Lue keskustelun säännöt.
Laihdutusneuvoja sairaalloisen ylipainoiselle naiselle?
13.02.2018 |
Olen nelikymppinen kolmen lapsen äiti, joka on hyvin pitkälti 24/7 jumissa kotona. Asumme maalla, liikuntaharrastuksia ei ole juurikaan tarjolla, ainakaan mitään mihin voisin mennä. Myös rahat ovat vähissä, joten kaikki kuntosalit lapsiparkkeineen ja pt:n palkkaamiset tai kalliit ateriankorvikkeet yms. saa unohtaa heti alkuunsa. Lisäksi olen kasvissyöjä(lakto-ovo). Painoa on sairaalloisen ylipainon verran ja olen aivan rapakunnossa.
Miten minun kannattaisi aloittaa tämä projekti? Osaisiko joku neuvoa vaikka päivän tai parin ruokalistaehdotuksen määrineen? Millaisella liikunnalla kannattaisi aloittaa? Onko jotain muuta, mitä pitäisi huomioida?
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Tarkista aina faktat ennen interventiota. Preventiohan on jo epäonnistunut. Fakta on se, että yli 95% epäonnistuu laihduttamaan. Tämä luku pätee siis sairaanhoidon ammattilaisten antamiin neuvoihin. Muiden antamilla neuvoilla luku on todennäköisesti pienempi, poikkeuksena ehkä karppaus.
Voidaan siis todeta, että laihduttaminen on pitkällä tähtäimellä varma tie lihomiseen. Tätä tukevat lähes kaikki teoriat. Aivokuvantamisten puolella nähdään lihavan meilihyvään liittyvien opioidireseptoreiden, eli dopamiiniradan olevan poikkeava, eli ruoka ei tuota mielihyvää kuten normaalipainoisilla. Suolistobakteeripuolella nähdään poikkeavuus ja hypoteesi on se, että suolistobakteeriston floora ohjaa ruoan hyödyntämistä ja myös kylläisyyden hallintaa. Tähän tulee lisävarmistusta lihavuusleikkauksesta, joka palauttaa energian kulutukseen ja nälkään liittyvät hormonaaliset signaloinnit. Syy ei siis ole se, ettei voi syödä, vaan se, ettei tee mieli syödä kun rasvavarantoja on jo tarpeeksi.
Koska kaikki lähtee aivoista, tulee psyyke olla aina ensin kunnossa. Mikäli minä olisin sinä, unohtaisin laihduttamisen ja ensin katsoisin onko elämä psyykkisesti tasapainossa. Tämän jälkeen alkaisin tarkastelemaan syömiskäyttäytymistä ja pohtia, voisiko siihen vaikuttaa jollain tavoin. Viisasten kiveä tässä ei vielä ole keksitty, sillä jos olisi, ei olisi lihavuusongelmaakaan.
Elämä ei ole tasapainossa ja lihominen johtuu tunnesyömisestä, mutta valitettavasti tällä hetkellä ei ole mahdollisuutta tehdä muutoksia muun elämän osalta, joten näillä on mentävä. Joko laihdutus onnistuu tai sitten pysyn samassa, mutta mielestäni joka tapauksessa on järkevämpää ainakin yrittää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syö vähemmän kuin kulutat! Siis mikä tässä yksinkertaisessa faktassa on niin käsittämättömän vaikea ymmärtää??? Ilmeisestikin vastauksena on lihavien olematon itsekuri, jonka takia keksitään mitä ihmeellisempiä tekosyitä sille että ei muka pysty laihtumaan.
Mutta käytäntö ja teoria eivät koskaan kenelläkään kohtaa sataprosenttisesti 😉
Kyllähän jokainen tietää, että ei kannata narkata/juoda alkoholia/tupakoida, ajaa autolla kuin pullopersesika välittämättä muusta liikenteestä, ja silti näihin kaikkiin vuosittain kuolee ihmisiä. Ja ettei nyt paha mieli tule, nuo olivat vain pari hassua esimerkkiä, lisääkin löytyy.
Jälleen yksi huonon itsekurin omaavan syöpöttelijän onneton tekosyy. Ja niitähän tunnetusti riittää. Kyllä se käytäntö ja teoria kohtaa niillä ihmisillä jotka onnistuvat laihdutuksessa.
Laihduttamiseen ei tarvita pätkääkään itsekuria. Vain oikeaa ravintoa tarpeeksi.
No siinä vasta kaikkien aivopierujen äiti. Ei ihmekään jos ei meinaa laihtuminen onnistua.
No enpä sanoisi. Puoli Seitsemän -ohjelmassa oli pari viikkoa sitten vieraana Patrick Borg ja hän sanoi suunnilleen samaa. Patrick pitää aiheesta blogia, en tosin muista sen nimeä, mutta eiköhän se googlaamalla löydy. Kaikkein pahinta on aloittaa reipas liikunta ja laittaa syöminen minimiin, se ei toimi.
Syöminen on mukavaa ja vatsa täynnä on hyvä olla. Olen itse lisäänyt kasviksia ruokavalioon ja uusin löytö on pienet tomaatit, niitä on kiva napostella. Illalla teen itselle ja miehelle kulholliset täyteen hedelmiä ja tomaatteja, kyllä niilläkin tulee vatsa täyteen. Karkeista tykkäisin ihan hirveän paljon, mutta kun niitä ei muutamaan viikkoon syö, häviää mielihalukin. Karkkien suhteen piti tehdä noin.
121212 kirjoitti:
Riippuu tavoitteista.
