Miten teillä kävi friends with benefits suhteessa?

Eivät ne ainakaan naisille sovi emotionaalisesti, eivätkä kyllä miehillekään ole mitenkään terveellisiä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtui romantiikalle, rakkaudelle, kunnioitukselle, arvostukselle, sitoutumiselle, vastuulle?

Itsekunnioitukselle?

Vastaajan nro 10 fwb- ja nykyisessä f-suhteessa on (ollut) noita kaikkia. Tosin romantiikkaa ei enää nykyisin ja rakkaus on kaverillista. Sitoutuminen on tietysti aina ollut tasolla "pidetään mitä luvataan eikä tehdä ohareita" eikä kuten parisuhteessa että aina omia valintojaan miettii myös sen puolison kannalta.

En tiedä onko mun seksikaveri joku fwb. Minun mielestä ei, mutta ei kyllä mikään panokaverikaan. Rakas ystävä. Oltiin 10v tunnettu kun yhtenä iltana päädyttiin sänkyhommiin. Seuraavana aamuna kyselin, "Muuttaako tämä jotain?" Kummankaan mielestä ei muuta, eikä kumpikaan ollut sitä mieltä että olisimme nyt pariskunnaksi muuttumassa. Oli kivaa. Tästä on nyt ainakin 8 vuotta. Olemme ystäviä yhä. Muutamat vuodet sitten harrasteltiin. Mulla tuli siinä sitten pari parisuhdeyritelmää, joiden ajaksi lopetettin, jolloin tunsin huonoa omaatuntoa, ikään kuin olisin pitänyt ystävääni "varalla". Asiasta keskusteltiin. Aijoin lopettaa. Hän ei ilmeisesti sitä niin raskaasti ottanut, koska halusi taas kun olin eronnut... Ei me nyt olla pitkään aikaan seksiä harrastettu, varmaan pariin vuoteen, mutta sanoi viimeksi tänään rakastavansa mua. Vastasin, että niin minäkin sinua ja silittelin pyllystä ja suukotin niskaa. Minulle ei sanalliset rakkaudentunnustukset ole niin luontaisia. Lapsuudenperheessä ei oo sellasia sanoja viljelty. Mulle on hempompi sanoa miehelle vaikka "Oot ihana", "Oot tosi komea", tai "Minulla on niin hyvä olla sinun lähellä. Haluaisin olla tässä aina". Minusta tuntuu että me ollaan kyllästytty nyt jo toisiimme, niinkuin jotkut vanhat parit... Kyllä mulla seksiä haluttaa, mutta ehkä jonkun muun kanssa...

Ehkä edellä kuvattu ei ole sellainen suhde mitä sillä fwb:llä tarkoitetaan yleensä, mutta se voi kuvata, että ihmisten suhteet voi olla niin moninaisia.

Oli mulla enempi puhtaasti seksisuhde yhden miehen kanssa hetken aikaa vasta. No se ei kyllä, oliko sekään mikään fwb, koska missä se friends? Oli varattu, joten en voinu oikein spontaanisti ottaa yhteyttä... Ja miten oisin niin kovin hyvin luottaa häneen, jos kohtelee vaimoaan niin? Lopetin sen homman muutamista syistä...

Vierailija kirjoitti:

Eivät ne ainakaan naisille sovi emotionaalisesti, eivätkä kyllä miehillekään ole mitenkään terveellisiä.

No en tiedä, voiko yleistää. Minulle naisena ne on sopineet, mutta joka kertaa (3 kpl), mies on ihastunut ja halunnut enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät ne ainakaan naisille sovi emotionaalisesti, eivätkä kyllä miehillekään ole mitenkään terveellisiä.

No en tiedä, voiko yleistää. Minulle naisena ne on sopineet, mutta joka kertaa (3 kpl), mies on ihastunut ja halunnut enemmän.

Oho, minkälaisia miehiä luonteeltaan?

Vierailija kirjoitti:

Eivät ne ainakaan naisille sovi emotionaalisesti, eivätkä kyllä miehillekään ole mitenkään terveellisiä.

Ei mulle ainakaan panokaverin tarvitse sopia emotionaalisesti vaan fyysisesti. Se siinä on se pointtikin. Valitettavasti miehet ovat sellaisia, että jossain vaiheessa ruvetaan puhumaan tunteista vaikka piti olla vain kavereita. Tai leikkimään mustasukkaista miesystävää tai höpöttämään parisuhteesta. Ja minä kun halusin vaan seksiä ja seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät ne ainakaan naisille sovi emotionaalisesti, eivätkä kyllä miehillekään ole mitenkään terveellisiä.

