Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten ihmeessä voi selvitä jätetyksi tulemisesta?
09.02.2018 |
Mies lähti toisen naisen perään jo pari vuotta sitten, mutta en vaan saa elämääni rakennettua uudelleen. On siitä niin paha olo edelleen ja suuri kaipuu. Sanaakaan ei ole vaihdettu sen jälkeen kun käveli ovesta ulos, lakimiesten kautta hoiti mun suuntaan kaikki asiat. Toipuminen olisi ehkä jotenkin päässyt alkuun jos olisi esim ammattiauttajan kanssa päästy purkamaan kriisiä mutta miehelle ei käynyt. Ei kuulemma ala vanhaa paskaa muistelemaan kun hällä on uusi elämä nyt eikä taakseen katsele. Lasten tapaamiset sopi lakimiehn kautta mutta nekin ovat nyt hiipuneet. Mä olen jäänyt täysin tähän tilanteeseen roikkumaan ja on päiviä kun en edelleenkään pysty kuin itkemään. Vihaa ja katkeruutta on mussa edelleen paljon ja miten pirussa siitä pääsee eroon? Jotkut ihmiset ei vissiin koskaan selviä erosta ja oon ruvennut pelkäämään että olen yksi heistä. Uudet ihmissuhteet ei jaksa kiinnostaa, koska jokapäiväinen ponnistus on taikoa itsensä työkuntoiseksi ja tueksi lapsille. Ja miten pystyy näivettämään tunteet sellaista ihmistä kohtaan jonka kanssa on elänyt suurimman osan aikuisuuttaan ja pitänyt häntä merkityksellisempänä ihmisenä elämässään? Tietty myös lapset on sitä mut eri tavalla. Katkerinta on huomata, että sille toiselle et ollutkaan yhtään mitään.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Minulla myös särähti korvaan tuo, että ajattelit, että asiat olisi paremmin, jos olisit exäsi kanssa käynyt psykologilla tai vastaavalla. Ensimmäinen asia on varmaan päästä tuosta ajatuksesta eroon. Se ei olisi muuttanut asioita. Sinä olet yksin ja vastuussa omasta hyvinvoinnista. Suosittelen lämpimästi nyt aivan yksinään sinne psykologille menemistä. Sivusta seuranneena voin sanoa, että sillä on todella suuri merkitys.
Eiköhän se ole aika normaali ajatus tuollaisessa tilanteessa, todellakin. Mielestäni odotat ja oletat aloittajalta aivan liikaa, etkä huomioi mitenkään hänen tunteitaan, etkä sydämen särkymistä.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt nappaat itteä niskasta kiinni. Ala syömään terveellisesti ja painu lenkille/salille. Ala harrastaan. Opettele vaikka uusi kieli tai kädentaito. Paritanssikurssit on loistavia sekä liikunnan että sosiaalisen kanssakäymisen puolesta.
Elä itelles ja lapsilles. Se tyyppi ei sun kyyneleitä ansaitse ja sulla on parempi elämä ilman tyyppiä joka ei sua ansaitse.Muilta osin yleensä vihaan näitä "nappaa itseäsi niskasta kiinni"- tyylisiä viestejä, mutta sen sanon että urheilulla on mahtava voima. Kehittää itsetuntoa huimasti enemmän kuin mikään muu. Sitä suosittelen psykologilla käymisen lisäksi.
Ei todellakaan ole, masentaa mieltä enemmän kuin mikään muu. Pianonsoitolla on paljon mahtavampi voima, ja se on sitäpaitsi suunnattu älykkäille, tyhmille se on varmaan vain masentavaa.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Et voi koskaan rakentaa elämääsi toisen ihmisen varaan.Puoliso voi kuolla yllättäen tai juuri muuten jättää.Eri asia on kuinka sopetumiskykyinen sinä olet ja kuinka nopeasti ymmärrät asian ja pääset sen yli.Asenne,se ratkaisee elämässä eniten,jotta pääset eteenpäin.
Sinunkin asenteesi on hylätyn epäluuloinen, kylmä ja kova. Ja odotat samaa aloittajalta vain, ettet joudu itse kohtaamaan, ettei sinulla ole keneltäkään mitään hyvää odotettavaa.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle yksi psykologi kerran totesi, että se oikea suhde ei pääty. Se ei lopu. Jos päättyy, suhde ei ollut hyvä eikä oikea. Niinhän se menee. Pitää oppia päästämään irti, emme me täällä voi ketään omistaa eikä kenestäkään saa olla niin riippuvainen, että oma elämä päättyy toisen lähtöön.
Höpönlöpön... ja psykologi halusi näin sannotessaan mitätöidä toisten suhteet. Voi Jeesus!
Niinhän se on, ei se suhde pääty joka on oikea! Mitäs mitätöintiä se on? Ihmissuhde se on ollut ja voinut olla merkityksellinen, mutta jos se loppuu toisen yhtäkkiseen lähtöön niin hyvä se ei ollut puhumattakaan oikeasta.
No jos se aloittajasta tuntui siltä, niin mikä sinä olet sitä mitätöimään? Eikö mun äiti ollut mulle oikea, kun vihasi minua? Ei sillä ole merkitystä, entäs jos ei koskaaan löydä parempaa, häh, mitä?
t.kristallikissaEt voi verrata äitisuhdetta parisuhteeseen.
