Lue keskustelun säännöt.
Siis millä ihmeen rahalla nykyään on tarkoitus tehdä väitöskirja?
13.02.2018 |
Kun miettii kokonaiskuvaa, niin en vaan ymmärrä, miten kenelläkään on varaa jatko-opiskeluun.
1. Väitöskirjan tekemistä työn ohessa ei enää suositella, vaan jatko-opintoihin hakiessa tavoiteajan väitöskirjan teolle pitäisi olla neljä vuotta. Ts. väitöskirjaa pitäisi tehdä täysipäiväisesti tai ei ollenkaan.
2. Palkalliset tohtoriopiskelijan paikat on useissa yliopistossa vedetty minimiin, jollain aloilla niitä ei ole käytännössä laisinkaan. Valtakunnallisia tohtoriohjelmia ei ole ollut enää vuosikausiin.
3. Koska tuntiopetukseen säädetyt varat on yhtä lailla minimoitu, varaa vakihenkilöstön ulkopuolisiin tuntiopettajiin ei ole. Myöskään tutkimusavustajia tai vastaavia ei ole enää palkattu vuosiin.
4. Väitöskirjatyön voi hyvällä tuurilla saada alulle tutkimusprojektissa palkallisena tutkijana, jolloin aikaa väitöskirjan tekemiselle voi jäädä valitettavan vähän, mutta väitöskirja täytyy silti tehdä hankkeeseen liittyvästä aiheesta. Työsuhteet ovat yleensä vuoden tai parin mittaisia. Näidenkin osalta esim. Suomen Akatemia on kehittänyt rahoitustaan siihen suuntaan, että hankkeisiin palkattaisiin väitelleitä tutkijoija. Joillain aloilla projektit ja hankkeet ovat kaiken lisäksi hyvin harvinaisia.
5. Jatko-opintoihin voi saada 9 kuukauden ajalta opintotukea, jos tukikuukausia on vielä jäljellä maisterivaiheesta. Useimmilla ei kuitenkaan ole, koska enimmäistukiaikaa on rajattu niin, että tukikuukaudet on käytetty 5-6 vuodessa etenkin, jos opiskelee myös kesäisin.
6. Jäljelle jää vielä apurahat. Ensinnäkään useimmilla yliopistoilla ei enää ole omaa apurahasysteemiä laisinkaan, eli et voi hakea yliopistolta apurahaa esim. väitöskirjatyön aloittamiseen tai viimeistelyyn muutamaksi kuukaudeksi. Säätiöt muodostavat huomattavan osan suomalaisen tutkimuksen rahoituksesta, mutta samalla myöntöprosentit ovat jatkuvasti pienentyneet. Toisin sanoen apurahoja myönnetään koko ajan yhä harvemmalle, ja työskentelyapurahan saa alle yksi kymmenestä hakijasta.
Joten: miten ihmeessä väitöskirjat nykyään saadaan rahoitettua?
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä väikkäripaikkoja on. Jotenkin aloituksesta kuultaa, että rahaa pitäisi löytyä siihen omaan aiheeseen. Nykyään tohtorin tutkinto mielletään enemmän opinnoiksi kuin varsinaiseksi itsenäiseksi tutkimuksen tekemiseksi. Työstä pitää tulla hyviä julkaisuja, kyllä, mutta ei itsenäisesti, vaan ryhmäässä jossa seniori ohjaaja varmistaa tason. Noita paikkoja ei välttämättä löydy omasta yliopistosta, silloin on vaihdettava paikkakuntaa (tai maata). Aika suuri osa väikkärintekijöistä Suomessa on ulkomaalaisia, tämä ei johdu siitä, että heitä suosittaisiin, vaan siitä ettei välttämättä niitä kotimaisia motivoituneita löydy. Jos oikeasti haluaa tutkijaksi kannattaa hakeutua hyvään ryhmään tekemään väikkäri, siinä oppii paljon. Ja tuon jälkeen siirtyä johonkin toiseen ryhmään, mielellään ulkomaille tekemään post doc. Sen jälkeen voi ruveta suuntautumaan itsenäiseen tutkimustyöhön jossa itse hakee tutkimusrahoitusta, perustaa omaa ryhmää jne. Kun tuon kaiken tekee nopeasti voi olla kolmekymppisenä jo kokenut dosenttitasoinen omaa ryhmää perustava tutkija. Jos taas haluaa tehdä väikkärin ja lähteä asiantuntijatöihin yliopiston ulkopuolelle, silloinkin kannattaa tehdä väikkäri hyvässä ryhmässä, keskittyä väikkärin lisäksi muihinkin jatko-opintoihin (tieteen popularisointi, muita opintoja), luottamustehtäviä tms, ja sitten hakeutua tutkinnon jälkeen yliopiston ulkopuolelle. Kyllä tohtorin tutkintoa arvostetaan niin yksityisellä kuin julkisella puolella mutta siihen päälle tarvitaan asiaosaamista ja ennen kaikkea halua oppia sitä.
