Miksi r-vikaiset ei mene puheterapiaan?

Onpahan sinullakin jotain miettimistä.

Ei mua ainakaan yhtään haittaa toisten ärräviat. Miksi pitäis haitata?

Täälläpäin ei puheterapiaa lapselle saanut enää ekaluokan jälkeen. Ei edes yksityiseltä. Ei siinä paljon itkut auttanut.

Kävin ala-asteella puheterapiassa mutta opin r itsestään. S en sen sijaa ole oppinut. Terapeutti sanoi että siinä voi olla kyse osin myös kielen rakenteesta. En tiedä mikä on totta mutta r ääntämisen oppiminen ei luulisi olevan vielä vaikeaa.

Kävin puheterapiassa vuosikausia koululaisena, kolmas terapeutti vasta keksi, miten minutkin saadaan sanomaan jokin ärräntapainen. Pientä vikaa on jäljellä, mutta useimmat eivät kuule sitä.

Ongelma (jos nyt kysymyksessä edes enää on ongelma) kuitenkin on lyhyt suuontelo, jossa kieli ei vain mahdu tärisemään kuten pitäisi. Ei sille puheterapeutti paljon mitään voi.

Areenassa on jokin lastenohjelma, jossa linnuksi pukeutunut henkilö käyttäytyy kuin lapset olisivat idiootteja ja kuin hän itse olisi idiootti, ja sen lisäksi hän ei osaa lausua ärrää vaan sanoo aina äl. Hirvein ohjelma, mitä olen koskaan nähnyt.

Yksi miesystäväni sorti ärrää. Olisin kuunnellut hänen puheitaan tuntikausia, ihan sama vaikka olisi lukenut puhelinluetteloa ääneen... Äärettömän seksikäs ääni.

Työkaverilla on myös R-vika, mutta koska hän on tosi pätevä työssään, niin en pahemmin kiinnitä siihen edes huomiota. Ihan selvää siitä puheesta saa.

Kaikki puhevikoja ei terapialla pysty korjaamaan.

Puheterapia on ylellisyyttä johon kaikilla ei ole varaa.

https://aijaa.com/6U7pOG

Minä kävin lapsena puheterapiassa. Se ei auttanut, nyt 26veenä olen yhä ärrävikainen ja häpeän sitä suuresti. Mietin etukäteen kaiken mitä sanon.

Kävin lapsena puheterapiassa r-vian takia. Se kuitenkin lopetettiin oisko ollu tokaluokalla. Ei se mua haittaa, jos joku ei osaa sanoa ärrää tai ässää oikein. Itsekään en ärrää osaa sanoa oikein.

Vierailija kirjoitti:

Minä kävin lapsena puheterapiassa. Se ei auttanut, nyt 26veenä olen yhä ärrävikainen ja häpeän sitä suuresti. Mietin etukäteen kaiken mitä sanon.

R-vikaa on ihan turha hävetä. Sun pitäis nyt päästä pois tuosta häpeäkierteestä. R-vika on vain yksi osa persoonallisuuttasi. Tee päätös, että ala puhua ilman häpeää. Käytä oikein tahallasi ilmauksia, joissa on r. Teeskentele itsevarmuutta, niin jossain vaiheessa saat sen. 

Ajattele nyt Tarja Halosta, jolla on useampi äännevika - hänestä tuli presidentti. Mutta ei olisi tullut, jos hän olisi yrittänyt kiertää ne äänteet puhuessaan.

Minua ei lapsena viety puheterapiaan, koska en silloin vielä puhunut suomea ja osasin ääntää äidinkielelläni r kirjaimen oikein. Olen yrittänyt opetella aikuisena ja osaankin rullata ärrän, mutta en osaa käyttää sitä luontevasti puheessa. Tulee ikään kuin ylikorostuneesti koko kirjain, jos tullaan sen edessä. Nyt minulla on kolme lasta, jotka kaikki oppivat ensin puhumaan suomea, mutta yksikään ei osaa lausua ärrää... kaksi vanhempaa saivat puheterapiaa ja koulussakin vielä yksilöohjausta, vaan eivät oppineet. Nuorimmainen vielä pieni. Ehkä me ei vaan osata, ei voi mitään. En aio stressata tätä asiaa enempää. Lapset ovat muuten ihan täydellisiä, fiksuja ja osaavia, en usko että pieni r-vika mitään haittaa. Ollaan opittu rullaamaan se taaempana kurkussa, kaikki eivät edes huomaa koko vikaa...

Eiköhän tuo ärrän osaamattomuus ole vähän sama kuin vasenkätisyys. Ennen opetettiin väkisellä vasureista oikeakätisiä. Kaikki eivät opi suomalaista ärrää tai jotain muuta äännettä ääntämään, mutta mitä sillä on väliä. Puheterapeutteja tarvitaan vaikeampien ongelmien ratkaisemiseen.

Ei mua haittaa vaikka korisen! Kaikki saavat kyllä selvää puheestani, en pahoittele.

Koska puheterapiaa ei niin vain saa, että senkus menee. Me on haettu lapselle monta kertaa ja kysytty uudelleen ja uudelleen. Ei osannut sanoa ällää, deetä eikä ärrää. Saatiin kotiohjeet ja tsempit. Vielä kaksi kertaa. On ostettu pelit ja tehty harjoituksia ja palkittu ja lahjottu ja tsempattu. Pidetty taukoa ja aloitettu eri ohjeilla. Lapsi 9v, eikä vieläkään puhu kunnolla. 

Itse kävin terapiassa mikä ei auttanut. Opin sitten ala-asteella jossain välissä kaverien tsemppaamalla ja toistolla usea vuosi terapioiden jälkeen. Toki edelleen saattaa tulla pieniä eroja lausumisessa varsinkin eri mielentiloissa tai puheen nopeudesta riippuen minkä lähinnä itse huomaa.

Miehelläni on myös r-vika ja uusien ihmisten kanssa välttelee sanoja missä r. Meni itselläkin pari tapaamista kunnes tajusin ja kysyin. Välillä kyllä harmittaa kun sanoo jotain mitä ei voi kiertää ja toinen ei ymmärrä ennenkuin on kerran tai pari kysynyt mitä vaikka itse kyllä ymmärrän heti mitä tarkoittaa jo asiayhteydestäkin. Välillä kyllä tulee olo onko vain aloittajan tapaisia ihmisiä jotka kokee olevansa parempia.

Minäkin aiemmin häpesin itseäni. Nykyään pidän r-vikaa osana persoonallisuuttani ja sen myötä minusta tuli suvaitsevaisempi ja avomielisempi ihminen.

Opin aikuisena sanomaan. Edelleen se joissakin sanoissa korostuu, mutta tuleepa tyylipuhtaasti kuitenkin. Opettelin itse ja sen jälkeen kävin puheterapeutilla varmistamassa, että äänne on oikein ja ihan oikein se oli.