Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Sairastuin, jouduin leikkaukseen ja masennuin. Miehen reaktio ja käytös.
10.02.2018 |
Toipuminen kestää kuukausia ja tod näk tästä jää minulle pysyvä haitta.
Olin muutenkin psyykkisesti huonossa kunnossa ennen tätä ja tämä tapahtuma ilmeisesti suisti psyykkisen olitilani masennuksen puolelle.
Mitä tekee mies? Ei halua kekustella asiasta, tiuskii vaan. Ei huomioi mitenkään.
Itken ja kävelen ikkunasta ikkunaan kun ulos en voi yksin mennä liukkauden takia. En ole käynyt ulkona kohta kahteen viikkoon.
Liikkua pitäisi mutta miten kun ulos en voi mennä. Kävelen kuin häkkieläin sisällä.
Tarttisin tukea mutta ei, sitä en saa. En voi myöskään hakea ulkopuolista apua kun en pääse minnekään. Taksilla matkustamiseen ei ole nyt varaa.
Ihan sama vaikka kuolisin pois. Kukaan tuskin edes huomais.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ole ketään muita kuin tuo surkea, epäkypsä kusipää.
Ei ole, valitettavasti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ehkä siltä sun mieheltäsikin on voimat nyt loppu. Kuten sanoit, olit jo ennen sairastumistasi masentunut - miehellesi on nyt kaatunut ihan liikaa vastuuta. En ihmettelisi, vaikka hänkin olisi masentunut, monella masennus purkautuu aggressiivisuutena ja lyhytpinnaisuutena.
Ja masentuneen omaisilla on hyvin suuri riski masentua itsekin!
Teistä ei kumpikaan näytä haluavan ymmärtää toista. Ei miehesi sinua, et sinäkään miestäsi.
Ja kyllä se ap kuule on niin, että sun masennus on sun itse ratkaistava. Älä vastuuta miestäsi siitä.
Puhelimella yhteyttä nyt omalääkärille ja aikaa varaamaan. Sinne menet vaikka sitten kontaten, perkele! Ota suksisauvat tueksi, niin pääset kulkemaan liukkaallakin ja kulje hitaasti. Jos pystyt kävelemään kotona "ikkunalta ikkunalle", niin kyllä sä ulkonakin kävelet, kun et liiku varomattomasti.
Käyt siellä lääkärillä ja toivot lähetettä psykologiseen arvioon ja mielialalääkereseptiä. Käyt arviossa ja haet terapiaa.
SUN ITSESI on nyt tartuttava itseäsi niskasta kiinni! Ei sun miehesi voi sinun puolestasi parantua, sun itsesi on se tehtävä.
Osta kenkiin sellaiset piikit, niin et varmaan kaadu. Sitten salille tekemään sen minkä pystyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä miestä tai jotakuta muuta tuomaan sinulle kenkiin kiinnitettävät liukuesteet kaupasta. Saa melkein mistä tahansa Tokmannilta, Cittarista, Prismasta jne. Sit pääset edes ulos köpöttelemään.
heh joo, ihmettelin minäkin, että sujuvasti ap ramppaa pitkin lattioita kotona, mutta ei, ei voi käydä ulkona ei. ja sekin siis miehen vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus voi käydä niin että tukeminen on tavallaan pakko lopettaa, jos siitä ei tule mitään loppua. Mies ei voi millään määrällä tukemista vetää sinua kuiville. Sinun pitäisi itse löytää jostain voima ja tahto.
ap alapeukuttaa kaikki niitä kommentteja vimmalla, joissa ei kompata hänen mieheensä kohdistamaa syyllistämistä ja uhriutumista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa...
Minun kihlattuni nainen siis jätti minut 4 viikkoa kun minut oli leikattu. Korjasivat avosydänleikkauksessa hiippaläpän vuotoni.
Ottiko päähän? Ei ei mitä nyt rintalasta halki ja elämänkumppani sanoo " HEI HEI! "
Täältä palstalta et ainakaan valitettavasti tukea saa kuten huomaat. Aika monet miehet ei kai kestä ja lähtee... https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000000800548.html
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt minulle ei ihan auennut se, mitä ap:n mielestä hänen miehensä pitäisi tehdä? Ap:n pitäisi liikkua ja silti hänen mielestään hänen miehensä pitäisi lähteä häntä kyyditsemään AUTOLLA. Ei se ole ap liikuntaa. Nyt ulos vaan! Sulla kumminkin jalat pelaa, ei liukkaus ole este, ainoastaan hidaste. Joku sanoikin jo, että ota vaikka suksisauvat tueksi ja hae marketista liukuesteet kenkiin - tai pyydä miestä tuomaan töistä tullessaan - marisematta ja syyllistämättä kun pyydät, niin mies suostuu kyllä. Jakuva ruikutus ja ripustautuminen ja syyllistäminen ei kenenkään auttamishaluja edistä.
En ollut masentunut ennen tätä (lääkäri todennut), psyyke kylläkin heikko. Tämä tapahtuma nyt ilmeisesti suisti tilanteen masennukseksi. Ennen elin normielämää, kävin töissä, tein kotityöt jne. En ollut itkuinen.
En saa vielä kävellä pitkiä matkoja enkä istua pitkiä aikoja. Lähimmälle bussille 1,5km jonne en pääse. Sisällä kävelen hetken jonka jälkeen menen pitkälleni ja sama toistuu useita kertoja päivässä.
