Miksi r-vikaiset ei mene puheterapiaan?
Olen kyllä niin tyytyväinen siihen, että äitini vei mut aikoinaan itkien puheterapiaan, kun en osannut ärrää sanoa. Eikä se ollut loppujen lopuksi niin hirveetä. Nykysin mietin, että miksi monet aikuiset eivät saa itseänsä puheterapiaan vaan vetävät puhtaasti ällällä tai sitten korisevat.
Kommentit (75)
Miettikää nyt uniikkia hänän voisi olla Cheek jos osaisi puhua. Eihän ärrä vika ole kaunista kuultavaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi r-vikaiset ei mene puheterapiaan?
Jaa-a?
Miksi jalattomat ei mee juoksulenkille?
Monella puhevikaisella on suussa sellainen rakennevika, joka tekee eri äänteiden "puhtaan" muodostamisen mahdottomaksi. Kenellä liian tiukka jänne kielessä, kenellä erikoisen mallinen kitalaki. Eipä siinä paljoa auta vaikka ravaisi vuosia puheterapiassa.
Liian tiukan kielijänteen voi leikkauksella korjata (pieni juttu). Kannattaa tehdä mahdollisimman aikaisin.
Vierailija kirjoitti:
Mutta kuinka on edes mahdollista, ettei osaa lausua kirjaimia oikein? Jos siis anatomia on kunnossa. En palkkaisi vaativaan tehtävään henkilöä, joka ei osaa puhua.
Äänteet äännetään eli lausutaan, kirjaimet kirjoitetaan.
Ärrä vika on niin yleinen ,että turha sitä on hävetä. Itsellä ei siis sitä ole jos täll ätiedolla on mitään väliä
Vierailija kirjoitti:
Huomaan aina jos joku ei osaa lausua r, s, d, b jne.
Säälin heitä, jos vanhemmat olisivat jaksaneet nähdä vaivaa, todennäköisesti nämä ihmiset osaisivat puhua ilman ääntämisongelmia.Minulla oli aikoinaan r-vikaa, sitä treenattiin ekalla luokalla. Nykyään hallitsen sekä rullaavia r:ejä että saksan ja ranskan r:t.
Miten vanhempien vaivannäkö liittyy asiaan? Minä kävin ala-asteella puheterapiassa aika pitkään, enkä oppinut r:ää. Ei kiinnostanut, en ollut motivoitunut. Minua ei lapsena häirinnyt puhevika ollenkaan, en ajatellut siis että se häiritsisi muitakaan. Opin vasta myöhemmin miten ilkeitä, raadollisia ja pikkumaisia ihan aikuiset(?) ihmisetkin voivat olla muiden ominaisuuksista. Menin aikuisena uudelleen puheterapiaan ja hups, kun olin todella motivoitunut ja jaksoin harjoitella, opin tosi nopeasti. Nykyään kyllä tuntuu ettei sillä ole niin väliä. Tärkeintä oli todistaa itselleni että voin oppia eikä sille ole mitään estettä. Hyväksyisin kyllä nykyään että minulla olisi edelleen r-vika, ja lievä s-vika minulla onkin. Sitä en jaksanut enää korjata. Minua ei haittaa ihmisten puhe"viat" tai muut vastaavat. Tyhmyys ja ilkeys kyllä. Harmi etteivät tyhmät ja ilkeät ihmiset mene terapiaan.
Tämän keskutelun takia huomasin ystäväni ärrä vian. Häntä se ei ilmeisesti haittaa, eikä ole haitannut minuakaa. Eli tarpeeksi vai njos on munaa puhua nii n ei sitä edes huomaan
Vierailija kirjoitti:
Huomaan aina jos joku ei osaa lausua r, s, d, b jne.
Säälin heitä, jos vanhemmat olisivat jaksaneet nähdä vaivaa, todennäköisesti nämä ihmiset osaisivat puhua ilman ääntämisongelmia.Minulla oli aikoinaan r-vikaa, sitä treenattiin ekalla luokalla. Nykyään hallitsen sekä rullaavia r:ejä että saksan ja ranskan r:t.
Englannissa r: t ehkä "roll" mutta suomessa ne tärisevät, suomenkielinen fonetiikan termi tremulantille on täryäänne. Suomessa on vain yksi ärrä, mutta joissakin muissa kielissä on useampia ärrän tapaisia, ja niihin kaikkiin viitataan täryäänteinä eli tremulantteina. Ärsyttää englantilaisten rullaamisten ja muiden huonojen käännöslainojen ymppääminen suomen kieleen, kun suomessa on jo omat valmiit ja vakiintuneet ilmaisunsa ja ilmauksensa.
Vierailija kirjoitti:
Miettikää nyt uniikkia hänän voisi olla Cheek jos osaisi puhua. Eihän ärrä vika ole kaunista kuultavaa
Osais es laulaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaan aina jos joku ei osaa lausua r, s, d, b jne.
Säälin heitä, jos vanhemmat olisivat jaksaneet nähdä vaivaa, todennäköisesti nämä ihmiset osaisivat puhua ilman ääntämisongelmia.Minulla oli aikoinaan r-vikaa, sitä treenattiin ekalla luokalla. Nykyään hallitsen sekä rullaavia r:ejä että saksan ja ranskan r:t.
