Lue keskustelun säännöt.
Arvostellaanko sinua työpaikalla eväistäsi?
Tomaattikeitto
13.02.2018 |
Aikaisemmassa paikassa olin silmätikkuna ruokatunnilla. Jos olin unohtanut omat eväät kotiin tai en ollut jaksanut tehdä mitään mukaan ja ostin kaupasta perus mikromättöä kommentteina oli "Osaatko tehdä ruokaa?" "Miten muka jaksat tuolla" "oi voi, kylläpä sulla raha palaa tuohon". Kerran tein jopa viikonloppuna itse sämpylöitä pitkästä aikaa ja heti maanantaina, kun olin pakannut yhden mukaan ja laittanut väliin salaattia, kurkkua, tomaattia, voita ja juustoa, niin heti kunnon älämölö "Taasko sä nuita kaupan mössöjä syöt?!", kerroin asiallisesti, että viikonloppuna tein sämpylät ja tänään täytin ja pakkasin yhden mukaan. Tähänkin vielä jatkoi "Et tuosta pullasta mitään energiaa saa". Muuten porukka oli mukava, mutta ruokatunnit meni suurinpiirtein aina näin. Tuntuu, että sama homma jatkuu edelleen uudessa paikassa, mutta kommentointi on kaikille tasapuolista. Nauretaan ja hörötetään porukalla jos joku on ostanut mikroruokaa tai jotain vastaavaa. Miksi muiden ruokailut on toisille niin tärkeitä? Miksi täytyy kommentoida syömisiään? Samahan se minulle on mitä kaikki syö tai syökö ollenkaan, jokaisen oma päätös. Onko muilla samanlaisia kokemuksia ja annatteko vaan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos vai saatteko jotain hyviä vastalauseita?
Kommentit (31)
Ei ikinä, meillä meni 50/50, osa osti eväät kaupasta, osa toi kotoota. No, oltiinkin elintarviketiskillä töissä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samanlaista se on meilläkin duunissa. Ihme pään aukomista koko ajan toisten eväistä, ei kaikki, mutta suurin osa.
Mulla on yleensä eväät. Edellisen päivän ruokaa ja useiten kasvisruokaa, kun mieheni on vege. Siitähän tietty riitää nälvintää, kun olen ituhipin kanssa naimisissa.
Jos eväitä ei ole, niin piipahdan hakemassa jonkun eineksen. Kerran (!) vuosia sitten ostin pinaattilettuja ja perunasalaattia. Ja se jotenkin kuohutti työyhteisöä, koska mä söin niitä lettuja suolaisen salaatin kanssa, enkä hillon. Jaksavat vieläkin sitä muistella, kun söin väärin.
Kyllähän tuo välillä korpee, että saisko nyt vaan syödä kerrankin rauhassa ilman ruokaraatia.. Usein sisään-ulos, ja joskus naurattaa.
Sitten vielä tietty kauhistelevat jonkun eväitä seläntakana, kun kurkkivat toisten eväspurkkeihin.. < aivan käsittämätöntä! Senpä takia mulla on pieni eväslaukku kylmäkalleineen työpisteellä. Toki sitäkin on ihmetelty ja olen sanonut, etten halua kenenkään happaman bakteereja ruokaani.
Ruokanatseus Suomessa. Onneksi täällä missä asun voi syödä mitä vaan, ketään ei kiinnosta tai ainakaan kukaan ei kommentoi.
