Lue keskustelun säännöt.
Siis millä ihmeen rahalla nykyään on tarkoitus tehdä väitöskirja?
13.02.2018 |
Kun miettii kokonaiskuvaa, niin en vaan ymmärrä, miten kenelläkään on varaa jatko-opiskeluun.
1. Väitöskirjan tekemistä työn ohessa ei enää suositella, vaan jatko-opintoihin hakiessa tavoiteajan väitöskirjan teolle pitäisi olla neljä vuotta. Ts. väitöskirjaa pitäisi tehdä täysipäiväisesti tai ei ollenkaan.
2. Palkalliset tohtoriopiskelijan paikat on useissa yliopistossa vedetty minimiin, jollain aloilla niitä ei ole käytännössä laisinkaan. Valtakunnallisia tohtoriohjelmia ei ole ollut enää vuosikausiin.
3. Koska tuntiopetukseen säädetyt varat on yhtä lailla minimoitu, varaa vakihenkilöstön ulkopuolisiin tuntiopettajiin ei ole. Myöskään tutkimusavustajia tai vastaavia ei ole enää palkattu vuosiin.
4. Väitöskirjatyön voi hyvällä tuurilla saada alulle tutkimusprojektissa palkallisena tutkijana, jolloin aikaa väitöskirjan tekemiselle voi jäädä valitettavan vähän, mutta väitöskirja täytyy silti tehdä hankkeeseen liittyvästä aiheesta. Työsuhteet ovat yleensä vuoden tai parin mittaisia. Näidenkin osalta esim. Suomen Akatemia on kehittänyt rahoitustaan siihen suuntaan, että hankkeisiin palkattaisiin väitelleitä tutkijoija. Joillain aloilla projektit ja hankkeet ovat kaiken lisäksi hyvin harvinaisia.
5. Jatko-opintoihin voi saada 9 kuukauden ajalta opintotukea, jos tukikuukausia on vielä jäljellä maisterivaiheesta. Useimmilla ei kuitenkaan ole, koska enimmäistukiaikaa on rajattu niin, että tukikuukaudet on käytetty 5-6 vuodessa etenkin, jos opiskelee myös kesäisin.
6. Jäljelle jää vielä apurahat. Ensinnäkään useimmilla yliopistoilla ei enää ole omaa apurahasysteemiä laisinkaan, eli et voi hakea yliopistolta apurahaa esim. väitöskirjatyön aloittamiseen tai viimeistelyyn muutamaksi kuukaudeksi. Säätiöt muodostavat huomattavan osan suomalaisen tutkimuksen rahoituksesta, mutta samalla myöntöprosentit ovat jatkuvasti pienentyneet. Toisin sanoen apurahoja myönnetään koko ajan yhä harvemmalle, ja työskentelyapurahan saa alle yksi kymmenestä hakijasta.
Joten: miten ihmeessä väitöskirjat nykyään saadaan rahoitettua?
Kommentit (165)
Jos yhtään lohduttaa, niin tilanne on kaikilla nuoremmilla tutkijoilla yhtä hankala. Takavuosina väikkäreitä tuettiin monenlaisilla järjestelmillä mutta nyt painopiste on siirtymässä väitelleisiin ja kun muutenkin rahoitus on paljon niukempaa, niin eron huomaa. Tuntemani jatko-opiskelijat tekevät töitä välillä apurahalla, välillä työttömänä ja välillä tuntiopetus- tai projektihommissa. Varmasti tohtorien määrä tällä menolla vähenee, ehkä se on sitten tarkoituskin. Nyt valmistuvissa on vielä sellaisia, jotka saivat rahaa hyvinä aikoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellinen jatkaa vielä, että leikkaukset ovat tuoneet esiin sen räikeän sukupolvieron mikä yliopistoilla vallitsee. 5-6-kymppisillä on mukavat oltavat ja moni proffa on saanut aikanaan pestinsä heti väiteltyään ilman mitään kansainvälistä kokemusta. Niillä jotka eivät tähän junaan päässeet, on todella paska tilanne kun ulkoisen rahoituksen määrää vähennetään ja kilpailu kovenee, samalla kuitenkin vaatimustaso on todella kova.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on tohtorikoulutettavana. 2500€ saa yliopistolta palkkaa.
Tämän pitäisi loppua mahdollisimman pian!!! ei maallamme ole varaa maksaa OPISKELIJOILLE tuollaisia summia kuussa!
