Lue keskustelun säännöt.
Siis millä ihmeen rahalla nykyään on tarkoitus tehdä väitöskirja?
13.02.2018 |
Kun miettii kokonaiskuvaa, niin en vaan ymmärrä, miten kenelläkään on varaa jatko-opiskeluun.
1. Väitöskirjan tekemistä työn ohessa ei enää suositella, vaan jatko-opintoihin hakiessa tavoiteajan väitöskirjan teolle pitäisi olla neljä vuotta. Ts. väitöskirjaa pitäisi tehdä täysipäiväisesti tai ei ollenkaan.
2. Palkalliset tohtoriopiskelijan paikat on useissa yliopistossa vedetty minimiin, jollain aloilla niitä ei ole käytännössä laisinkaan. Valtakunnallisia tohtoriohjelmia ei ole ollut enää vuosikausiin.
3. Koska tuntiopetukseen säädetyt varat on yhtä lailla minimoitu, varaa vakihenkilöstön ulkopuolisiin tuntiopettajiin ei ole. Myöskään tutkimusavustajia tai vastaavia ei ole enää palkattu vuosiin.
4. Väitöskirjatyön voi hyvällä tuurilla saada alulle tutkimusprojektissa palkallisena tutkijana, jolloin aikaa väitöskirjan tekemiselle voi jäädä valitettavan vähän, mutta väitöskirja täytyy silti tehdä hankkeeseen liittyvästä aiheesta. Työsuhteet ovat yleensä vuoden tai parin mittaisia. Näidenkin osalta esim. Suomen Akatemia on kehittänyt rahoitustaan siihen suuntaan, että hankkeisiin palkattaisiin väitelleitä tutkijoija. Joillain aloilla projektit ja hankkeet ovat kaiken lisäksi hyvin harvinaisia.
5. Jatko-opintoihin voi saada 9 kuukauden ajalta opintotukea, jos tukikuukausia on vielä jäljellä maisterivaiheesta. Useimmilla ei kuitenkaan ole, koska enimmäistukiaikaa on rajattu niin, että tukikuukaudet on käytetty 5-6 vuodessa etenkin, jos opiskelee myös kesäisin.
6. Jäljelle jää vielä apurahat. Ensinnäkään useimmilla yliopistoilla ei enää ole omaa apurahasysteemiä laisinkaan, eli et voi hakea yliopistolta apurahaa esim. väitöskirjatyön aloittamiseen tai viimeistelyyn muutamaksi kuukaudeksi. Säätiöt muodostavat huomattavan osan suomalaisen tutkimuksen rahoituksesta, mutta samalla myöntöprosentit ovat jatkuvasti pienentyneet. Toisin sanoen apurahoja myönnetään koko ajan yhä harvemmalle, ja työskentelyapurahan saa alle yksi kymmenestä hakijasta.
Joten: miten ihmeessä väitöskirjat nykyään saadaan rahoitettua?
Kommentit (165)
Siis mitä? Kai niihin tietokantoihin saa halutessaan tunnukset muutkin kuin opiskelijat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Kai niihin tietokantoihin saa halutessaan tunnukset muutkin kuin opiskelijat?
