En halua, että mies tekee lapsesta pian kiusatun hylkiön

Sori mutta mä olen kyllä nyt samaa mieltä ton kissaäidin kanssa.

Jos lapsella on aamulla pesty ja kammattu tukka, ja laitettu normaalit leggarit ja paita, kyllä niillä voi käydä kaupassa.

Ei se joka aamu taatusti pue prinsessamekkoa, varsinkaan hoitopäivän aamuna, eikä ehdi piirtää naamaan. Tässä on pakko olla jostain muusta kyse. Jos lapsella on aamulla kammattu tukka ja pesty naama puurista, ja pesty muutaman kerran viikossa, eli on normi elämänhallinta kunnossa, kukaan ei sitä kiusaa.

Sen sijaan jos on joku masennusäiti jonka lapsi on takkutukkainen ja ruokaisissa liian pienissä vaatteissa, kun ei ole puhtaita ja aamulla ei jaksa nousta, niin asia on toinen. Mutta silloin ongelma ei ole se uloslähtö.

Ja silloin pitäisi olla hätä siitä että lasta ei hoideta kunnolla, eikä hätä että mitä ihmisetkin ajattelee, eli vain omasta navasta ja maineesta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on toisinpäin, ex-mies on tarkka tytön vaatteista ja ei todellakaan mitään tahroja saa olla. Moittii aina minun pukemistani. Voin kertoa että todella rasittavaa.

Kun olimme yhdessä usein otti tytöltä minun pukemat vaatteet pois ja vaihtoi omat. Joskus teki tämän vanhempiensa kanssa minun selän takana ja hyihyteltiin että tuommoista se pukee.. esimerkiksi juhliin en kertaakaan saanut lapsen vaatteita päättää.

Varmaan joku seko. Miten lapsi oppi ottamaan asian? Tai suhtautumaan muihin? Tuskinpa kovin rennosti :D

t.kristallikissa

Ja ap panikoi ja hätäännyttää lapsen asioista jotka pitäisi olla normaalia eikä niistä tehdä numeroa.

Haiskahtaa siltä että äiti ollut/on kiusaaja joka pilkkaa muita vaatetuksen vuoksi ja nyt pelkää että karma kostaa. Teet tytöstä sairaan ulkonäkökeskeisen. Onneksi hänellä on isä joka rakastaa häntä omana itsenään eikä pidä häntä omana pienenä näyttelynukkenaan.

Vierailija kirjoitti:

Ja ap panikoi ja hätäännyttää lapsen asioista jotka pitäisi olla normaalia eikä niistä tehdä numeroa.

Niin. Lapselle tulee myös hätä noin heikoilla olevan äidin puolesta, ja koska heikosta äidistä, jonka asenteista on vain haittaa ei pääse eroonkaan, niin sitten pitää vielä opetella nuo aloittajan angstit, vaikka ois luonnostaan niistä vapaa.

t.kristallikissa

Vaikuttaa siltä, että oikea ongelmasi on miehen impulsiivisuus. Hän ei osaa tai halua suunnitella elämäänsä kahta minuuttia pitemmälle, ja siitä joutuu kärsimään koko perhe.

Onko miehelläsi adhd? Jos ei ole vielä tutkittu, voisi olla hyvä passittaa hänet nyt tutkimuksiin. Ehkä hän saisi myös apua kaoottiseen elämäntapaasakin. Tsemppiä sinulle, ap. Tiedän kokemuksesta, että adhd-ihminen puolisona voi olla yhtä kärsimystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks oot tollasen miehen kanssa joka ei yhtään kunnioita sun toiveita?

Taidan rakastaa sitä kumminkin ja se on pääasiassa ihan kunnollinen ja hyvä mies. Kun nyt saisi tämän asian jotenkin kuntoon.

ap

Ei mee läpi.

Eikös aloituksen ongelma ollut kärsimätön ja lyhytpinnainen ilkeä mies joka ei välitä lapsen hyvinvoinnista eikä sun toiveista? Vai oletko kuvannut tilannetta ylipäätäänkään todenmukaisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ehkä sun täytyisi tähdätä siihen, että lapsi olisi kotonakin siististi puettu, pesty ja harjattu. Lähtövalmis.

