Milloin on hyvä aika uudella raskaudelle?

Kai se tosiaan riippuu tilanteesta (millainen keskenmeno on ollut ja mitä muuta raskaaksi tuloon ja raskauteen on liittynyt) sekä lääkäristä, kuka ohjeet antaa.

Terveiset sinullekin :). Ihme, että meille ei ole kerrottu mitään ennen aikaisen synnytyksen riskeistä, sillä suunnilleen samoilla viikoilla meilläkin keskenmeno tapahtui. Meinaatteko odottaa sen puoli vuotta? Vai kerroitkohan jo, sorry kun en tarkkaan muista mitä kirjoitit. Me ajateltiin alkaa yrittämään, vaikkakin lapsettomuustaustan takia on epätodennäköistä onnistua heti...joten senkin takia uskalletaan...ja kun se lääkärikin oli sitä mieltä ettei tarvis odotella. Kierrot on onneksi olleet palautuneet, että ehkä sitä toivoa on.



Meri05

Eipä sitä missään muussa Suomen sairaalassa ilmeisesti pidetäkään käytäntönä, näin olen ainakin keskusteluissa ymmärtänyt. Oikein erikseen vielä jälkitarkastuksessa kysyin, niin näin heillä suositellaan, koska tutkimukset osoittavat pientä kohonnutta riskiä. No, tosiaan, siinä on kyllä aika kova paikka, tulee semmonen " miks kaikki muut saa ja me ei" -fiilis! Eli ans kattoo nyt, ei ole mitään aktiivista yritystä ollu, mutta ei mitään meininkiä kyllä ehkäisyynkään. Se on se pieni toivonkipinä. Seuraavaksi tulee 3kk synnytyksestä, juuri eilen tuntui ihan kuin kylkiä vihlovan, kun ajattelin kuinka iso masun jo pitäisi olla. Onko se " haamusärkyä" ?! En voi siis oikein sanoa ainakaan, että olis jo helpottanu... Mites sulla?

Ei ole mullakaan helpottanut...välillä tuntuu siltä, että oisin ihan samassa kuin 3 kk sitten :(. Ja tilannetta ei helpota se, että vauvoja syntyy kuin sieniä sateella sekä töissä että kavereille ja vieläpä sukulaisille. Välillä pelottaa oikein kuinka surullinen, katkera ja vihainen vieläkin olen. Pelottaa etten pääse tästä henkisesti koskaan ohi :(. Ehkäpä uusi raskaus helpottaisi tai sitten ei, mutta yritellään kuitenkin kaikista riskeistä huolimatta. Toivottavasti teilläkin tärppää pian ja tällä kertaa onnekkaasti.



Kaikesta kurjuudesta huolimatta hyvää vappua kaikille!



t. Meri05

Mulla keskenmeno viime viikon su eli melkein viikko sitten. Meille saman sairalan sisällä eriäviä mielipiteitä siitä pitääkö odottaa vai ei. Keskenmeno oli spontaani eli ei tarvittu mitään lääkkeitä avittamaan eikä kaavintaa. Lääkäri sanoi ultrattuaan, et heti voi alkaa yrittämään kun vuoto on loppu ei tarvi odottaa mitään. Sit kätilö sanoi kuitenkin jälkeenpäin, et ois hyvä odottaa yhdet kuukautiset, koska silleen vois aloittaa puhtaalta pöydältä ja sit jos sattuis tuleen heti raskaaksi km:n jälkeen, ois hankala määrittää raskausviikkoja ym. Mä kyllä luulen, et jos asiaan ei oo mitään lääketieteellistä perustaa, me ei ruveta mitään odottamaan. Meillä meni kuitenkin 9 kuukautta ennenkuin tärppäsi, joten on epätodennäköistä, et heti kuitenkaan tulisin uudestaan raskaaksi. Mulla jälkivuoto alkaa olla lopuillaan. Kohtua tosin vielä supistelee ja alavatsa on ajoittain kipeä. Selällään nukkuminen mahdotonta siitä aiheutuvan kivun ja paineen tunteen vuoksi eli ihan kuin loppuraskaudessa. Onko kellään muulla ollu tälläistä. Mietin vaan että onkohan ihan normaalia asiaan kuuluvaa.



Tsemppiä kaikille. On tää kyllä niin kurja kokemus tää keskenmeno, et kenenkään ei pitäis joutua käymään tälläistä läpi. Täälläkin paljon surullisia tarinoita. Omalla kohdallani uskon et se uusi raskaus on ainut asia joka voi oikeasti parantaa sielun haavat, niinkuin joku täällä jo mainitsikin.