Joo, on tuttua. Naisvaltaisessa työpaikassa toisten eväät ja pyllyn leveys ovat tärkeitä kyyläämisen aiheita. Kaikki valmisruuat ovat ällöttäviä, paitsi silloin kun kyseinen kommentoija niitä itse ostaa. Eväiden tulee olla vaihtelevat ja anemian on itse ansainnut, kun kerran syö töissä samaa ruokaa. Esimerkiksi kananmunista on saatu paljon melua aikaiseksi. Ensin luomumunat olivat tyhmien huijaamista, nyt taas saman kommentoijan niihin hurahdettua luomumunat ovatkin ainoa oikea valinta. Toinen kommentoija on nauranut sitä, miten joku voi pystyä syömään samalla aterialla kaksi munaa. Samainen henkilö kehuu usein selviävänsä koko työpäivästä yhdellä omenalla. Kolmannen pitää saada aina proteiinia. Hän ei itse selviä ilman erityisen proteiinipitoisen ruuan mussuttamista kuin korkeintaan kaksi tuntia, ja aiheesta on välttämätöntä puhua viikoittain.
Ei muuten, mutta eivät kuulemma ole nähneet toista, joka käyttää yhtä paljon ketsuppia kuin minä 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä alalla te työskentelette joilla tuollaista toisten eväiden arvostelua on?
En keskustele työpaikallani näin ääliöiden ihmisten kanssa ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä yks 24 v nälvii aina miespuolisten työkavereiden eväitä. Mielestäni se on outoa.
Yyhden kerran on nykyisessä paikassa naureskeltu jonkun eväille. Silloin pari 30-50v äijää tuli yhtäaikaa syömään, olivat tehneet samaa projektia ja molemmilla oli tismalleen samanlainen setti: sama kaupan valmissalaattipurkki, skyr ja omena. Kommentti oli muistaakseni että pojaat on tehnyt eväätkin yhdessä.
Joskus joku kehuu omia eväitään jos on kokeillut uutta reseptiä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muut syö sitä mitä on kaupassa edelliseltä päivältä jäänyt tai leipää.. mutta mulla on aina ruokaa (riisi ja kana) ,salaattia ja välipalalla rahkaa. Alkuun sain kuittailua kun syön aina samaa ja paljon :D mutta en enää kun oon kertonu että ei jaksa treenata millään leivällä
Kerran olen ollut työpaikassa jossa kommentoitiin eväitä. Noh, tämä eväiden kommentointi oli pientä verrattuna siihen kiusaamiseen jota muuten koin työpaikassa. Sinänsä kokemus oli positiivinen sillä sain aikaiseksi hakea uudestaan kouluun jolloin voin olla heidän pomona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei muuten mut hyvässä hengessä mun eväille on naureskeltu kun se on aina yksi helvetin operaatio että minä moniallerginen evääni syön. :D
Kyllä! !
Kokemusta on. Naisvaltainen työpaikka. Aluksi otin omia eväitä, eli edellisen päivän ruokaa. Ihan tavallisia kanapatoja tai jauheliharuokia, joskus kasvispataa jne.
Muutama akka oli aina todella kiinnostunut mun eväistä.
Ärsytti kun halusin syödä rauhassa ja nämä parkkeerasi aina samaan pöytään utelemaan.
Aloin sitten ostamaan lihamakaronilaatikkoa Lidlistä mukaan. Utelu ei siihenkään loppunut, mutta kyllästyivät ajan myötä ja sitten häivyinkin koko työpaikasta.
En ollut edes mikään nuori nainen tuolloin. Olin vähän alle 40 ja utelijat oli n. 50v.
Olen nytkin naisvaltaisella alalla, mutta ihan eri työ.
Kukaan ei utele. Huh, kiitos ruokarauha!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! !
Kokemusta on. Naisvaltainen työpaikka. Aluksi otin omia eväitä, eli edellisen päivän ruokaa. Ihan tavallisia kanapatoja tai jauheliharuokia, joskus kasvispataa jne.
Muutama akka oli aina todella kiinnostunut mun eväistä.
Ärsytti kun halusin syödä rauhassa ja nämä parkkeerasi aina samaan pöytään utelemaan.
Aloin sitten ostamaan lihamakaronilaatikkoa Lidlistä mukaan. Utelu ei siihenkään loppunut, mutta kyllästyivät ajan myötä ja sitten häivyinkin koko työpaikasta.
En ollut edes mikään nuori nainen tuolloin. Olin vähän alle 40 ja utelijat oli n. 50v.