Tähän voisin tosiaan pyrkiä. Pukisin siis lapsen myös viikonloppuisin nätisti heti aamusta. Sitten lapsi olisi heti lähtövalmiina jos mies päättää alle minuutissa, että nyt hän ottaa lapsen mukaan esim. kauppaan. Toisaalta tätä vaikeuttaa se, että lapsi haluaa välillä leikkiä sisällä prinsessamekossaan joka on balettimekkomainen. Ei sillä tarkene ulos lähteä, jos tulee äkkilähtö. Tässä kohtaa mies yleensä heittää jotkut mitkä tahansa käytetyt vaatteet lapsen päälle minuutissa eikä edes harjaa hiuksia. Plääh :(  Sitten toinen ongelma on lapsen pikkusisarus, hän saattaa olla juuri juomassa maitoa rinnallani miehen päähänpiston aikaan. Huokaus.

Näetkö sä ollenkaan sitä varsinaista ongelmaa? Että jostain syystä sä panikoit jos mies ei odota ja lähtee ulos? Miksi et vaan tee rauhassa valmiiksi mitä olit tekemässä. Vai huutaako se sulle? Lyökö se sua? Jättää kyydistä? Vittuilee eli käyttää henkistä väkivaltaa? Silloin sun ongelmana on ylipäätään häiriintynyt mies jonka kanssa ei pitäisi olla muutenkaan. Sun ongelma on silloin että miksi suostut olemaan sellaisessa suhteessa.

Mies huutaa tai sanoo, että et saa pukea lasta, koska sulla kestää niin kauan. Sitten kun alan silti pukea lasta mies huutelee ovelta et nyt isi lähtee jo kun kestää noin kauan. Samaan aikaan lapsi alkaa itkeä, koska hän on innostunut mukaan lähdöstä ja nyt on uhka, että hän ei ehdikään mukaan :( Joskus mies sanoo, että lapsi puetaan noin vain siksi, koska mulla on joku pakkomielle. No ei ole! Kunnolla pukeminen on yhtä tärkeä juttu, kuin vessassa kakalla käynnin jälkeinen vessapaperiin pyyhkiminen. Ihan normi elämää!

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on toisinpäin, ex-mies on tarkka tytön vaatteista ja ei todellakaan mitään tahroja saa olla. Moittii aina minun pukemistani. Voin kertoa että todella rasittavaa.

Kun olimme yhdessä usein otti tytöltä minun pukemat vaatteet pois ja vaihtoi omat. Joskus teki tämän vanhempiensa kanssa minun selän takana ja hyihyteltiin että tuommoista se pukee.. esimerkiksi juhliin en kertaakaan saanut lapsen vaatteita päättää.

Varmaan joku seko. Miten lapsi oppi ottamaan asian? Tai suhtautumaan muihin? Tuskinpa kovin rennosti :D

t.kristallikissa

Hän on vanhempiensa kanssa sairaalloisen tarkka pukeutumisesta. Onneksi on ex, valitettavasti kuitenkin lasten isä. Lapsi on vielä aika välitön, kun täyttää vasta 3v. Mutta kyllähän se voi alkaa näkyä myöhemmin siinä miten suhtautuu muihin.

Mä sopisin miehen kanssa et mennään kylään sen tutuille, lapsille hetkeksi hoitaja. Tai kauppareissu ja lapset mukaan. Ja sinä sekä lapset vedätte niin seinästä revityt kuteet päälle ja harjaatte hiukset peikkotyyliin tupeeraten. Hirvee meikki ja vaatteet etenkin sulla. Katellaan miten mies kestää. Tyyliin kassialma olisi pähee. Sanot vaan et kyllä se itsensä ja lasten laittaminen ihmismäiseen kuntoon sen hetken vie, muuten mennään näin.

Ja kierrätyskeskuksesta haet miehelle ruman ja älyttömän värikkään toppatakin, jotain kasaria ja viet sen takit "pesulaan" tässä olis tämä väliajaksi, ihan hyvä se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ehkä sun täytyisi tähdätä siihen, että lapsi olisi kotonakin siististi puettu, pesty ja harjattu. Lähtövalmis.

