keskustassa.
Jos luit tän viestin, kysy joskus ihmiseltä onko kaikki okei. Se ei vie sulta kauaa, mutta voi pelastaa.
pelastaa miltä? Jos nainen on päättänyt jäädä sinne väkivallan keskelleä, niin ihan turha kysellä, että miten voit.
Väkivallan kohteille tällä tavalla puhuminen on yksi keskeisimpiä syitä sille, miksi sinne väkivallan keskelle "jäädään". Kohde tuntee ihan riittävästi syyllisyyttä jo ihan itsekseenkin, tuollainen puhe ei auta mitään. On helppo neuvoa lähtemään, mutta lähtemisestä voi seurata myös hengen lähteminen. Lisäksi tilanteet ovat harvoin ihan niin yksinkertaisia kuin ulkopuolelta voisi luulla. Jos väkivaltaisesta suhteesta lähteminen tosiaan olisi ihan yksinkertaista, tuskinpa kukaan sellaisessa eläisi.
"...lähtemisestä voi seurata myös hengen lähteminen."
Ymmärtän. MUTTA. Jäämisessä se henki lähtee VARMASTI!
Lähtemällä sinulla on ainakin MAHDOLLISUUS parempaan - jäädessä EI.
Elisan sun mielestä on parempi kärsiä joka päivä väkivaltaa, kun kerran ottaa riski, joka
A) päättää kaiken
B) todennäköisesti pelastaaLÄHTEKÄÄ NYT JUMALATA PAKOON - MUUTEN TUHOATTE ITSENNE LISÄKSI MYÖS LASTEN ELÄMÄT.
Lähtö pitää suunnitella hyvin ja jatkaa ennen h-hetkeä "muina miehinä" elämistä. Turvallisen tilanteen tullessa poistua - taakse katsomatta ja koskaan palaamatta.
Olen itse lähtenyt väkivaltaisesta suhteesta (lapsia ei onneksi ollut), ja tosiaan ero on vaarallista aikaa. Uusi asuinpaikka tulee salata, samoin mielellään uusia kaikki puh.nimerot, s-postit ja kaikki, mitä kautta voi häiriköidä. Lähtö on myös tehtävä niin, ettet kuuluttele eroaikeita etukäteen.
Minut hakattiin viimeisenä yhdessäolopäivänä oikein kunnolla, päätäni hakattiin lattiaan, sen jälkeen "pyyhki" minulla lattialle kaatuneet kaljat, repi hiuksia päästäni, piti kättä suuni edessä niin että kynsi samalla ikenistäni paloja irti ja lopulta istui päälläni pitäen toisella kädellä suutani kiinni, toisella nenää. Tarkoituksena siis tukehduttaa.
Adrenaliinipiikki iski kun tajusin, että nyt on hengenlähtö lähellä. Revin itseni irti, raahauduin puhelimelleni ja laitoin puhelimen soittamaan siskolleni. Huusin hänen vastattuaan, että tarvitsen pian apua. Sisko tajusi onneksi heti ja sanoi, että lähtee heti hakemaan minua.
Tämän nähtyä ex ei uskaltanut tehdä mitään, mutta haukkui minkä ehti samalla kuin horjuen ja vapisevana keräsin tärkeimmät tavarat ja lähdin.
Vaino eron jälkeen jatkui vuosikausia, mutta sainpahan säästää henkeni. En usjalla edes ajatella, mitä olisi käynyt jos tuon jälkeen olisin vielä jäänyt.
Kamalia olet joutunut kokemaan :,(
Olen kyllä yllättynyt ettei kukaan tehnyt meistä lasua syksyllä, kun kuopuksemme aloitti ekaa kertaa päivähoidon. Hän huusi kuin syötävä joka ikinen aamu eteisessä kun piti lähteä ja pukeutua. Huusi vielä asioita tyyliin "älä koske muhun, päästä irti, äiti älä!!!" ... Anteeksi naapurit, onneksi nyt aamuhuudot ovat jo loppuneet.
Vierailija kirjoitti:
Jännityksellä odotan, oletko meidän naapuri 😁
Ollaan kerran saatu huolestuneelta naapurilta postiluukusta viesti (nimetön, tietty) miten hän on huolissaan perheestämme.
Meillä kovaääninen taapero, joka uhmissaan kirkuu niin että tanner tärisee. Mutta väkivaltaa meillä ei ole koskaan ollut, eikä tule olemaan. Ei edes henkistä.
Eikä miehen saunakaljaa varmaan lasketa päihdeongelmaksi 😁
No onko teillä poliisit ravannut ovella😁😁 Hehheh..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä naapurit ei puuttunu vaikka seinien läpi kaiku meiltä tappouhkaukset, lentävät tavarat ja lapsen lohduton tuntia jatkuva itku ja paniikki. Kukaan ei pysähtyny kun juoksin ulos karkuun vähissä vaatteissa itkien kaupungin keskustassa.