*facepalm*
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä väikkäripaikkoja on. Jotenkin aloituksesta kuultaa, että rahaa pitäisi löytyä siihen omaan aiheeseen. Nykyään tohtorin tutkinto mielletään enemmän opinnoiksi kuin varsinaiseksi itsenäiseksi tutkimuksen tekemiseksi. Työstä pitää tulla hyviä julkaisuja, kyllä, mutta ei itsenäisesti, vaan ryhmäässä jossa seniori ohjaaja varmistaa tason. Noita paikkoja ei välttämättä löydy omasta yliopistosta, silloin on vaihdettava paikkakuntaa (tai maata). Aika suuri osa väikkärintekijöistä Suomessa on ulkomaalaisia, tämä ei johdu siitä, että heitä suosittaisiin, vaan siitä ettei välttämättä niitä kotimaisia motivoituneita löydy. Jos oikeasti haluaa tutkijaksi kannattaa hakeutua hyvään ryhmään tekemään väikkäri, siinä oppii paljon. Ja tuon jälkeen siirtyä johonkin toiseen ryhmään, mielellään ulkomaille tekemään post doc. Sen jälkeen voi ruveta suuntautumaan itsenäiseen tutkimustyöhön jossa itse hakee tutkimusrahoitusta, perustaa omaa ryhmää jne. Kun tuon kaiken tekee nopeasti voi olla kolmekymppisenä jo kokenut dosenttitasoinen omaa ryhmää perustava tutkija. Jos taas haluaa tehdä väikkärin ja lähteä asiantuntijatöihin yliopiston ulkopuolelle, silloinkin kannattaa tehdä väikkäri hyvässä ryhmässä, keskittyä väikkärin lisäksi muihinkin jatko-opintoihin (tieteen popularisointi, muita opintoja), luottamustehtäviä tms, ja sitten hakeutua tutkinnon jälkeen yliopiston ulkopuolelle. Kyllä tohtorin tutkintoa arvostetaan niin yksityisellä kuin julkisella puolella mutta siihen päälle tarvitaan asiaosaamista ja ennen kaikkea halua oppia sitä.
Eli mahdollisuuksia on, katselkaa vain tilastoja jatko-opintomääristä ja tohtorien työllisyydestä. Mutta kannattaa olla viisas, ei puskea omaa ajatusta ja yksinäistä tutkimuksen tuherrusta jos muita mahdollisuuksia olisi tarjolla.
Tutkimusryhmätyöskentely sopii esim. lääketieteelliselle ja tekniselle alalle, mutta ei läheskään kaikille aloille. Taidehistoria, harvinaiset kielet, matematiikka yms. alat joissa meritoitumisen arvioimiseksi pitää pystyä erottamaan väittelijän itsenäisen ajattelun taso. Ei Suomella ole ikinä ollut varaa pitää tutkimusryhmiä jokaista tärkeää asiaa tutkimaan vaan moni ala on kehittynyt yhden itsenäisesti meritoituvan, kansainvälisiä verkostoja rakentavan tutkijan vanavedessä.
Ai niin, paitsi että emmehän me tämän ketjun mukaan tarvitse muuta kuin lääketieteellistä ja teknistä tutkimusta. Tekniikan tohtorit innovoi, ja lääkäreitä tarvitaan pitämään ihmiset jotenkin kasassa sivistyksen rappeutuessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö tuo trolli ole vieläkään kuollut? Harmi... kuuluu karsittaviin omega”miehiin” nääs. No ehkäpä pian.
Jaa, humanistien saunaillassa lähdettiin pitämään hauskaa mammapalstalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äh, palstalla luullaan että väitöskirjan tekeminen on jotain omaa huvia ja puuhastelua. Ennen niin saattoi ollakin, mutta nykyään väikkäri on ainoa väylä tutkijaksi. Väittelemätön tutkija ei ole tutkija lainkaan kun taas ennenmuinoin väitöskirja oli tutkijan uran suurin saavutus, johon kulminoitui kaikki osaaminen.
No sanoppa joku suomalainen (nainen), jonka väikkäristä on ollut jotain oikeaa hyötyä. Niimpä, et taida osata nimetä yhtään.
Johanna Ivaska, syöpätutkija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mammojen takuuvarama ohje jokaiseen ongelmaan: Sipilän pitää jakaa lisää rahaa veronmaksajien rahoista. Se on täysin tyhjentymätön kaivo.
