Sairastuin, jouduin leikkaukseen ja masennuin. Miehen reaktio ja käytös.
Toipuminen kestää kuukausia ja tod näk tästä jää minulle pysyvä haitta.
Olin muutenkin psyykkisesti huonossa kunnossa ennen tätä ja tämä tapahtuma ilmeisesti suisti psyykkisen olitilani masennuksen puolelle.
Mitä tekee mies? Ei halua kekustella asiasta, tiuskii vaan. Ei huomioi mitenkään.
Itken ja kävelen ikkunasta ikkunaan kun ulos en voi yksin mennä liukkauden takia. En ole käynyt ulkona kohta kahteen viikkoon.
Liikkua pitäisi mutta miten kun ulos en voi mennä. Kävelen kuin häkkieläin sisällä.
Tarttisin tukea mutta ei, sitä en saa. En voi myöskään hakea ulkopuolista apua kun en pääse minnekään. Taksilla matkustamiseen ei ole nyt varaa.
Ihan sama vaikka kuolisin pois. Kukaan tuskin edes huomais.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
heh joo, ihmettelin minäkin, että sujuvasti ap ramppaa pitkin lattioita kotona, mutta ei, ei voi käydä ulkona ei. ja sekin siis miehen vika.
Huolehtivainen puoliso lähtee kaveriksi ulos kävelylle. Ei ole iso vaiva, jos uhraa siihen 10-15 minuuttia päivittäin. Kyllähän sitä sairaalassakin täytyy leikkausta seuraavana päivänä kävellä yksin vessaan, mutta ei siinä kunnossa voi lähteä ulos varsinkaan talviliukkailla.
Huolehtivainen puoliso käy todennäköisesti töissä ja on aika ryytynyt ap:n syyllistävään asenteeseen.
Ap voi kiertää pihaa hyvin keppienkin kanssa, jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, kiitos lisätiedoista. Nyt ymmärrän paremmin.
Mutta edelleen: se sun mieskin voi olla ahdistunut/masentunut. Keskustele hänen kanssaan ja kysy, mitä hän ajattelee siitä, mitä sinulle on tapahtunut ja mitä hän toivoisi sinulta. Itkemättä ja riitelemättä yritä kysyä, ja kerro sinäkin suoraan, mitä sinä toivoisit mieheltäsi. Konkretiaa peliin: "minä en voi kävellä pitkiä matkoja, en myöskään istua, voisitko viedä minut kuntoutukseen sitten, kun se alkaa edes osan kerroista?"
Kuntoutuksen kanssa yhtä aikaa olisi varmaan syytä yrittää tehdä sun masennuksellesikin jotakin. Ihan oikeasti, varaa se aika sinne omalääkärillesi, siitä se psykiatrinenkin hoitopolku alkaa.
Koeta jatkaa tuota sisällä liikkumista. Kokeile vaikka oikein rauhallista tanssia musiikin soidessa.
Tai miten olisi Youtubesta löydettävät jumpat? Siellä on vaikkapa tuolijumppaa, jota voi siis tehdä istuen. Älä ota tätä vittuiluna, jumppa on tarkoitettu vanhuksille, mutta sopii siis myös toipumassa olevalle heikkokuntoiselle nuoremmallekin:
Youtubessa on vaikka mitä jumppia, kokeile eri hakusanoilla. Vanhusjumpat siis löytyvät vaikkapa geriatric -nimellä.
5
Ei suurin osa miehistä kuuntele tällaista "rauhallista keskustelua". Pahoin pelkään että ap:n ja miehen tilanne ei tuosta parane, suuri osa miehistä ei kestä puolison sairastumista ja lähtee, kuten tuossa jonkun postaamassa linkissäkin (tutkimus) todettiin.
No, keskiarvoilla ei ole mitään merkitystä yksilöistä puhuttaessa.
Aina kannattaa yrittää ja yrittää vaikuttaa siihen, miten itse huomioi toisen toiveita.