Tähän voisin tosiaan pyrkiä. Pukisin siis lapsen myös viikonloppuisin nätisti heti aamusta. Sitten lapsi olisi heti lähtövalmiina jos mies päättää alle minuutissa, että nyt hän ottaa lapsen mukaan esim. kauppaan. Toisaalta tätä vaikeuttaa se, että lapsi haluaa välillä leikkiä sisällä prinsessamekossaan joka on balettimekkomainen. Ei sillä tarkene ulos lähteä, jos tulee äkkilähtö. Tässä kohtaa mies yleensä heittää jotkut mitkä tahansa käytetyt vaatteet lapsen päälle minuutissa eikä edes harjaa hiuksia. Plääh :(  Sitten toinen ongelma on lapsen pikkusisarus, hän saattaa olla juuri juomassa maitoa rinnallani miehen päähänpiston aikaan. Huokaus.

Näetkö sä ollenkaan sitä varsinaista ongelmaa? Että jostain syystä sä panikoit jos mies ei odota ja lähtee ulos? Miksi et vaan tee rauhassa valmiiksi mitä olit tekemässä. Vai huutaako se sulle? Lyökö se sua? Jättää kyydistä? Vittuilee eli käyttää henkistä väkivaltaa? Silloin sun ongelmana on ylipäätään häiriintynyt mies jonka kanssa ei pitäisi olla muutenkaan. Sun ongelma on silloin että miksi suostut olemaan sellaisessa suhteessa.

Mies huutaa tai sanoo, että et saa pukea lasta, koska sulla kestää niin kauan. Sitten kun alan silti pukea lasta mies huutelee ovelta et nyt isi lähtee jo kun kestää noin kauan. Samaan aikaan lapsi alkaa itkeä, koska hän on innostunut mukaan lähdöstä ja nyt on uhka, että hän ei ehdikään mukaan :( Joskus mies sanoo, että lapsi puetaan noin vain siksi, koska mulla on joku pakkomielle. No ei ole! Kunnolla pukeminen on yhtä tärkeä juttu, kuin vessassa kakalla käynnin jälkeinen vessapaperiin pyyhkiminen. Ihan normi elämää!

ap

Sä joudut nyt sit päättämään kummassa on vika. Jos et ole pakkomielteinen ihminen, niin sun olisi nyt omaksi ja lapsen parhaaksi ymmärrettävä että tuo ei ole mieheltä normaalia käytöstä, huutaa jos lapsi ei ole puettu kahdessa minuutissa.

Vai meneekö sulla puoli tuntia kun lähdet vaihtamaan koko vaatekerran ja letittämään hiukset? Jos, niin miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on siis lapsen isä. Miehen mielestä on aivan sama, vaikka lapsi lähtee kauppaan, ulos tai päiväkotiin hiukset miten sattuu tai jopa harjaamatta. Miehelle ei ole väliä, vaikka lapsi on piirrellyt naamansa värikynillä. Miehelle ei ole väliä, vaikka lapsella on hieman tahraiset eripari vaatteet.

Mulle eli äidille sillä on väliä! En halua, että lasta aletaan lopulta kiusaamaan vaatetuksen takia ja hän ei pääse suosittujen lasten joukkoon epäsiisteytensä takia.

Meillä on usein huutoa tästä, kun mies ei anna minun pukea lasta edes 10-15min, että lapsi olisi puhtaissa näteissä vaatteissa itsekin puhtaana hiukset nätisti laitettuna. Mies ei jaksa odottaa. Hän on itse lähdössä ovesta 2min, joskus jopa ilmoittamatta ja lapsi pitäisi pukeä sitten 30 sekunnissa!!.Nyt ei ole edes kyse mistään hienostelusta, jos joku niin luulee. Puen lapselle ja ihan tavallisia legginssejä puuvilla paitoineen tai puuvillamekkoja sukkahousujen kanssa.

Mitä hemmettiä mä teen tuon miehen kanssa? Ei tämmöinen peli vetele. Itsekin välitän ulkonäöstäni ja haluan lapsenkin olevan siistinä ja nättinä. Muutenhan poloinen vielä joutuu kiusattavaksisin jos on se päiväkodin/koulun sottaisissa epä-cooleissa vaatteissa kulkeva hylkiö. En halua tätä lapselle! Kyseessä tyttölapsi.

Teitkö tästä eilen aloituksen? Mä jotenkin ymmärrän sinua. Mutta ilmeisesti tässä on sulle jokin ongelma, oletko havainnut, mikä se on? Et vissiin haluaisi kärsiä pelosta, että lapsi tulee kiusatuksi.

Mielestäni sinun ei tarvitse oikeasti pelätä sitä, mutta uskon, ettet usko puhetta.

