Vuorotyö rikkoo perheen

Nuo naisvaltaisten alojen vuorotyöt ovat kyllä jotain koomista sekoilua. Kannattaisi jo viimeinkin ottaa mallia teollisuudesta.

Pyydä apua luottamusmieheltä. Työvuorot kuuluu jakaa tasaisesti, perhesuhteet eivät saa vaikuttaa töoden jakamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ap, kurjaa, että, teillä on vuorot noin hanurista. Miksi viikonloput ja illat kasaantuvat sinulle? Et kai ole niitä pyytänyt saadaksesi enemmän liksaa? Jos siitä on kyse, niin syytä ihan itseäsi ja muuta vuorotoivettasi.

Jos taas tuo on vuorosuunnittelun kämmi, niin juttele vuorosuunnittelijan kanssa. Haittavuorojen jakaantumisesta sanoo jo lakikin, että niitä saa olla max puolet vuoroista, eikä työehtosopimus saa sallia huonompia olosuhteita kuin laki. Tosin laki määrittää haittavuoroiksi vain ne, jotka alkavat tai päättyvät muistaakseni puolenyön ja kuuden välillä, mutta perheen kannalta toki muissakin voi olla haittansa.

Olen tehnyt epäsäännöllistä vuorotyötä kellon ja viikon ympäri neljännesvuosisadan (ja laatinut parillekymmenelle hengelle työvuorot 7 vuotta, en tosin enää) ja kasvattanut kaksi lasta 16- ja 18-vuotiaaksi, ilman tuollaisia ongelmia. Avainasia on, että viikonlopputöitä ja haittavuoroja ei ole kohtuuttomasti ja päivävuorojakin on.

Eli vuorotyö voi toimia hyvinkin, jos vuorot eivät ole kohtuuttomalla tavalla lätkittyjä.

Kannattaa nostaa kissa pöydälle vuorosuunnittelijan ja tarvittaessa työtiimin kanssa. Tuskin olet ainoa, joka on teillä tyytymätön tilanteeseen.

T. Toimittaja Yleltä

Työ on sellainen ettei mitään aamuvuoroja edes ole. Minä olen jo töissä "etuoikeutettu" niiden silmissä jotka vuoroja laittaa ja saan siis aika pitkälti itse päättää työni. Minulla on jo parhaat vuorot.

Työ- ja koulutuskokemuksella voisin mennä jonnekin ravintolaan tai kauppaan töihin mutta nekin on vuorotyötä ja huonommalla palkalla joten en oikein keksi mitä tekisin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Nuo naisvaltaisten alojen vuorotyöt ovat kyllä jotain koomista sekoilua. Kannattaisi jo viimeinkin ottaa mallia teollisuudesta.

Vartioimisalalla tulee myös hirveää listaa, ainakin meillä. Ei taideta olla naisvaltaisia? Meillä epäilen syyksi, että listat suunnittelee normaalia työaikaa tekevä, joka ei osaa samaistua.