Nopea painonpudotus ei luonnollisesti onnistu ilman radikaalia dieettiä, joka on luonteeltaan väliaikainen. Todennäköisyys sille että paino palaa takaisin on suuri, koska ihmiset palaavat "shokkidieetin" jälkeen entisiin tapoihinsa.
Se mikä huolestuttaa on että jo tässä vaiheessa keksit tekosyitä sille ettei voisi harrastaa liikuntaa. Voit päästä huippukuntoon ilman ainuttakaan liikuntavälinettä tai astumatta ovesta ulos. Kyse on viitseliäisyydestä. Käveleminen, vaikka siellä ulkona, on hyvä alku.
Jos tavoitteena on pitkäaikainen elämäntapamuutos:
- säännöllinen liikunta. Nosta vaikeustasoa sitä mukaa kun kunto kasvaa. Aloita helpolla kävelyllä. Huomaa että liikunta kuluttaa glykogeenivarastoja, ja verensokerin laskiessa aiheuttaa halun täydentää nopean energian varastot uudestaan. Juo alkuun liikunnan jälkeen vettä, kestää jonkin aikaa kun elimistö pilkkoo rasvaa, sen jälkeen hiilarihimo hellittää
Syöt:
- hyvälaatuista proteiinia
- terveellisiä rasvoja
- paljon kuituja
- paljon kasviksia
- hiilareita tarpeen mukaan
- juo paljon vettä. Itse asiassa älä juo mitään muuta; nyrkkisääntönä ei kaloreita nestemäisessä muodossa
Sitten katsot terveellisistä vaihtoehdoista ruokia jotka sinua miellyttävät. Et lisää niihin kastikkeita ym jotta ruuasta tulisi "maistuvaa". Ei ylimääräisiä välipaloja.
Olet luultavasti tottunut makeaan. Sokeririippuvuus on täysin verrattavissa tupakkaan ym huumausaineisiin. Suhtaudu siihen samalla tavalla. Ei huijauspäiviä/herkuttelupäiviä. Alkuun tuntuu siltä että mitä pidempään olet ilman, sitä suurempi himo. Lopulta se kääntyy toisin päin, riippuvuuden hellittäessä.
Ajattele näitä positiivisina elämäntapamuutoksina joihin pyrit totuttelemään loppuelämäksesi. Jos sen _lisäksi_ kokeilet dieettiä (VHH tms), ymmärrä että ilman elämäntapamuutoksia päädyt takaisin samaan pisteeseen.
Tavoitteena on tiputtaa painoa pysyvästi ja parantaa terveyttä, eli minkäänlainen radikaalia dieettiä ei ole tarkoitus kokeilla.
Enkä keksi tekosyitä liikkumattomuudelle, vaan nimenomaan kysyi ideoita siihen miten voisin liikkua. Toki kerroin omat rajoittavat tekijäni, koska hyvin usein olen nähnyt vinkkeinä lihaville esim. uimisen tai lasten vieminen hoitoon äidin kuntosalin ajaksi, mitkä eivät minun tapauksessani ole mahdollisia. Eli nimenomaan kaipaisin ihan käytännön vinkkejä siitä, millaista liikuntaa minun tilanteessani kannattaisi kokeilla!
Tuo makeanhimo pitää erittäin hyvin paikkansa, olen täysin koukussa ja saan vieroitusoireita, kun yritän lopettaa!
Mitä nuo hyvälaatuiset proteiinit ja rasvat ovat, ja paljonko niitä pitäisi päivässä syödä? Kasviksia ilmeisesti vähintään 500g päivässä, mutta mitä muuta?
Hyvä huomio myös tuo kastikkeiden lisääminen, syyllistyn siihenkin. Tuntuu hirveän vaikealta ajatella ruokaa "kuiviltaan", tähänkin kaipaisin ihan konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä siihen lautaselle olisi hyvä laittaa. Olen ihan hirveän huono kaikissa ravitsemusasioissa, joten kaikenlaiset ylimalkaiset ohjeet menevät minulta ihan yli hilseen. Terveelliset rasvat ja hyvät proteiinit ja kaikki muu kuulostavat tosi hyviltä ohjeilta, mutta käytännössä ne eivät sano minulle yhtään mitään ja googlaamalla tulokset ovat täysin toisensa kumoavia... (Esim. käytä margariinia - Ei vaan aitoa voita - Ei vaan kasviöljyjä - Ei missään nimessä sitä ja tätä ja tuota kasviöljyä vaan kylmäpuristettua oliiviöljyä...) Ihmiselle, jolle ravitsemus on utopiaa, tuo on loputon suo josta ei ota mitään selvää.
ap
mies86 kirjoitti:
En nyt ehkä tarkkaa ruokavaliota osaa kertoa, mutta pari juttua kuitenkin.
Painonpudotuksessa 90% tehdään ruokavaliolla ja 10% liikunnalla. Eli panosta ensin mainittuun ja pyri vaikka lisäämään kävelyä. Se riittää alkuvaiheessa liikunnaksi, eikä sinun todellakaan tarvitse mietti PT:itä tai salien ryhmäliikuntatunteja.
Ruokavaliossa tärkeintä on ruuan sisältämän energian määrä. Ei ole sinänsä väliä mitä syöt, kunhan energinmäärä pienenee nykyisestä. Mielestäni tämä on helpointa, jos pidät ruokapäiväkirjaa ja kirjoitat kaiken ylös mitä syöt. Netistä löytyy kyllä sitten niille ruuille kalorisisällöt. Kun olet tehnyt rehellisesti tämän, niin sitten miettimään mitä voi muuttaa, niin että se on vielä itselle helppoa tai ainakin mahdollista. Tai kerro tänne esimerkki mitä syöt, niin sitä voi lähteä miettimään.