Vierailija kirjoitti:
Meillä neuvottiin jo 2005, että valmistuminen kannattaa taktikoida tarkasti oikeaan aikaan. Perusedellytys oli, että gradusta piti saada vähintään eximia (viralliset jatkotutkintovaatimukset edellyttivät cumun gradua). Valtakunnallisen tutkijakoulun tutkijapaikat (4kpl) pysyivät varattuina siihen asti että tutkijakoulupaikalla oleva väitteli. Käytännössä kolmessa suomalaisessa yliopistossa opetetulle tieteenalalle oli siis jaossa max 1 tutkijakoulupaikka vuodessa. Siispä sen eximian tai laudaturin gradun lisäksi tutkijakoulupaikkaan vaadittiin valmistumisen aikatauluttamista juuri siten että sai hakemuksen vetämään heti kun se ainoa paikka aukeni.
Myös yliopistohallinnossa oli hyviä töitä tarjolla: laitoksemme pitkäaikainen sihteeri irtisanottiin tehostamistoimenpiteiden takia. Hän sai kuitenkin jatkaa samassa työssä vielä vuoden haettuaan siihen palkkatuen. Luonnollisesti kertyneet työsuhde-edut meni nollille koska työsuhdehan katkesi välillä.
Kun professorien ja lehtorien virat määräaikaistettiin, siinä kävi niin että samat kokeneimmat viisi ihmistä (jotka sattuivat olemaan virassa määräaikaistushetkellä) jäivät pyörimään professuurin ja lehtoraatin väliä. Kun proffan määräaikaisuus päättyi, hän haki lehtorin määräaikaisuutta johon oli tietysti proffataustalla pätevin hakija. Välillä tietysti työttömyyspätkä tai projektitutkijan hommia jos rahoitusta onnistui jostain haalimaan. Ei näitäkään ihmisiä voinut pitää yliopistolla mikään muu kuin suuri rakkaus omaan alaan.
En ole uskaltanut miettiäkään, mikä tilanne tänä päivänä koulutusleikkausten ym. jälkeen on.
Meille jatko-opiskelijoille sanottiin samaisena vuonna, että laitoksen kaikki virat on sitten täytetty v. 2015 asti. No, 2015 oli sitten jo koko laitoskin lopetettu ja niistäkin viroista niistetty vielä osa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ole väitellyt, mutta mieheni on. Hän teki aivan päättömän määrän töitä opiskellakseen kaiken mahdollisimman hyvin -> pääsi assariksi useille eri kursseille ja lopulta vetämään itse kursseja. Yhtä kurssia lukuunottamatta kaikki arvosanat vitosia ja valmistui diplomi-insinööriksi (sai stipendin) n. neljässä vuodessa, tämän jälkeen sai jatkaa tutkijana pari vuotta. Em. opiskeluajan hän työskenteli kesät ja luentojen aikaan yhden päivän viikossa it-alan yrityksessä. Sitten pari vuotta hän käytti tutkimusryhmänsä kanssa hyvin huonosti tunnettujen fysiikan ilmiöiden tarkasteluun ja kirjoitti varsinaisen väitöskirjan alle kolmessa kuukaudessa. Sai taas siitä jonkin palkinnon (fysiikan alan paras tms.).
Eli summa summarum: alkuopiskelu rahoitettiin töillä ja opintotuella (kurssien vedosta sai kai jotain pientä myös), väikkäriaika tutkijan palkalla. Joka oli aika surkea. Rahoitusta oli hiukan hankala saada, koska tutkimus ei ollut suoraan yritysten hyödynnettävissä eli yritykset eivät mielellään rahoita tiedettä tieteen vuoksi.
Luojan kiitos kaikki vaivannäkö kannatti ja mies sai heti oman erikoistumisalansa paikan (silloin sopivia paikkoja oli Suomessa vapaana tasan kaksi kappaletta). Ja palkka on todella hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Mammojen takuuvarama ohje jokaiseen ongelmaan: Sipilän pitää jakaa lisää rahaa veronmaksajien rahoista. Se on täysin tyhjentymätön kaivo.
Uusimmassa Naturessa on artikkeli teräksenvahvuisen puujalosteen keksimisestä. Mietipä, miksi sitä ei tehty Suomessa, joka "elää metsästä"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Kai niihin tietokantoihin saa halutessaan tunnukset muutkin kuin opiskelijat?