Niinoä, ajattele että joku saa TYÖSTÄ PALKKAA. Tämän täytyy loppua pian, ei tällainen käy Suomessa!!1
Ei ole mikään oikea työ vaan OPISKELUA.
Kerropa edellinen kommentoija ihan omin sanoin, millainen väitöskirja on ja miten se tehdään.
Minä tein väikkärin työn ohessa iltaisin ja viikonloppuisin. Suosittelen, ei tarvinnut kärsiä nälkää eikä hakea apurahoja. Tosin viiteen vuoteen ei ollut muuta elämää, mutta en vaihtaisi sitä aikaa mihinkään.
Muuten olen sitä mieltä, ettei väikkäriä kannata tehdä kuin lääkiksen tai tekniikan alalta, paitsi jos omaa todella palavan mielenkiinnon omaan alaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tieteen tekemiseen tai opiskeluun mitään yliopistoja tai apurahoja tarvita. Senkus rupeat tekemään vaan. Niin minäkin olen tehnyt.
Tästä kuulisin mielelläni lisää... :D
Tuo on ihan totta. Senkun avaa netin ja alkaa lueskelemaan. Äkkiä sitä tulee mieleen, että tuossahan on järkeä ja sitä voisi soveltaa johonkin muuhunkin.
Ensimmäinen artikkeli voi ihan hyvin olla kirjallisuuskatsaus eikä siihen tarvita muuta kuin läppäri. Seuraavaan lappuun voi tarvita pääsyn tietokantaan tai labraan mutta jos on hyvä ajatus niin se kyllä järjestyy. Labranjohtajilla on lukkarinrakkaus tieteeseen ja jos on hyvä idea ja tekijä jolla on näkemystä ja intoa niin kyllä sille järjestetään resurssit.
Ei mitään laskemaan tunteja tai kinuamaan palkkaa vaan siitä vaan tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tieteen tekemiseen tai opiskeluun mitään yliopistoja tai apurahoja tarvita. Senkus rupeat tekemään vaan. Niin minäkin olen tehnyt.
Tästä kuulisin mielelläni lisää... :D
Tuo on ihan totta. Senkun avaa netin ja alkaa lueskelemaan. Äkkiä sitä tulee mieleen, että tuossahan on järkeä ja sitä voisi soveltaa johonkin muuhunkin.
Ensimmäinen artikkeli voi ihan hyvin olla kirjallisuuskatsaus eikä siihen tarvita muuta kuin läppäri. Seuraavaan lappuun voi tarvita pääsyn tietokantaan tai labraan mutta jos on hyvä ajatus niin se kyllä järjestyy. Labranjohtajilla on lukkarinrakkaus tieteeseen ja jos on hyvä idea ja tekijä jolla on näkemystä ja intoa niin kyllä sille järjestetään resurssit.
Ei mitään laskemaan tunteja tai kinuamaan palkkaa vaan siitä vaan tekemään.
Nyt lensi räät nenästä ja kahvit näppikselle. Juu, siitä vaan tekemään. Artikkeleita voi tosiaan kirjoitella ihan omaksi ilokseen, siitä vaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tieteen tekemiseen tai opiskeluun mitään yliopistoja tai apurahoja tarvita. Senkus rupeat tekemään vaan. Niin minäkin olen tehnyt.
Tästä kuulisin mielelläni lisää... :D
Tuo on ihan totta. Senkun avaa netin ja alkaa lueskelemaan. Äkkiä sitä tulee mieleen, että tuossahan on järkeä ja sitä voisi soveltaa johonkin muuhunkin.
Ensimmäinen artikkeli voi ihan hyvin olla kirjallisuuskatsaus eikä siihen tarvita muuta kuin läppäri. Seuraavaan lappuun voi tarvita pääsyn tietokantaan tai labraan mutta jos on hyvä ajatus niin se kyllä järjestyy. Labranjohtajilla on lukkarinrakkaus tieteeseen ja jos on hyvä idea ja tekijä jolla on näkemystä ja intoa niin kyllä sille järjestetään resurssit.
Ei mitään laskemaan tunteja tai kinuamaan palkkaa vaan siitä vaan tekemään.
Nyt lensi räät nenästä ja kahvit näppikselle. Juu, siitä vaan tekemään. Artikkeleita voi tosiaan kirjoitella ihan omaksi ilokseen, siitä vaan!