Miten vanhempien vaivannäkö liittyy asiaan? Minä kävin ala-asteella puheterapiassa aika pitkään, enkä oppinut r:ää. Ei kiinnostanut, en ollut motivoitunut. Minua ei lapsena häirinnyt puhevika ollenkaan, en ajatellut siis että se häiritsisi muitakaan. Opin vasta myöhemmin miten ilkeitä, raadollisia ja pikkumaisia ihan aikuiset(?) ihmisetkin voivat olla muiden ominaisuuksista. Menin aikuisena uudelleen puheterapiaan ja hups, kun olin todella motivoitunut ja jaksoin harjoitella, opin tosi nopeasti. Nykyään kyllä tuntuu ettei sillä ole niin väliä. Tärkeintä oli todistaa itselleni että voin oppia eikä sille ole mitään estettä. Hyväksyisin kyllä nykyään että minulla olisi edelleen r-vika, ja lievä s-vika minulla onkin. Sitä en jaksanut enää korjata. Minua ei haittaa ihmisten puhe"viat" tai muut vastaavat. Tyhmyys ja ilkeys kyllä. Harmi etteivät tyhmät ja ilkeät ihmiset mene terapiaan.
Tyhmimmät ja ilkeimmät päätyvät mielisairaina varhennetulle työkyvyttömyyseläkkeelle tai poliisi saattaa tuomioistuimen päätöksestä mielentilatutkimukseen Hattelmalaan tai Niuvaniemeen tms. paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Huomaan aina jos joku ei osaa lausua r, s, d, b jne.
Säälin heitä, jos vanhemmat olisivat jaksaneet nähdä vaivaa, todennäköisesti nämä ihmiset osaisivat puhua ilman ääntämisongelmia.Minulla oli aikoinaan r-vikaa, sitä treenattiin ekalla luokalla. Nykyään hallitsen sekä rullaavia r:ejä että saksan ja ranskan r:t.
Itselleni tuli puhevika vasta parikymppisenä eli ei tarvitse aina niitä vanhempia syyttää. Todella mielelläni toki tämän korjaisin, mutta eivät nämä vaivat kaikkia edes haittaa.
Minä kävin ala-asteella puheopetuksessa juuri r-vian takia. Kyllä se siellä osittain parani, mutta ei täysin, vieläkin se sanominen saattaa olla hiukan vaikeaa. Minä en vain yksinkertaisesti opi luultavasti koskaan sanomaan kyseistä kirjainta täydellisesti vähän samaan tapaan kuin joku toinen ei vaikka koskaan opi esim. luistelemaan yhtä hyvin kuin vaikka joku toinen. Ehkä minun olisi pitänyt saada puheopetusta jo ennen kouluikää että olisin oppinut sen paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaan aina jos joku ei osaa lausua r, s, d, b jne.
Säälin heitä, jos vanhemmat olisivat jaksaneet nähdä vaivaa, todennäköisesti nämä ihmiset osaisivat puhua ilman ääntämisongelmia.Minulla oli aikoinaan r-vikaa, sitä treenattiin ekalla luokalla. Nykyään hallitsen sekä rullaavia r:ejä että saksan ja ranskan r:t.
Miten vanhempien vaivannäkö liittyy asiaan? Minä kävin ala-asteella puheterapiassa aika pitkään, enkä oppinut r:ää. Ei kiinnostanut, en ollut motivoitunut. Minua ei lapsena häirinnyt puhevika ollenkaan, en ajatellut siis että se häiritsisi muitakaan. Opin vasta myöhemmin miten ilkeitä, raadollisia ja pikkumaisia ihan aikuiset(?) ihmisetkin voivat olla muiden ominaisuuksista. Menin aikuisena uudelleen puheterapiaan ja hups, kun olin todella motivoitunut ja jaksoin harjoitella, opin tosi nopeasti. Nykyään kyllä tuntuu ettei sillä ole niin väliä. Tärkeintä oli todistaa itselleni että voin oppia eikä sille ole mitään estettä. Hyväksyisin kyllä nykyään että minulla olisi edelleen r-vika, ja lievä s-vika minulla onkin. Sitä en jaksanut enää korjata. Minua ei haittaa ihmisten puhe"viat" tai muut vastaavat. Tyhmyys ja ilkeys kyllä. Harmi etteivät tyhmät ja ilkeät ihmiset mene terapiaan.
Ehkä vanhempien olisi pitänyt ottaa vastuuta ja pakottaa lastaan tekemään niitä harjoituksia? Millainen vanhempi antaisi lapsensa olla ilman tukea, jos sellaista on helposti saatavilla?
Ihan samalla tavalla kuin vanhemmille kuuluu hammashygienian opettelu, kuuluu myös esimerkiksi ääntäminen vanhemmille.
Koulu ei nyt vain voi hoitaa kaiken.
Miksi koet, että joku on ilkeä koska huomaa sinun puhevikasi? En sano ihmisille "hei sulla on muuten puhevika", mutta myönnän että minulla on ennakkoluuloja.
Yle nyt on Yle. Sosialistinen laitos jonka ei tarvitse tippaakaan olla kiinnostunut sitä mitä sen katsojat ja kuuntelijat haluaa.
Esim. Lola on toiminut juontajana ja hänellä R-vika. Ihan hirveää kuunneltavaa. Luulisi, että itsekin nämä ihmiset haluaisivat apua.
Minustakin tosi vastemielistä kuunneltavaa, ja vastenmielinen koko ihminen vastenmielisine Arajärvineen, yäks.