Ei mulle ainakaan panokaverin tarvitse sopia emotionaalisesti vaan fyysisesti. Se siinä on se pointtikin. Valitettavasti miehet ovat sellaisia, että jossain vaiheessa ruvetaan puhumaan tunteista vaikka piti olla vain kavereita. Tai leikkimään mustasukkaista miesystävää tai höpöttämään parisuhteesta. Ja minä kun halusin vaan seksiä ja seuraa.

Kyllä se minulle on jotain muuta myös, läheisyyttä ym. Ja olen tapaillut useita miehiä tällä periaatteella. Erästä yli vuoden.

Tutustuttiin tinderin kautta ollessani nuori sinkku nainen. 

En kokenut olevani kiinnostunut näistä miehistä parisuhdemielessä.

Kaikenlainen tapailu päättyi löytäessäni miehen, joka vihdoin tuntui oikealta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keksitään tolle nyt ihan suomalainen sana! Ärsyttää toi enkun tunkeminen.

Panokaveri. Varmaan toi FWB on monille kiva epäsuora termi, eikä kuulosta, niin suorasukaiselta kuin panokaveri, vaikka siitähän on kuitenkin kyse.

'Panokaveri' on suora käännös 'fuckbuddystä' joka minusta on vähän eri asia kuin FWB. Panokaveri-jutut alkavat kai useimmiten yhden illan jutuista, jonka jälkeen molemmat osapuolet toteavat että olipa kivaa, uusiksi joskus? 'Kaveripano' ehkä sitten lähempänä 'FWB':tä noin käsitteellisesti.

Minulla on ollut kaksi FWB-säätöä joissa kaveruus on ollut ensin ja vasta myöhemmin mukaan on tullut seksiä. Kaveruus on myös pysynyt sitten kun seksi on loppunut. En toki väitä olleeni täysin viattomin aikein alunperin liikkeellä, mutta jos toinen ei tunnu innostuneelta seksi- tai romantiikka-alotteista, niin ei minua haittaa hauskan ja sievän naisen seura platonisissakaan merkeissä. Yllättävää kyllä, jotkut naiset myös arvostavat sellaisen miehen seuraa, joka ei koko ajan vedä aasinsiltaa panemiseen joka asiayhteydestä.

'Frendiksi' ei kannata alkaa kuitenkaan sillä taka-ajatuksella että 'kyllä minä tuon itselleni vielä vonkaan', siitä luultavasti seuraa vain turhautumista ja pettymystä. Näinkin on käynyt. Pahimmillaan lukitsee itsensä turhaan pois muista potentiaalisista parisuhteista.

Vierailija kirjoitti:

Tutustuttiin netissä, chattailtiin jonkun verran ja sitten tavattiin. Ensimmäinen kerta päättyikin sitten siihen, että harrastettiin seksiä. Tuota jatkui kesän verran, tapailtiin sillion tällöin samoissa merkeissä, kuunneltiin musiikkia ja katseltiin leffoja. Kyllä siinä taisi vähän ihastumista olla - ainakin minun puoleltani - mutta kumpikaan ei halunnut mitään vakavampaa ja miehen syy tälle selvisikin myöhemmin. 

Hän onnistui esittämään suht pitkään jotain aivan muuta kuin mitä todellisuudessa oli, alkoi kuitenkin pikku hiljaa paljastua epävakaaksi, narsistiseksi ihmiseksi jonka seurassa en enää viihtynyt. Pisti lopulta minuun välit poikki koska en tehnyt asioita juuri kuten hän olisi halunnut. Myöhemmin sain tietää, että oli ollut parisuhteessa tuon meidän "suhteemme" aikoihin. Mistään suhteesta ei tuona aikana näkynyt merkkiäkään, vedätti minua ja ilmeisesti muutamaa muutakin naista samoihin aikoihin aivan kympillä. 

Taas tämä. Aluksi muistetaan toisia pikku lahjoin ja viedää. Paikkohi . Kun välit viilenee, kumpikaan ei enää halua miellyttää toista, ja eroa ennen riidellään. Silloin pamahtaa narsismidiagnoosi. Ei se kuulkaa ole narsisti vaikka se eron hetkellä olisikin ilkeä.

Alakerran naapuri. Sillä oli poikaystävä kotopuolessa mutta tapasivat vain viikonlopulla. Tunsin tytön kun oli tavattu rapussa ja tultu aina joskus vikalla bussilla kotiin. Kerran rohkaistuin vähän kaulailemaan ja pyytelin meille mutta eihän se suostunut. Jossain vaiheessa juteltiin että hänellä oli saunavuoro mutta minä en ollut onnistunut sellaista saamaan. Tyttö sitten sanoi että tänään klo 19 voin käydä hänen vuorollaan kun on menoa, ja että jos ehtiikin niin sitten voin pestä hänen selkänsä. Tottakai se ehti. Pantiin siinä sitten sen pari vuotta aina saunailtoina.