Voihan sitä palkkaa kinuamatta ja tunteja laskematta mennä vapaaehtoisena vanhainkotiin vaippoja vaihtamaan tai suunnittelemaan ohjelmistoja johonkin start uppiin ihan lämpimikseen. Kukapa tuota estää. Lääkäritkin voisivat vapaaehtoisesti auttaa vaikka köyhiä ja sairaita, ja kauppiaat antaa ilmaisia elintarvikkeita asiakkaille. Ei siihen tekemiseen mitään palkkaa tarvita.
Eri asia onkin sitten se, että millä ihminen elää tehdessään tuota palkatonta työtä. Ketjussa kyllä ehdotettiin lainaa, niin varmaan sitten sillä! Ei muuta kuin kaikki talkoohommiin lainarahalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos avauksesta!
Aihe on tärkeä ja liippaa minua läheltä. Aloitin jatko-opinnot vuonna 2006 perusteellisen harkinnan jälkeen. Vaihdoin yliopistoa maisterintutkinnon jälkeen – uuten yliopistoon minua suorastaan aneltiin ja tutkimussuunnitelmaani kehuttiin. Proffa vihjaisi, että palkallisia paikkoja olisi kohta jaossa, ja että olisin vahvoilla. En saanut paikkaa sillä kierroksella, koska ehtona oli että olisi pitänyt jo olla virallisesti yliopiston kirjoissa jatko-opiskelijan statuksella. Oma hakemukseni ei kuulemma ehtinyt ajoissa rehtorin leimasimen alle.
Vuonna 2007, vuoden palkattoman työn jäleen sain ensimmäisen apurahan – vuodeksi. Työni edistyi hyvin ja sain kaksi artikkelia julkaistuksi, ja hain toiveikkaana jatkoa samalta säätiöltä – jatkoapurahaa ei herunut. Sain lapsen, mutta uskalsin olla vanhempainvapaalla vain 6kk, etten tipahtaisi kärryiltä ja kontakteista. Lähes kahden vuoden tuplatyön – tuntiopettajana sinnittelemisen (vanha työni, ei siis yliopisto-opettajana) sekä palkattoman väitöskirjatyön jälkeen onni potkaisi, ja sain kahdeksi vuodeksi rahoitusta toiselta säätiöltä. Tämän periodin katkaisi toisen lapsen syntymä, mutta silläkään kertaa en uskaltainut jättäytyä kotiin kovin moneksi kuukaudeksi.
Palkallisia paikkoja oli yliopistossa vuosittain 1-2 jaossa, mutta koska olin jo itse hankitun rahoituksen piirissä, proffani ilmeisesti ei suositellut minua saajaksi – ei edes silloin, kun rahoitukseni oli katkolla. Yritin myös kysellä tuntitöitä yliopistolta tutkimusalaani liittyen, mutta ehdotuksiini vastattiin tylysti "nyt sinun tulee keskittyä vain väitöskirjan tekoon". Menin siis töihin yliopiston ulkopuolelle.
Pitkähkön rahoituksettoman periodin ja lukemattomien hakemusten jälkeen jälkeen sain vuoden apurahan. Väittelin lopulta keskellä elämäni ruuhkavuosia 9 vuotta aloituksen jälkeen, rahoitusaika oli ollut 4 vuotta, ei realistista tulevaisuutta tutkimuksen piirissä, yliopisto kai nettosi 100 000 € tutkinnostani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tieteen tekemiseen tai opiskeluun mitään yliopistoja tai apurahoja tarvita. Senkus rupeat tekemään vaan. Niin minäkin olen tehnyt.
Tästä kuulisin mielelläni lisää... :D
Tuo on ihan totta. Senkun avaa netin ja alkaa lueskelemaan. Äkkiä sitä tulee mieleen, että tuossahan on järkeä ja sitä voisi soveltaa johonkin muuhunkin.
Ensimmäinen artikkeli voi ihan hyvin olla kirjallisuuskatsaus eikä siihen tarvita muuta kuin läppäri. Seuraavaan lappuun voi tarvita pääsyn tietokantaan tai labraan mutta jos on hyvä ajatus niin se kyllä järjestyy. Labranjohtajilla on lukkarinrakkaus tieteeseen ja jos on hyvä idea ja tekijä jolla on näkemystä ja intoa niin kyllä sille järjestetään resurssit.
Ei mitään laskemaan tunteja tai kinuamaan palkkaa vaan siitä vaan tekemään.