Toki jos mikään ei muutu yrittämälläkään, niin voi alkaa sitten hommata avioeroa.
Mutta jos ei yritä, ei voi itsekään kasvaa ihmisenä ja huomata, että ehkä on kasannut ihan liikaa vastuuta ja odotuksia toiselle, antamatta itse tukea sen enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
heh joo, ihmettelin minäkin, että sujuvasti ap ramppaa pitkin lattioita kotona, mutta ei, ei voi käydä ulkona ei. ja sekin siis miehen vika.
Huolehtivainen puoliso lähtee kaveriksi ulos kävelylle. Ei ole iso vaiva, jos uhraa siihen 10-15 minuuttia päivittäin. Kyllähän sitä sairaalassakin täytyy leikkausta seuraavana päivänä kävellä yksin vessaan, mutta ei siinä kunnossa voi lähteä ulos varsinkaan talviliukkailla.
Huolehtivainen puoliso käy todennäköisesti töissä ja on aika ryytynyt ap:n syyllistävään asenteeseen.
Ap voi kiertää pihaa hyvin keppienkin kanssa, jos haluaa.
Työssä käyväkin ehtii sen varttitunnin olla toipuvan puolison apuna. Ei ole edelleenkään liikaa vaadittu.
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä että mies vaihtaa puheenaihetta jos otan tilanteen puheeksi. Edellisellä juttelukerralla lupasi lähteä ulos mutta siitä on nyt viikko. Kun muistutan, niin vastaus on joo joo eikä mitään tapahdu.
Ap
No jatka jumppaa sisällä. Avaa ikkuna ja hengittele talvi-ilmaa sisällä. Älä hirttäydy nyt siihen ajatukseen kävelystä ulkona, ei se miehen mukanaolo sitä poistaisi, että siellä on jalkakäytävät auraamatta!
Toki minä ymmärrän sen, että olet tuskastunut miehen asenteeseen. Mutta koeta mieltää, että hänkin on tuskastunut siihen, mitä sinä odotat häneltä. Ehkä hänelläkin on kriisi päällä siitä, että vaimo on reporankana.
Ei sillä, pitäisi hänen silti pystyä keskustelemaan kanssasi asioista, jos olet rauhallisesti ja syyllistämättä yrittänyt keskustelua avata. Onnistuisiko kirjeen tai sähköpostin kautta? Sinulla on kirjallinen ilmaisu hyvin handussa, ja kirjallisesti ehtii vähän miettiä, mitä sanoo ja miten - meillä on aika moniakin avioriitoja selvitetty sähköpostilla.
5
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
heh joo, ihmettelin minäkin, että sujuvasti ap ramppaa pitkin lattioita kotona, mutta ei, ei voi käydä ulkona ei. ja sekin siis miehen vika.
Huolehtivainen puoliso lähtee kaveriksi ulos kävelylle. Ei ole iso vaiva, jos uhraa siihen 10-15 minuuttia päivittäin. Kyllähän sitä sairaalassakin täytyy leikkausta seuraavana päivänä kävellä yksin vessaan, mutta ei siinä kunnossa voi lähteä ulos varsinkaan talviliukkailla.
Huolehtivainen puoliso käy todennäköisesti töissä ja on aika ryytynyt ap:n syyllistävään asenteeseen.
Ap voi kiertää pihaa hyvin keppienkin kanssa, jos haluaa.
Työssä käyväkin ehtii sen varttitunnin olla toipuvan puolison apuna. Ei ole edelleenkään liikaa vaadittu.
Tuliko sinulle jostakin semmoinen käsitys, että se on se pelkkä varttitunti, ja muutoin vaimo tuossa kunnossa hoitaa ostoksilla käymiset, talon siivoamiset ja pyykit (ja mahdolliset lastenhoidot)????