Meillä on ollut kaksi vuorotyöläistä ja lapsiperhevaihe on jo takana. Ehkä se, että molemmat ovat olleet siinä epäsäännöllisessä kierrossa koko ajan on vaikuttanut, ettei koskaan ole tuntunut olevan oman elämänsä ulkopuolella. Ystäväpiirikin koostui noina vuosina samanlaisista vuorotyöperheistä, joten kyläilyt ja muut aktiviteetit olivat sitä, että aina ehkä yksi isä tai äiti oli  töissä, tai tuli töistä suoraan tai lähti töihin, muttei se ollut mikään huono asia. Vastapainona oli arkivapaat ja se, ettei lasten tarvinnut olla kuin hyvin satunnaisesti hoidossa ja alakouluaikaan melkein aina oli toinen vanhemmista kotona aamulla ja iltapäivällä koulun loputtua. Jos jotain jäi joskus vuorotyön väliin se kompensoitui sillä, että toisinaan vapaata oli hyvin paljonkin. Meillä todella suuri etu oli se, että olimme (olemme edelleen) samassa työpaikassa, teemme samaa työtä, jolloin kaikki on tavallaan samaa soppaa kummallakin, ei ole vain toisella mitään "kivoja työmatkoja, joilla saa nukkua rauhassa", tai että vain toinen olisi ollut töistä pois lasten sairauden takia tms. Ja toinen suuri plussa oli se, ettei yövuoroja ollut koskaan yhtäaikaa (töissä on vain yksi öisin).  Uskon että hankalinta on silloin, kun vain toinen tekee vuorotyötä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Meillä töissä tätä kuormittaa vielä kohtuuttomat vapaatoiveet, joissa yksinhuoltajat toivovat eniten viikonloppuvapaita ja perheelliset joutuvat sitten venymään. Minä en ilmeisesti ole ydinperheellisenä oikeutettu viikonloppuvapaisiin, kun yksinhuoltajan täytyy päästä baariin. Olen niin väsynyt olemaan töissä neljä viikonloppua putkeen jatkuvasti. Mietin tosissani että mikä ala edes kannattaisi näin nelikymppisenä opiskella. Kaduttaa koko alan valinta. Se hyvä puoli arkivapaissa on, että saa kohtuullisen helposti järjestettyä lasten neuvolat, hammaslääkärit, vanhempainvartit jne eikä töistä tule poissaoloja. Siihen se jääkin.

Yksinhuoltajat ovat perheellisiä myös. Heillä vain ei ole toista aikuista jakamassa työtaakkaa.

Useimmilla on, ymmärtääkseni enemmistö nykyään valitsee yhteishuoltajuuden. Ja yksinhuoltajienkin tenavat ovat yleensä joka toinen vkl etävanhempansa vastuulla.

Vuorotyö on myös terveydelle haitallista. Jossakin tutkimuksessa sanottiin, että vuorotyö lyhentää elämää noin 7 vuotta. Onneksi itse en joudu olemaan yöllä töissä, olisin hermoraunio hyvin pian.

Vierailija kirjoitti:

Itse ratkaisin tuon siirtymällä päivätyöhön ... palkkaa tippuu roimasti, enkä tykkää työstä, mutta juuri nyt perhe on tärkeämpi. Onneksi on mahdollisuus palata entiseen jossain vaiheessa...

Mies on tyytyväisempi, parisuhde voi paremmin, lapset tykkää kun äiti on kotona vkl ja illat (kaikki lapset koululaisia). Päiväkotilaisten kanssa vuorotyö mielestäni toimii, kun toinen päivätyössä.

Millaisessa työssä olit ja mihin vaihdoit? Minä pidin ennen todella paljon työstäni mutta nyt vain odotan koska taas pääsen kotiin. Palkka on sen verran hyvä että edes kannatti palata. Vähemmällä olisin yhä hoitamassa lasta kotona.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, kurjaa, että, teillä on vuorot noin hanurista. Miksi viikonloput ja illat kasaantuvat sinulle? Et kai ole niitä pyytänyt saadaksesi enemmän liksaa? Jos siitä on kyse, niin syytä ihan itseäsi ja muuta vuorotoivettasi.

Jos taas tuo on vuorosuunnittelun kämmi, niin juttele vuorosuunnittelijan kanssa. Haittavuorojen jakaantumisesta sanoo jo lakikin, että niitä saa olla max puolet vuoroista, eikä työehtosopimus saa sallia huonompia olosuhteita kuin laki. Tosin laki määrittää haittavuoroiksi vain ne, jotka alkavat tai päättyvät muistaakseni puolenyön ja kuuden välillä, mutta perheen kannalta toki muissakin voi olla haittansa.

Olen tehnyt epäsäännöllistä vuorotyötä kellon ja viikon ympäri neljännesvuosisadan (ja laatinut parillekymmenelle hengelle työvuorot 7 vuotta, en tosin enää) ja kasvattanut kaksi lasta 16- ja 18-vuotiaaksi, ilman tuollaisia ongelmia. Avainasia on, että viikonlopputöitä ja haittavuoroja ei ole kohtuuttomasti ja päivävuorojakin on.