Shannon

Lääkäri sanoi kaavinnan jälkeen (10.4. viikoilla 13+1) että olisi parasta odottaa yhdet kuukautiset, mutta että jos ennen sitä tulee uudelleen raskaaksi, niin " ei se ole vaarallista" , mitä se sitten tarkoittaakaan.



Heti ollaan kuitenkin aloitettu yrittää uudestaan. Varmaan tyhmää, koska keskenmenon ja uuden surun riski on vain suurempi nyt, mutta on niin kova hinku saada taas vauva mahaan. Mies myös on yhtä halukas yrittämään uudelleen.



Mietin jo sitä, jos seuraavia kuukautisia ei ala kuulua (ja koska niitä osaan edes alkaa odottamaan?), niin tietty teen raskaustestin. Jos se näyttää plussaa, mistä tiedän, onko ne vielä " vanhoja raskaushormooneja" vai olenko uudestaan raskaana. No nyt ehkä ennakoin asioita.



Mutta onko tosiaan niin kuin ensimmäisen viestin kirjoittaja kai kirjoitti, että raskaaksi tuleminen olisi helpompaa, kun on vielä raskaushormooneita kehossa? Olisin kuvitellut, että asia on päinvastoin, että raskaushormoonit estävät uuden raskauden syntymisen, tai siis estävät munasolun irtoamisen? Kun eihän raskaana oleva voi yleensäkään tulla uudestaan raskaaksi... Näitähän voisi tietysti kysyä neuvolasta, mutta ei huvita sinne soitella.

...mutta kolme vuotta sitten ei sitten kuitenkaan maltettu odottaa, ja tuossa nyt tuo kaksivuotias tuhisee.



Tällä kertaa NKL:lla lääkäri sanoi että koska kohtu oli niin hyvin itsekseen tyhjentynyt, mitään estettä raskaudelle heti ei ollut. Mutta toisaalta suositteli odottamaan yhden kierron, että tunnistaisin helpommin milloin raskaus on alkanut ja la olisi helpompi laskea. Minulla on sellainen lääkitys mitä ei raskausaikana saa olla, joten se täytyy vaihtaa heti positiivisen testin jölkeeen.



No, koska olen joka kerta tunnistanut pahoinvoinnista raskauden hyvissä ajoin ennen testin tekemistä, emme ajatelleet nyttenkään odotella. Tosin olen ollut km:sta lähtien parissa flunssassa, joten sen takia yritystä ei ole ollut vielä kovinkaan paljon.



Molemmat km:t siis viikolla 7 ja kohtu tyhjentyi itsestään. Luulen että tällaisessa tapauksessa ei ole lääketieteellistä syytä odotella ylimääräisiä kiertoja. Kaavinta tai lääkkeellinen tyhjennys voi olla sitten eri juttu.

taas uusia neuvoja. Eli tänään oma lääkärini yksityiseltä lapsettomuusklinikalta sanoi, ettei tarvitse kuin yhdet menkat kaavinnan jälkeen, ja tämäkin yleensä siksi, että raskauden alkamisajankohta pystytään paremmin määrittämään, ja senkin takia, että yleensä ekoissa km:n jälkeisissä menkoissa kohtu tyhjentyy " täydellisesti" .

että olisi suositeltavaa odottaa yhdet kuukautiset, että raskauden alkamisajankohta olisi helpointa määrittää ja ilmeisesti kaavinnan jälkeen se on suositeltavaa odottaa yhdet kuukautiset, jolloin limakalvot on kuulemma parantuneet tarpeeksi hyvin.



Minäkin olisin halunnut lääkkeellisen sen vuoksi, että se on ns.lempeämpi vaihtoehto kohdulle, mutta se ei minun kohdallani onnistunut, kun kohtuun oli jäänyt raskausmateriaalia. Käsitin, että keskemeno riski on ilmeinen, mikäli kohtuun olisi jäänyt raskausmateriaalia edellisestä ja sitten tulisi uudelleen raskaaksi, tällöin on tulehdus riski suurempi, joka voisi aiheuttaa keskenmenon. Sen takia varmaankin on suositeltu odottamaan yhdet kuukautiset ja käymään jälkitarkastuksessa, jossa varmistetaan kohdun tilanne ettei siellä vaan ole mitään ylimääräistä.