Alettiin hengailla yhdessä muutenkin, kun tultiin juttuun, mutta kumpikaan ei halunnut suhdetta, kun oltiin molemmat just lopetettu suhde. Tää mies asui veljensä kanssa heidän vanhempiensa omistamassa kämpässä ja se veli oli saamassa lapsen tytyökaverinsa kanssa ja muutti hänen luokseen ja mulla meni hermot omiin kämppiksiin, kun niitä oli niin monta ja kotona ei ollut hetken rauhaa niin keksittiin, että minä muutan siihen hänelle kämppikseksi. Me tullaan hyvin toimeen ja säästetään samalla rahaa. Jossain kohtaa ei enää tuotu muita säätöjä kotiin ja kohta niitä ei enää ollutkaan. Mies ehdotti pari vuotta siitä, kun ei oltu enää tapailtu ketään, että pitäiskö meidän vaan mennä naimisiin. Hetken mietin ja totesin, että no aika parisuhteessaan tässä on vahingossa oltu useampi vuosi, että mennään vaan. Sukulaiset totesi, että lopultakin mekin älyttin, että meillä on ihan oikea suhde eikä vaan olla kämppiksiä.

Tuplavahinko. Hyvin meni tuubaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtui romantiikalle, rakkaudelle, kunnioitukselle, arvostukselle, sitoutumiselle, vastuulle?

Itsekunnioitukselle?

Se on mennyttä. Sanoisin, että toisaalta siksi, että oma etu on niin tärkeää ja mahdollisuus saada kaikki, mitä haluaa, kun mieli muuttuu, ja toisaalta siksi, ettei luoteta toisiin, että heistä olisi kuitenkaan sitoutumaan ja kunnioittamaan, niin tyydytään sitten kevyempään.

On ollut kolme "kaveria". 

2  ihastui, kolmannen mielestä olin sika - siis hän lähestyi seksin merkeissä. En halunnut tavata häntä enää.

M40 - ei nettiä.

Fwb toimii hyvin harvoin niin, että kumpikin voisi olla pidempään tyytyväinen. Jos pelisäännöt on oikeastikin selvillä ja asioista keskustellaan myös välillä niin kyllähän tuo voi toimia pidempäänkin. 

Varmasti ennemmin tai myöhemmin jompikumpi löytää jotain muuta tai kyllästyy. Tai rakastuu toiseen, ja toinen ei halua enempää. Hienoa, jos ystävyys kuitenkin on hyvällä pohjalla niin mikäli fyysiset hommat loppuu niin voisi silti jäädä kaveriksi. 

Jokainen suhde on omanlaisensa, myös fwb. Ei me ihmiset olla samanlaisia eikä elämätkään. Ei varmasti ole mitään yhtä rajaa. Pelisäännöt pitää olla selvillä. Eli myös toinen saa kyllä hakea seuraa muualtakin eli, jos sen kieltäisi niin minusta se olisi enemmänkin parisuhde. Mutta toki jokainen määrittää rajat tietysti itse. 

Kaikkeen vaikuttaa elämäntilanne. 

Meillä homma lähti työkaveruudesta, muuttui kaveruudeksi ja erojen myötä sitten tuli myös seksi kuvioihin. Ihastumista on myös ollut molemmilla ja tunteita, mutta siitä huolimatta toistaiseksi päädyttiin tällaiseen ratkaisuun. Jos sitoutuminen ei tule kyseeseen pidempään aikaan, ei kannata pakottaa asioita. Asiat menee omalla painollaan ja aika näyttää.

Jos hän löytää parempaa seuraa niin se on kestettävä. Eli jos tunteita on enemmänkin, kun lähtee tähän hommaan niin pitää tiedostaa mihin lähtee. Sattuu kyllä ja voi sattua muutenkin. Jos kyse on itselle tärkeästä ihmisestä.. mutta varmasti ne tunteet ajallaan katoaisivat, jos mitään vakavampaa ei tapahtuisi. 

Parhaimmillaan tällainen suhde on mukavaa hyvältä tuntuvaa läheisyyttä ja hyvää seksiä, luotettavaa seuraa ja saa olla omana itsenään ilman paineita. 