*facepalm*
Kysyn nyt ihan oikeasti, kun en tiedä. Olen ollut siinä käsityksessä, että kuka tahansa halutessaan pääsee niihin tietokantoihin, mutta opiskelijoille tätä on helpotettu ja se tarjotaan yliopiston kautta ja heille se on mahdollista esim kotoa käsin.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Kai niihin tietokantoihin saa halutessaan tunnukset muutkin kuin opiskelijat?
No tottakai saa! Yliopistoon työsuhteessa olevat lehtorit ja proffat, esimerkiksi.
Yliopistot ovat nykyään niin varoissaan että vaikka tietokantojen ylläpitäjät laskuttavat instituutioita käyttäjämäärien perusteella, Suomen yliopistot maksavat heille 6 miljoonan käyttäjän mukaisia maksuja jotta jokaisella Suomessa oleskelevalla on halutessaan pääsy maksullisiin artikkelitietokantoihin.
Miten pihalla voi uuno olla tajuamatta sitä itse? Vaahtokarkistako te nuo mielipiteenne muodostatte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä väikkäripaikkoja on. Jotenkin aloituksesta kuultaa, että rahaa pitäisi löytyä siihen omaan aiheeseen. Nykyään tohtorin tutkinto mielletään enemmän opinnoiksi kuin varsinaiseksi itsenäiseksi tutkimuksen tekemiseksi. Työstä pitää tulla hyviä julkaisuja, kyllä, mutta ei itsenäisesti, vaan ryhmäässä jossa seniori ohjaaja varmistaa tason. Noita paikkoja ei välttämättä löydy omasta yliopistosta, silloin on vaihdettava paikkakuntaa (tai maata). Aika suuri osa väikkärintekijöistä Suomessa on ulkomaalaisia, tämä ei johdu siitä, että heitä suosittaisiin, vaan siitä ettei välttämättä niitä kotimaisia motivoituneita löydy. Jos oikeasti haluaa tutkijaksi kannattaa hakeutua hyvään ryhmään tekemään väikkäri, siinä oppii paljon. Ja tuon jälkeen siirtyä johonkin toiseen ryhmään, mielellään ulkomaille tekemään post doc. Sen jälkeen voi ruveta suuntautumaan itsenäiseen tutkimustyöhön jossa itse hakee tutkimusrahoitusta, perustaa omaa ryhmää jne. Kun tuon kaiken tekee nopeasti voi olla kolmekymppisenä jo kokenut dosenttitasoinen omaa ryhmää perustava tutkija. Jos taas haluaa tehdä väikkärin ja lähteä asiantuntijatöihin yliopiston ulkopuolelle, silloinkin kannattaa tehdä väikkäri hyvässä ryhmässä, keskittyä väikkärin lisäksi muihinkin jatko-opintoihin (tieteen popularisointi, muita opintoja), luottamustehtäviä tms, ja sitten hakeutua tutkinnon jälkeen yliopiston ulkopuolelle. Kyllä tohtorin tutkintoa arvostetaan niin yksityisellä kuin julkisella puolella mutta siihen päälle tarvitaan asiaosaamista ja ennen kaikkea halua oppia sitä.
Eli mahdollisuuksia on, katselkaa vain tilastoja jatko-opintomääristä ja tohtorien työllisyydestä. Mutta kannattaa olla viisas, ei puskea omaa ajatusta ja yksinäistä tutkimuksen tuherrusta jos muita mahdollisuuksia olisi tarjolla.