Nyt lensi räät nenästä ja kahvit näppikselle. Juu, siitä vaan tekemään. Artikkeleita voi tosiaan kirjoitella ihan omaksi ilokseen, siitä vaan!
Näin se on. Ovia myös avautuu jos olet hyvä mies tai nainen, sekä Suomessa että ulkomailla, mutta se täytyy näyttää.
Kannattaa muuten heti tähdätä maailman huipulle, eikä se ole edes vaikeaa. On niin paljon mielenkiintoista jota kukaan ei ole ehtinyt vielä tutkimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tieteen tekemiseen tai opiskeluun mitään yliopistoja tai apurahoja tarvita. Senkus rupeat tekemään vaan. Niin minäkin olen tehnyt.
Tästä kuulisin mielelläni lisää... :D
Tuo on ihan totta. Senkun avaa netin ja alkaa lueskelemaan. Äkkiä sitä tulee mieleen, että tuossahan on järkeä ja sitä voisi soveltaa johonkin muuhunkin.
Ensimmäinen artikkeli voi ihan hyvin olla kirjallisuuskatsaus eikä siihen tarvita muuta kuin läppäri. Seuraavaan lappuun voi tarvita pääsyn tietokantaan tai labraan mutta jos on hyvä ajatus niin se kyllä järjestyy. Labranjohtajilla on lukkarinrakkaus tieteeseen ja jos on hyvä idea ja tekijä jolla on näkemystä ja intoa niin kyllä sille järjestetään resurssit.
Ei mitään laskemaan tunteja tai kinuamaan palkkaa vaan siitä vaan tekemään.
Nyt lensi räät nenästä ja kahvit näppikselle. Juu, siitä vaan tekemään. Artikkeleita voi tosiaan kirjoitella ihan omaksi ilokseen, siitä vaan!
Näin se on. Ovia myös avautuu jos olet hyvä mies tai nainen, sekä Suomessa että ulkomailla, mutta se täytyy näyttää.
Kannattaa muuten heti tähdätä maailman huipulle, eikä se ole edes vaikeaa. On niin paljon mielenkiintoista jota kukaan ei ole ehtinyt vielä tutkimaan.
Niin mitenhän sä sitten saat selville mitä on tutkittu ja mitä ei jos et pääse tietokantaan selaamaan aiempaa tutkimusta?
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö tuo trolli ole vieläkään kuollut? Harmi... kuuluu karsittaviin omega”miehiin” nääs. No ehkäpä pian.
Jaa, humanistien saunaillassa lähdettiin pitämään hauskaa mammapalstalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tieteen tekemiseen tai opiskeluun mitään yliopistoja tai apurahoja tarvita. Senkus rupeat tekemään vaan. Niin minäkin olen tehnyt.
Tästä kuulisin mielelläni lisää... :D
Tuo on ihan totta. Senkun avaa netin ja alkaa lueskelemaan. Äkkiä sitä tulee mieleen, että tuossahan on järkeä ja sitä voisi soveltaa johonkin muuhunkin.
Ensimmäinen artikkeli voi ihan hyvin olla kirjallisuuskatsaus eikä siihen tarvita muuta kuin läppäri. Seuraavaan lappuun voi tarvita pääsyn tietokantaan tai labraan mutta jos on hyvä ajatus niin se kyllä järjestyy. Labranjohtajilla on lukkarinrakkaus tieteeseen ja jos on hyvä idea ja tekijä jolla on näkemystä ja intoa niin kyllä sille järjestetään resurssit.
Ei mitään laskemaan tunteja tai kinuamaan palkkaa vaan siitä vaan tekemään.
Nyt lensi räät nenästä ja kahvit näppikselle. Juu, siitä vaan tekemään. Artikkeleita voi tosiaan kirjoitella ihan omaksi ilokseen, siitä vaan!
Näin se on. Ovia myös avautuu jos olet hyvä mies tai nainen, sekä Suomessa että ulkomailla, mutta se täytyy näyttää.
Kannattaa muuten heti tähdätä maailman huipulle, eikä se ole edes vaikeaa. On niin paljon mielenkiintoista jota kukaan ei ole ehtinyt vielä tutkimaan.
Niin mitenhän sä sitten saat selville mitä on tutkittu ja mitä ei jos et pääse tietokantaan selaamaan aiempaa tutkimusta?
