Lue keskustelun säännöt.
Olen kyllästynyt kuluttamiseen ja suorittamiseen, haluan erakoitua.
13.02.2018 |
Uusliberalistiset arvot, työlle eläminen, kuluttamiseen perustuva elämäntyyli ja materialismi saavat minut voimaan pahoin. En halua kivitaloja, uusia autoja, hienoa sisustusta ja mätsääviä astiastoja, merkkivaatteita merkin takia, biletystä, statusta, sosiaalista mediaa ym.
Ostan kaiken mahdollisen käytettynä, en juuri meikkaa, hiusten värjäämisen lopetin vuosi sitten. Asun sukulaisen vanhassa mummonmökissä ylläpitokuluja vastaan. Kantovesi osittain, lämmityspuut metsästä. Kotieläiminä muutama kana ja vuohi, heille ruoka lähipellosta.
Teen lähinnä etätöitä, vaihdoin alaa. Nykyinen työni on kiinnostavaa ja merkityksellistä, entinen kauluspaitaorjuutta voiton maksimoimiseksi. En elä työlle, mutta se auttaa minua kohti taloudellista riippumattomuutta. Luen ja katson dokumentteja, liikun luonnossa ja kalastan, viljelen. Pohdin, luen ja kirjoitan. Kaupungissa käyn vain ruoka ja- rautakaupassa, kirjastossa.
Olen 32v nainen ja kohta jo täysin eristäytynyt omiin oloihini. Minulla on paljon nettituttavia ja yhteisöjä, jotka ovat sosiaalinen elämäni, ja joiden kanssa voin keskustella ja ideoida. Haluaisin osaamisellani olla mukana rakentamassa parempaa tulevaisuutta ja puolustaa oikeudenmukaisuutta.
Mielipiteitä?
Kommentit (48)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikossa "haluan erakoitua" - eikö tuossa nyt ole jo erakoiduttu? Vai siis vielä lisää haluaisi erakoitua?
Itse olen hankkinut vuosia passiivisia tuloja joista tulee nyt noin 500e/kk. Kesällä muutto Makedoniaan vetämään lonkkaa. Tarkoitus olisi elää halvoissa ja lämpimissä maissa ehkä jotain pientä kauppaa käyden tai sitten vain oleillen.
Miksi kaikki kituuttaa Suomen pimeydessä paskoilla palkoilla masentuneina vuodesta toiseen kun voisi vain säästää hieman ja muuttaa jonnekkin lämpöiseen missä paikallisten keskiansiot jotain 200e kuukaudessa. Huvittaisi lähteä Suomen kylmästä kiireestä jonnekkin missä on oikeasti iloista ja aurinkoista eikä juuri tuota jatkuvaa tehokasta suorittamista ja toistoa vuosista toiseen..
Vierailija kirjoitti:
Minun elämäni on hyvin samanlaista; pieni mummonmökki, kasvimaa, kotieläimiä, kantovesi ja puulämmitys. Käyn töissä sen mitä tarvitsen, vapaa-aikaa jää reilusti luonnossa liikkumiseen, käsitöihin ja muuhun puuhaan. Huomaan, että moni kadehtii elämäntapaani, (ja löytää sata (teko)syytä miksi samat valinnat eivät onnistuisi heillä), osa taas kauhistelee. Olen erakko siinä mielessä, että en ole somessa ja viihdyn kotona, matkustelen harvoin ja vain maata pitkin, tämä ympäristösyistä. Ystäviä minulla sen sijaan on nykyisin enemmän kuin ennen. Ainoa miinuspuoli on se, että samoilla arvoilla varustettua elämänkumppania näyttää olevan mahdotonta löytää.
N44
No kerroppa mistä kaltaisesi 'erakon' voisi löytää?
Metsässä samoilemalla ei ole tärpännyt.
M38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perusta valtava hippikommuuni jonnekkin pellon ja metsän reunalla niin voidaan kaikki yhdessä elää omavaraisesti vailla huolia. Antaa muiden kiirehtiä.
Itse olen hyvin samanlainen, pidän yksinkertaisesta ja koruttomasta elämästä. Elämäni suurimpia iloja ovat luonto, hyvä kotiruoka ja maalausharrastukseni. Eroan monista kanssani samalla tavalla elävistä siinä, että olen sekä talous- että arvoliberaali, aika vahvasti oikealla. Ajatus kaikenlaisen turhan shaiban ostamisesta ja ylipäätänsä turhien tarpeiden luomisesta markkinoinnin keinoin on vastenmielinen, mutta kannatan yksilönvapautta. Lähinnä tunnen sääliä niitä kohtaan, jotka ostavat jotain ylihintaisia latteja brändikahviloissa ja ottavat siitä kuvia Instaan sen sijaan, että nauttisivat pannukahveista nuotiolla, mutta yksilönvapaus on minulle pyhä arvo. Ajattelen, että ihmisillä on oikeus itse arvioida, miten haluavat elää.
Kirjoitukseni tarkoitus ei ole nyt alkaa mollata vasemmistolaista talousajattelua tai esitellä oman ajatteluni erinomaisuutta. Halusin vaan avata suuni puhuakseni siitä, miten arvomaailma on paljon syvempi asia kuin se, kuka ostaa jatkuvasti uusia iPhoneja ja kuka ei. Ehkä vähän kiinnittää huomiota ennakkoluuloihin. Kenties tuo aloituksen uusliberalismi-sana provosoi minua, sillä se ei käsitteenä tarkoita kerskakulutuksen ihannointia. Itse olen uusliberalisti, joka entisöi itse vanhat puiset huonekalunsa ja ostaa vain brändittömiä, mutta laadukkaita ja kulutusta kestäviä vaatteita. Hyödynnän keittiön kaappien luonnonkosmetiikkaa suurikatteisten brändien sijaan. En halua osoittaa epäkunnioitusta niitä kohtaan, jotka ajattelevat taloudesta eri tavalla kuin minä, mutta ihmisten niputtaminen joskus tympii.
Iso osa helsinkiläisistäkin on erakkoja. Erakkoja yksiöissään. Viimeinen tunti laittaa hakemaan 60% tuotteita illan hiljaisína tunteina.