Tämä on kovin alakohtaista. Omalla alallani ilman itsenäisesti tehtyä, omaa kiinnostuksen kohdetta korostaen ja omaa henkilökohtaista motivaatiota juuri tiettyyn tutkimuiaiheeseen ei olisi saanut jatko-opiskelupaikkaa. Tässä on hyvät ja huonot puolet. Luovuss ja yksilöllisyys on tärkeää, mutta myös, että tutkimus liittyy ainakin joiltakin osin siihen, mihin kukin oppiaine tietyssä yliopistossa profiloituu. Muuten jää tutkijayhteisön periferiaan ja ulos yhteistyökuvioista. Ei ole jatko-opintoihin hakeutuvan vika kuitenkaan, jos hän saa ristiriitaista tietoa siitä, mitä häneltä edellytetään hakuhetkellä ja tulevaisuudessa.
Kyllä jo väitöskirjantekijä on hyvinkin itsenäinen tutkija – tämäkin tosin vaihelee aloittain. Ryhmässä tehdään ja julkaistaan ehkä valitettavan vähän humanistisilla aloilla. On kuitenkin väitöskirjaa valmistelevan tutkijan vähättelyä mieltää vaativa työ pelkästään "opinnoiksi" ja tutkija "opiskelijaksi". Ei pelkästään valmis tutkinto, vaan myös jokainen vertaisarvioitu artikkeli kilauttaa yliopiston kassaan useamman tonnin potin. Tätä ei kovasti mainosteta – muuten ehkä palkattomien tutkijoiden into lopahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä väikkäripaikkoja on. Jotenkin aloituksesta kuultaa, että rahaa pitäisi löytyä siihen omaan aiheeseen. Nykyään tohtorin tutkinto mielletään enemmän opinnoiksi kuin varsinaiseksi itsenäiseksi tutkimuksen tekemiseksi. Työstä pitää tulla hyviä julkaisuja, kyllä, mutta ei itsenäisesti, vaan ryhmäässä jossa seniori ohjaaja varmistaa tason. Noita paikkoja ei välttämättä löydy omasta yliopistosta, silloin on vaihdettava paikkakuntaa (tai maata). Aika suuri osa väikkärintekijöistä Suomessa on ulkomaalaisia, tämä ei johdu siitä, että heitä suosittaisiin, vaan siitä ettei välttämättä niitä kotimaisia motivoituneita löydy. Jos oikeasti haluaa tutkijaksi kannattaa hakeutua hyvään ryhmään tekemään väikkäri, siinä oppii paljon. Ja tuon jälkeen siirtyä johonkin toiseen ryhmään, mielellään ulkomaille tekemään post doc. Sen jälkeen voi ruveta suuntautumaan itsenäiseen tutkimustyöhön jossa itse hakee tutkimusrahoitusta, perustaa omaa ryhmää jne. Kun tuon kaiken tekee nopeasti voi olla kolmekymppisenä jo kokenut dosenttitasoinen omaa ryhmää perustava tutkija. Jos taas haluaa tehdä väikkärin ja lähteä asiantuntijatöihin yliopiston ulkopuolelle, silloinkin kannattaa tehdä väikkäri hyvässä ryhmässä, keskittyä väikkärin lisäksi muihinkin jatko-opintoihin (tieteen popularisointi, muita opintoja), luottamustehtäviä tms, ja sitten hakeutua tutkinnon jälkeen yliopiston ulkopuolelle. Kyllä tohtorin tutkintoa arvostetaan niin yksityisellä kuin julkisella puolella mutta siihen päälle tarvitaan asiaosaamista ja ennen kaikkea halua oppia sitä.
Eli mahdollisuuksia on, katselkaa vain tilastoja jatko-opintomääristä ja tohtorien työllisyydestä. Mutta kannattaa olla viisas, ei puskea omaa ajatusta ja yksinäistä tutkimuksen tuherrusta jos muita mahdollisuuksia olisi tarjolla.