Tottakai voisin tähän kirjoittaa mitä tulee vältellä (alkoholi, herkut, pulla, suklaa jne.) mutta sen varmasti kaikki tietää.
Tässä vielä n. ruokavalio, millä itse laihdutin. Toki itsellä tuo liha kuuluu ruokavalioon, mutta saa vähän suuntia. Itse siis lähdössä 106kg/180cm mies.
aamu: rahka+2palaa leipää leikkeleellä
lounas: lounassalaatti sis. palan leipää ja n.150grammaa kanaa
välipala: rahka ja banaani
iltaruoka: 250grammaa vihanneksia + 200grammaa jauhelihaa
iltapala: rahka + pala ruisleipää leikkeleellä
SYÖKÄÄ KANAA HUUSI POSSU MCDONALTS MAINOKSESSA
Vierailija kirjoitti:
Liikunta on hyväksi ja sitä kannattaa ehdottomasti harrastaa, mutta painonpudotuksessa sillä ei ole merkittävää osuutta.
Itse laihdutin vajaassa vuodessa 37 kiloa liikahtamatta sohvaltani (kirjaimellisesti; en - häpeäkseni - siis liiku lainkaan).
Söin suunnilleen näin:
Aamiaisella mukillinen kahvia, 2 palaa täysjyväruisleipää juustolla ja tomaatilla.
Lounaaksi uunissa kypsennettyä kalaa tai kanaa ja runsaasti erilaisia kasviksia.
Illalliseksi pieni munakas, kalaa tai kanaa ja runsaasti erilaisia kasviksia.
Sinun täytyy tietysti syödä kalan/kanan sijaan kasviproteiinia.
Välipaloiksi marjoja, jonkun verran myös omenia ja sitrushedelmiä.
Ei helppoa, mutta pystyt siihen kun päätät!
SYÖKÄÄ KANAA HUUSI POSSU MCDONALDS MAINOKSESSA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikunta on hyväksi ja sitä kannattaa ehdottomasti harrastaa, mutta painonpudotuksessa sillä ei ole merkittävää osuutta.
Itse laihdutin vajaassa vuodessa 37 kiloa liikahtamatta sohvaltani (kirjaimellisesti; en - häpeäkseni - siis liiku lainkaan).
Söin suunnilleen näin:
Aamiaisella mukillinen kahvia, 2 palaa täysjyväruisleipää juustolla ja tomaatilla.
Lounaaksi uunissa kypsennettyä kalaa tai kanaa ja runsaasti erilaisia kasviksia.
Illalliseksi pieni munakas, kalaa tai kanaa ja runsaasti erilaisia kasviksia.
Sinun täytyy tietysti syödä kalan/kanan sijaan kasviproteiinia.
Välipaloiksi marjoja, jonkun verran myös omenia ja sitrushedelmiä.
Ei helppoa, mutta pystyt siihen kun päätät!
Kauanko olet pysynyt uudessa painossasi?
16 vuotta. Tai itse asiassa olen laihtunut vielä 3 kiloa lisää, joten nyt olen hyvinkin normaalipainon keskikohdalla.
Se hyvä jäi tuosta laihdutusvuodesta, että herkkujen mieliteko katosi, kun en niitä vuoteen syönyt. Siihen asti olin kova pullansyöjä, ja muutakin makeaa kului, suklaata ja karkkia. Mutta sokerinhimo tosiaan katosi, ja kumma kyllä pysyvästi.
Ruokavalio on pysynyt suunnilleen laihdutusvuoden kaltaisena, mutta nykyään syön jonkun verran myös perunaa ja joskus pastaa. Mutta lautasesta ainakin puolet täyttyy edelleen kasviksilla.
Sen voin vielä lisätä, että alkoholia en käyttänyt ennen enkä käytä nytkään. Siitä kai monelle tulee paljonkin "piilokaloreita".
Karkeissa on LIIVATETTA jota saadaan SIASTA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikunta on hyväksi ja sitä kannattaa ehdottomasti harrastaa, mutta painonpudotuksessa sillä ei ole merkittävää osuutta.
Itse laihdutin vajaassa vuodessa 37 kiloa liikahtamatta sohvaltani (kirjaimellisesti; en - häpeäkseni - siis liiku lainkaan).
Söin suunnilleen näin:
Aamiaisella mukillinen kahvia, 2 palaa täysjyväruisleipää juustolla ja tomaatilla.
Lounaaksi uunissa kypsennettyä kalaa tai kanaa ja runsaasti erilaisia kasviksia.
Illalliseksi pieni munakas, kalaa tai kanaa ja runsaasti erilaisia kasviksia.
Sinun täytyy tietysti syödä kalan/kanan sijaan kasviproteiinia.
Välipaloiksi marjoja, jonkun verran myös omenia ja sitrushedelmiä.
Ei helppoa, mutta pystyt siihen kun päätät!
Kauanko olet pysynyt uudessa painossasi?
16 vuotta. Tai itse asiassa olen laihtunut vielä 3 kiloa lisää, joten nyt olen hyvinkin normaalipainon keskikohdalla.