Kuntoutus alkaa vasta 3-4 viikon päästä. En kyllä tiedä miten sinne pääsen mutta täytyy kysellä josko isä ehtis viedä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli samantyyppinen tilanne. Olimme olleet yhdessä jo viisi vuotta. Miehelle tuli sinä aikana useampi onneton tapaus, joista tuin ulos ja jopa muutin hänen vuokseen vieraalle paikkakunnalle hänen töidensä perässä luopuen omasta urastani. Sairastuin esikoista odottaessani masennukseen. Miehen reaktio siihen oli kylmä kuiskaus korvaan: "tahdon sinusta eroon". Yritin sen jälkeen olla itkemättä hänen nähtensä.
Ahaa, kiitos lisätiedoista. Nyt ymmärrän paremmin.
Mutta edelleen: se sun mieskin voi olla ahdistunut/masentunut. Keskustele hänen kanssaan ja kysy, mitä hän ajattelee siitä, mitä sinulle on tapahtunut ja mitä hän toivoisi sinulta. Itkemättä ja riitelemättä yritä kysyä, ja kerro sinäkin suoraan, mitä sinä toivoisit mieheltäsi. Konkretiaa peliin: "minä en voi kävellä pitkiä matkoja, en myöskään istua, voisitko viedä minut kuntoutukseen sitten, kun se alkaa edes osan kerroista?"
Kuntoutuksen kanssa yhtä aikaa olisi varmaan syytä yrittää tehdä sun masennuksellesikin jotakin. Ihan oikeasti, varaa se aika sinne omalääkärillesi, siitä se psykiatrinenkin hoitopolku alkaa.
Koeta jatkaa tuota sisällä liikkumista. Kokeile vaikka oikein rauhallista tanssia musiikin soidessa.
Tai miten olisi Youtubesta löydettävät jumpat? Siellä on vaikkapa tuolijumppaa, jota voi siis tehdä istuen. Älä ota tätä vittuiluna, jumppa on tarkoitettu vanhuksille, mutta sopii siis myös toipumassa olevalle heikkokuntoiselle nuoremmallekin:
Youtubessa on vaikka mitä jumppia, kokeile eri hakusanoilla. Vanhusjumpat siis löytyvät vaikkapa geriatric -nimellä.
5
Vierailija kirjoitti:
heh joo, ihmettelin minäkin, että sujuvasti ap ramppaa pitkin lattioita kotona, mutta ei, ei voi käydä ulkona ei. ja sekin siis miehen vika.
Huolehtivainen puoliso lähtee kaveriksi ulos kävelylle. Ei ole iso vaiva, jos uhraa siihen 10-15 minuuttia päivittäin. Kyllähän sitä sairaalassakin täytyy leikkausta seuraavana päivänä kävellä yksin vessaan, mutta ei siinä kunnossa voi lähteä ulos varsinkaan talviliukkailla.
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, kiitos lisätiedoista. Nyt ymmärrän paremmin.
Mutta edelleen: se sun mieskin voi olla ahdistunut/masentunut. Keskustele hänen kanssaan ja kysy, mitä hän ajattelee siitä, mitä sinulle on tapahtunut ja mitä hän toivoisi sinulta. Itkemättä ja riitelemättä yritä kysyä, ja kerro sinäkin suoraan, mitä sinä toivoisit mieheltäsi. Konkretiaa peliin: "minä en voi kävellä pitkiä matkoja, en myöskään istua, voisitko viedä minut kuntoutukseen sitten, kun se alkaa edes osan kerroista?"
Kuntoutuksen kanssa yhtä aikaa olisi varmaan syytä yrittää tehdä sun masennuksellesikin jotakin. Ihan oikeasti, varaa se aika sinne omalääkärillesi, siitä se psykiatrinenkin hoitopolku alkaa.
Koeta jatkaa tuota sisällä liikkumista. Kokeile vaikka oikein rauhallista tanssia musiikin soidessa.
Tai miten olisi Youtubesta löydettävät jumpat? Siellä on vaikkapa tuolijumppaa, jota voi siis tehdä istuen. Älä ota tätä vittuiluna, jumppa on tarkoitettu vanhuksille, mutta sopii siis myös toipumassa olevalle heikkokuntoiselle nuoremmallekin:
Youtubessa on vaikka mitä jumppia, kokeile eri hakusanoilla. Vanhusjumpat siis löytyvät vaikkapa geriatric -nimellä.
5
Minulla on omat jumppaohjeet ja niitä pitää ja saan tällä hetkellä tehdä. En saa kumartua ollenkaan vielä.
Toinen jalka tunnoton ja puutunut.
Kenkien päälle saaminen hankalaa.
Kiitos kuitenkin vinkeistä.
Olen selkäleikattu ja varovaisuus nyt todella tärkeää.
Ulos ois kiva päästä et sais edes vähän tuntumaa kävelyyn mutta yksin en uskalla lähteä. Meillä jalkakäytävätt auraamatta ja ajorata peiliä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jaa...
Minun kihlattuni nainen siis jätti minut 4 viikkoa kun minut oli leikattu. Korjasivat avosydänleikkauksessa hiippaläpän vuotoni.
Ottiko päähän? Ei ei mitä nyt rintalasta halki ja elämänkumppani sanoo " HEI HEI! "
Leikkaus kesti 3 tuntia 40 minuttia. Naikkonen kysyi kun teholta kirurgi soitti leikkaukseen menneen hyvin... " jaa elossa on... jaa "
Kävi kerran sairaalassa katsomassa minua tuo pimeyden mustapersoona. Kertoen miten minusta on vain taakkaa...
Lisään vielä että mies vaihtaa puheenaihetta jos otan tilanteen puheeksi. Edellisellä juttelukerralla lupasi lähteä ulos mutta siitä on nyt viikko. Kun muistutan, niin vastaus on joo joo eikä mitään tapahdu.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Eikö sinulla ole ketään muita kuin tuo surkea, epäkypsä kusipää.