Onko kouluissa nykyään aamunavauksia?
Ei varmaankaan uskonnollisia kuten vielä 80-luvulla, mutta jotain aamupuheita?
Kommentit (20)
Meillä täällä "maalla" ainakin on. 😊
Pieni kyläkoulu, jossa yks isompi luokka, ja sinne mahtuu koko koulun oppilaat 😁
Meidän lukiossa on aamunavaukset, uskonnolliset myös.
Uskonnolliset? En olis uskonut.
Ap
Meidän koulussa on tiistaisin oppilaiden pitämä, keskusradiosta lähetettävä aamunavaus.
T: keittolan täti
Vierailija kirjoitti:
Meidän koulussa on tiistaisin oppilaiden pitämä, keskusradiosta lähetettävä aamunavaus.
T: keittolan täti
Inhottavan persoonatonta. Koko idea on olla kaikki yhdessä samassa paikassa aamunavauksessa. Kauhea tuo keittola, miten voit käyttää tuollaista sanaa...
On kyllä. Se on lakisääteinen asia. Perusopetuslaissa mainitaan, että opetustyö aloitetaan yhteisellä aamunavauksella. Koulut voivat itse päättää toteutustavan: pitääkö jokainen opettaja sen itsenäisesti omassa luokassaan, pidetäänkö se vain viikon alussa vain pidetäänkö jumppasalissa tai keskusradion kautta joka aamu jne. Sitä en tiedä, mitä laki sanoo uskonnollisista aamunavauksista, mutta meillä pidetään keskusradion kautta joka aamu aamunavaus ja kerran viikossa sen pitää seurakunta.
On aamunavauksia ja ovat aina uskonnollisia. Käyn yläasteen ja lukion sisältävää yhtenäiskoulua pääkaupunkiseudulla.
Olen keittolan täti ja ainakin saliin lapset näyttävät kokoontuvan ehkä kerran kuussa aamunavaukseen. Keskusradiosta tulevia aamunavauksia ei ole täällä ala-asteella. En tiedä, onko luokissa sitten jotain. Yläasteen keittiöllä kuului keskusradiosta joka aamu aamunavaus. Niitä oli kivaa kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän koulussa on tiistaisin oppilaiden pitämä, keskusradiosta lähetettävä aamunavaus.
T: keittolan täti
Inhottavan persoonatonta. Koko idea on olla kaikki yhdessä samassa paikassa aamunavauksessa. Kauhea tuo keittola, miten voit käyttää tuollaista sanaa...
Annathan anteeksi tahdittomuuteni - ateriapalvelukeskuksen henkilökuntaan kuuluva - siis...
T: keittolan täti
ps. hauskaa, että joku muukin keittiön työntekijä oli kirjoittanut tänne ja käyttänyt itsestään nimitystä keittolan täti. :D
Ala-asteella pidettiin n.1 kerta viikossa (uskonnollinen) aamunavaus.
Nyt yläasteella aamunavaus joka päivä keskusradiosta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän koulussa on tiistaisin oppilaiden pitämä, keskusradiosta lähetettävä aamunavaus.
T: keittolan täti
Inhottavan persoonatonta. Koko idea on olla kaikki yhdessä samassa paikassa aamunavauksessa. Kauhea tuo keittola, miten voit käyttää tuollaista sanaa...
Annathan anteeksi tahdittomuuteni - ateriapalvelukeskuksen henkilökuntaan kuuluva - siis...
T: keittolan täti
Minä olen vähän hukassa näiden ammattinimikkeiden kanssa. En oikein uskalla puhutella ihmisiä millään nimityksellä, kun ihmiset ovat niin omanarvontuntoisia.
Tulin kutsuneeksi koulumme työntekijää kanslistiksi (sillä nimellä se omassa koulussani oli, ja olikin erinomaisen lämminhenkinen ja ihana ihminen), ja kyseinen henkilö näpäytti heti, että hän ei ole mikään kanslisti vaan koulusihteeri.
Ruokalan työntekijöitä kutsun keittolan väeksi, joka sekin on minulle ihan neutraali nimitys, mutta en tiedä, miten he itse siihen suhtautuisivat. En ole onneksi joutunut puhuttelemaan heitä suoraan.
Siivoojien nimityksistä en tiedä ollenkaan, miten syvälle nenään herne menee tuosta siivoojasta. Pitäisikö olla siistijä tai peräti laitoshuoltaja?