Eli mahdollisuuksia on, katselkaa vain tilastoja jatko-opintomääristä ja tohtorien työllisyydestä. Mutta kannattaa olla viisas, ei puskea omaa ajatusta ja yksinäistä tutkimuksen tuherrusta jos muita mahdollisuuksia olisi tarjolla.
Tutkimusryhmätyöskentely sopii esim. lääketieteelliselle ja tekniselle alalle, mutta ei läheskään kaikille aloille. Taidehistoria, harvinaiset kielet, matematiikka yms. alat joissa meritoitumisen arvioimiseksi pitää pystyä erottamaan väittelijän itsenäisen ajattelun taso. Ei Suomella ole ikinä ollut varaa pitää tutkimusryhmiä jokaista tärkeää asiaa tutkimaan vaan moni ala on kehittynyt yhden itsenäisesti meritoituvan, kansainvälisiä verkostoja rakentavan tutkijan vanavedessä.
Ai niin, paitsi että emmehän me tämän ketjun mukaan tarvitse muuta kuin lääketieteellistä ja teknistä tutkimusta. Tekniikan tohtorit innovoi, ja lääkäreitä tarvitaan pitämään ihmiset jotenkin kasassa sivistyksen rappeutuessa.
Kuule, vilkaisepa akatemia sivuilta esim. kohta huippuyksiköt. Siellä on yksiköitä myös kulttuurihistorian ym aloilta. Kyllä ryhmärakenne on tullut tieteeseen joka paikkaan, jonnekin vain hieman hitaammin. Esim mainitsemassasi matematiikassa huippuyksiköitä on kerätty jo pitkään. Jos haluaa edetä tutkijan uralla asenteella "minä tiedän mitä teen, teen sen yksin tarvitsen vain rahat" voisin neuvoa jättämään aaveet tutkijan ammatista. Nykyään huippuyksikköjen lisäksi kerätään tutkimusta vielä laajempiin lippulaivoihin. Tajutaan, että monet ongelmat ovat oikeasti niin suuria, että ainut tapa ratkaista ne on laajat, hyvin monitieteelliset koaliitiot. Informaatiotulvassa yksittäinen, hyväkin väitöskirja hyvin suppeasta aiheesta hukkuu, mikä sen merkitys on? Sen sijaan koaliitioissa tehdyt monitieteiset tutkimukset nivovat tiedot ja ajatukset yhteen, auttavat luomaan kokonaiskuvaa ja lisäämään ymmärrystä, oli aiheena ilmastomuutoksen vaikutukset, syövän synty ja hoito, kokemuksen historia tai muinaisen lähi-idän imperiumit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli valmistumisen jälkeen ei ole enää mitään mahdollisuutta koskaan lukea tieteellisiä artikkeleita? Vaikka tarvitsisi niitä työelämässä? Mikä järki? En nyt puhu laitosten omista tietokannoista, vaan näistä julkaisuista ja pääsystä niihin.
Kyllä, olet ymmärtänyt oikein. *tarttuu rautalankaan* Katsos, kun artikkelitietokantojen pitäminen ei ole ilmaista. Sen lisäksi, vaikka tutkijoille ei tietenkään makseta tieteellisestä julkaisemisesta senttiäkään, artikkelit ovat tieteelle niin olennaisen tärkeitä että niillä on hyvä rahastaa.
Siis rahastetaan. Yliopisto -tai kuka tahansa joka haluaa pääsyn artikkelitietokantaan- maksaa käyttöoikeuksista käyttäjämäärien mukaan. Koitapa nyt kuvitella, millainen lasku tulee suomalaiselle monitiedekuntaiselle yliopistolle jonka on pakko hankkia käyttöoikeuksia yli sataan kalliiseen artikkeli- ja viitetietokantaan vaikka rahoitusta on leikattu joka vuosi jollain konstilla tuolta vuosituhannen alusta alkaen. Sellainen lasku, ettei käyttäjäoikeuksia hankita kenellekään ylimääräiselle vaan ainoastaan niille joilla on voimassa oleva perus- tai jatkotutkinto-oikeus tai työsuhde yliopistoon. Asia tarkastetaan puolivuosittain ja kun sinulla ei enää ole työsuhdetta tai opiskeluoikeutta, käyttöoikeutesi lopetetaan. Millään yliopiston kirjaston kortilla tai kirjaston tietokoneilla ei tietenkään pääse tietokantoihin koska silloin kaikki "tarvitsijat" tulisivat hyödyntämään niitä.