Tutustuttiin yli 10v sitten työkuvioissa, paljon yhteistä. Miehellä vaimo ja lapsi mutta "eroamassa" (ei ole kymmenessä vuodessa tapahtunut), tämä ei mua harmittanut koska en etsinyt suhdetta. Jatkui joitakin vuosia se fwb mutta huomasin itse että alkoi tulla sellaisia huonoja tunteita kun miehellä oli se perhe ja muitakin naisia. Vaikea edes saada kiinni mistä ne huonot johtui, koska en tosiaan halunnut suhdetta hänen kanssaan ja seksi oli hyvää. Se kuitenkin loppui kun en itse enää halunnut sitä. Edelleen nähdään silloin tällöin kavereina ilman niitä benefitsejä, mutta aika paljon se viehätys perustui fyysiseen vetovoimaan..kaverisuhde on hiipumassa sekin. 

Tinderistä. Itse rakastuin ja hän ei. Oli myös sosiaalista painetta olla muutakin kuin pelkkää seksiseuraa jollekkin. Juttu loppui, koska mulla alkoi olla henkisesti vaikeaa asian kanssa.

Perinteinen parisuhde on onneksi historiaa.

Oltiin harrastuskavereita, oltu jo jonkin aikaa. Hän (nainen) muutti toiselle paikkakunnalle työn vuoksi. Jossain vaiheessa oltiin molemmat vapaita parisuhteista, mutta kummallakin oli pari teiniä. Viestiteltiin joskus jotain synttäri- ja nimpparionnitteluja, jne., eli oltiin jollain tavalla yhteydessä satunnaisesti. Kavereita, joo, muttei mitään sydänystäviä.



Hän tarvitsi apua jonkin Tori-ostoksen kuskaamisessa sieltä, missä asuin, sinne missä hän asui. Suostuin. Kuskaamisen jälkeen mentiin kahville, ja tuli sitten juttua laidasta laitaan, kuumaakin juttua kuiskutellen. Kumpikin oli kai ollut hieman puutteessa. Pöydän alla hieman jo kosketeltiin.. Ehdotin, että varaan meille pikaisesti huoneen kahvilan vieressä olevasta omppuhotellista. Hän lähti heti mukaan ideaan. Ompussa vaatteet lensivät alta aikayksikön nurkkaan, ja vietimme siellä kiihkeän parituntisen.

Tuon jälkeen jatkettiin tapailua kavereina. Käytiin elokuvissa, kahvilla, syömässä, autoilemassa, veneilemässä, museoissa, näyttelyissä, teatterissa, jne. Kävin auttamassa pienissä remppahommissa, jne.

Usein noiden tapaamisten jälkeen otettiin omppuhuone. Kylteistä "saa siivota" ja joistain äänistä päätellen ei oltu ainoita, jotka eivät yöpyneet. Etuna oli, ettei häiritty teinejä, ompussa oli aina puhtaat lakanat, ja meidän jäljiltä aina joskus märät lakanat hänen ihanan märkyytensä takia (squirt). Mutta siellä pääsi myös suihkuun, niin ei tarvinnut palata rakkauden tuoksut ihollaan kotiin.

Sitten hän tarvitsi pieniä lainoja, kun meni silmälasit hajalle, tyttären hammas murtui fillarilla kaatuessa, auto hajosi,... Noita pieniä lainoja annoin ihan ystävänä, ja ajattelin joskus saavani ne takaisin ihan rahana. No, kaipa hän ajatteli maksavansa niitä luonnossa.

Pidettiin sitten monien asioiden vuoksi vuosi-puolitoista taukoa tapaamisissa. Viimeisiä kertoja kävin auttamassa häntä muutossa, ja jätin hänelle muutamia tavaroita (mm. tekstiilipesuri) lainaksi ja hankin hänelle grillin terdelle. Siitäkin piti saada rahat takaisin. Toki, tuon muutonkin yhteydessä oli märkä kohtaaminen hänen uudessa asunnossaan. Sitten kun muutaman kuukauden kuluttua kyselin lainatavaroita takaisin ja hieman velanmaksua, niin niitä tavaroita ei enää ollutkaan, eikä rahaakaan maksamiseen. Hän oli muuttanut jo uudelleen. Oli saanut fudut työstään, edellisestä kämpästä oli vuokria ulosotossa, ja ilmeisesti hän oli rahapulassaan myynyt minun tavaroitani torissa. Viimeisin, mitä tiedän, on työtön, sossussa ja ulosotossa. Ei mitään toivoa saada rahoja, eikä tavaroita takaisin.

No, siinä sitten katosi F (ystävyys) ja sen mukana meni WB, ne edut joista kyllä molemmat nautimme yhtäläisesti.

Toimi siis niin kauan, kunnes hänellä meni niin huonosti, että päätti käyttää minua enemmän hyväkseen, mitä itse olin valmis tarjoamaan.

Täytyy miettiä, mitä teen, kun hän ehdotteli, että maksaisi jotain takaisin, jos menen käymään.