Lue keskustelun säännöt.
Vuorotyö rikkoo perheen
16.02.2018 |
Meillä on kaksi lasta, toinen käy koulua ja toinen aloitti juuri päiväkodissa, mies tekee "normaalia" työaikaa ja minä vuorotyötä, yleensä iltaa ja viikonloppua.
On alkanut tuntua etten ole edes osa perhettä. Pienemmän kanssa vietän sentään aamuisin aikaa mutta vanhemmalle lapselle ehdin aamulla antaa pusun kun hän lähtee ja toisinaan illalla toisen ennen kuin hän menee nukkumaan. Pienempää en yleensä illalla enää näe.
Miehen kanssa ei olla varmaan töihin paluuni jälkeen vietetty aikaa edes telkkarin ääressä yhdessä. Nytkin hän nukahti tuohon tunti sen jälkeen kun tulin kotiin. Hän herää ja lähtee aamulla töihin niin aikaisin että minä vielä nukun.
Huomenna sentään menen vasta kymmeneen töihin eli jos hän jaksaa vapaa päivä herätä aikaisin voimme jopa syödä aamiaisen yhdessä. Kotona olen niin että ehdin auttaa lapset nukkumaan.
Siinä on pitkälti osallistumiseni perheen elämään. On noilla taas viikonlopulle suunnitelmia mutta minä en niihin luonnollisesti kuulu koska olen töissä.
Olen vain yksinäinen vaikka meillä muka on nelihenkinen perhe. Tuntuu siltä että voisin tästä lähteä ja elellä yksin eikä mikään muuttuisi.
Onko muita yksinäisiä perheellisiä? Oletteko osanneet ratkaista asian jotenkin?
Kommentit (35)
Meillä haittaa parisuhdetta, vaikka ei edes ole vielä lapsia. Tasan en jatka yhtään enempää kuin on pakko...
Lisäbonuksena joidenkin alojen täysin hanurista oleva työvuorosuunnittelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuotahan se on. Ja sitten niille vapaapäiville on muulla perheellä niin suuria odotuksia, ettei työstä palaudu.
Uimaan, syömään ravintolaan, mennään shoppaileen! Pitäisi siivota, käydä kaupassa ja vaikka mitä. Koska ehtii levätä? Yksittäisiä vapaapäiviä siellä ja täällä.
Itse teen siis fyysisesti raskasta hoitotyötä.
Tiedän tunteen. Meillä töissä tätä kuormittaa vielä kohtuuttomat vapaatoiveet, joissa yksinhuoltajat toivovat eniten viikonloppuvapaita ja perheelliset joutuvat sitten venymään. Minä en ilmeisesti ole ydinperheellisenä oikeutettu viikonloppuvapaisiin, kun yksinhuoltajan täytyy päästä baariin. Olen niin väsynyt olemaan töissä neljä viikonloppua putkeen jatkuvasti. Mietin tosissani että mikä ala edes kannattaisi näin nelikymppisenä opiskella. Kaduttaa koko alan valinta. Se hyvä puoli arkivapaissa on, että saa kohtuullisen helposti järjestettyä lasten neuvolat, hammaslääkärit, vanhempainvartit jne eikä töistä tule poissaoloja. Siihen se jääkin.
Tämä loppuisi kun naiset ei vAan suostuisi. T:samasta kärsinyt ja nyt opiskelen uutta ammattia.
Ps. Katsokaa aikuiskoulutustuki. Se on ihan mukava raha ja päiväkotimaksut pienenee.
Miksei hoitoalalla jo saada selkeää vuorojärjestelmää niinkuin esim. teollisuudessa? Kolmivuorotyötä kun tehdään kuitenkin. Olisi helpompaa edes vähän suunnitella elämäänsä kun tietää vuorot viikoiksi ja jopa kuukausiksi eteenpäin ja myös vuorotyössä olisi edes joku säännöllisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua jäi ihmetyttämään yksi asia. Pienemmän kanssa vietät aamuisin aikaa? Eiköhän sinulla ole kokonaisia vapaapäiviä srkisin hänen kanssaan. Voithan silloin tehdä kaikkea mukavaa. Ja kai koululaunen pääsee melko ajoissa koulusta niin olet toisinaan häntä vastaanottamassa. Ja luulisi iltapäivää riittävän yhteiseen puuhailuun?
Ymmärrän kyllä, että myöskoko perheen aikaa kaipaat, mutta siihen auttaa varmaan vain vaihto päivätöihin.
menet aamukymmeneen ja töistä tultua ehdit vain laittaa lapset nukkumaan?
miten pitkää päivää sä oikein teet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
menet aamukymmeneen ja töistä tultua ehdit vain laittaa lapset nukkumaan?
miten pitkää päivää sä oikein teet?