Olemmekin nyt käyttäneet ehkäisyä, vaikka se tuntuu typerältä, kun haluaa lapsia, mutta ei voi vielä jättää ehkäisyä pois ohjeiden mukaan. Minulle suositeltiin käymään papa-kokeessakin ennen uuden raskauden alkamista, ihan vaan varmuuden vuoksi ja vielä pitäisi käydä jälkitarkastuksessakin, vaikka se ei minun tapauksessani olisi välttämätöntä, koska yksi tehtiin jo 4 viikkoa keskenmenosta ja lääkkeellisestä ja sieltä sain lähetteen kaavintaan, mutta ajattelin kuitenkin käydä ihan oman mielenrauhani vuoksi uudestaan jälkitarkastuksessa.



Miten miehesi suhtautuu uuden raskauden yrittämiseen? Meillä tilanne se, että mies ei tällähetkellä koe olevansa valmis uuteen raskauteen ja minulla kauhean kova vauvakuume.



vauva206

Eli siis tulkitsenko oikein, että lääkkeellisen jälkeen voi tulla suuremmitta huolitta vaikka heti uudelleen raskaaksi ja kaavinnan jälkeen olisi parempi odotella yks kierto. Kaavintahan on ilmeisesti kohdun limakalvoille kovempi kokemus. (Siis mulla keskenmeno tapahtui aika luonnollisesti, alkoi vaan kovasti vuotamaan ja tuli kipuja ja seurannassa annettiin lääkkeitä vielä voimistamaan kohdun supistuksia.)



Olin tyytyväinen lääkkeelliseen, koska olisin pelännyt kaavinnassa nukutusta. Nyt odottelen sitä jälkitarkastusta, toivottavasti kohtu on tyhjentynyt... Ei meidän terveysasemalla taida olla edes ultraa, että mitenköhän sen pelkästään sisätutkimuksella näkee, onko kohtu varmasti tyhjä.



Ikävästi sulla (vauva2006 eli edellinen kirjoittaja, oon onneton muistamaan nikkejä) pitkittynyt tämä keskenmenojuttu, että ensin lääkkeellinen ja sitten kaavinta. Mulle joka kontakti lääkäreihin ja hoitajiin on rankka, asia surettaa vielä niin kovasti. Että saa nähä, varmaan taas romahdan siellä jälkitarkastuksessa.



Miehelle sanoin, että pitäis käyttää ehkäisyä nyt seuraaviin kuukautisiin asti. Se on kuitenkin jäänyt... Tuntuis tosi typerältä käyttää ehkäisyä, vaikka toisaalta varmasti oman kehon kunnon vuoksi olisi pitänyt. Mies on sanonut mulle, että pitäis yrittää olla vaipumatta liian alakuloon, on ihan oikeassa. Mä oon yleensä meillä sellainen murehtijatyyppi. Molemmat haluttais kovasti toinen lapsi. Toisaalta toivon, että ne ekat kuukautiset ehtis tulla. Mut sitäpä saa nyt vielä jännittää, että mitä tässä käy...

... kuukautiset suositeltiin odottamaan ennen uuden raskauden yrittämistä, siis lääkkeellisen jälkeen. Sanottiin kyllä ettei se katastrofi ole jos tuleekin heti uudestaan raskaaksi mutta keskenmenon riski voi olla suurempi, koska limakalvot eivät ole välttämättä päässeet entiseen kuntoonsa vielä siinä vaiheessa. Ei ainakaan tulisi niin helposti surua ja pettymystä uudestaan... mutta eihän siitä ole koskaan takeita. Olen kuitenkin lukenut monta onnellistakin tarinaa heti raskautumisesta.

Minulla tapahtumat etenivät siten, että kävin ruskehtavan vuodon vuoksi tarkistuttamassa tilanteen ultrassa rv11+2, jossa havaittiin keskeytynyt keskenmeno, sikiön kehitys oli loppunut tai sitten tuulimuna, varmaksi eivät ole missään vaiheessa sanoneet. Sain ajan seuraavalle päivälle gynen polille, jossa sain lääkkeelliseen valmistavan ja kohdun suuta avaavan tabletin ja pääsin heti kotiin. seuraavana päivänä piti mennä osastolle, jolloin olisi aloitettu cytotec-tablettien antaminen alakautta vuodon aloittamiseksi.