Se hyvä jäi tuosta laihdutusvuodesta, että herkkujen mieliteko katosi, kun en niitä vuoteen syönyt. Siihen asti olin kova pullansyöjä, ja muutakin makeaa kului, suklaata ja karkkia. Mutta sokerinhimo tosiaan katosi, ja kumma kyllä pysyvästi.
Ruokavalio on pysynyt suunnilleen laihdutusvuoden kaltaisena, mutta nykyään syön jonkun verran myös perunaa ja joskus pastaa. Mutta lautasesta ainakin puolet täyttyy edelleen kasviksilla.
Sen voin vielä lisätä, että alkoholia en käyttänyt ennen enkä käytä nytkään. Siitä kai monelle tulee paljonkin "piilokaloreita".
Alkoholisti ei tunne nälkää..on tikkulaiha ..mut maha pömpöttää tulehdustilan vuoksi
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä lapsia? Voisiko heitä ottaa vaikka liikuntaharrastukseen mukaan? Tai pärjäävätkö hetken itsekseen (vanhin katsoo nuorempien perään)? Voisitte joko yhdessä pyöräillä, jos lapset tarpeeksi vanhoja. Tai sinä voit lenkkeillä (alkuun kävellä, sitten hölkätä ja lopulta juosta) ja lapset pyöräilevät mukana. Jos lapset pärjäävät hetken itsekseen, lähdet kävelyllä, pyöräilemään, lenkille... Muutaman kahvakuulan ja säädettävät käsipainot voit hankkia kotiin ja youtubesta löydät hyviä kotitreeniohjelmia, joita voit tehdä aina jossain pienessäkin välissä. Varttikin on jo parempi kuin ei mitään. Muutenkin aina kun mahdollista, kävellen tai pyöräillen paikasta toiseen, portaat hissin tai liukuportaiden sijaan, reippaasti marjastamaan ja sienestämään ja metsiin samoilemaan, valitset aina sen vähän pitemmän reitin tai kauimmaisen parkkiruudun jne. Eli hyödynnät jokaisen välin lisätä arkiaktiivisuutta.
Lakto-ovo-vegenä kannattaa sinun katsoa, että saat kuitenkin proteiineja monipuolisemmin kuin vain maitotuotteista ja munista. Eli käytäthän papuja ja linssejä? Tai kokeile näitä uusia kasvisproteiinilähteitä vaihtelua tuomaan. Lisäksi pidä huolta, ettet käytä jatkuvasti isoja määriä täysrasvaisia juustoja ja suuria määriä kermaa tai lorauttele öljyä liian reippaalla kädellä. Täysin rasvaton tai liian vähärasvainen ei ole hyvä, mutta kasvissyöjä, joka käyttää maitotuotteita, tekee todella helposti sen virheen, että rasvan määrä kasvaa valtavaksi, kun kaikki gratinoidaan juustolla ja haudutetaan kermassa. Lisää siis ruokavaliossa kasvisten osuutta - sekä raakojen että kypsennettyjen (hauduttamalla, höyryttämällä, uunissa, wokissa pienessä öljymäärässä), pidä huolta, ettei pastan, riisin ja vastaavien annoskoko kasva liian suureksi ja syö tosiaan monipuolisesti proteiininlähteitä. Tarkista annoskoot niin, että alkuun vaikka punnitse ruokasi ja opettele ihan käytännössä, miten pieni annos oikeasti on riittävä.
Tärkeintä on kutenkin säännöllienn ateriarytmi. Eli omaan päivääsi parhaiten sopivastai pyrit syömään aina suunnilleen samoihin aikoihin ruoan ja välipalat. Esim. aamupala, lounas, välipala, päivällinen, ilatapala. Mutta sinulle sopivin rytmi sinun pitää löytää itse. Jos tälä hetkellä syömisesi on täysin rymitöntä ja lähinnä napostelua ja iltapainotteista jatkuvaa syömistä (esim. paljon leipää pitkin iltaa tai aina käyt napsimassa jotain joka välissä), auttaa alkuun se, että luot ihan minä tahansa järkevän rytmin. Mutta sitten, kun olet tuota noudattanut ja homma sujuu, etsit sen itsellesi sopivimman. Tärkeää on myös syödä aamulla ja päivän aikana riittävästi, eikä silloin yrittää säästellä kaloreita iltaan. Illalla sitten syödään kevyemmin.
Lasten kanssa liikun jonkun verran, mutta vielä heistä ei ole varsinaisiksi lenkkikavereiksi. Mutta muutaman vuoden päästä on tilanne tämänkin suhteen ihan eri, eli jos nyt saisi painoa pudotettua niin että voisi kuvitella lähtevänsä joskus hölkkälenkille, niin lasten ollessa isompia se voisi onnistuakin eikä tarvitsisi pelätä polvien pettävän!
Tuo kerma ja juusto kolahtivat kovaa, syyllistyn tuohon erittäin usein. Täytyykin alkaa kiinnittämään asiaan huomiota!
Ja tuon säännöllisen ruokarytmin opetteleminen olisi minulle erittäin tärkeää, kun tosiaan syön erittäin iltapainotteisesti ja ahmin kaloreita lasten nukahdettua illalla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista syödä tavallista kotiruokaa, sillä sitä tulet kuitenkin todennäköisesti syömään loppuelämäsi. Ei siis mitään höyrytettyä kalaa (jos et siis muutenkin syö sitä), vaan aivan tavallista ruokaa. Kannattaa nipistää määrästä ja lisätä kasviksia, mutta ei ruveta millekään vesimeloni-greippi kuurille. Tarkoitushan on etsiä pysyviä muutoksia elämään. Jos vedät kanaa ja kasviksia kolme kuukautta, ensinnäkin kyllästyt niihin ja toisekseen jossain vaiheessa on palattava syömään muutakin ja silloin paino nousee lähes yhtä varmasti kuin päivä seuraa yötä.