Esim vartioimisalan TES mahdollistaa jopa 16 tunnin työvuorot. Kaipa näitä muuallakin on, ja matkat päälle...
Eri juttu, millä laadulla niitä töitä tehdään. On syynsä, miksi normaali työpäivä kestää maks 8 tuntia.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin vuorotyötä tehneenä voin sanoa, ettei tuohon muuta ratkaisua ole, kuin sinun koittaa löytää jotain muuta työtä.
Vaikutat kovin katkeralta siitä, että muu perhe elää normielämää sinun ollessasi töissä. Mitä heidän pitäisi tehdä? Istua kotona odottamassa sinun vapaapäiviäsi?
Ymmärrän kyllä ulkopuolisuuden tunteesi, mutta siihen voit vaikuttaa ainoastaan sinä itse vaihtamalla työpaikkaa. Ja ei, ei ole helppoa löytää työpaikkaa ja tulotkin putoavat ilman vuorolisiä, mutta joskus pitää miettiä, kumpi on tärkeämpää raha vai perhe.
Ei en ole katkera. Jotenkin huvittaa että sellaista keksit (ei yllätä tällä palstalla).
Työtä vaihtamalla palkka todennäköisesti putoaa mutta ei siksi että saisin nyt vuorolisää pitäisi vain keksi mikä se uusi työ oikein olisi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin lapsi niin isäni teki aamusta iltaan töitä, ihan tavallinen duunari siis. Muistan että saattoi mennä päiväkausia etten nähnyt isästä vilaustakaan. Sitten tuli lama ja työttömyys. Nyt aikuisena kun mietin tuota aikaa niin isommat traumat siitä lama-ajasta jäi.
Vierailija kirjoitti:
menet aamukymmeneen ja töistä tultua ehdit vain laittaa lapset nukkumaan?
miten pitkää päivää sä oikein teet?
Nukkumaan menemiseen sisällyttää sen että tehdään iltapalaa ja rauhoitutaan. Ei siinä seitsemän jälkeen enää oikein muuta tehdä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Levander kirjoitti:
Minua jäi ihmetyttämään yksi asia. Pienemmän kanssa vietät aamuisin aikaa? Eiköhän sinulla ole kokonaisia vapaapäiviä srkisin hänen kanssaan. Voithan silloin tehdä kaikkea mukavaa. Ja kai koululaunen pääsee melko ajoissa koulusta niin olet toisinaan häntä vastaanottamassa. Ja luulisi iltapäivää riittävän yhteiseen puuhailuun?
Ymmärrän kyllä, että myöskoko perheen aikaa kaipaat, mutta siihen auttaa varmaan vain vaihto päivätöihin.
Koululaista kiinnostaa enemmän kaverit. Ja hyvä niin. Läksyissä tietysti autan ja teen ruokaa mutta sitten lähtee ulos leikkimään.
Ap
Ap, kurjaa, että, teillä on vuorot noin hanurista. Miksi viikonloput ja illat kasaantuvat sinulle? Et kai ole niitä pyytänyt saadaksesi enemmän liksaa? Jos siitä on kyse, niin syytä ihan itseäsi ja muuta vuorotoivettasi.
Jos taas tuo on vuorosuunnittelun kämmi, niin juttele vuorosuunnittelijan kanssa. Haittavuorojen jakaantumisesta sanoo jo lakikin, että niitä saa olla max puolet vuoroista, eikä työehtosopimus saa sallia huonompia olosuhteita kuin laki. Tosin laki määrittää haittavuoroiksi vain ne, jotka alkavat tai päättyvät muistaakseni puolenyön ja kuuden välillä, mutta perheen kannalta toki muissakin voi olla haittansa.
Olen tehnyt epäsäännöllistä vuorotyötä kellon ja viikon ympäri neljännesvuosisadan (ja laatinut parillekymmenelle hengelle työvuorot 7 vuotta, en tosin enää) ja kasvattanut kaksi lasta 16- ja 18-vuotiaaksi, ilman tuollaisia ongelmia. Avainasia on, että viikonlopputöitä ja haittavuoroja ei ole kohtuuttomasti ja päivävuorojakin on.
Eli vuorotyö voi toimia hyvinkin, jos vuorot eivät ole kohtuuttomalla tavalla lätkittyjä.
Kannattaa nostaa kissa pöydälle vuorosuunnittelijan ja tarvittaessa työtiimin kanssa. Tuskin olet ainoa, joka on teillä tyytymätön tilanteeseen.