Eli vuorotyö voi toimia hyvinkin, jos vuorot eivät ole kohtuuttomalla tavalla lätkittyjä.

Kannattaa nostaa kissa pöydälle vuorosuunnittelijan ja tarvittaessa työtiimin kanssa. Tuskin olet ainoa, joka on teillä tyytymätön tilanteeseen.

T. Toimittaja Yleltä

Työ on sellainen ettei mitään aamuvuoroja edes ole. Minä olen jo töissä "etuoikeutettu" niiden silmissä jotka vuoroja laittaa ja saan siis aika pitkälti itse päättää työni. Minulla on jo parhaat vuorot.

Työ- ja koulutuskokemuksella voisin mennä jonnekin ravintolaan tai kauppaan töihin mutta nekin on vuorotyötä ja huonommalla palkalla joten en oikein keksi mitä tekisin.

Ap

Ok. Oletko tarjoilija tai ravintolapäällikkö? No ei sun tarvitse kertoa, ymmärrän pointtisi. Silti vähän ihmettelen sitä, että edes viikonloppuvuorojanne ei voisi jakaa tasaisemmin. Oletan kumminkin, että teillä ON toimintaa joka päivä? Vai oletteko toiminnassa vain viitenä päivänä viikossa.

Toinen juttu on, että pyri tekemään arkivapaistasi hyviä. Tee sinä silloin vuorostasi jotakin pientä ekstraa lasten kanssa. Se virkistää sinuakin. Vaikka vaan kirjastossa tai uimassa kävisitte, niin saisit sitä yhdessäoloa lastesi kanssa. Vanhempi lapsesi voi hetken olla perheensäkin parissa, kaverin voi ottaa myös mukaan sinne uimahalliin, jos haluaa.

Jos sinulla huvahtaa kaikki arkivapaa siivotessa, ja perhe vain huvittelee viikonloppuisin, niin varmasti tuleekin olo, että jäät perhe-elämästä paitsi. Mutta myös sille viikonloppuvapaalla olevalle perheelle voi panna kotihommia tehtäväksi, vaikka viikkosiivouksesta huolehtimisen.

Älä tee sitä virhettä, minkä minä yhdessä vaiheessa tein, että koska podin alitajuisesti huonoa omaatuntoa vuorotöistäni ja siitä, että lasten ruokkiminen yms. oli iltaisin aika usein miehen vastuulla, huhkin siivoukset, pyykit ja kaupassakäynnit yksin päivisin, ennen iltahukia. Ettei miehen ja lasten tartte...

Mutta ei se ole sinun vikasi, että sinulla on vuorotöitä (hassua, että tätä edes pitää sanoa, mutta aika usein naisilla on huono omatunto hölmöistä asioista, vaikkei tarvitsisi), ja kotihommt kuuluu jakaa tasan. Toki ennen iltavuoroon menoa kannattaa jotakin hommia, ettei koti ole kuin räjähdyksen jäljiltä ja jääkaappi tyhjä, kun lapset ja mies tulee illalla kotiin. Mutta vapaapäivisin PITÄÄ ehtiä myös vuorotyöläisen levätä ja olla lasten kanssa.

14

Vierailija kirjoitti:

Vuorotyö on myös terveydelle haitallista. Jossakin tutkimuksessa sanottiin, että vuorotyö lyhentää elämää noin 7 vuotta. Onneksi itse en joudu olemaan yöllä töissä, olisin hermoraunio hyvin pian.

:0 Nyt lähtee työpaikka vaihtoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, kurjaa, että, teillä on vuorot noin hanurista. Miksi viikonloput ja illat kasaantuvat sinulle? Et kai ole niitä pyytänyt saadaksesi enemmän liksaa? Jos siitä on kyse, niin syytä ihan itseäsi ja muuta vuorotoivettasi.