Jos luit tän viestin, kysy joskus ihmiseltä onko kaikki okei. Se ei vie sulta kauaa, mutta voi pelastaa.
pelastaa miltä? Jos nainen on päättänyt jäädä sinne väkivallan keskelleä, niin ihan turha kysellä, että miten voit.
Väkivallan kohteille tällä tavalla puhuminen on yksi keskeisimpiä syitä sille, miksi sinne väkivallan keskelle "jäädään". Kohde tuntee ihan riittävästi syyllisyyttä jo ihan itsekseenkin, tuollainen puhe ei auta mitään. On helppo neuvoa lähtemään, mutta lähtemisestä voi seurata myös hengen lähteminen. Lisäksi tilanteet ovat harvoin ihan niin yksinkertaisia kuin ulkopuolelta voisi luulla. Jos väkivaltaisesta suhteesta lähteminen tosiaan olisi ihan yksinkertaista, tuskinpa kukaan sellaisessa eläisi.
"...lähtemisestä voi seurata myös hengen lähteminen."
Ymmärtän. MUTTA. Jäämisessä se henki lähtee VARMASTI!
Lähtemällä sinulla on ainakin MAHDOLLISUUS parempaan - jäädessä EI.
Elisan sun mielestä on parempi kärsiä joka päivä väkivaltaa, kun kerran ottaa riski, joka
A) päättää kaiken
B) todennäköisesti pelastaaLÄHTEKÄÄ NYT JUMALATA PAKOON - MUUTEN TUHOATTE ITSENNE LISÄKSI MYÖS LASTEN ELÄMÄT.
Lähtö pitää suunnitella hyvin ja jatkaa ennen h-hetkeä "muina miehinä" elämistä. Turvallisen tilanteen tullessa poistua - taakse katsomatta ja koskaan palaamatta.
Olen itse lähtenyt väkivaltaisesta suhteesta (lapsia ei onneksi ollut), ja tosiaan ero on vaarallista aikaa. Uusi asuinpaikka tulee salata, samoin mielellään uusia kaikki puh.nimerot, s-postit ja kaikki, mitä kautta voi häiriköidä. Lähtö on myös tehtävä niin, ettet kuuluttele eroaikeita etukäteen.
Minut hakattiin viimeisenä yhdessäolopäivänä oikein kunnolla, päätäni hakattiin lattiaan, sen jälkeen "pyyhki" minulla lattialle kaatuneet kaljat, repi hiuksia päästäni, piti kättä suuni edessä niin että kynsi samalla ikenistäni paloja irti ja lopulta istui päälläni pitäen toisella kädellä suutani kiinni, toisella nenää. Tarkoituksena siis tukehduttaa.
Adrenaliinipiikki iski kun tajusin, että nyt on hengenlähtö lähellä. Revin itseni irti, raahauduin puhelimelleni ja laitoin puhelimen soittamaan siskolleni. Huusin hänen vastattuaan, että tarvitsen pian apua. Sisko tajusi onneksi heti ja sanoi, että lähtee heti hakemaan minua.
Tämän nähtyä ex ei uskaltanut tehdä mitään, mutta haukkui minkä ehti samalla kuin horjuen ja vapisevana keräsin tärkeimmät tavarat ja lähdin.
Vaino eron jälkeen jatkui vuosikausia, mutta sainpahan säästää henkeni. En usjalla edes ajatella, mitä olisi käynyt jos tuon jälkeen olisin vielä jäänyt.
Halaukset sulle. Adrenaalipiikin olen kolmesti kokenut ja tiedän, miltä se tuntuu.
Ihan turhaan ap, sos.tädit vaan pohtii ja pyörittelee asiaa ja miettii. Eikä mitään tehdä kun vastustaja on vahva, joten ne palaa ahdistamaan kiusattuja ja väsyneitä yh:a kun ne on niin ihanan helppoja kohteita eikä niistä ole vastusta, niille voi tehdä mitä vaan. Sellasta lastensuojelua.
Olen soittanut poliisit naapuriin useamman kerran ja haluaisin kysyä, että sitäkö jäit odottamaan? Meinaan, että miksi et lähtenyt heti? Se on kuitenkin sinun vastuu lähteä sinne turvakotiin lasten kanssa, ei naapurien vastuu pitää järjestystä yllä. Miksi toisen pitää pelastaa kun voisit vaan ottaa lapset ja mennä turvakotiin. (Viestistäsi ei selvinnyt oliko kertaluonteinen tapaus vai pitkään jatkuvaa perheväkivaltaa, oletin siis, että jatkuvaa).
Olen pahoillani jokaisen puolesta, joka joutuu näitä kokemaan ja olen väkivaltaperheestä itsekin. En vain tajua miksi sen ensimmäisen kerran jälkeen ei voi häipyä jos sitä ennen ei ole ollut merkkejä ilmassa.