Mutta kävikin toisin, kotona alkoi illalla kamalat vuodot, verta ja kudospaloja syntyi supistusten kera, vuodot oli todella runsaat, verta tuli kuin hanasta noin tunnin ajan. Jonka jälkeen pyörryin ja jouduin ambulanssilla sairaalaan. Siellä olin vuorokauden seurannassa. Seuraavana päivänä ultrattiin, kohtu oli muuten tyhjä, mutta yhdessä kohti oli pieni paksunnos, johon sain vielä cytoteccejä kahteen otteeseen suun kautta, kun vuodot oli niin runsaat. Vuodot ei runsastuneet juurikaan, kivut vain palasivat takaisin. Alkuillasta pääsin kotiin.



Vuodot jatkuivat ja jatkuivat, neljän viikon kuluttua jälkitarkastuksessa havaitsivat kohdussa vielä olevan raskausmateriaalia. Jonka vuoksi sain uuden lähetteen seuraavalle päivälle gynen polille. Siellä havaitsivat saman ja laittoivat leikkaussali jonoon ja minut osastolle, kaavinta tehtiin samana päivänä. Tämän jälkeen oli kipuja heti operaation jälkeen, mutta sain kipulääkettä suoneen, josta oli apua, enkä sitten myöhemmin tarvinnut kipulääkettä lainkaan.



Kyllä minuakin on ärsyttänyt käydä siellä lekurissa koko ja kun vielä fyysinen kuntokin oli aika alhaalla, on ollut kyllä kova kokemus, kukapa sitä haluaa. en olisi missään nimessä halunnut kaavintaan, mutta kun vuodot vain jatkuivat ja jatkuivat ja olo heikkeni hempparin laskemisen ja verenpaineen laskun takia, lopulta aloin haluta kaavintaan, koska toivoin että tämä koettelemus päättyisi edes joskus.



Tälläinen kokemus minulla, rankaa on ollut, niinkuin varmasti teillä kaikilla kanssa sisarilla, eihän kukaan tälläistä halua. On vain koetettava jaksaa, ja eiköhän vielä joskus saa sen oman ihanan käärön kainaloonsa, mistä jo vuosia on haaveiltu (meillä ei vielä ole lapsia).



vauva2006

Unohdin vastata kysymykseeni kun jäin muistelemaan kokemustani. Eli minulle sanottiin myös, että lääkkeellisenkin jälkeen tulisi odottaa yhdet kuukautiset ennen uuden yrittämistä. Meillä se olisi ollut käytännössä mahdotonta edes yrittää uutta lasta ennen kuukautisia, kun vuodot vain jatkuivat 4 viikkoa, joten ennätin mennä jälkitarkastuskeenkin ennenkuin vuodot olivat edes loppuneet.



vauva2006

Mulla on kaksi keskenmenoa takana. Ensimmäinen kaavittiin, kun raskausviikkoja jo 12. Suuren vuodon riski olisi ollut liian suuri lääkkeellisessä. No kuitenkin, silloin kehoitettiin odottamaan yksi kierto. ja se tehtiin. Raskauduin heti toisesta kierrosta, joka meni spontaanisti kesken rv 7. Ja silloin kehoitettiin myös odottelemaan mensuja. Jälkitarkastuksissa on kaikki ollut hyvin.

Mulle tehtiin kaavinta viime torstaina ja lääkäri sanoi, että heti kun vuoto on loppu voi yrittää uudestaan. Ei siis tarvitse odotella menkkoja. Outoa kun annetaan erilaisia ohjeita. Sanoi mulle, että enne käskettiin odottaa ne yhdet kuukautiset muttei sillä ole mitään todellisuuspohjaa. Nyt kun oon lukenu mitä muille on sanottu. Taidan sittenkin odottaa ne yhdet menkat.

että kannattaa odottaa kahdet, jotta kohdun limakalvo ehtii parantua kunnolla ja mieli myös.

minun käskettiin odottamaan kahdet menkat: näin sanoi NKL:n lääkäri, Kättärin lääkäri sekä kaksi eri lääkäriä yksityiselllä lapsettomuusklinikalla, jossa olimme hoidossa. Uutta hoitoa ei edes aloiteta, ennen kuin kahdet menkat ovat tulleet.



Itse en voi uuteen raskautumiseen vaikuttaa, koska meille ei luomusti lapsia tule.

Ehkä sitä on hankala sanoa, mikä olisi paras. Onkohan asiasta tehty jonkinlaista tutkimusta, et olis tilastollista näyttöä... Voihan raskaus kuitenkin mennä kesken, vaikka odottaisikin parit kuukautiset. Jotenkin tällä hetkellä ajattelen vaan, että olisi ihanaa saada toinen lapsi, en halua murehtia toisista ja useammista keskenmenoista. Eikä se ole todellakaan niin sanottu, että uusi raskaus alkaisi nyt helposti tai edes pian. Näihin asioihin ei juurikaan voi itse niin vaikutta, mitä luontoäiti päättää. Toivon vain, että siellä jälkitarkastuksessa kaikki olisi sitten hyvin.