Eikö sun pieneen päähän mahdu ollenkaan, että jos toinen lähinnä vain makaa, siinä kaatuu aika laillakin kaikenlaista vastuuta sille toiselle aikuiselle. Eli työpäivän päälle hän hoitaa kodin ja muut hommat.
Näillä liukkailla on järkevää jättää ulkokävelyt väliin. Jospa se on syy, miksi mies välttää aihetta. Radiossakin oli eilen tai toissapäivänä ohjelma, jossa lääkäri suositteli pysymään sisällä liukkauden vuoksi. Selkäleikkauksen jälkeen ei kannata ottaa liukastumisen riskiä.
Vierailija kirjoitti:
En ollut masentunut ennen tätä (lääkäri todennut), psyyke kylläkin heikko. Tämä tapahtuma nyt ilmeisesti suisti tilanteen masennukseksi. Ennen elin normielämää, kävin töissä, tein kotityöt jne. En ollut itkuinen.
En saa vielä kävellä pitkiä matkoja enkä istua pitkiä aikoja. Lähimmälle bussille 1,5km jonne en pääse. Sisällä kävelen hetken jonka jälkeen menen pitkälleni ja sama toistuu useita kertoja päivässä.
Kuntoutus alkaa vasta 3-4 viikon päästä. En kyllä tiedä miten sinne pääsen mutta täytyy kysellä josko isä ehtis viedä.
Ap
Mitä tarkoittaa heikko psyyke? En ole koskaan kuullut.
Onko oikeasti jollekin yllätys se, että mies ei kestä kuormittavaa tilannetta?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ollut masentunut ennen tätä (lääkäri todennut), psyyke kylläkin heikko. Tämä tapahtuma nyt ilmeisesti suisti tilanteen masennukseksi. Ennen elin normielämää, kävin töissä, tein kotityöt jne. En ollut itkuinen.
En saa vielä kävellä pitkiä matkoja enkä istua pitkiä aikoja. Lähimmälle bussille 1,5km jonne en pääse. Sisällä kävelen hetken jonka jälkeen menen pitkälleni ja sama toistuu useita kertoja päivässä.
Kuntoutus alkaa vasta 3-4 viikon päästä. En kyllä tiedä miten sinne pääsen mutta täytyy kysellä josko isä ehtis viedä.
ApMitä tarkoittaa heikko psyyke? En ole koskaan kuullut.
se on sitä erityisherkkyyttä
Itse sinun on itsesi nostettava. Kurjaa miehesi käytös mutta ei harvinaista ollenkaan. Aika kylmä suihkuhan se on kun kuvittelee että toinen rakastaa...
Kuntouta itsesi, pure hammasta ja jaksa ja kun voit paremmin, heivaa mäkeen tuommoinen kurja puoliso. Itse en voisi koskaan antaa anteeksi tuollaista käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Onko oikeasti jollekin yllätys se, että mies ei kestä kuormittavaa tilannetta?!
Tai nainen.
T: Se avosydänleikattu mies.
Eihän sillä ole mitään väliä onko siellä kikkeli vai pimppa jos ihminen on paska. Eikö näin?
Tsemppiä kovasti vaikeaan elämäntilanteeseen ap!
Yllättävän monet ihmiset eivät osaa suhtautua läheisen sairauteen, pelkäävät ja murehtivat mutta näyttävät sen ulospäin hyvin välinpitömättömästi tai kylmästi. Jospa puhuisit tästä miehesi kanssa ihan avoimesti, miltä nykyinen elämäntilanne tuntuu, minkälaista tukea kaipaisit häneltä jne
Toivottavasti helpottaa.
Ei suurin osa miehistä kuuntele tällaista "rauhallista keskustelua". Pahoin pelkään että ap:n ja miehen tilanne ei tuosta parane, suuri osa miehistä ei kestä puolison sairastumista ja lähtee, kuten tuossa jonkun postaamassa linkissäkin (tutkimus) todettiin.