Mulle taas tulee sun kommentista sellainen fiilis, että et ymmärrä ettei esimerkiksi humanistisilla aloilla juurikaan ole hankkeita tai tutkimusryhmiä, joissa tehdä väitöskirjatyötä. Myös luonnontieteiden puolella on aika hiljaista. Siksi ainoaksi vaihtoehdoksi jää tehdä väitöskirja omasta aiheesta vaikeimman kautta, eli hakemalla rahoitusta juuri sille omalle työlle, vaikka työskentelyapurahan saaminen on suunnilleen yhtä todennäköistä kuin lotossa voittaminen. Tällaisessa tilanteessa väitöskirjan tekeminen on myös suht itsenäistä tutkimustyötä. Sitten taas on monia aloja, joissa tohtoriopiskelija tekee julkaisut ryhmässä ja ulkoa annettujen raamien mukaan.
Tässä keskustelussa menee muutenkin jatkuvasti sekaisin jatko-opiskelu, väitöskirjatutkijana tai apurahatutkijana toimiminen sekä tohtoriopiskelu (en nyt väitä, ettei edellinen kirjoittaja tietäisi näiden eroa, vaan tämä selvennys nyt muille). Näistä ensimmäinen viittaa siihen, että on saanut oikeuden jatko-opintojen suorittamiseen yliopistolta, mikä ei tarkoita rahoituksen tai palkan saamista väitöskirjatyöstä. Jatko-opintoihin ei myöskään saa opintotukea samalla tavalla kuin perusopintoihin.
Väitöskirjatutkija on sitten usein se tutkimusryhmän osana tutkimustyötä ja omaa väitöskirjaansa tekevä nuori tutkija, jonka palkka tulee tutkimusprojektin rahoituksesta. Apurahatutkija on puolestaan saanut apurahan väitöskirjatyöhönsä esimerkiksi säätiöltä ja tekee työtä melko itsenäisesti, mutta toki professorin tai vastaavan ohjauksessa. Tohtoriopiskelija on puolestaan sellainen jatko-opiskelija, joka saa palkkaa yliopistolta väitöskirjan tekemisestä, tuntiopettamisesta, gradujen ohjaamisesta, hallinnollisista töistä yms. eli on ihan normaalissa työsuhteessa yliopistoon.
Nämä kun olisi selvennetty heti avauksessa, niin tästä ketjusta poistuisi puolet provoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Kai niihin tietokantoihin saa halutessaan tunnukset muutkin kuin opiskelijat?
No tottakai saa! Yliopistoon työsuhteessa olevat lehtorit ja proffat, esimerkiksi.
Yliopistot ovat nykyään niin varoissaan että vaikka tietokantojen ylläpitäjät laskuttavat instituutioita käyttäjämäärien perusteella, Suomen yliopistot maksavat heille 6 miljoonan käyttäjän mukaisia maksuja jotta jokaisella Suomessa oleskelevalla on halutessaan pääsy maksullisiin artikkelitietokantoihin.
Miten pihalla voi uuno olla tajuamatta sitä itse? Vaahtokarkistako te nuo mielipiteenne muodostatte?
Eli valmistumisen jälkeen ei ole enää mitään mahdollisuutta koskaan lukea tieteellisiä artikkeleita? Vaikka tarvitsisi niitä työelämässä? Mikä järki? En nyt puhu laitosten omista tietokannoista, vaan näistä julkaisuista ja pääsystä niihin.
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole väitellyt, mutta mieheni on. Hän teki aivan päättömän määrän töitä opiskellakseen kaiken mahdollisimman hyvin -> pääsi assariksi useille eri kursseille ja lopulta vetämään itse kursseja.
Tämä kokemusta taitaa olla siltä ajalta, kun yliopistoissa vielä tunnettiin käsitteet tutkimusassistentti tai -avustaja sekä tuntiopetus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä neuvottiin jo 2005, että valmistuminen kannattaa taktikoida tarkasti oikeaan aikaan. Perusedellytys oli, että gradusta piti saada vähintään eximia (viralliset jatkotutkintovaatimukset edellyttivät cumun gradua). Valtakunnallisen tutkijakoulun tutkijapaikat (4kpl) pysyivät varattuina siihen asti että tutkijakoulupaikalla oleva väitteli. Käytännössä kolmessa suomalaisessa yliopistossa opetetulle tieteenalalle oli siis jaossa max 1 tutkijakoulupaikka vuodessa. Siispä sen eximian tai laudaturin gradun lisäksi tutkijakoulupaikkaan vaadittiin valmistumisen aikatauluttamista juuri siten että sai hakemuksen vetämään heti kun se ainoa paikka aukeni.