Vauva2006:

Mulla keskenmeno alkoi sillä kamalan rajulla vuodolla, verta ja hyytymiä satoi kuin saavista kaataen. Sen muisteleminen on vieläkin aivan hirveää. Itse vain istuin pöntöllä ja katsoin, että sieltä sitä nyt vaan virtaa. Sidettä sai vaihtaa monta kertaa tunnissa. Tämä vuoto alkoi yöllä. Pari tuntia odottelin, sitten itkuisena sairaalaan soittamaan, että keskenmeno on. He vielä vakuuttelivat, että raskaus saattaisi jatkuakin. En uskonut. Sairaalassa ultrattiin ja mut otettiin osastolle vuodon takia. Sain pari Cytotecia. Vuoto jatkui vuolaana virtana iltaan asti. Olo oli surullinen ja tosi heikko. Sain vielä lisää Cytotecia illalla, ja vähän sen jälkeen ultrattiin ja todettiin, että on tyhjentynyt. Pääsin yöksi kotiin. Olin viikon kovin kipeä ja napsin ahkerasti särkylääkkeitä. Nyt kipu ja jälkivuoto on loppunut vihdoin (kesti kaks viikkoa). Ei me vuodon aikana mitään puuhailtu, mutta nyt sen loputtua on sitten ehkäisy jostain syystä jäänyt...



Mä pelkäsin kaavintaa, koska olin koko päivän yksin siellä sairaalassa ja mielessä oli rakkaan sukulaisen kuolema sairaalassa tapahtuneen komplikaation johdosta. Tiedän, että en olisi saanut ajatella sitä siellä, tärkeintähän oli vain oma henki ja vointi. Mutta kun yksin oli... Ymmärrän kyllä varsin hyvin sun tunteen, että viimein jopa halusit kaavintaan, jotta kaikki vihdoin saisi päätöksen sun keskenmenon jälkeen. Kun olin itse niin voimat poissa silloin sairaalassaolopäivänä, toivoin vain minäkin, että kaikki se " verinen materiaali" tulisi vain nopeasti ulos ja kivut ja tuskat ja koko epäonnistunut raskaus vihdoin loppuisi. Siellä ehti yllättävän paljon kaikenlaista ajattelemaan yhden päivän aikana.



Mannuli81:

Sua on kehotettu odottamaan ne yhdet kuukautiset... Ikävää, että silti meni sitten uudestaan kesken.



Mondlicht:

Mulle nimenomaan NKL:n lääkäri sanoi, että odottakaa yhdet menkat, mut ettei haittaa jos aiemmin tulee raskaaksi uudelleen. Et omituista, miten nää ohjeet menee ihan ristiin.



Voimahaleja kaikille ja kiitos vastauksistanne!!! Toivotaan kaikille sopivassa tilanteessa sitä pientä nyyttiä!!

...joka ei koe olevansa henkisesti valmis uuteen raskauteen? Mulla km tapahtui 2 kk sitten, ja ne yhdet menkat on ollu, toiset varmaan piakkoin tulossa. Mutta en voisi kuvitellakaan että alettas nyt yrittään uutta raskautta! En vaan koe olevani siihen valmis, km oli sen verran rankka kokemus henkisesti. Täytyy eka toipua vähän siitä, ku tietää että raskaus taas mullistaisi maailman omalla tavallaan, ja väsyttäis ja itkettäs yms... Mies on jonkin kerran kysynyt että joko me yritettäs, mutta kyllä hänkin haluaa pitää vähän taukoa tässä. Nautitaan tulevasta kesästä ilman sellaisia paineita.



Näin meitä ihmisiä on erilaisia. Mulle kyllä neuvottiin (ystävä, ei lääkäri) että uusi raskaus parantas parhaiten sielun haavat, mutta silti en ole valmis.



Voimia kaikille teille!

Aika jännä, että samasta sairaalasta (Naistenklinikka) on annettu noin erilaiset ohjeet. No eri lääkäri varmaan. Mä odotan nyt ainakin sinne jälkitarkastukseen ja kyselen vielä lisää siellä tosta milloin kannattais yrittää. En tosiaankaan halua tähän perään keskenmenoa.