Älä nyt pilaa hyvää satua faktoilla. Kuule kaikki ovet aukeaa kun vaan on innokas ja hyvä ihminen, vain taivas on rajana kun lähtee tekemään tutkimusta ilman rahoitusta, tohtorin papereita, verkostoa tai suhdetta yliopistoon! Siitä vaan tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tieteen tekemiseen tai opiskeluun mitään yliopistoja tai apurahoja tarvita. Senkus rupeat tekemään vaan. Niin minäkin olen tehnyt.
Tästä kuulisin mielelläni lisää... :D
Tuo on ihan totta. Senkun avaa netin ja alkaa lueskelemaan. Äkkiä sitä tulee mieleen, että tuossahan on järkeä ja sitä voisi soveltaa johonkin muuhunkin.
Ensimmäinen artikkeli voi ihan hyvin olla kirjallisuuskatsaus eikä siihen tarvita muuta kuin läppäri. Seuraavaan lappuun voi tarvita pääsyn tietokantaan tai labraan mutta jos on hyvä ajatus niin se kyllä järjestyy. Labranjohtajilla on lukkarinrakkaus tieteeseen ja jos on hyvä idea ja tekijä jolla on näkemystä ja intoa niin kyllä sille järjestetään resurssit.
Ei mitään laskemaan tunteja tai kinuamaan palkkaa vaan siitä vaan tekemään.
Nyt lensi räät nenästä ja kahvit näppikselle. Juu, siitä vaan tekemään. Artikkeleita voi tosiaan kirjoitella ihan omaksi ilokseen, siitä vaan!
Näin se on. Ovia myös avautuu jos olet hyvä mies tai nainen, sekä Suomessa että ulkomailla, mutta se täytyy näyttää.
Kannattaa muuten heti tähdätä maailman huipulle, eikä se ole edes vaikeaa. On niin paljon mielenkiintoista jota kukaan ei ole ehtinyt vielä tutkimaan.
Niin mitenhän sä sitten saat selville mitä on tutkittu ja mitä ei jos et pääse tietokantaan selaamaan aiempaa tutkimusta?
scholar.google.com
ps. Annan ilmaisen neuvon: Älä ala tekemään väitöskirjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tieteen tekemiseen tai opiskeluun mitään yliopistoja tai apurahoja tarvita. Senkus rupeat tekemään vaan. Niin minäkin olen tehnyt.
Tästä kuulisin mielelläni lisää... :D
Tuo on ihan totta. Senkun avaa netin ja alkaa lueskelemaan. Äkkiä sitä tulee mieleen, että tuossahan on järkeä ja sitä voisi soveltaa johonkin muuhunkin.
Ensimmäinen artikkeli voi ihan hyvin olla kirjallisuuskatsaus eikä siihen tarvita muuta kuin läppäri. Seuraavaan lappuun voi tarvita pääsyn tietokantaan tai labraan mutta jos on hyvä ajatus niin se kyllä järjestyy. Labranjohtajilla on lukkarinrakkaus tieteeseen ja jos on hyvä idea ja tekijä jolla on näkemystä ja intoa niin kyllä sille järjestetään resurssit.
Ei mitään laskemaan tunteja tai kinuamaan palkkaa vaan siitä vaan tekemään.
Nyt lensi räät nenästä ja kahvit näppikselle. Juu, siitä vaan tekemään. Artikkeleita voi tosiaan kirjoitella ihan omaksi ilokseen, siitä vaan!
Näin se on. Ovia myös avautuu jos olet hyvä mies tai nainen, sekä Suomessa että ulkomailla, mutta se täytyy näyttää.
Kannattaa muuten heti tähdätä maailman huipulle, eikä se ole edes vaikeaa. On niin paljon mielenkiintoista jota kukaan ei ole ehtinyt vielä tutkimaan.
Niin mitenhän sä sitten saat selville mitä on tutkittu ja mitä ei jos et pääse tietokantaan selaamaan aiempaa tutkimusta?
scholar.google.com
ps. Annan ilmaisen neuvon: Älä ala tekemään väitöskirjaa.
Luuletko tosiaan että tuolta löytyy kaikki julkaisut? Onnea sulle, tosin nopeammin saisit todistuksen tilaamalla suoraan jostain afrikasta.
Vierailija kirjoitti:
Minä tein väikkärin työn ohessa iltaisin ja viikonloppuisin. Suosittelen, ei tarvinnut kärsiä nälkää eikä hakea apurahoja. Tosin viiteen vuoteen ei ollut muuta elämää, mutta en vaihtaisi sitä aikaa mihinkään.