Vaikka sitä ei kukaan laihduttaja haluakaan kuulla, hidas laihtuminen on paras vaihtoehto, siten tulokset ovat todennäköisemmin pysyviä. Jos on ongelmia tunnesyömisen kanssa, opettele palkitsemaan ja lohduttamaan itseäsi muilla tavoin. Mene vaikka yksin saunaan kaikessa rauhassa, kävele kioskille ostamaan jokin kiva lehti tai mitä itseäsi ilahduttavaa nyt keksitkin syömisen tilalle.
Vierailija kirjoitti:
suosittelen uimahallissa käyntiä. Samalla voi saunoa, käydä kylmäaltaassa ja porealtaassa. Lajeina voi kokeilla vesijuoksua, vesijumppaa tai uintia. Ei kannata ottaa liian vakavasti alkua, vaan rentoutua myös ! :)
Hyvä idea ..harvalla on pokkaa syödä vesijumpan aikana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Riippuu tavoitteista.
Nopea painonpudotus ei luonnollisesti onnistu ilman radikaalia dieettiä, joka on luonteeltaan väliaikainen. Todennäköisyys sille että paino palaa takaisin on suuri, koska ihmiset palaavat "shokkidieetin" jälkeen entisiin tapoihinsa.
Se mikä huolestuttaa on että jo tässä vaiheessa keksit tekosyitä sille ettei voisi harrastaa liikuntaa. Voit päästä huippukuntoon ilman ainuttakaan liikuntavälinettä tai astumatta ovesta ulos. Kyse on viitseliäisyydestä. Käveleminen, vaikka siellä ulkona, on hyvä alku.
Jos tavoitteena on pitkäaikainen elämäntapamuutos:
- säännöllinen liikunta. Nosta vaikeustasoa sitä mukaa kun kunto kasvaa. Aloita helpolla kävelyllä. Huomaa että liikunta kuluttaa glykogeenivarastoja, ja verensokerin laskiessa aiheuttaa halun täydentää nopean energian varastot uudestaan. Juo alkuun liikunnan jälkeen vettä, kestää jonkin aikaa kun elimistö pilkkoo rasvaa, sen jälkeen hiilarihimo hellittää
Syöt:
- hyvälaatuista proteiinia
- terveellisiä rasvoja
- paljon kuituja
- paljon kasviksia
- hiilareita tarpeen mukaan
- juo paljon vettä. Itse asiassa älä juo mitään muuta; nyrkkisääntönä ei kaloreita nestemäisessä muodossa
Sitten katsot terveellisistä vaihtoehdoista ruokia jotka sinua miellyttävät. Et lisää niihin kastikkeita ym jotta ruuasta tulisi "maistuvaa". Ei ylimääräisiä välipaloja.
Olet luultavasti tottunut makeaan. Sokeririippuvuus on täysin verrattavissa tupakkaan ym huumausaineisiin. Suhtaudu siihen samalla tavalla. Ei huijauspäiviä/herkuttelupäiviä. Alkuun tuntuu siltä että mitä pidempään olet ilman, sitä suurempi himo. Lopulta se kääntyy toisin päin, riippuvuuden hellittäessä.
Ajattele näitä positiivisina elämäntapamuutoksina joihin pyrit totuttelemään loppuelämäksesi. Jos sen _lisäksi_ kokeilet dieettiä (VHH tms), ymmärrä että ilman elämäntapamuutoksia päädyt takaisin samaan pisteeseen.
Tavoitteena on tiputtaa painoa pysyvästi ja parantaa terveyttä, eli minkäänlainen radikaalia dieettiä ei ole tarkoitus kokeilla.
Enkä keksi tekosyitä liikkumattomuudelle, vaan nimenomaan kysyi ideoita siihen miten voisin liikkua. Toki kerroin omat rajoittavat tekijäni, koska hyvin usein olen nähnyt vinkkeinä lihaville esim. uimisen tai lasten vieminen hoitoon äidin kuntosalin ajaksi, mitkä eivät minun tapauksessani ole mahdollisia. Eli nimenomaan kaipaisin ihan käytännön vinkkejä siitä, millaista liikuntaa minun tilanteessani kannattaisi kokeilla!
Tuo makeanhimo pitää erittäin hyvin paikkansa, olen täysin koukussa ja saan vieroitusoireita, kun yritän lopettaa!
Mitä nuo hyvälaatuiset proteiinit ja rasvat ovat, ja paljonko niitä pitäisi päivässä syödä? Kasviksia ilmeisesti vähintään 500g päivässä, mutta mitä muuta?
Hyvä huomio myös tuo kastikkeiden lisääminen, syyllistyn siihenkin. Tuntuu hirveän vaikealta ajatella ruokaa "kuiviltaan", tähänkin kaipaisin ihan konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä siihen lautaselle olisi hyvä laittaa. Olen ihan hirveän huono kaikissa ravitsemusasioissa, joten kaikenlaiset ylimalkaiset ohjeet menevät minulta ihan yli hilseen. Terveelliset rasvat ja hyvät proteiinit ja kaikki muu kuulostavat tosi hyviltä ohjeilta, mutta käytännössä ne eivät sano minulle yhtään mitään ja googlaamalla tulokset ovat täysin toisensa kumoavia... (Esim. käytä margariinia - Ei vaan aitoa voita - Ei vaan kasviöljyjä - Ei missään nimessä sitä ja tätä ja tuota kasviöljyä vaan kylmäpuristettua oliiviöljyä...) Ihmiselle, jolle ravitsemus on utopiaa, tuo on loputon suo josta ei ota mitään selvää.
ap
Olisiko täysin mahdoton ajatus, että hankkisit tietoa ravinnosta? Ja useammalta taholta, ettet saa yksipuolista tietoa. Näiden tietojen pohjalta sitten itse harkitsisit sen hyvän ravinnon. Kun valinta tapahtuu omassa päässä itse miettien, niin ei tarvitse arvuutella.