Köyhät ja harrastelijat voivat ostaa monesta (ei kaikista) tietokannasta artikkeleita kappaleittain, jos ovat onnistuneet ensin hakemaan lupaavan artikkelin. Silloin köyhtyy vain ehkä satasella, mikä toki on ongelma esim. apurahatutkijalle joka elää 1200 eurolla kuussa (miinus laitoksen perimä yleiskustannuslisä) ja jonka on tuosta summasta luonnollisesti kustannettava myös tutkimustyönsä. Esimerkiksi väitöskirjan tekeminen vaatii satojen artikkeleiden läpikäymistä, ihan joka artikkeli kun ei tärppää. Muut hyvät vaihtoehdot ovat hankkiutua yliopistolaisen parhaaksi ystäväksi ja anella häntä tekemään tarvitsemasi haku. Sanomattakin selvää tosin taitaa olla, ettei kukaan käytä ystävänpalveluksiin esim. yhtä työpäivää parissa viikossa, mikä on aivan normaali aineiston etsimiseen kuluva työmäärä jatkotutkinnon tekijälle.
Tarvitsetko artikkelitietokantoja työelämässä? Paska säkä, kysy työnantajaltasi onko hän valmis maksamaan käyttöoikeuksista kymppitonneja/vuosi tai ole ilman. Näin maailma toimii, ja se toimii näin sinunkin avullasi jos olet äänestänyt siltä pohjalta että yliopistoissa kieritään rahassa ja laiskotellaan.
Mitä muutakaan voi odottaa, kun hallitus kohtelee työtään kuin mitä tahansa työpaikkaa: tärkeintä on oma urakehitys ja se miten paljon rahaa itselleen onnistuu työn aikana keräämään ja varmistamaan tulevaisuutensa eri hyväveliverkostoissa. Tällöin tehdään päätökset sen perusteella mikä hyödyttää itseä ja hyviäveljiä, esim ohjataan verorahat yksityisten firmojen työllisyysbisnekseen. Sillä ei ole niin minkäänlaista väliä, onko tästä hyötyä kansantaloudellisesti, koska tärkeintä on palkintovirka Brysselissä ja paikka kamujen yritysten johtokunnissa. Jos teet päätöksiä jotka vaarantaa nämä, ei palkintopaikkoja heru.
Sipilä & co todellakin on töissä Suomi Oy Ab yrityksessä, tärkeintä on oma urakehitys ja massit, ei se miten yrityksellä menee...
Vierailija kirjoitti:
Kuule, vilkaisepa akatemia sivuilta esim. kohta huippuyksiköt. Siellä on yksiköitä myös kulttuurihistorian ym aloilta. Kyllä ryhmärakenne on tullut tieteeseen joka paikkaan, jonnekin vain hieman hitaammin. Esim mainitsemassasi matematiikassa huippuyksiköitä on kerätty jo pitkään. Jos haluaa edetä tutkijan uralla asenteella "minä tiedän mitä teen, teen sen yksin tarvitsen vain rahat" voisin neuvoa jättämään aaveet tutkijan ammatista. Nykyään huippuyksikköjen lisäksi kerätään tutkimusta vielä laajempiin lippulaivoihin. Tajutaan, että monet ongelmat ovat oikeasti niin suuria, että ainut tapa ratkaista ne on laajat, hyvin monitieteelliset koaliitiot. Informaatiotulvassa yksittäinen, hyväkin väitöskirja hyvin suppeasta aiheesta hukkuu, mikä sen merkitys on? Sen sijaan koaliitioissa tehdyt monitieteiset tutkimukset nivovat tiedot ja ajatukset yhteen, auttavat luomaan kokonaiskuvaa ja lisäämään ymmärrystä, oli aiheena ilmastomuutoksen vaikutukset, syövän synty ja hoito, kokemuksen historia tai muinaisen lähi-idän imperiumit.
Ensinnäkin: onko sinulla aavistustakaan siitä millainen kilpailu SA:n rahoituksesta on? Ei todellakaan mene niin että huippuyksikköstatuksen saa sillä että on tasokas tutkimusryhmä jolla on hyvä idea ja älyä hakea rahoitusta. Kilpailu on ollut alusta alkaen äärimmäisen kovaa, ja on koventunut koko ajan muiden rahoituskeinojen vähentyessä. Huippuyksiköksi pääsemiseent tarvitaan nykyään huippumeriittien lisäksi lottovoittajan onni. Huippumeriitit takaavat vain sen että huolitaan mukaan arpajaisiin.
Toiseksi, ainakin meillä SA-rahoitusta haetaan tasan siksi ettei muuta rahoitusta ole saatavilla _ollenkaan_. Se ei tarkoita että tutkimusryhmätyöskentely sopisi tai olisi edes jotenkin järkevin tapa tehdä alan tutkimusta, se tarkoittaa vain sitä että muunlaiseen työskentelyyn rahaa ei tipu. Järkevyyden tai "tutkimusongelmien monimutkaisuuden" kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Sen sijaan sillä on paljonkin tekemistä sen kanssa että kaikkia tieteenaloja tungetaan yhteen muottiin, sopi se näiden alojen tutkimukseen tai ei.