Muuten olen sitä mieltä, ettei väikkäriä kannata tehdä kuin lääkiksen tai tekniikan alalta, paitsi jos omaa todella palavan mielenkiinnon omaan alaansa.
Niin, mihinkäs Suomi mitään sivistystä tarvitsisi.
Väikkäriä ei saa nykyään työn ohessa tehdä viittä vuotta, muuten ihan hyvä plääni. Jos väikkäri + muut tohtorintutkintoon tarvittavat opinnot ei valmistu neljässä vuodessa, ei kun ulos vaan. Erikseen hakemalla voit saada jatkoaikaa, jos on todella hyvät perustelut. Se että teet tohtoritutkinnon ohessa ansiotyötä ei ole hyvä peruste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tieteen tekemiseen tai opiskeluun mitään yliopistoja tai apurahoja tarvita. Senkus rupeat tekemään vaan. Niin minäkin olen tehnyt.
Tästä kuulisin mielelläni lisää... :D
Tuo on ihan totta. Senkun avaa netin ja alkaa lueskelemaan. Äkkiä sitä tulee mieleen, että tuossahan on järkeä ja sitä voisi soveltaa johonkin muuhunkin.
Ensimmäinen artikkeli voi ihan hyvin olla kirjallisuuskatsaus eikä siihen tarvita muuta kuin läppäri. Seuraavaan lappuun voi tarvita pääsyn tietokantaan tai labraan mutta jos on hyvä ajatus niin se kyllä järjestyy. Labranjohtajilla on lukkarinrakkaus tieteeseen ja jos on hyvä idea ja tekijä jolla on näkemystä ja intoa niin kyllä sille järjestetään resurssit.
Ei mitään laskemaan tunteja tai kinuamaan palkkaa vaan siitä vaan tekemään.
Nyt lensi räät nenästä ja kahvit näppikselle. Juu, siitä vaan tekemään. Artikkeleita voi tosiaan kirjoitella ihan omaksi ilokseen, siitä vaan!
Näin se on. Ovia myös avautuu jos olet hyvä mies tai nainen, sekä Suomessa että ulkomailla, mutta se täytyy näyttää.
Kannattaa muuten heti tähdätä maailman huipulle, eikä se ole edes vaikeaa. On niin paljon mielenkiintoista jota kukaan ei ole ehtinyt vielä tutkimaan.
Niin mitenhän sä sitten saat selville mitä on tutkittu ja mitä ei jos et pääse tietokantaan selaamaan aiempaa tutkimusta?
scholar.google.com
Mistä sitten saa kokotekstit?
Vierailija kirjoitti:
Edellinen jatkaa vielä, että leikkaukset ovat tuoneet esiin sen räikeän sukupolvieron mikä yliopistoilla vallitsee. 5-6-kymppisillä on mukavat oltavat ja moni proffa on saanut aikanaan pestinsä heti väiteltyään ilman mitään kansainvälistä kokemusta. Niillä jotka eivät tähän junaan päässeet, on todella paska tilanne kun ulkoisen rahoituksen määrää vähennetään ja kilpailu kovenee, samalla kuitenkin vaatimustaso on todella kova.
Hyvin sanottu! Juuri tätä olen monesti pohtinut. Lisätään vielä, että sitten on sellaiset n. nelikymppiset tutkijat, jotka vielä jaksavat uskoa vakiduuniin ja haksahtavat tenure trackiin, vaikka pelkkä kova työ ei vakinaistamispolullakaan riitä.
Oma jatko-opiskelu tyssäsi muutama vuosi sitten siihen, kun professori vaihtui sellaiseen, joka ei kerta kaikkiaan saanut haalittua mistään rahoitusta tutkimukselle ja uusia hankkeita ei tullut. Monet kritisoivat sitä, että tutkijoiden arvo mitataan nykyään siinä, kuinka paljon pystyy hankkimaan rahoitusta tutkimukselle. Surullista kyllä olen itsekin miettinyt jälkikäteen, että olisi pitänyt vaihtaa yliopistoa ja lähteä sellaisen ohjaajan siipien alle, jolla olisi ollut paremmat mahdollisuudet järjestää rahoitusta tutkimukselle.