Olen nytkin naisvaltaisella alalla, mutta ihan eri työ.
Kukaan ei utele. Huh, kiitos ruokarauha!
Ja jatkan vielä, ei mun ruokia arvosteltu, mutta se loputon utelu oli ärsyttävää. Kun vaihdoin eineksiin, kuulin kautta rantain, että mun mies on jättänyt minut kun ei enää ole "oikeaa" ruokaa. Tuo työpaikka oli elintarviketeollisuudessa, liukuhihnatyötä. Nyt teen toimistohommia.
Kelle se kuuluu mitä kukin syö, ihme kyttäystä..itse varmaan mässäisin tollasten kyylien silmien alla kaikkea mahd rasvasta ja herkkuja. Siinäpän saisivat sisältöä elämäänsä..
Kyllä! Periaatteessa jokaisella tauolla, joissa evääni ovat esillä alkaa märinä - "Eikö kokki parempaan pysty?" "Turhaan olet välineisiin panostanut, kun ei parempaa ole ruokana." etc.
Töissä eväänä on lähinnä polttoainetta, sillä mikrotetut sapuskat ovat kaikki yhtä pahoja. Huomiselle on varattuna valmis lohikeitto ja lihapiirakka. Kotona sitten panostetaan laatuun.
Vierailija kirjoitti:
Joo, on tuttua. Naisvaltaisessa työpaikassa toisten eväät ja pyllyn leveys ovat tärkeitä kyyläämisen aiheita. Kaikki valmisruuat ovat ällöttäviä, paitsi silloin kun kyseinen kommentoija niitä itse ostaa. Eväiden tulee olla vaihtelevat ja anemian on itse ansainnut, kun kerran syö töissä samaa ruokaa. Esimerkiksi kananmunista on saatu paljon melua aikaiseksi. Ensin luomumunat olivat tyhmien huijaamista, nyt taas saman kommentoijan niihin hurahdettua luomumunat ovatkin ainoa oikea valinta. Toinen kommentoija on nauranut sitä, miten joku voi pystyä syömään samalla aterialla kaksi munaa. Samainen henkilö kehuu usein selviävänsä koko työpäivästä yhdellä omenalla. Kolmannen pitää saada aina proteiinia. Hän ei itse selviä ilman erityisen proteiinipitoisen ruuan mussuttamista kuin korkeintaan kaksi tuntia, ja aiheesta on välttämätöntä puhua viikoittain.
Jatkan vielä aiheesta... Yksi ei aina pidä taukoja ja eväät on koskematta kaapisssa. Tämä aiheuttaa myös pahoja puheita. Sama tyyppi joskus syö myös liikaa taukotilaan tuotuja herkkuja, mikä myös aiheuttaa supinaa.
Ei varmaan tarvitse erikseen lisätä, että meillä on myös paljon sen porukan vaikeimman tyypin luomia keittiönkäyttösääntöjä: hanankäyttöohjeet, mikronkäyttösäännöt, määrätyt kahvinkeittoajat ja voiveitsiprotokolla. Minulta on kielletty kahvinkeittimen käyttö kokonaan. puurolautaset pitää tiskata käsin. Nyt olen saanut vapautuksen siitä, ettei minun tarvitse enää pestä mukiani käsin, vaikka käytänkin huulikiiltoa.
Itse yritän lähinnä syödä ruokani hiljaa istuen keskellä tuolia varoen herättämästä mitään huomiota. Eipä sillä että minulla ruokapöytäkeskusteluissa olisi muuta suunvuoroa kuin eväiden pureskelu.
Kyllä, tosin mulla on melkein samat eväät joka päivä ja oon ottanut kuittailun ihan vitsailuna. Mä kokkaan sitten illalla oikeesti ja syön lounaaksi ruisleipää.
Lapset lähinnä kommentoivat ruokani ulkonäköä/hajua. Aikuiset ihmettelevät miten kykenen ruokavaliotani noudattamaan.