Siinä kuluukin proffilta ihan kivasti aikaa kun he yrittävät kasata jotenkuten uskottavan oloisen ryhmän itsenäistä tutkimusta tekevistä ihmisistä jotka myös jatkossa tekevät itsenäistä tutkimusta. Muunlaista tutkimusta meidän alalla ei yksinkertaisesti voi tehdä. Tilanne on vähän sama kuin jos tultaisiin sanomaan etteivät yksittäiset ihmiset voi enää toimia kirjailijoina koska nykyään halutaan lukea aikaisempaa isompia kirjoja, ja tämän vuoksi kaikki kirjat on jatkossa kirjoitettava tiimityönä. Muita kirjoja ei julkaistaisi edes Shakespearelta.
Kuvaa tietysti hyvin nykyaikaa, että moni on täysin tyytyväinen rahoitusmalliin joka toimii lääketieteessä, tekniikassa ja muilla vastaavilla erittäin soveltavilla aloilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli valmistumisen jälkeen ei ole enää mitään mahdollisuutta koskaan lukea tieteellisiä artikkeleita? Vaikka tarvitsisi niitä työelämässä? Mikä järki? En nyt puhu laitosten omista tietokannoista, vaan näistä julkaisuista ja pääsystä niihin.
Kyllä, olet ymmärtänyt oikein. *tarttuu rautalankaan* Katsos, kun artikkelitietokantojen pitäminen ei ole ilmaista. Sen lisäksi, vaikka tutkijoille ei tietenkään makseta tieteellisestä julkaisemisesta senttiäkään, artikkelit ovat tieteelle niin olennaisen tärkeitä että niillä on hyvä rahastaa.
Siis rahastetaan. Yliopisto -tai kuka tahansa joka haluaa pääsyn artikkelitietokantaan- maksaa käyttöoikeuksista käyttäjämäärien mukaan. Koitapa nyt kuvitella, millainen lasku tulee suomalaiselle monitiedekuntaiselle yliopistolle jonka on pakko hankkia käyttöoikeuksia yli sataan kalliiseen artikkeli- ja viitetietokantaan vaikka rahoitusta on leikattu joka vuosi jollain konstilla tuolta vuosituhannen alusta alkaen. Sellainen lasku, ettei käyttäjäoikeuksia hankita kenellekään ylimääräiselle vaan ainoastaan niille joilla on voimassa oleva perus- tai jatkotutkinto-oikeus tai työsuhde yliopistoon. Asia tarkastetaan puolivuosittain ja kun sinulla ei enää ole työsuhdetta tai opiskeluoikeutta, käyttöoikeutesi lopetetaan. Millään yliopiston kirjaston kortilla tai kirjaston tietokoneilla ei tietenkään pääse tietokantoihin koska silloin kaikki "tarvitsijat" tulisivat hyödyntämään niitä.
Köyhät ja harrastelijat voivat ostaa monesta (ei kaikista) tietokannasta artikkeleita kappaleittain, jos ovat onnistuneet ensin hakemaan lupaavan artikkelin. Silloin köyhtyy vain ehkä satasella, mikä toki on ongelma esim. apurahatutkijalle joka elää 1200 eurolla kuussa (miinus laitoksen perimä yleiskustannuslisä) ja jonka on tuosta summasta luonnollisesti kustannettava myös tutkimustyönsä. Esimerkiksi väitöskirjan tekeminen vaatii satojen artikkeleiden läpikäymistä, ihan joka artikkeli kun ei tärppää. Muut hyvät vaihtoehdot ovat hankkiutua yliopistolaisen parhaaksi ystäväksi ja anella häntä tekemään tarvitsemasi haku. Sanomattakin selvää tosin taitaa olla, ettei kukaan käytä ystävänpalveluksiin esim. yhtä työpäivää parissa viikossa, mikä on aivan normaali aineiston etsimiseen kuluva työmäärä jatkotutkinnon tekijälle.
Tarvitsetko artikkelitietokantoja työelämässä? Paska säkä, kysy työnantajaltasi onko hän valmis maksamaan käyttöoikeuksista kymppitonneja/vuosi tai ole ilman. Näin maailma toimii, ja se toimii näin sinunkin avullasi jos olet äänestänyt siltä pohjalta että yliopistoissa kieritään rahassa ja laiskotellaan.
En ymmärrä. Jos apurahastasi menee yleiskustannuslisä yliopistolle, olet yliopistossa kirjoilla, eli voit käyttää yliopiston e kirjastoa saamillasi tunnuksilla ilmaiseksi. Sama oikeus kaikilla jatko-opiskelijoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli valmistumisen jälkeen ei ole enää mitään mahdollisuutta koskaan lukea tieteellisiä artikkeleita? Vaikka tarvitsisi niitä työelämässä? Mikä järki? En nyt puhu laitosten omista tietokannoista, vaan näistä julkaisuista ja pääsystä niihin.
Kyllä, olet ymmärtänyt oikein. *tarttuu rautalankaan* Katsos, kun artikkelitietokantojen pitäminen ei ole ilmaista. Sen lisäksi, vaikka tutkijoille ei tietenkään makseta tieteellisestä julkaisemisesta senttiäkään, artikkelit ovat tieteelle niin olennaisen tärkeitä että niillä on hyvä rahastaa.