Meillä neuvottiin jo 2005, että valmistuminen kannattaa taktikoida tarkasti oikeaan aikaan. Perusedellytys oli, että gradusta piti saada vähintään eximia (viralliset jatkotutkintovaatimukset edellyttivät cumun gradua). Valtakunnallisen tutkijakoulun tutkijapaikat (4kpl) pysyivät varattuina siihen asti että tutkijakoulupaikalla oleva väitteli. Käytännössä kolmessa suomalaisessa yliopistossa opetetulle tieteenalalle oli siis jaossa max 1 tutkijakoulupaikka vuodessa. Siispä sen eximian tai laudaturin gradun lisäksi tutkijakoulupaikkaan vaadittiin valmistumisen aikatauluttamista juuri siten että sai hakemuksen vetämään heti kun se ainoa paikka aukeni.
Myös yliopistohallinnossa oli hyviä töitä tarjolla: laitoksemme pitkäaikainen sihteeri irtisanottiin tehostamistoimenpiteiden takia. Hän sai kuitenkin jatkaa samassa työssä vielä vuoden haettuaan siihen palkkatuen. Luonnollisesti kertyneet työsuhde-edut meni nollille koska työsuhdehan katkesi välillä.
Kun professorien ja lehtorien virat määräaikaistettiin, siinä kävi niin että samat kokeneimmat viisi ihmistä (jotka sattuivat olemaan virassa määräaikaistushetkellä) jäivät pyörimään professuurin ja lehtoraatin väliä. Kun proffan määräaikaisuus päättyi, hän haki lehtorin määräaikaisuutta johon oli tietysti proffataustalla pätevin hakija. Välillä tietysti työttömyyspätkä tai projektitutkijan hommia jos rahoitusta onnistui jostain haalimaan. Ei näitäkään ihmisiä voinut pitää yliopistolla mikään muu kuin suuri rakkaus omaan alaan.
En ole uskaltanut miettiäkään, mikä tilanne tänä päivänä koulutusleikkausten ym. jälkeen on.
Kyllä niitä väikkäripaikkoja on. Jotenkin aloituksesta kuultaa, että rahaa pitäisi löytyä siihen omaan aiheeseen. Nykyään tohtorin tutkinto mielletään enemmän opinnoiksi kuin varsinaiseksi itsenäiseksi tutkimuksen tekemiseksi. Työstä pitää tulla hyviä julkaisuja, kyllä, mutta ei itsenäisesti, vaan ryhmäässä jossa seniori ohjaaja varmistaa tason. Noita paikkoja ei välttämättä löydy omasta yliopistosta, silloin on vaihdettava paikkakuntaa (tai maata). Aika suuri osa väikkärintekijöistä Suomessa on ulkomaalaisia, tämä ei johdu siitä, että heitä suosittaisiin, vaan siitä ettei välttämättä niitä kotimaisia motivoituneita löydy. Jos oikeasti haluaa tutkijaksi kannattaa hakeutua hyvään ryhmään tekemään väikkäri, siinä oppii paljon. Ja tuon jälkeen siirtyä johonkin toiseen ryhmään, mielellään ulkomaille tekemään post doc. Sen jälkeen voi ruveta suuntautumaan itsenäiseen tutkimustyöhön jossa itse hakee tutkimusrahoitusta, perustaa omaa ryhmää jne. Kun tuon kaiken tekee nopeasti voi olla kolmekymppisenä jo kokenut dosenttitasoinen omaa ryhmää perustava tutkija. Jos taas haluaa tehdä väikkärin ja lähteä asiantuntijatöihin yliopiston ulkopuolelle, silloinkin kannattaa tehdä väikkäri hyvässä ryhmässä, keskittyä väikkärin lisäksi muihinkin jatko-opintoihin (tieteen popularisointi, muita opintoja), luottamustehtäviä tms, ja sitten hakeutua tutkinnon jälkeen yliopiston ulkopuolelle. Kyllä tohtorin tutkintoa arvostetaan niin yksityisellä kuin julkisella puolella mutta siihen päälle tarvitaan asiaosaamista ja ennen kaikkea halua oppia sitä.
Eli mahdollisuuksia on, katselkaa vain tilastoja jatko-opintomääristä ja tohtorien työllisyydestä. Mutta kannattaa olla viisas, ei puskea omaa ajatusta ja yksinäistä tutkimuksen tuherrusta jos muita mahdollisuuksia olisi tarjolla.
Ei ole mikään oikea työ vaan OPISKELUA.