Vierailija kirjoitti:
Saako kysyä minkä painoinen olet ja miksi olet lihonut sairaanloisen ylipainoiseksi? Kysymykseni ei ole tarkoitus syyllistää, vaan pohtia syitä sille miksi on lihonut. Onko taipumusta tunnesyöntiin, sokerikoukkua tms? Laihdutus, tai toisinsanoen elämäntaparemontti ei onnistu ellei siinä ole myös henkisesti mukana. Olin lapsesta asti 10 vuotta ylipainoinen, kunnes pari vuotta sitten havahduin siihen että painoa on melkein 100 kg. Olin vuosia yrittänyt laihduttaa tajuamatta sitä faktaa että olen pahimman luokan tunnesyöjä ja sokerikoukussa. Kun tajusin nuo kaikki asiat ja järkytyin vaa'an lukemasta, aloin laihduttaa samantien ja lopetin tekosyyt ja esteet laihdutukselle. Eka jätin kolmeksi kuukaudeksi sokerituotteet pois ja lisäsin liikuntaa reilusti mutta söin kuitenkin myös pizzaa jne. Kuukaudessa lähti 4 kg. Vaihdoin aamusipsit aamupuuroon ja marjoihin. Laihduin 1,5 vuodessa 28 kg. Eli pikkumuutoksia tein, kokonaisuus ratkaisee :)
Tunnesyöminen on minulla ongelmana, lievitän ahdistusta mättämällä suuhuni kaiken epäterveellisen mitä näen...
Miten sait itsesi irti sokerista? Minä olen yrittänyt, mutta jostain pitäisi löytää itsekuria ja selkärankaa, että se onnistuisi. Kuinka kauan kesti, että et enää jatkuvasti ajatellut herkuttelua?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan täytyy miettiä ensin omaa päivärytmiään ja montako ateriaa hän normaalipäivänä syö. Jos määrä on neljä, kannattaa pysyä siinä, jos määrä on viisi kannattaa pysyä siinä. Tarkoitus on elää itselle ominaisella tavalla, jolloin muutokset eivät ole kuuriluonteisia, vaan sopivat elämänmittaisiksi.
Kaikki turhat herkut kannattaa jättää minimiin, ei siis lopettaa kokonaan missään tapauksessa. Niitä täytyy vain opetella syömään silloin tällöin, ei usein.
Lautasmalli on hyvä ohje. Puolet lautasesta omistetaan kasviksille ja loput ruoalle (lautasta ei kuitenkaan vaihdeta pesusaavin kokoiseksi). Kuten edellä jo todettiin, santsata ei kannata.
Liikunnaksi suosittelisin kävelyä. Kaikki mikä vaatii enemmän kuin ovesta ulos menemisen jää helposti alkuinnostuksen jälkeen pois. Kävely on siinä mielessä helppoa, ettei se vaadi muuta kuin sen ulos menemisen, eikä maksa mitään.
Harmi vain kun nämä ohjeet eivät toimi todellisuudessa, vaikka ne näyttävät niin hyviltä kuin olla ja voi. Aina kun unohdetaan psyykkinen puoli, metsään mennään niitä että raikaa. Tunteisiin pitäisi saada ensin se kytkentä, sitten voisi pohtia ruokavaliota ja välttää erityisesti pitkäkestoista stressiä, sillä jos laihduttaminen tai liikunta stressaa, on se kaziljoona kertaa pahempi kuin 100 kiloa läskiä.
Vierailija kirjoitti:
Helppoa kuin heinänteko! Tällä neuvolla mitään ruoka-ainetta ei tarvitse karsia, tuoteselosteita ei tarvitse lukea, eikä kaloreita tarvitse laskea.
Kolme ehdotonta asiaa: Ateria tulee aina nauttia leipälautaselta. Santsata ei saa. Syö viisi kertaa päivässä.
Näin minä laihduin 38 kiloa yhdeksässä kuukaudessa ja paino on pysynyt poissa 3 vuotta:
Eli:
1. Syö viisi kertaa päivässä. Ei yhtään vähempää, ei yhtään enempää.
2. Santsata ei saa, paitsi kahvia/teetä.
3. Ota itsellesi aina vain leipälautasellinen (max 20cm halkaisija) ruokaa. Ihan sama mitä ruokaa, sen tulee mahtua leipälautaselle. Reunojen yli ei saa mikään pilkistää. Saat siis syödä mitä vaan, kunhan se mahtuu leipälautaselle eikä tule yli reunoilta.
4. Keitto/pataruokaa saa syödä jälkiruokakulhollisen (max 10 cm halkaisija).
5. Jos syöt leipää, sen tulee mahtua leipälautaselle. Se lasketaan ateriaksi, eli aterialla ei voi syödä leipää.
6. Mikä tahansa yksittäispakattu yhteen käteen mahtuva annos, esim. jugurtti, rahka, suklaapatukka jne. lasketaan ateriaksi.