Siis rahastetaan. Yliopisto -tai kuka tahansa joka haluaa pääsyn artikkelitietokantaan- maksaa käyttöoikeuksista käyttäjämäärien mukaan. Koitapa nyt kuvitella, millainen lasku tulee suomalaiselle monitiedekuntaiselle yliopistolle jonka on pakko hankkia käyttöoikeuksia yli sataan kalliiseen artikkeli- ja viitetietokantaan vaikka rahoitusta on leikattu joka vuosi jollain konstilla tuolta vuosituhannen alusta alkaen. Sellainen lasku, ettei käyttäjäoikeuksia hankita kenellekään ylimääräiselle vaan ainoastaan niille joilla on voimassa oleva perus- tai jatkotutkinto-oikeus tai työsuhde yliopistoon. Asia tarkastetaan puolivuosittain ja kun sinulla ei enää ole työsuhdetta tai opiskeluoikeutta, käyttöoikeutesi lopetetaan. Millään yliopiston kirjaston kortilla tai kirjaston tietokoneilla ei tietenkään pääse tietokantoihin koska silloin kaikki "tarvitsijat" tulisivat hyödyntämään niitä.
Köyhät ja harrastelijat voivat ostaa monesta (ei kaikista) tietokannasta artikkeleita kappaleittain, jos ovat onnistuneet ensin hakemaan lupaavan artikkelin. Silloin köyhtyy vain ehkä satasella, mikä toki on ongelma esim. apurahatutkijalle joka elää 1200 eurolla kuussa (miinus laitoksen perimä yleiskustannuslisä) ja jonka on tuosta summasta luonnollisesti kustannettava myös tutkimustyönsä. Esimerkiksi väitöskirjan tekeminen vaatii satojen artikkeleiden läpikäymistä, ihan joka artikkeli kun ei tärppää. Muut hyvät vaihtoehdot ovat hankkiutua yliopistolaisen parhaaksi ystäväksi ja anella häntä tekemään tarvitsemasi haku. Sanomattakin selvää tosin taitaa olla, ettei kukaan käytä ystävänpalveluksiin esim. yhtä työpäivää parissa viikossa, mikä on aivan normaali aineiston etsimiseen kuluva työmäärä jatkotutkinnon tekijälle.
Tarvitsetko artikkelitietokantoja työelämässä? Paska säkä, kysy työnantajaltasi onko hän valmis maksamaan käyttöoikeuksista kymppitonneja/vuosi tai ole ilman. Näin maailma toimii, ja se toimii näin sinunkin avullasi jos olet äänestänyt siltä pohjalta että yliopistoissa kieritään rahassa ja laiskotellaan.
Siis tuota juuri tarkoitin, että kai niitä maksamalla saa ihan kuka tahansa. En olettanutkaan niiden olevan ilmaisia. Siis voisin kuitenkin esim scholarista löytää niitä kiinnostavia tutkimuksia ja tilata ne osuvimmat itselleni, eikös?
Olen siis pian valmistumassa. Ja oma alani ei ole noista artikkeleista riippuvainen, mutta voisin kuvitella, että esim lääkärit tarvitsisivat alan kehitykseen liittyvää tutkimustietoa.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä. Jos apurahastasi menee yleiskustannuslisä yliopistolle, olet yliopistossa kirjoilla, eli voit käyttää yliopiston e kirjastoa saamillasi tunnuksilla ilmaiseksi. Sama oikeus kaikilla jatko-opiskelijoilla.
Kyllä. Jos olet apurahalla, sinulla on jatkotutkinto-oikeus tai olet post doc-projektitutkija ja sinulla on käyttäjätunnukset. Jos jostain syystä -esimerkiksi siksi että et saanut väikkäriä valmiiksi 4 vuodessa koska teit sitä kokopäivätyön ohessa- menetät jatkotutkinto-oikeuden, tai jos vain "tarvitset tietokantoja" työelämässä esim. aloittelevana konsulttiyrittäjänä, et saa käyttöoikeutta millään perusteella. Joudut maksamaan käyttöoikeudesta jokaiseen haluamaasi tietokantaan (vähintään tonneja/vuosi) tai jokaisesta artikkelista jonka haluat ladata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole väitellyt, mutta mieheni on. Hän teki aivan päättömän määrän töitä opiskellakseen kaiken mahdollisimman hyvin -> pääsi assariksi useille eri kursseille ja lopulta vetämään itse kursseja.
Tämä kokemusta taitaa olla siltä ajalta, kun yliopistoissa vielä tunnettiin käsitteet tutkimusassistentti tai -avustaja sekä tuntiopetus.
Todennäköisesti kokemus on tekniikan alalta; siellä on paljon lähiopetusta (esim. laskuharjoituksia) joihin jatko-opiskelijat pääsevät assareiksi.