Sinun kannattaisi hakea apua pelollesi siitä, että muilla on noin hirveä valta mielessäsi lapseesi.

t.kristallikissa

En ole tehnyt tästä eilen aloitusta. Tämä aloitus on ensimmäinen. Onko täällä jonkun muun aloittama samanlainen viesti jossain? Olin itse lapsena kiusattu tosin eri syystä. Syy oli ujois.  Oma lapseni on erittäin sosiaalinen. Kun olin lapsi paljon vanhempi isosiskoni piti huolta, että vaatteeni olivat silti ns. coolit. Arvostin tätä paljon. Vaatteiden takia minua ei kiusattu ainakaan. Muistan itsekin, että ne suositut tytöt kulkivat nimenomaan niissa cooleissa vaatteissa, toki osa oman villityksensäkin mukaan esim. gootit. Tietenkin haluan, että lapsenikin voi olla suosittu. Eihän nyt kukaan halua oman lapsensa joutuvan automaattisesti kiusatuksi hylkiöksi.

ap

Niin, siinä eilisessä ketjussa lapsi olikin jo 10v., mutta äitinsä ojensi häntä koko ajan kaikesta sen pelosta, että lapsen käytös aiheuttaa äidille häpeää. Eikä kasvattanut lasta käyttäytymään siinä valossa, etä käytöstavoista tulee olemaan lapselle apua elämässä. Aiheutti lapselle takuulla olon, että tämä on viallinen.

t.kristallikissa

ok, tuo kuulostaa jo ikävältä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, älä välitä tuon kristallikissan aka kivikissaäidin mielipiteistä. Hän on palstan häiriintynyt ihminen.

No kyllähän tuo on ihan totta, mitä sanoin. Eli että ap:llä on trauma, jota siirtää nyt lapseensa. Lapsi ei siitä kärsi, mutta ap panee hänet ja miehensä kärsinään. Eikä ap mene itse terapiaan tajuamaan elämän tosiasioita.

t.kristallikissa

Ei mulla kyllä mitään terapiia vaativaa traumaa ole. Vai ootko sä joku psykologi? :D

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ehkä sun täytyisi tähdätä siihen, että lapsi olisi kotonakin siististi puettu, pesty ja harjattu. Lähtövalmis.

Tähän voisin tosiaan pyrkiä. Pukisin siis lapsen myös viikonloppuisin nätisti heti aamusta. Sitten lapsi olisi heti lähtövalmiina jos mies päättää alle minuutissa, että nyt hän ottaa lapsen mukaan esim. kauppaan. Toisaalta tätä vaikeuttaa se, että lapsi haluaa välillä leikkiä sisällä prinsessamekossaan joka on balettimekkomainen. Ei sillä tarkene ulos lähteä, jos tulee äkkilähtö. Tässä kohtaa mies yleensä heittää jotkut mitkä tahansa käytetyt vaatteet lapsen päälle minuutissa eikä edes harjaa hiuksia. Plääh :(  Sitten toinen ongelma on lapsen pikkusisarus, hän saattaa olla juuri juomassa maitoa rinnallani miehen päähänpiston aikaan. Huokaus.

Näetkö sä ollenkaan sitä varsinaista ongelmaa? Että jostain syystä sä panikoit jos mies ei odota ja lähtee ulos? Miksi et vaan tee rauhassa valmiiksi mitä olit tekemässä. Vai huutaako se sulle? Lyökö se sua? Jättää kyydistä? Vittuilee eli käyttää henkistä väkivaltaa? Silloin sun ongelmana on ylipäätään häiriintynyt mies jonka kanssa ei pitäisi olla muutenkaan. Sun ongelma on silloin että miksi suostut olemaan sellaisessa suhteessa.

Mies huutaa tai sanoo, että et saa pukea lasta, koska sulla kestää niin kauan. Sitten kun alan silti pukea lasta mies huutelee ovelta et nyt isi lähtee jo kun kestää noin kauan. Samaan aikaan lapsi alkaa itkeä, koska hän on innostunut mukaan lähdöstä ja nyt on uhka, että hän ei ehdikään mukaan :( Joskus mies sanoo, että lapsi puetaan noin vain siksi, koska mulla on joku pakkomielle. No ei ole! Kunnolla pukeminen on yhtä tärkeä juttu, kuin vessassa kakalla käynnin jälkeinen vessapaperiin pyyhkiminen. Ihan normi elämää!

ap

Juusst näin. Sä alat pukea, mikset ole pukematta?! Kun olet kerran valinnut noin lapsellisen miehen, joka sitten taas kiusaa lasta alkamalla huutaa, että isi jättää nyt! Kostaa lapsen kautta sulle sen, että vihaa sitä, ettet anna olla, etkä luota miehesi arvostelukykyyn. Älä pue sitä lasta, ellet halua itkettää lasta miehen kautta.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, älä välitä tuon kristallikissan aka kivikissaäidin mielipiteistä. Hän on palstan häiriintynyt ihminen.