Jos taas tuo on vuorosuunnittelun kämmi, niin juttele vuorosuunnittelijan kanssa. Haittavuorojen jakaantumisesta sanoo jo lakikin, että niitä saa olla max puolet vuoroista, eikä työehtosopimus saa sallia huonompia olosuhteita kuin laki. Tosin laki määrittää haittavuoroiksi vain ne, jotka alkavat tai päättyvät muistaakseni puolenyön ja kuuden välillä, mutta perheen kannalta toki muissakin voi olla haittansa.

Olen tehnyt epäsäännöllistä vuorotyötä kellon ja viikon ympäri neljännesvuosisadan (ja laatinut parillekymmenelle hengelle työvuorot 7 vuotta, en tosin enää) ja kasvattanut kaksi lasta 16- ja 18-vuotiaaksi, ilman tuollaisia ongelmia. Avainasia on, että viikonlopputöitä ja haittavuoroja ei ole kohtuuttomasti ja päivävuorojakin on.

Eli vuorotyö voi toimia hyvinkin, jos vuorot eivät ole kohtuuttomalla tavalla lätkittyjä.

Kannattaa nostaa kissa pöydälle vuorosuunnittelijan ja tarvittaessa työtiimin kanssa. Tuskin olet ainoa, joka on teillä tyytymätön tilanteeseen.

T. Toimittaja Yleltä

Työ on sellainen ettei mitään aamuvuoroja edes ole. Minä olen jo töissä "etuoikeutettu" niiden silmissä jotka vuoroja laittaa ja saan siis aika pitkälti itse päättää työni. Minulla on jo parhaat vuorot.

Työ- ja koulutuskokemuksella voisin mennä jonnekin ravintolaan tai kauppaan töihin mutta nekin on vuorotyötä ja huonommalla palkalla joten en oikein keksi mitä tekisin.

Ap

Ok. Oletko tarjoilija tai ravintolapäällikkö? No ei sun tarvitse kertoa, ymmärrän pointtisi. Silti vähän ihmettelen sitä, että edes viikonloppuvuorojanne ei voisi jakaa tasaisemmin. Oletan kumminkin, että teillä ON toimintaa joka päivä? Vai oletteko toiminnassa vain viitenä päivänä viikossa.

Toinen juttu on, että pyri tekemään arkivapaistasi hyviä. Tee sinä silloin vuorostasi jotakin pientä ekstraa lasten kanssa. Se virkistää sinuakin. Vaikka vaan kirjastossa tai uimassa kävisitte, niin saisit sitä yhdessäoloa lastesi kanssa. Vanhempi lapsesi voi hetken olla perheensäkin parissa, kaverin voi ottaa myös mukaan sinne uimahalliin, jos haluaa.

Jos sinulla huvahtaa kaikki arkivapaa siivotessa, ja perhe vain huvittelee viikonloppuisin, niin varmasti tuleekin olo, että jäät perhe-elämästä paitsi. Mutta myös sille viikonloppuvapaalla olevalle perheelle voi panna kotihommia tehtäväksi, vaikka viikkosiivouksesta huolehtimisen.

Älä tee sitä virhettä, minkä minä yhdessä vaiheessa tein, että koska podin alitajuisesti huonoa omaatuntoa vuorotöistäni ja siitä, että lasten ruokkiminen yms. oli iltaisin aika usein miehen vastuulla, huhkin siivoukset, pyykit ja kaupassakäynnit yksin päivisin, ennen iltahukia. Ettei miehen ja lasten tartte...

Mutta ei se ole sinun vikasi, että sinulla on vuorotöitä (hassua, että tätä edes pitää sanoa, mutta aika usein naisilla on huono omatunto hölmöistä asioista, vaikkei tarvitsisi), ja kotihommt kuuluu jakaa tasan. Toki ennen iltavuoroon menoa kannattaa jotakin hommia, ettei koti ole kuin räjähdyksen jäljiltä ja jääkaappi tyhjä, kun lapset ja mies tulee illalla kotiin. Mutta vapaapäivisin PITÄÄ ehtiä myös vuorotyöläisen levätä ja olla lasten kanssa.

