Arvostellaanko sinua työpaikalla eväistäsi?

Meillähän välillä vaihellaan eväitä keskenämme jos toisella on paremman näköset sapuskat.

Poikamiehillä on mitä on ja nauttivat siitä että saavat välillä oikiaa kotiruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan samanlaista se on meilläkin duunissa. Ihme pään aukomista koko ajan toisten eväistä, ei kaikki, mutta suurin osa.

Mulla on yleensä eväät. Edellisen päivän ruokaa ja useiten kasvisruokaa, kun mieheni on vege. Siitähän tietty riitää nälvintää, kun olen ituhipin kanssa naimisissa.

Jos eväitä ei ole, niin piipahdan hakemassa jonkun eineksen. Kerran (!) vuosia sitten ostin pinaattilettuja ja perunasalaattia. Ja se jotenkin kuohutti työyhteisöä, koska mä söin niitä lettuja suolaisen salaatin kanssa, enkä hillon. Jaksavat vieläkin sitä muistella, kun söin väärin.

Kyllähän tuo välillä korpee, että saisko nyt vaan syödä kerrankin rauhassa ilman ruokaraatia.. Usein sisään-ulos, ja joskus naurattaa.

Sitten vielä tietty kauhistelevat jonkun eväitä seläntakana, kun kurkkivat toisten eväspurkkeihin.. < aivan käsittämätöntä! Senpä takia mulla on pieni eväslaukku kylmäkalleineen työpisteellä. Toki sitäkin on ihmetelty ja olen sanonut, etten halua kenenkään happaman bakteereja ruokaani.

Pinaattiletuthan syödäänkin jonkun suolaisen kanssa.

Sehän vasta outoa olis jos söis ne hillon kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, on tuttua. Naisvaltaisessa työpaikassa toisten eväät ja pyllyn leveys ovat tärkeitä kyyläämisen aiheita. Kaikki valmisruuat ovat ällöttäviä, paitsi silloin kun kyseinen kommentoija niitä itse ostaa. Eväiden tulee olla vaihtelevat ja anemian on itse ansainnut, kun kerran syö töissä samaa ruokaa. Esimerkiksi kananmunista on saatu paljon melua aikaiseksi. Ensin luomumunat olivat tyhmien huijaamista, nyt taas saman kommentoijan niihin hurahdettua luomumunat ovatkin ainoa oikea valinta. Toinen kommentoija on nauranut sitä, miten joku voi pystyä syömään samalla aterialla kaksi munaa. Samainen henkilö kehuu usein selviävänsä koko työpäivästä yhdellä omenalla. Kolmannen pitää saada aina proteiinia. Hän ei itse selviä ilman erityisen proteiinipitoisen ruuan mussuttamista kuin korkeintaan kaksi tuntia, ja aiheesta on välttämätöntä puhua viikoittain.

Jatkan vielä aiheesta... Yksi ei aina pidä taukoja ja eväät on koskematta kaapisssa. Tämä aiheuttaa myös pahoja puheita. Sama tyyppi joskus syö myös liikaa taukotilaan tuotuja herkkuja, mikä myös aiheuttaa supinaa.

Ei varmaan tarvitse erikseen lisätä, että meillä on myös paljon sen porukan vaikeimman tyypin luomia keittiönkäyttösääntöjä: hanankäyttöohjeet, mikronkäyttösäännöt, määrätyt kahvinkeittoajat ja voiveitsiprotokolla. Minulta on kielletty kahvinkeittimen käyttö kokonaan. puurolautaset pitää tiskata käsin. Nyt olen saanut vapautuksen siitä, ettei minun tarvitse enää pestä mukiani käsin, vaikka käytänkin huulikiiltoa.

Itse yritän lähinnä syödä ruokani hiljaa istuen keskellä tuolia varoen herättämästä mitään huomiota. Eipä sillä että minulla ruokapöytäkeskusteluissa olisi muuta suunvuoroa kuin eväiden pureskelu.

Ei hyvää päivää.. ja noitten kanssa täytyy tehdä vielä töitä?

Näitä on.

Olen vähävarainen ja en osta yhtään vaatteita.

Olen vuosien varrella laihtunut ja olen pienentänyt mm rintsikoita. Imetysliivitkin vedin vaan laput kiinni jne.

Aamulla , en nyt, keväästä syksyyn fillaroin töihin ja käyn töissä suihkussa.

Kerran taas puin näitä alusvaatteita päälle ja siitä sitten puhuttiin ja kauan.