No kyllähän tuo on ihan totta, mitä sanoin. Eli että ap:llä on trauma, jota siirtää nyt lapseensa. Lapsi ei siitä kärsi, mutta ap panee hänet ja miehensä kärsinään. Eikä ap mene itse terapiaan tajuamaan elämän tosiasioita.

t.kristallikissa

Ei mulla kyllä mitään terapiia vaativaa traumaa ole. Vai ootko sä joku psykologi? :D

ap

No on aivan selvästi, se, minkä kerroit siskostasi muka auttajanasi. Ongelmaahan ei siinä ratkaistu, vain oire.

t.kristallikissa

No mä kyllä ymmärrän tän. En tiedä että liikunko itse jotenkin erilaisissa piireissä, mutta se nyt on ihan normi että lapsilla on siistit, yhteensopivat vaatteet (ei oranssi-pinkki täplikkäitä housuja ja myrkynvihreää neuletta), naamat puhtaina, hiukset kammattu ja tytöillä yleensä kiinni ainakin niin ettei naamalla roiku. Ei se minusta ole mitään pinnallisuutta ja pikkumaisuutta, jos haluaa että lapset näyttää siistiltä eikä Vaahteramäen Eemeliltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ehkä sun täytyisi tähdätä siihen, että lapsi olisi kotonakin siististi puettu, pesty ja harjattu. Lähtövalmis.

Tähän voisin tosiaan pyrkiä. Pukisin siis lapsen myös viikonloppuisin nätisti heti aamusta. Sitten lapsi olisi heti lähtövalmiina jos mies päättää alle minuutissa, että nyt hän ottaa lapsen mukaan esim. kauppaan. Toisaalta tätä vaikeuttaa se, että lapsi haluaa välillä leikkiä sisällä prinsessamekossaan joka on balettimekkomainen. Ei sillä tarkene ulos lähteä, jos tulee äkkilähtö. Tässä kohtaa mies yleensä heittää jotkut mitkä tahansa käytetyt vaatteet lapsen päälle minuutissa eikä edes harjaa hiuksia. Plääh :(  Sitten toinen ongelma on lapsen pikkusisarus, hän saattaa olla juuri juomassa maitoa rinnallani miehen päähänpiston aikaan. Huokaus.

Näetkö sä ollenkaan sitä varsinaista ongelmaa? Että jostain syystä sä panikoit jos mies ei odota ja lähtee ulos? Miksi et vaan tee rauhassa valmiiksi mitä olit tekemässä. Vai huutaako se sulle? Lyökö se sua? Jättää kyydistä? Vittuilee eli käyttää henkistä väkivaltaa? Silloin sun ongelmana on ylipäätään häiriintynyt mies jonka kanssa ei pitäisi olla muutenkaan. Sun ongelma on silloin että miksi suostut olemaan sellaisessa suhteessa.

Mies huutaa tai sanoo, että et saa pukea lasta, koska sulla kestää niin kauan. Sitten kun alan silti pukea lasta mies huutelee ovelta et nyt isi lähtee jo kun kestää noin kauan. Samaan aikaan lapsi alkaa itkeä, koska hän on innostunut mukaan lähdöstä ja nyt on uhka, että hän ei ehdikään mukaan :( Joskus mies sanoo, että lapsi puetaan noin vain siksi, koska mulla on joku pakkomielle. No ei ole! Kunnolla pukeminen on yhtä tärkeä juttu, kuin vessassa kakalla käynnin jälkeinen vessapaperiin pyyhkiminen. Ihan normi elämää!

ap

Toikaan ei ole ihan kunnossa, ettet havaitse lapsen hätää teidän aikuisten typerän riidan keskeltä. Tai siis, ettet tee asialle yhtään mitään, kunnioitat vaan tuollaista miestä, joka itkettää lasta.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

No mä kyllä ymmärrän tän. En tiedä että liikunko itse jotenkin erilaisissa piireissä, mutta se nyt on ihan normi että lapsilla on siistit, yhteensopivat vaatteet (ei oranssi-pinkki täplikkäitä housuja ja myrkynvihreää neuletta), naamat puhtaina, hiukset kammattu ja tytöillä yleensä kiinni ainakin niin ettei naamalla roiku. Ei se minusta ole mitään pinnallisuutta ja pikkumaisuutta, jos haluaa että lapset näyttää siistiltä eikä Vaahteramäen Eemeliltä.