Olen ollut viime aikoina huomaavinani sellaisen suuntauksen, että määräaikaisia opetuspestejä lakkautetaan ja sitten samaa homma tarjotaan kyseiselle henkilölle tuntityönä. Eli käytännössä palkka puolittuu, et saa palkkaa valmistelusta, etkä esim. työhuonetta. Ja tämä koskee siis väitelleitä opettajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä. Jos apurahastasi menee yleiskustannuslisä yliopistolle, olet yliopistossa kirjoilla, eli voit käyttää yliopiston e kirjastoa saamillasi tunnuksilla ilmaiseksi. Sama oikeus kaikilla jatko-opiskelijoilla.
Kyllä. Jos olet apurahalla, sinulla on jatkotutkinto-oikeus tai olet post doc-projektitutkija ja sinulla on käyttäjätunnukset. Jos jostain syystä -esimerkiksi siksi että et saanut väikkäriä valmiiksi 4 vuodessa koska teit sitä kokopäivätyön ohessa- menetät jatkotutkinto-oikeuden, tai jos vain "tarvitset tietokantoja" työelämässä esim. aloittelevana konsulttiyrittäjänä, et saa käyttöoikeutta millään perusteella. Joudut maksamaan käyttöoikeudesta jokaiseen haluamaasi tietokantaan (vähintään tonneja/vuosi) tai jokaisesta artikkelista jonka haluat ladata.
Eli kun on pätäkkää, kyllä ne käyttöoikeudet saa kuka tahansa. Tätä minä tuolla nimenomaan tarkoitin, että opiskelijoille ne tarjotaan yliopiston puolesta, mutta kyllä muutkin ne halutessaan saa, siis maksamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis tuota juuri tarkoitin, että kai niitä maksamalla saa ihan kuka tahansa. En olettanutkaan niiden olevan ilmaisia. Siis voisin kuitenkin esim scholarista löytää niitä kiinnostavia tutkimuksia ja tilata ne osuvimmat itselleni, eikös?
Olen siis pian valmistumassa. Ja oma alani ei ole noista artikkeleista riippuvainen, mutta voisin kuvitella, että esim lääkärit tarvitsisivat alan kehitykseen liittyvää tutkimustietoa.[/quoteTottakai maksamalla saat, mutta aika paljon saat sitten valmis olla maksamaan. Yhtä laajoja tietokantaoikeuksia kuin yliopistolla et pysty kustantamaan millään, vaan max 1-2 tärkeintä, jos olet valmis maksamaan huvista useita tonneja per vuosi.
Tässä on vielä sekin ongelma, että kun tietokantoja on nykyään paljon ja relevantteja tutkimuksia saatetaan julkaista jopa hiukan eri alojen journaleissa, niin kukaan ei tule oikeasti toimeen yhdellä tai parilla tietokannalla.
Jos olet esim. lääkäri, olet työnantajan tarjoaman koulutuksen varassa, mahdollisesti isolla työnantajalla voi olla käyttöoikeudet ainakin joihinkin tietokantoihin. Tuskin kuitenkaan yhtä laajat kuin yliopistolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule, vilkaisepa akatemia sivuilta esim. kohta huippuyksiköt. Siellä on yksiköitä myös kulttuurihistorian ym aloilta. Kyllä ryhmärakenne on tullut tieteeseen joka paikkaan, jonnekin vain hieman hitaammin. Esim mainitsemassasi matematiikassa huippuyksiköitä on kerätty jo pitkään. Jos haluaa edetä tutkijan uralla asenteella "minä tiedän mitä teen, teen sen yksin tarvitsen vain rahat" voisin neuvoa jättämään aaveet tutkijan ammatista. Nykyään huippuyksikköjen lisäksi kerätään tutkimusta vielä laajempiin lippulaivoihin. Tajutaan, että monet ongelmat ovat oikeasti niin suuria, että ainut tapa ratkaista ne on laajat, hyvin monitieteelliset koaliitiot. Informaatiotulvassa yksittäinen, hyväkin väitöskirja hyvin suppeasta aiheesta hukkuu, mikä sen merkitys on? Sen sijaan koaliitioissa tehdyt monitieteiset tutkimukset nivovat tiedot ja ajatukset yhteen, auttavat luomaan kokonaiskuvaa ja lisäämään ymmärrystä, oli aiheena ilmastomuutoksen vaikutukset, syövän synty ja hoito, kokemuksen historia tai muinaisen lähi-idän imperiumit.
Ensinnäkin: onko sinulla aavistustakaan siitä millainen kilpailu SA:n rahoituksesta on? Ei todellakaan mene niin että huippuyksikköstatuksen saa sillä että on tasokas tutkimusryhmä jolla on hyvä idea ja älyä hakea rahoitusta. Kilpailu on ollut alusta alkaen äärimmäisen kovaa, ja on koventunut koko ajan muiden rahoituskeinojen vähentyessä. Huippuyksiköksi pääsemiseent tarvitaan nykyään huippumeriittien lisäksi lottovoittajan onni. Huippumeriitit takaavat vain sen että huolitaan mukaan arpajaisiin.