14

Aamupäivät usein menee siivotessa ja kaupassa käydessä, usein teen ruoan iltapäiväksi valmiiksi.

Mies tekee työtä johon kuuluu paljon paperihommia kotona joita hän sressaa sen lisäksi että hänellä on pääsääntöisesti vetovastuu lasten arjesta. Koitan tietysti helpottaa sitä häneltä.

En tunne että työt jakautuu tasaisesti vaan minä teen vähemmän.

Ap

Meillä oli sama tilanne, tosin lapset olivat silloin päiväkoti-ikäisiä, joten sain viettää heidän kanssaan arkivapaita aina pari viikossa, mutta perheen yhteinen aika jäi yhteen vapaapäivään kuukaudessa suunnilleen. Olin ajatellut, että sitten kun lapset ovat kouluikäisiä, niin täm ei vaan enää toimi. 

Aloin opiskella jo vähän "etukäteen" ennen kuin tilanne muodostui ongelmaksi, eli lasten ollessa 3v ja 1v ja minun hoitovapaalla vielä ollessani (+ keikkatöitä tehdessä). Menin avoimeen ammattikorkeakouluun alkusyksystä ja tein ekan vuoden opinnot,  pääsin tutkinto-opiskelijaksi loppukeväästä, kun olin tehnyt yli 70op ekan vuoden aikana. Palasin kokopäivä(vuoro)töihin ennen ekan lukuvuoden loppua ja lapset meni hoitoon. Jatkoin opintoja työn ohella. Toisen opiskeluvuoden alussa pääsin päivätöihin uudelle alalleni. Vuosituloissa hävisin aluksi monta tonnia, mutta se oli tietoinen valinta. Elettiin vähän tiukemmalla sen vuosi pari. Nyt on palkka kohonnut tässä päivätyössäkin samalle tasolle kuin mitä se oli ennen. Tämä uusi työ on siis sitä alaa mitä opiskelin. Olin 32v opiskelun aloittaessani, vailla mitään työkokemusta muualta kuin ravintola-alalta, mutta ei myöskään yhtään aukkoja cv:ssä ja erinomaiset arvosanat opinnoista.

Työtä sen alanvaihdon eteen saa joskus tehdä paljonkin, mutta se voi olla ainut tie saada muutosta aikaiseksi. Tsemppiä!

Heh tuli muuten eilen vielä yksinäisempi olo kun kirjoitin tämän ja lähetä nappia painettua huomasin että kello on yksitoista eikä kukaan edes täällä tule vastaamaan minulle.

Ap

Kannattaa ottaa huomioon, että myös se toinen (päivätyötä tekevä) voi tuntea, että hän on yksin, yksin lasten kanssa, yksin vastuussa kodista, vaikkei siis olisikaan. Kumpikin katsoo sitä tilannetta omalta kantilta ja voi ymmärrys ja armeliaisuus olla vähissä. Yleensä sitä ihmiset vaan tuppaa ajattelemaan, että se oma tilanne on se huonompi ja toinen pääsee helpommalla, vaikkei niitä pitäisi edes arvottaa niin. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ottaa huomioon, että myös se toinen (päivätyötä tekevä) voi tuntea, että hän on yksin, yksin lasten kanssa, yksin vastuussa kodista, vaikkei siis olisikaan. Kumpikin katsoo sitä tilannetta omalta kantilta ja voi ymmärrys ja armeliaisuus olla vähissä. Yleensä sitä ihmiset vaan tuppaa ajattelemaan, että se oma tilanne on se huonompi ja toinen pääsee helpommalla, vaikkei niitä pitäisi edes arvottaa niin. 

Kyllä minä tiedän et mieskin on yksinäinen, puhuu välillä siitä kuinka näkee kavereitaan enemmän kun minua.

Jätin ensi kuulleet vapaita viikonloppuja. Töistä tuli perään soitto jos nyt kuitenkin voisit tulla. No yksi kokonainen viikonloppu nyt vapaa.