Myös yliopistohallinnossa oli hyviä töitä tarjolla: laitoksemme pitkäaikainen sihteeri irtisanottiin tehostamistoimenpiteiden takia. Hän sai kuitenkin jatkaa samassa työssä vielä vuoden haettuaan siihen palkkatuen. Luonnollisesti kertyneet työsuhde-edut meni nollille koska työsuhdehan katkesi välillä.
Kun professorien ja lehtorien virat määräaikaistettiin, siinä kävi niin että samat kokeneimmat viisi ihmistä (jotka sattuivat olemaan virassa määräaikaistushetkellä) jäivät pyörimään professuurin ja lehtoraatin väliä. Kun proffan määräaikaisuus päättyi, hän haki lehtorin määräaikaisuutta johon oli tietysti proffataustalla pätevin hakija. Välillä tietysti työttömyyspätkä tai projektitutkijan hommia jos rahoitusta onnistui jostain haalimaan. Ei näitäkään ihmisiä voinut pitää yliopistolla mikään muu kuin suuri rakkaus omaan alaan.
En ole uskaltanut miettiäkään, mikä tilanne tänä päivänä koulutusleikkausten ym. jälkeen on.
Meille jatko-opiskelijoille sanottiin samaisena vuonna, että laitoksen kaikki virat on sitten täytetty v. 2015 asti. No, 2015 oli sitten jo koko laitoskin lopetettu ja niistäkin viroista niistetty vielä osa pois.
Lainaamasi tekstin kirjoittaja pahoittelee. Alani on vähän mediaseksikäs, joten olisihan minun pitänyt tajuta että olimme vähän etuoikeutettuja kermaperseitä ja monella asiat ovat huonommin.
-108-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Kai niihin tietokantoihin saa halutessaan tunnukset muutkin kuin opiskelijat?
No tottakai saa! Yliopistoon työsuhteessa olevat lehtorit ja proffat, esimerkiksi.
Yliopistot ovat nykyään niin varoissaan että vaikka tietokantojen ylläpitäjät laskuttavat instituutioita käyttäjämäärien perusteella, Suomen yliopistot maksavat heille 6 miljoonan käyttäjän mukaisia maksuja jotta jokaisella Suomessa oleskelevalla on halutessaan pääsy maksullisiin artikkelitietokantoihin.
Miten pihalla voi uuno olla tajuamatta sitä itse? Vaahtokarkistako te nuo mielipiteenne muodostatte?
Eli valmistumisen jälkeen ei ole enää mitään mahdollisuutta koskaan lukea tieteellisiä artikkeleita? Vaikka tarvitsisi niitä työelämässä? Mikä järki? En nyt puhu laitosten omista tietokannoista, vaan näistä julkaisuista ja pääsystä niihin.
Juuri näin. Täytyy tosin lisätä, että kotiyliopistoni kirjastossa on mahdollista käyttää e-aineistoja kirjaston tiloissa ja lainata tutkimuskirjallisuutta/lehtiä, kunhan on kirjaston asiakas. Tämä ei siis vaadi työsuhdetta tai opiskelupaikkaa, mutta suurin osa tuoreesta tutkimuksesta on nykyään netissä ja siksi niiden lukeminen vaatii pääsyä yliopiston kirjastoon.
Ihan toinen asia on sitten se, kuinka väärin on että tieteelliset julkaisijat rahastavat mielettömiä summia julkaisemisesta ja julkaisujen lukemisesta eivätkä maksa kirjoittajapalkkioita kenellekään. Tämä kuuluu ihan erilliseen keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mammojen takuuvarama ohje jokaiseen ongelmaan: Sipilän pitää jakaa lisää rahaa veronmaksajien rahoista. Se on täysin tyhjentymätön kaivo.