Joo mutta se pitäisi ratkoa niin, ettei aiheuteta lapselle hätää.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Miehesi rakastaa lastanne sellaisena kuin hän on, sinä et. Muuten sinä puolustaisit lastasi kiusaajilta, ja eläisit OMAA elämääsi, nyt typerästi mietit, miten MUUT hyväksyvät lapsesi, koska et itse osaa.

t.kristallikissa

Kyllä minä rakastan lasta nimenomaan omana itsenään. Ei se ole lapsen oma valinta lähteä sotkuisena ulos. Hän on niin pieni vasta. En ole semmoinen välinpitämätön äiti, joka ei huolehdi lapsen siisteydestä. Olen semmoinen rakastava äiti joka nimenomaan huolehtii oman lapsensa siisteydestä. Kyllä rakastan lastani, vaikka hän olisi kierinyt kuralammikossa. Kumminkin välitän lapsesta sen verran, että vien hänet pesulle ennen kauppaanlähtöä ja puen siististi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ehkä sun täytyisi tähdätä siihen, että lapsi olisi kotonakin siististi puettu, pesty ja harjattu. Lähtövalmis.

Tähän voisin tosiaan pyrkiä. Pukisin siis lapsen myös viikonloppuisin nätisti heti aamusta. Sitten lapsi olisi heti lähtövalmiina jos mies päättää alle minuutissa, että nyt hän ottaa lapsen mukaan esim. kauppaan. Toisaalta tätä vaikeuttaa se, että lapsi haluaa välillä leikkiä sisällä prinsessamekossaan joka on balettimekkomainen. Ei sillä tarkene ulos lähteä, jos tulee äkkilähtö. Tässä kohtaa mies yleensä heittää jotkut mitkä tahansa käytetyt vaatteet lapsen päälle minuutissa eikä edes harjaa hiuksia. Plääh :(  Sitten toinen ongelma on lapsen pikkusisarus, hän saattaa olla juuri juomassa maitoa rinnallani miehen päähänpiston aikaan. Huokaus.

Näetkö sä ollenkaan sitä varsinaista ongelmaa? Että jostain syystä sä panikoit jos mies ei odota ja lähtee ulos? Miksi et vaan tee rauhassa valmiiksi mitä olit tekemässä. Vai huutaako se sulle? Lyökö se sua? Jättää kyydistä? Vittuilee eli käyttää henkistä väkivaltaa? Silloin sun ongelmana on ylipäätään häiriintynyt mies jonka kanssa ei pitäisi olla muutenkaan. Sun ongelma on silloin että miksi suostut olemaan sellaisessa suhteessa.

Mies huutaa tai sanoo, että et saa pukea lasta, koska sulla kestää niin kauan. Sitten kun alan silti pukea lasta mies huutelee ovelta et nyt isi lähtee jo kun kestää noin kauan. Samaan aikaan lapsi alkaa itkeä, koska hän on innostunut mukaan lähdöstä ja nyt on uhka, että hän ei ehdikään mukaan :( Joskus mies sanoo, että lapsi puetaan noin vain siksi, koska mulla on joku pakkomielle. No ei ole! Kunnolla pukeminen on yhtä tärkeä juttu, kuin vessassa kakalla käynnin jälkeinen vessapaperiin pyyhkiminen. Ihan normi elämää!

ap

Miehesi on adhd ihan selvästi. Noin minunkin eksäni huuteli ovella. Jos emme olleet sillä sekunnilla valmiita, siitä seurasi kauhea mökötys tai karjumista naama punaisena ja poistuminen ovet paukkuen. Siinä me sitten oltiin ihan ihmeissään, mikä isille tuli taas kerran. Hermo vaan ei kestänyt viiden minuutin odotusta. Olisi edes auttanut lasten pukemisessa, mutta ei. Kaikki jäi minulle.