Lue keskustelun säännöt.
olen katkera etteivät vanhempani säästäneet minulle ollessani pieni.
13.02.2018 |
Se olisi ollut pieni vaiva joka tuskin olisi kirpaissut, esimerkiksi kerran kuukaudessa laittaa parikymppiä lapsen tulevaisuuteen. 18- vuoden aikana tuo summa olisi kertynyt jo hyvinkin kohtuulliseksi, ja minulla olisi ollut hyvät eväät itsenäistymiseen. Harva lapsi ymmärtää jo kymmenen vuotiaana että, "hmm alanpas säästää isovanhemmilta saatuja synttärirahoja omaan asuntooni kahdeksan vuoden päähän!". Se vaihe tulee liian myöhään, eikä esimerkiksi 17-vuotias enää kerkeä kerätä tarpeeksi säästöjä, jotta voisi täysi-ikäistyttyään lähteä omille teilleen. Mielestäni tämä on itsekkäin teko vanhemmiltani.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän ap:ta! Mulla oli lapsena säästötili, jossa oli vissiin ainakin pari tuhatta euroa rahaa kun olin siirtymässä yläasteelle, sinne siis laito isovanhemmat ja kummit välillä rahaa esim synttäreinä. Sitten vanhempani erosivat ja isäni tyhjensi tilini🤔 kyllähän se vaivasi, 18v varsinkin kun ois itsekkin voinu ne rahat käyttää. Omille lapsille säästän, edes sen muutaman tonnin kun täyttävät 18.
Mur! Eihän tuo tästä näkökulmasta ole iso raha, mutta isäsi varasti sinulta.
Oliko sillä edes hyvää selitystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole niin yksinkertaista.
Minulle säästettiin, osa lapsilisistä. Siis pääsääntöisesti lapsilisistä kustannettiin mm. syksyn alkaessa uusia kouluvaatteita, isompia hankintoja kuten lasketteluvaatteita, soittoharrastus, muita harrastusvälineitä, harratusmaksuja jne.
Rippilahjaksi saadut rahat meni tilille säästöön. Samoin sinne meni kesätöistä saadut rahat.
En muista, paljonko tilillä oli rahaa kun muutin opiskelemaan. Muutama tuhat euroa. Mutta näillä rahoilla kituuttelin ekan opiskeluvuoden AMK:ssa + opintotuki+asumislisä. Sitten saikin jo oman alan kesätöitä ja kesät painoin töitä, että sain muutaman tonnin säästöön tulevaa lukuvuotta varten.
Harva 20 -vuotias ostaa säästörahoilla oman kämpän kun muuttaa opiskelemaan. Opiskeluaika kannattaa vaan kituuttaa ja rillutella. Monesti asiat muuttuvat, löytyy puoliso, on hankittu koira ja halutaan muuttaa yhteen. Silloin on parempi ja nopeampi päästä eroon pienestä opiskelijakämpästä, jossa on oltu vuokralla.
No, minä olisin ollut onnellinen, jos he olisivat jättänyt minun nimen pois velkakirjoista. Selvisi kun tulin täysikäiseksi, että televisiolupa oli minun nimellä ja sitä ei ollut maksettu, oli kaadettu minun metsästä puita ja kaikki rahat osoitettu vanhempien tilille ja verot maksamatta, autokin oli minun nimissä ja veroja ja vakuutusmaksuja maksamatta. Minulla oli 10 000 euroa velkaa ja luottotiedot oli mennyt. Se siitä opiskelusta ja asunnosta. Meni sitten 15 vuotta, kunnes sain kaikki velat maksettua. Eli olisin ollut onnellinen, jos olisin niin kuin kaikki muut saanut aloittaa nollasta. Minun nuoruus meni ulosottoon ja velkajärjestelyyn. Ja ennen kuin kuka tulee ja huomauttaa, miksi et myynyt metsää. Valitettavasti se meni pakkohuutokauppaan koska vanhemmat olivat pantanut senkin. Siitä tuli myös myyntivoittoveroja jonka jouduin maksamaan. Kaikki rahat meni vanhempien velkoihin.
Onneksi asiat on nyt hyvin, mutta en ole pystynyt säästämään lapsille paljonkaan, mutta heillä ei ainakaan ole mitään velkaa.
En saanut mitään säästöjä. Silti ovat aina mua auttaneet. Opiskeluaikoina olen pennejä laskeskellut, mutta ikinä en varsinaisesti nälkää nähnyt. Aina tiesin että muutaman kympin saan vanhemmiltamme jos oikein tiukkaa on ja aina voin mennä heille syömään. Monesti kun tulivat mun luokse käymään, tulivat ruokakassin kanssa.
Nyt näin jälkeenpäin olen jopa tyytyväinen noihin "kituvuosiin". Löytyy ymmärrystä enemmän niitä kohtaan jotka on vähävaraisia, näin luulen ja väitän.
Oon jo yli nelikymppinen nainen ja tienaan ihan kiitettävästi, samoin mieheni. Kaupasta voin ostaa huoletta katsomatta hintoja (katson kuitenkin). Onhan se kivaa, mutta monesti olen miettinyt että raha ei enää "tunnu" yhtä hyvältä kuin silloin kun sitä oli vähemmän käytettävissä.
Omia lapsia on kolme, kaikilla on säästötilit, mutta ei niihin nyt mitään jättisummia tule kertymään.
Ymmärrän sinua Ap. Oma mulkku isäni erosi äidistäni, otti uuden naisen ja tämän uuden naisen lapsille ollaan kustannettu vaikka mitä.. esm. autoa jne. Itse pyytänyt isältäni joskus jotain ihan pientä niin sanottu vaan tyyliin osta ite säästämällä tai, pyydä äidiltäsi yms. Tässä hyvä tietää että työkyvytön äitin pystyikin varmaan kustantamaan minulle pyytämiäni asioita. Isälläni on ja oli varaa mutta ryyppäily, pettäminen, velkojen jättäminen äitini niskoille joihin hänellä ei osaa eikä arpaa kiinnosti mulkkua enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tunne ketään joka olis saanut 18 vuotiaana, jonkun tosi ison summan rahaa. Ehkä se ei ollut 25 vuotta sitten niin yleistä.
Jotkut sai jotain, mutta ei tosiaan mitään suuria summia.
Pari tyttöä sai lapsilisät omaan käyttöön alaikäisenä, sitä täysin itse vähän kadehtia, sitten oli muutama jotka nyt aina sai mitä ikinä halusivatkaan, aina oli uusimmat pelit ja vehkeet sekä viimeisimmät "muotivaatteet". Mut ne muksut oli oikeesti varakkaista perheistä marjaniemestä, me muut oltiin ihan tavis duunareiden lapsia.
Eipä mulla ole hampaankoloon jäänyt mitään vanhempiani kohtaan, aina on apuna olleet ja huolen pitäneet.
Kyllä olen katkera, kun ikää on jo neljäkymmentä ja vanhemmat eivät vieläkään ole tajunneet kuolla ja jättää perintöä!
Eiku...
Mitään rahoja en maailmalle lähtiessä mukaani saanut, mutta kummasti tässä on pärjätty.
Omille lapsille olen jotain säästänyt, mutta niistäkin rahoista on korvamerkitty esim. ajokorttiin osa.