Teknisen puolen henkilö voi sekin olla talonmies, vahtimestari, kiinteistöhuoltaja tai kouluisäntä, en ole tullut kysyneeksi. Yleensä häntä puhuttelen etunimeltä ja oppilaiden kuullen sukunimeltä.
Minä olen ihan mielelläni vain opettaja. En vaadi oppilaita ja huoltajia kutsumaan minua lehtoriksi tai aineenopettajaksi tai luokanvalvojaksi tai miksikään muuksikaan. Opettaja riittää. Samoin mieheni sanoo itseään bussikuskiksi eikä kaupunkiliikenteen joukkoliikennekuljettajaksi, miten hänen työnimikkeensä näkyy olevan palkkakuitissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän koulussa on tiistaisin oppilaiden pitämä, keskusradiosta lähetettävä aamunavaus.
T: keittolan täti
Inhottavan persoonatonta. Koko idea on olla kaikki yhdessä samassa paikassa aamunavauksessa. Kauhea tuo keittola, miten voit käyttää tuollaista sanaa...
Annathan anteeksi tahdittomuuteni - ateriapalvelukeskuksen henkilökuntaan kuuluva - siis...
T: keittolan täti
Minä olen vähän hukassa näiden ammattinimikkeiden kanssa. En oikein uskalla puhutella ihmisiä millään nimityksellä, kun ihmiset ovat niin omanarvontuntoisia.
Tulin kutsuneeksi koulumme työntekijää kanslistiksi (sillä nimellä se omassa koulussani oli, ja olikin erinomaisen lämminhenkinen ja ihana ihminen), ja kyseinen henkilö näpäytti heti, että hän ei ole mikään kanslisti vaan koulusihteeri.
Ruokalan työntekijöitä kutsun keittolan väeksi, joka sekin on minulle ihan neutraali nimitys, mutta en tiedä, miten he itse siihen suhtautuisivat. En ole onneksi joutunut puhuttelemaan heitä suoraan.
Siivoojien nimityksistä en tiedä ollenkaan, miten syvälle nenään herne menee tuosta siivoojasta. Pitäisikö olla siistijä tai peräti laitoshuoltaja?
Teknisen puolen henkilö voi sekin olla talonmies, vahtimestari, kiinteistöhuoltaja tai kouluisäntä, en ole tullut kysyneeksi. Yleensä häntä puhuttelen etunimeltä ja oppilaiden kuullen sukunimeltä.
Minä olen ihan mielelläni vain opettaja. En vaadi oppilaita ja huoltajia kutsumaan minua lehtoriksi tai aineenopettajaksi tai luokanvalvojaksi tai miksikään muuksikaan. Opettaja riittää. Samoin mieheni sanoo itseään bussikuskiksi eikä kaupunkiliikenteen joukkoliikennekuljettajaksi, miten hänen työnimikkeensä näkyy olevan palkkakuitissa.
Minä menin kerran sanomaan koulunkäyntiohjaajaa kouluavustajaksi. Tempaisi kyllä herneen niin syvälle sieraimeensa, että meni varmaan aivoihin asti.
T. sivistysvirkahenkilö alias opettaja
Meillä 80-luvulla yläasteella oli aamunavaukset lähes aina kaikkea muuta kuin uskonnollisia.
Muutaman kerran aamunavauksessa soitettiin jopa Pelle Miljoonaa ja Maukka Perusjätkää tai muita sen ajan suosikkeja.
Minä ihailin keittolan tätejä ja koulussamme opettajatkin kehottivat meitä arvostamaan heitä, sekä koulun siivoojia.
Jo 80-luvulla oli uskonnottomia aamunavauksia. Muistan pikkosiskoni lukeneen kavereineen Aku ankkaa keskusradiossa aamunavauksessa . . Jokainen luokka hoiteli vuoroviikoin nämä avaukset.
Vierailija kirjoitti:
Minä ihailin keittolan tätejä ja koulussamme opettajatkin kehottivat meitä arvostamaan heitä, sekä koulun siivoojia.
Meidän yläasteella jokainen joutui/pääsi vuorollaan koulun keittiiöön ja siivojan mukaan pariksi päiväksi. Nykyäänhän ruoka sitten tulee isoista keskuskettiöistä ja on entiseen verrattuna silkkaa shaibaa.
Ala-asteella mentiin joka aamu klo 9.00 koulun juhlasaliin aamun avaukseen. Rehtori piti jonkun puheen ja laulettiin virsiä. Onkohan kouluissa vielä nykyään samanlaisia aamunavauksia?
Meillä oli lukiossa vielä 90-luvulla.