7. Kastikkeettomia, sokeroimattomia ja suolaamattomia kasviksia saa syödä niin paljon kuin napa vetää, minkä aterian kylkiäisiksi vaan.
8. Naposteltavaa saa syödä kourallisen päivässä. Kaikki muu mitataan leipälautasella. Naposteltava vie yhden aterian.
JOKERI: Tulokset parantuvat, jos harrastat liikuntaa 30 min päivässä. Ihan sama miten sen teet, vaikka imuroimalla. Pääasia on, että liikut edes vähän ja vartti kerrallaan.
Huomioita:
Sipsi, pop cornit jne tulee syödä aina leipälautaselta annosteltuna niin, että ne eivät tule reunojen yli. Käytännössä sipsit eivät kuitenkaan täytä lautaselle annosteltuna juuri ollenkaan, joten opit nopeasti valitsemaan jotain muuta ruuaksi.
Pulla on yksi ateria, eli se vähentää yhden syömiskerroistasi. Kannattaa miettiä, haluatko vetää yhden laskiaispullan, vai esimerkiksi ihanaa kasviskiusausta koko lautasellisen. Kylläisyyden tunne on aivan eri. Siperia opettaa kyllä, jos vaan pidät kiinni leipälautasmallista, etkä huijaa.
Tämä vaiva TÄYTYY nähdä. Ei riitä, että syöt "lautasmallin mukaan", sillä siitä lipsutaan liian helposti, ellei lautanen itse ole jaettu kolmeen lohkoon.
Jos syöt työpaikkaravintolassa, niin lautasen saa täyttää vain puolilleen tai ota salaattilautanen pääruuallekin, jos sellaisia on tarjolla. Jos syöt työpaikkaruokalassa leipää, se tulee mahtua siihen puoleen lautaselliseen.
Kuulostaa kokeilemisen arvoiselta! Minulla on ongelmaa juuri kaikenlaisten laskemisten ja annosten arvioimisten kanssa, joten voisi olla hyvä kokeilla tuota ainakin vähän aikaa ja katsoa, auttaako tuo hahmottamaan säännöllistä syömistä ja annoskokoja.
ap
Vierailija kirjoitti:
suosittelen uimahallissa käyntiä. Samalla voi saunoa, käydä kylmäaltaassa ja porealtaassa. Lajeina voi kokeilla vesijuoksua, vesijumppaa tai uintia. Ei kannata ottaa liian vakavasti alkua, vaan rentoutua myös ! :)
Uiminen olisi ihanaa, mutta valitettavasti ajomatkaa olisi yli 100km ja mukaan tulisi kolme lasta, joten se siitä liikunnasta...
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Riippuu tavoitteista.
Nopea painonpudotus ei luonnollisesti onnistu ilman radikaalia dieettiä, joka on luonteeltaan väliaikainen. Todennäköisyys sille että paino palaa takaisin on suuri, koska ihmiset palaavat "shokkidieetin" jälkeen entisiin tapoihinsa.
Se mikä huolestuttaa on että jo tässä vaiheessa keksit tekosyitä sille ettei voisi harrastaa liikuntaa. Voit päästä huippukuntoon ilman ainuttakaan liikuntavälinettä tai astumatta ovesta ulos. Kyse on viitseliäisyydestä. Käveleminen, vaikka siellä ulkona, on hyvä alku.
Jos tavoitteena on pitkäaikainen elämäntapamuutos:
- säännöllinen liikunta. Nosta vaikeustasoa sitä mukaa kun kunto kasvaa. Aloita helpolla kävelyllä. Huomaa että liikunta kuluttaa glykogeenivarastoja, ja verensokerin laskiessa aiheuttaa halun täydentää nopean energian varastot uudestaan. Juo alkuun liikunnan jälkeen vettä, kestää jonkin aikaa kun elimistö pilkkoo rasvaa, sen jälkeen hiilarihimo hellittää
Syöt:
- hyvälaatuista proteiinia
- terveellisiä rasvoja
- paljon kuituja
- paljon kasviksia
- hiilareita tarpeen mukaan
- juo paljon vettä. Itse asiassa älä juo mitään muuta; nyrkkisääntönä ei kaloreita nestemäisessä muodossa
Sitten katsot terveellisistä vaihtoehdoista ruokia jotka sinua miellyttävät. Et lisää niihin kastikkeita ym jotta ruuasta tulisi "maistuvaa". Ei ylimääräisiä välipaloja.
Olet luultavasti tottunut makeaan. Sokeririippuvuus on täysin verrattavissa tupakkaan ym huumausaineisiin. Suhtaudu siihen samalla tavalla. Ei huijauspäiviä/herkuttelupäiviä. Alkuun tuntuu siltä että mitä pidempään olet ilman, sitä suurempi himo. Lopulta se kääntyy toisin päin, riippuvuuden hellittäessä.
Ajattele näitä positiivisina elämäntapamuutoksina joihin pyrit totuttelemään loppuelämäksesi. Jos sen _lisäksi_ kokeilet dieettiä (VHH tms), ymmärrä että ilman elämäntapamuutoksia päädyt takaisin samaan pisteeseen.
Tavoitteena on tiputtaa painoa pysyvästi ja parantaa terveyttä, eli minkäänlainen radikaalia dieettiä ei ole tarkoitus kokeilla.