T. Toimittaja Yleltä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Meillä töissä tätä kuormittaa vielä kohtuuttomat vapaatoiveet, joissa yksinhuoltajat toivovat eniten viikonloppuvapaita ja perheelliset joutuvat sitten venymään. Minä en ilmeisesti ole ydinperheellisenä oikeutettu viikonloppuvapaisiin, kun yksinhuoltajan täytyy päästä baariin. Olen niin väsynyt olemaan töissä neljä viikonloppua putkeen jatkuvasti. Mietin tosissani että mikä ala edes kannattaisi näin nelikymppisenä opiskella. Kaduttaa koko alan valinta. Se hyvä puoli arkivapaissa on, että saa kohtuullisen helposti järjestettyä lasten neuvolat, hammaslääkärit, vanhempainvartit jne eikä töistä tule poissaoloja. Siihen se jääkin.
Yksinhuoltajat ovat perheellisiä myös. Heillä vain ei ole toista aikuista jakamassa työtaakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi niin isäni teki aamusta iltaan töitä, ihan tavallinen duunari siis. Muistan että saattoi mennä päiväkausia etten nähnyt isästä vilaustakaan. Sitten tuli lama ja työttömyys. Nyt aikuisena kun mietin tuota aikaa niin isommat traumat siitä lama-ajasta jäi.
Yleensä yksi työvuoro on 8h.
14 korjaa... tarkistin asian. Tuo haittavuorojen osuus olikin näemmä meidän omassa tessissä, ei työaikalaissa. Joten teillä voi oman tessinne mukaisesti olla asiasta toisenlainen sääntö. Silti kehottaisin juttelemaan vuorokierrosta. On aika selvää, ettei kukaan jaksa olla aina viikonloppuisin töissä. Vaikka ei olisi perhettäkään ja varsinkin jos on normirytmiä elävä perhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi niin isäni teki aamusta iltaan töitä, ihan tavallinen duunari siis. Muistan että saattoi mennä päiväkausia etten nähnyt isästä vilaustakaan. Sitten tuli lama ja työttömyys. Nyt aikuisena kun mietin tuota aikaa niin isommat traumat siitä lama-ajasta jäi.
Yleensä yksi työvuoro on 8h.
Niin paitsi ei välttämättä. Riippuu ihan duunista. Mulla on kymmenen ja 12 tunnin työpäivät, tosin sitten on myös vapaita enemmän, mutta kuten tuon yhden kommentoijan isällä, minullakin on vaikkapa 4-6 päivän työputkia, joiden aikana minua ei paljon kotona näy.
Teollisuudessa saattaa yksityisyrittäjän tehtaassa olla tilausten takia välillä myös ylitöitä tosi paljon.
Oikeasti, etkö tiedä, että työpäivien pituus vaihtelee, vai mikä oli sun vastaanjäkyttämisen pointti?
Ohis
Itse ratkaisin tuon siirtymällä päivätyöhön ... palkkaa tippuu roimasti, enkä tykkää työstä, mutta juuri nyt perhe on tärkeämpi. Onneksi on mahdollisuus palata entiseen jossain vaiheessa...
Mies on tyytyväisempi, parisuhde voi paremmin, lapset tykkää kun äiti on kotona vkl ja illat (kaikki lapset koululaisia). Päiväkotilaisten kanssa vuorotyö mielestäni toimii, kun toinen päivätyössä.
I feel you...
Mulla kaksi lasta, tälläkin viikolla ma, ti, ke en nähnyt lapsia kuin aamulla vajaat 45 min, kun herätin heidät ja laitoin kouluun. Itse menin iltavuoroon klo 13.30 ja pääsin 21.30, lapset nukkui jo kun tulin töistä kotiin. Torstain olin vapaalla, silloin tietty näin lapsia aamulla ja illalla. Perjantaina samoiten.
Tänään jäi lapset kotiin nukkumaan, mä lähdin töihin aamuvuoroon (nyt kahvitauolla). Pääsen kolmelta, sitten on iltapäivä ja ilta aikaa heidän kanssaan. Huomenna ehdin aamupäivän olla kanssaan, iltavuoroni ovat taas keskenään...
Ei mahda mitään. Mulla on kaksi tutkintoa,ei löydy töitä kuin hoitoalalta jossa tehtävä epäsäännöllistä 3-vuorotyötä. Yksi viikonloppu per kuukausi vapaata.
Itsekin vuorotyötä tehneenä voin sanoa, ettei tuohon muuta ratkaisua ole, kuin sinun koittaa löytää jotain muuta työtä.
Vaikutat kovin katkeralta siitä, että muu perhe elää normielämää sinun ollessasi töissä. Mitä heidän pitäisi tehdä? Istua kotona odottamassa sinun vapaapäiviäsi?
Ymmärrän kyllä ulkopuolisuuden tunteesi, mutta siihen voit vaikuttaa ainoastaan sinä itse vaihtamalla työpaikkaa. Ja ei, ei ole helppoa löytää työpaikkaa ja tulotkin putoavat ilman vuorolisiä, mutta joskus pitää miettiä, kumpi on tärkeämpää raha vai perhe.