Uusimmassa Naturessa on artikkeli teräksenvahvuisen puujalosteen keksimisestä. Mietipä, miksi sitä ei tehty Suomessa, joka "elää metsästä"?
Ihan hirveän surullista. Samaan aikaan meillä on satoja - vai tuhansia? - biologeja ja ympäristötieteilijöitä työttömänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Kai niihin tietokantoihin saa halutessaan tunnukset muutkin kuin opiskelijat?
No tottakai saa! Yliopistoon työsuhteessa olevat lehtorit ja proffat, esimerkiksi.
Yliopistot ovat nykyään niin varoissaan että vaikka tietokantojen ylläpitäjät laskuttavat instituutioita käyttäjämäärien perusteella, Suomen yliopistot maksavat heille 6 miljoonan käyttäjän mukaisia maksuja jotta jokaisella Suomessa oleskelevalla on halutessaan pääsy maksullisiin artikkelitietokantoihin.
Miten pihalla voi uuno olla tajuamatta sitä itse? Vaahtokarkistako te nuo mielipiteenne muodostatte?
Eli valmistumisen jälkeen ei ole enää mitään mahdollisuutta koskaan lukea tieteellisiä artikkeleita? Vaikka tarvitsisi niitä työelämässä? Mikä järki? En nyt puhu laitosten omista tietokannoista, vaan näistä julkaisuista ja pääsystä niihin.
Juuri näin. Täytyy tosin lisätä, että kotiyliopistoni kirjastossa on mahdollista käyttää e-aineistoja kirjaston tiloissa ja lainata tutkimuskirjallisuutta/lehtiä, kunhan on kirjaston asiakas. Tämä ei siis vaadi työsuhdetta tai opiskelupaikkaa, mutta suurin osa tuoreesta tutkimuksesta on nykyään netissä ja siksi niiden lukeminen vaatii pääsyä yliopiston kirjastoon.
Ihan toinen asia on sitten se, kuinka väärin on että tieteelliset julkaisijat rahastavat mielettömiä summia julkaisemisesta ja julkaisujen lukemisesta eivätkä maksa kirjoittajapalkkioita kenellekään. Tämä kuuluu ihan erilliseen keskusteluun.
No olen kai sitten käsittänyt väärin. Olen ollut siinä käsityksessä, että noita lehtiä voi tilata ja ostaa ihan kuka vaan. Eikä meillä kyllä yliopiston kirjastossa kukaan ole koskaan tullut kysymään, olenko opiskelija, vaikka siellä jotain kirjaa tai lehtä luenkin.
Kokotekstit? Se mitä abstraktissa ei lue, sitä ei tarvita. Tieteelliset artikkelit pitää tuottaa ennen kaikkea TEHOKKAASTI. Ei niitä varten silloin oikeasti lueta kokonaisia monen sivun tieteellisiä artikkeleita vaan katsotaan abstraktista olennainen. Jos on työhullu, voi joistain artikkeleista lukea lisäksi conclusions-osion.
Pitääkö sinua onnetonta muistuttaa siitäkin ettei tohtorintutkinnon, kuten gradunkaan, arvosanalla ole mitään väliä missään. Riittää että saat tarvittaan sivumäärän tekstiä kasaan ja ilmaannut paikalle väitöstilaisuuteen. Tohtorin tittelin saat approbaturinkin väikkärillä. Laadukasta tutkimusta voit tehdä myöhemmin harrastus- ja talkoopohjalta, leipäsi tulet kuitenkin ansaitsemaan vessoja siivoamalla tai roskakuskina. Se on oikeaa työtä ja tuottaa lisäksi sivistyksenvihaajille tyydytystä kun pääsevät mielestään "näpäyttämään".
Nih.
[/sarkasmi]