Toiseksi, ainakin meillä SA-rahoitusta haetaan tasan siksi ettei muuta rahoitusta ole saatavilla _ollenkaan_. Se ei tarkoita että tutkimusryhmätyöskentely sopisi tai olisi edes jotenkin järkevin tapa tehdä alan tutkimusta, se tarkoittaa vain sitä että muunlaiseen työskentelyyn rahaa ei tipu. Järkevyyden tai "tutkimusongelmien monimutkaisuuden" kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Sen sijaan sillä on paljonkin tekemistä sen kanssa että kaikkia tieteenaloja tungetaan yhteen muottiin, sopi se näiden alojen tutkimukseen tai ei.
Siinä kuluukin proffilta ihan kivasti aikaa kun he yrittävät kasata jotenkuten uskottavan oloisen ryhmän itsenäistä tutkimusta tekevistä ihmisistä jotka myös jatkossa tekevät itsenäistä tutkimusta. Muunlaista tutkimusta meidän alalla ei yksinkertaisesti voi tehdä. Tilanne on vähän sama kuin jos tultaisiin sanomaan etteivät yksittäiset ihmiset voi enää toimia kirjailijoina koska nykyään halutaan lukea aikaisempaa isompia kirjoja, ja tämän vuoksi kaikki kirjat on jatkossa kirjoitettava tiimityönä. Muita kirjoja ei julkaistaisi edes Shakespearelta.
Kuvaa tietysti hyvin nykyaikaa, että moni on täysin tyytyväinen rahoitusmalliin joka toimii lääketieteessä, tekniikassa ja muilla vastaavilla erittäin soveltavilla aloilla.
Akatemian kilpailun ja sen kovuuden tiedän kyllä, olen ollut mukana ryhmänjohtajana huippuyksikössä ja nytkin johdan yhtä SA-hanketta. Täällä keskustellaan jatko-opiskelijoiden ongelmista, ja juuri vahvistat, että ainut tapa saada rahoitusta on toimia ryhmässä, poislukien pienet apurahat jotka eivät uran jatkon kannalta ole niin hyvä vaihtoehto, ajaa isolaatioon. Olen itse alalta jossa näin kuinka tieteen tekeminen muuttuu yksittäisten ihmisten sooloilusta ryhmissä tietyn aihepiirin kanssa toimimiseksi. Se oli prosessi, joka joillekin oli kivulis, toiset taas soljuivat uuteen kulttuuriin helpommin. Kyllä ryhmässäkin jokaisella on oma aiheensa, tuo aiheiden lähekkäisyys joko ajatuksellisesti tai metodologiseksi tekee työskentelystä vaan tehokkaampaa ja mukavampaa: ei tarvitse yksi tuskailla ja keksiä pyörää uudestaan kun voi kysäistä ja keskustella asiasta vierushuoneessa istuvan kanssa/ skypettää samaan verkkoon kuuluvalle ulkomaiselle kollegalle. Ja jos alallasi ihmiset eivät oikeasti halua olla vuorovaikutuksissa toistensa kanssa, puurtaa yksin omaa nanotähteään tieteen avaruudessa oman visionsa mukaan ilman haluasemoida tuota tieteen avaruuskartalle linnunratoihin ja galakseihin, ehkä heille pitäisi maksaa jonkinlaisesta tilataiteesta, henkisen sisäisen prosessin läpikäymisestä, ei tieteen tuloksista? Yleensä on pidetty luonnontieteilijöitä, teknisen alan ihmisiä ja medisiinareita jotenkin epäsosiaalisina ja yhteistyökyvyttöminä, onko oikeasti ne sosiaalisesti lahjakkaat humanistit kehnoimpia tekemään yhteistyötä tieteessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meikäläisen väikkärirahoitus (humanistinen ala):
-Palkattuna SA-projektissa useamman vuoden. SA-hankkeisiin pystyi aiemmin palkkaamaan suoraan tohtorikoulutettavan, nykyään sitä näkyy tehtävän toisella nimikkeellä, eikä samassa laajuudessa kuin suoraan tohtorikoulutettavan pesteillä.
-Pätkäapuraha tiedekunnasta viimeistelyyn.
-Pätkäapuraha säätiöstä viimeistelyyn.
Tuttujen kohdalla:
-Säätiöapurahat sekä tiedekunnan tarjoamat apurahat painottuvat
-Opintotuki (tyyliin 1-2 tuttua, aika harvinainen)
-Työttömyyskorvaus (monilla työttömyyspätkiä)
Osalta väikkäri jäänyt kesken tai sitä väännetään muiden töiden ohessa jos jaksaa ja ehtii.
Osa saanut rahoitusta reilusti yli neljä vuotta, eikä väikkäri ole lähelläkään valmistumista.
Ohiksena : Huomasitteko, Trolli kyllästyi.
Meni jo liian vaikeaksi keskustelu :D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mammojen takuuvarama ohje jokaiseen ongelmaan: Sipilän pitää jakaa lisää rahaa veronmaksajien rahoista. Se on täysin tyhjentymätön kaivo.