Lopulta pomoni piti puuttua asiaan ja tämä tyyppi vieläkin narisee asiasta. Kysyin miksi sinä saat arvostella minun alusvastteita

Mä olen eron jälkeen laihtunut selkeesti, ero on tiedossa ja minun rahallinen tilanne.

Mä söin mm monta kk puuroa. Siitä myös sain nauramista.

Mutta se puuro teki sen, että eroni tuli tietoon.

Vierailija kirjoitti:

Näitä on.

Olen vähävarainen ja en osta yhtään vaatteita.

Olen vuosien varrella laihtunut ja olen pienentänyt mm rintsikoita. Imetysliivitkin vedin vaan laput kiinni jne.

Aamulla , en nyt, keväästä syksyyn fillaroin töihin ja käyn töissä suihkussa.

Kerran taas puin näitä alusvaatteita päälle ja siitä sitten puhuttiin ja kauan.

Lopulta pomoni piti puuttua asiaan ja tämä tyyppi vieläkin narisee asiasta. Kysyin miksi sinä saat arvostella minun alusvastteita

Mä olen eron jälkeen laihtunut selkeesti, ero on tiedossa ja minun rahallinen tilanne.

Mä söin mm monta kk puuroa. Siitä myös sain nauramista.

Mutta se puuro teki sen, että eroni tuli tietoon.

Siis apua, mitä sun alusvaatteista puhuttiin?

Yks akka puuttui siihen, kun toisinaan hain eväitä laukusta, sellaisia jotka säilyvät lämpimämmässäkin ihan hyvin. Ihmetteli aina suureen ääneen eivätkö mene pilalle. No hengissä ollaan.

Lisäksi ihmetteli miten jaksan syödä aina samoja ruokia.

Onneksi ei tarvitse enää olla samalla työpaikalla. Nykyisessä paikassa ei löydy yhtä juntteja työkavereita.

Mun eväitä useammassa duunipaikassa aina miehet tulee arvostelemaan. Syön terveellistä treenaajan ruokaa, mutta en siis mitään rahkaa vaan puhdasta hyvää kasvispainotteista ruokaa. Naiset kommentoi vain positiiviseen sävyyn mut miehet päivittelee ja kiusoittelee ja inisee. En sille korvaani lotkauta mutten tajua miksi?

Yksi nainen meillä töissä syö hitaasti jos sillä on jotain hyvää ruokaa, laittaa itse paljon ruokaa kotona. Syö niin hitaasti ja kauan että joku tulee kyselemään että mitäs herkkua sulla tänään. Loukkaantuu jos kukaan ei huomioi. Mulla meni kerran kauan että tajusin että piti ottaa puheeksi ennen kuin se raski syödä loputkin. XD Katoin vaan että mitä se tuossa murjottaa ja pyörittää tuota ruokaa lautasella.. sit hoksasin kysyä ja kehua niin johan alkoi maistua.

Voi hitto miten tyhmää porukkaa. Nyt kun olen työttömänä niin ei tarvitse kärsiä mistään työpaikkojen idiooteista. Kyllä minunkin työpaikalla valtion virastossa oli kaikenlaista sakkia. Ruokatunnilla olin usein ulkona kun olimme hgin keskustassa.

Eipä ole ikinä arvosteltu. Joskus joku saattaa kysyä, jos jollain on eväänä pelkkä vihreä salaatti, että miten sä jaksat tuolla, mutta ei siinäkään mitään negatiivista ole.

Todellakin MIKÄ työpaikka tai minkä alan ihmisiä, jos toisten eväät noin kiinnostaa?

Me ei useinkaan mennä työkavereiden kanssa samaan aikaan syömään  - jollakin voi olla pitkä puhelu tai muuten joku kiireinen homma minkä haluaa saada tehdyksi ennen ruokista. Me mennään jokainen syömään kun on itselle töiden kannalta sopiva hetki tai mihin on tottunut. Itse menen yleensä vasta klo 12.30 suurin piirtein, osa jo tulee takaisin.

Liukuva työaika ja liukuva ruokis.

Ei meillä arvostella. Meillä on fiksuja (toimisto)ihmisiä töissä. Suurin osa syö ruokalassa, vain muutamilla on eväät. Itselläni on useimmiten eväät. Ei tulisi mieleenkään kommentoida toisten ruokia, eikä minunkaan ruokia ole kommentoitu. Korkeintaan positiivisesti voi sanoa, vaikka että näyttääpä hyvältä. Joskus työkaveri on halunnut maistaa jotain erikoisempaa, jota minulla on ollut, esim. itse tehtyä raakapatukkaa tai chiavanukasta. On minullakin välillä ollut kaupan eineksiä, ja ihan rauhassa olen saanut nekin syödä.