Enkä keksi tekosyitä liikkumattomuudelle, vaan nimenomaan kysyi ideoita siihen miten voisin liikkua. Toki kerroin omat rajoittavat tekijäni, koska hyvin usein olen nähnyt vinkkeinä lihaville esim. uimisen tai lasten vieminen hoitoon äidin kuntosalin ajaksi, mitkä eivät minun tapauksessani ole mahdollisia. Eli nimenomaan kaipaisin ihan käytännön vinkkejä siitä, millaista liikuntaa minun tilanteessani kannattaisi kokeilla!
Tuo makeanhimo pitää erittäin hyvin paikkansa, olen täysin koukussa ja saan vieroitusoireita, kun yritän lopettaa!
Mitä nuo hyvälaatuiset proteiinit ja rasvat ovat, ja paljonko niitä pitäisi päivässä syödä? Kasviksia ilmeisesti vähintään 500g päivässä, mutta mitä muuta?
Hyvä huomio myös tuo kastikkeiden lisääminen, syyllistyn siihenkin. Tuntuu hirveän vaikealta ajatella ruokaa "kuiviltaan", tähänkin kaipaisin ihan konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä siihen lautaselle olisi hyvä laittaa. Olen ihan hirveän huono kaikissa ravitsemusasioissa, joten kaikenlaiset ylimalkaiset ohjeet menevät minulta ihan yli hilseen. Terveelliset rasvat ja hyvät proteiinit ja kaikki muu kuulostavat tosi hyviltä ohjeilta, mutta käytännössä ne eivät sano minulle yhtään mitään ja googlaamalla tulokset ovat täysin toisensa kumoavia... (Esim. käytä margariinia - Ei vaan aitoa voita - Ei vaan kasviöljyjä - Ei missään nimessä sitä ja tätä ja tuota kasviöljyä vaan kylmäpuristettua oliiviöljyä...) Ihmiselle, jolle ravitsemus on utopiaa, tuo on loputon suo josta ei ota mitään selvää.
ap
Olisiko täysin mahdoton ajatus, että hankkisit tietoa ravinnosta? Ja useammalta taholta, ettet saa yksipuolista tietoa. Näiden tietojen pohjalta sitten itse harkitsisit sen hyvän ravinnon. Kun valinta tapahtuu omassa päässä itse miettien, niin ei tarvitse arvuutella.
Sivusta kirjoitettuna, Finellin ruokakorisovellukseen voi viedä ruokapäiväkirjaa ja vertailla saatuja makroja vaikka Finnravinto 2012 tutkimukseen tai mihin tahansa. Tämä ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että jos esimerkiksi fruktoosi lisää nälkää, pitää ongelma ensin tunnistaa, eli saada se tunnetason kontakti ongelmaan ja vasta sitten voi ryhtyä tekemään muutoksia.
Psyyken osalta kaipaisi enemmän kognitiivista terapiaa antavia ihmisiä. Ehkä minäpystyvyyttä voi opiskella ihan itsekin, eli psykoedukaatio voisi hyvinkin johtaa hyviin lopputuloksiin. Ensin pitäisi löytyä se motiivi opiskelulle, sillä ilman motiivia opiskelu ei johda mihinkään.
Helpointa ruokalistojen ja muiden neuvojen sijaan on syödä ihan samaa ruokaa kuin tähänkin mennessä, mutta vähennät annoskokoa. Esimerkiksi vajaa puolet otat pois siitä, mitä normaalisti ottaisit. Alussa näkee vähän nälkää, mutta sitten vatsalaukku pienenee. Kannattaa myös karsia pois sokeriset juomat (tuoremehut ja limut) ja kaikki ylimääräinen, kuten leipomukset ja muut jos sellainen kuuluu elämäntapoihin.
Minulla oli herkkupäivä kerran viikkoon tai kahteen viikkoon ja otin juhlissa maltillisen kakkupalan. Liikunta oli vain kävelylenkit metsässä 3-7 kertaa viikossa ehtimisen ja jaksamisen mukaan.
Itse laihdutin 15 kiloa helposti näin. Minua ahdisti ruokalistojen rahanmeno, tarkka syöminen, tarkkailu ja laskeminen. Kuka jaksaa vetää listan mukaan koko ikänsä "aamulla kahvi, rahka, marjoja, lounaaksi 200g kanaa ja 400g kasviksia".
Kaikki oli helppoa, kun lisäsin kasviksia ja marjoja aamupalaan ja iltapalaan leivän sijaan, ja puolitin esim. makaronilaatikon määrän puoleen siitä, mitä olin aiemmin syönyt. Vaihdoin makaronit myös tummiin ja täysjyviin, en tiedä oliko merkitystä kovinkaan paljon.
Kilot on myös pysyneet poissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
suosittelen uimahallissa käyntiä. Samalla voi saunoa, käydä kylmäaltaassa ja porealtaassa. Lajeina voi kokeilla vesijuoksua, vesijumppaa tai uintia. Ei kannata ottaa liian vakavasti alkua, vaan rentoutua myös ! :)
Uiminen olisi ihanaa, mutta valitettavasti ajomatkaa olisi yli 100km ja mukaan tulisi kolme lasta, joten se siitä liikunnasta...
ap
Omalla painollakin voi harjoitella. Lihaksia saat helposti esimerkiksi tekemällä 100 jalkakyykkyä omalla painolla joka päivä. Lihaksista on hyötyä muutenkin kuin energian poltossa. Pahinta on laihduttaa lihaksensa pois, jolloin tuloksena on sarkopeninen lihavuus.
Mee läski töihin. T. Paskajonne