Sipilä jakoi vuonna 2017 yritystukia kolminkertaisesti verrattuna yliopistojen saamaan rahoitukseen. Yritystuet on kaiken lisäksi arvioitu kannattamattomiksi ja niiden saajamäärä on laskenut - toisin sanoen tuki keskittyy yhä harvemmalle yritykselle. Yritystukia maksettiin itse asiassa enemmän kuin esim. työttömyysturvaa.
En tiedä sinusta, mutta minä veronmaksajana maksan mieluummin perusturvan Suomen kansalaisille sekä yliopistojen perusrahoituksen kuin pahimmassa tapauksessa ulkomaisille osakkeenomistajille karkaavia yritystukia.
Vierailija kirjoitti:
Ohiksena : Huomasitteko, Trolli kyllästyi.
Meni jo liian vaikeaksi keskustelu :D.
Eikö provon ja trollin huutaminen ala jo väsyttää. Kaikki ei vaan halua rahoittaa pikku puuhasteluasi, koita jo uskoa.
Monet on tähän aikaan töissä. Olenkin nyt lounastauolla. :)
Vierailija kirjoitti:
Ohiksena : Huomasitteko, Trolli kyllästyi.
Meni jo liian vaikeaksi keskustelu :D.
Nyt se vaan tyytyy alapeukuttamaan jokaista kommenttia vaikka niissä olisi pelkkää totta, esim. kommentti siitä, että jatko-opintopaikkoja on karsittu viime vuosina.
Osaston maksamalla palkalla. Kannattaa tehdä väitöskirja, jostakin aiheesta mistä maksetaan (Eli ei humanisti liibalaabasta). Lainatakseni johdatus tohtorikoulutukseen kurssin luennon pitäjää: Mikäli sulle ei makseta palkkaa sua ei haluta osastolle/yksikköön tekemään väitöskirjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se pitää tehdä jonkun muun kuin sinun omalla rahalla?
Jos ei ole rahaa niin miten olisi työnteko. Ei rahan ansaitsemiseen väikkäriä tarvita.
Siis väitöskirjan tekeminen = työtä. Siitä ei vaan nykyään saa palkkaa enää missään eikä sitä voi oikein tehdä työn ohessa.
Kai sinä koulutettuna ihmisenä sitten varmaan osaat argumentoida miksi yhteiskunnan pitäisi olla maksajan roolissa. Miksi et voi tehdä töitä elättääksesi itsesi siinä missä muutkin aikuiset ihmiset tässä maassa joutuvat tekemään.
Perustelu "mutta kun ennekin on saanut ilmaiseksi rahaa" ei ole kovin vakuuttava.
Oleta minun olevan viisivuotias joka ei ymmärrä tuosta tohtorinkoulutettavien rahantarpeesta yhtään mitään. (mikä ei mene kauas totuudesta)
Sinä oletettavasti koulutettuna ihmisenä ymmärrät, miksi perustutkimuksen tukeminen on ensiarvoisen tärkeää kehittyneessä sivistysvaltiossa. Siihen laitettu raha ei ole mitään puuhastelun kustantamista valtion rahoista vaan sijoitus Suomen tulevaisuuteen robottien ja automaation viedessä suorittavan työn.
Miksi niitä väikkäreitä ei sitten kukaan lue?
Siellä ne mätänee yliopiston verkkopalvelussa kaikkien nähtävillä. Eipä niitä sieltä kukaan käy klikkaamassa. Suurin osa hautautuu valmistumisen jälkeen ikuisiksi ajoiksi. Ainoa hyöty on valmistuneelle tohtorille.
Tiede ei niiden ansiosta mitään harppauksia eteenpäin ota. Siltä se ainakin tuntuu. Siellä on suoria plagiaatteja joukossa, eikä kukaan edes huomaa mitään!
Pystyt varmaan myös todistamaan alatyylisen heittosi?
(Tiedän, ettet pysty. Olet trolli, joka ei tiedä tieteestä mitään.)
Vierailija kirjoitti:
Osaston maksamalla palkalla. Kannattaa tehdä väitöskirja, jostakin aiheesta mistä maksetaan (Eli ei humanisti liibalaabasta). Lainatakseni johdatus tohtorikoulutukseen kurssin luennon pitäjää: Mikäli sulle ei makseta palkkaa sua ei haluta osastolle/yksikköön tekemään väitöskirjaa.
Trololoo tervetuloa vuoteen 2018, jolloin yliopisto ei pysty maksamaan palkkaa melkein kenellekään. Esim. omalla laitoksella henkilökuntaa oli juuri karsittu puolella kun aloitin opinnot 3 v. sitten, ja nyt leikattiin uudestaan saman verran.
Kyllä alan lehtiä ja tutkimuskirjallisuutta voi tilata ja ostaa kuka vaan. Se vain, että kirjat maksavat 100-300 euroa/kpl ja lehtitilaukset vähintäänkin satoja euroja vuodessa.