Kyllä se on parisuhteiden pohjalla sekin. Se on se ensimmäinen suhde.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle yksi psykologi kerran totesi, että se oikea suhde ei pääty. Se ei lopu. Jos päättyy, suhde ei ollut hyvä eikä oikea. Niinhän se menee. Pitää oppia päästämään irti, emme me täällä voi ketään omistaa eikä kenestäkään saa olla niin riippuvainen, että oma elämä päättyy toisen lähtöön.
Höpönlöpön... ja psykologi halusi näin sannotessaan mitätöidä toisten suhteet. Voi Jeesus!
Niinhän se on, ei se suhde pääty joka on oikea! Mitäs mitätöintiä se on? Ihmissuhde se on ollut ja voinut olla merkityksellinen, mutta jos se loppuu toisen yhtäkkiseen lähtöön niin hyvä se ei ollut puhumattakaan oikeasta.
No jos se aloittajasta tuntui siltä, niin mikä sinä olet sitä mitätöimään? Eikö mun äiti ollut mulle oikea, kun vihasi minua? Ei sillä ole merkitystä, entäs jos ei koskaaan löydä parempaa, häh, mitä?
t.kristallikissaEt voi verrata äitisuhdetta parisuhteeseen.
Kyllä se on parisuhteiden pohjalla sekin. Se on se ensimmäinen suhde.
t.kristallikissa
Ei hele... Tää on paljon pahempi, että käyt huutelee toisten alotuksiin. Eli tee mielummi niitä omia vuodatuksia ja jätä muut rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle yksi psykologi kerran totesi, että se oikea suhde ei pääty. Se ei lopu. Jos päättyy, suhde ei ollut hyvä eikä oikea. Niinhän se menee. Pitää oppia päästämään irti, emme me täällä voi ketään omistaa eikä kenestäkään saa olla niin riippuvainen, että oma elämä päättyy toisen lähtöön.
Toi tyyppi ei tiennyt mitään. Sitäpaitsi, MITEN se sitten lohduttaa, kun tuossa sanotaan kaikenlisäksi, että olet valinnut väärin? Siitäkö kuuluisi tulla hyvä mieli? Ja uhrannut elämästäsi 20 vuotta väärälle ihmiselle? Kenelle tulee siitä ajatuksesta oman valintansa suhteen HYVÄ MIELI?
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle yksi psykologi kerran totesi, että se oikea suhde ei pääty. Se ei lopu. Jos päättyy, suhde ei ollut hyvä eikä oikea. Niinhän se menee. Pitää oppia päästämään irti, emme me täällä voi ketään omistaa eikä kenestäkään saa olla niin riippuvainen, että oma elämä päättyy toisen lähtöön.
Höpönlöpön... ja psykologi halusi näin sannotessaan mitätöidä toisten suhteet. Voi Jeesus!
Niinhän se on, ei se suhde pääty joka on oikea! Mitäs mitätöintiä se on? Ihmissuhde se on ollut ja voinut olla merkityksellinen, mutta jos se loppuu toisen yhtäkkiseen lähtöön niin hyvä se ei ollut puhumattakaan oikeasta.
No jos se aloittajasta tuntui siltä, niin mikä sinä olet sitä mitätöimään? Eikö mun äiti ollut mulle oikea, kun vihasi minua? Ei sillä ole merkitystä, entäs jos ei koskaaan löydä parempaa, häh, mitä?
t.kristallikissaEt voi verrata äitisuhdetta parisuhteeseen.
Kyllä se on parisuhteiden pohjalla sekin. Se on se ensimmäinen suhde.
t.kristallikissaEi hele... Tää on paljon pahempi, että käyt huutelee toisten alotuksiin. Eli tee mielummi niitä omia vuodatuksia ja jätä muut rauhaan.
Niinpä. Mieluiten tekisinkin niin, mutta joku on keksinyt poistattaa kaikki aloitukseni. Varoitin häntä tästä, että okei, sitten mä menen muiden aloituksiin. Ja tämä on oikein hyvä aihe, ja mä puolustan aloittajaa. Valita sille/niille, joka poistaa kaikki mun ketjut.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin, ole lempeä itsellesi. Ihmiset selviävät asioista eri tahtiin. Sinulla voi mennä tähän kaksi ja puoli, kolme tai vaikka viisi vuotta. Olen itse tarvinnut melkein kaksi vuotta sellaisen suhteen päättymisen käsittelyyn, joka loppui yhteisymmärryksessä. Tunsin tulleeni väärinkohdelluksi ja monta asiaa jäi avoimeksi, joten pyörittelin tapahtumia päässäni vielä pitkään eron jälkeen. Moni voi olla sitä mieltä että jäin turhaan junnaamaan suhteen ajatteluun ja olisi pitänyt päästä nopeammin eteenpäin, mutta näin jälkeenpäin olen sitä mieltä että kaikki siihen käytetty aika oli tarpeen.
Toiseksi, hae ammattiapua. Psykoterapeutin kanssa juttelemalla saat asioihin uudenlaisia näkökulmia sekä tukea asian käsittelyyn ja pelkästään terapiassa käyminen viestittää alitajunnallesi että teet töitä saadaksesi asian lopultakin taaksesi. Prosessi etenee silloin tavallaan melkein itsestään.
Pelkästään tämän viestin kirjoittaminen kertoo että olet valmis jättämään surun taaksesi. Luota siihen tunteeseen ja itseesi. Selviät siitä varmasti.
Harva pystyy kasvamaan erossa niin paljon, että jos tulee tuollalailla jätetyksi, kuin ap, ymmärtäisi, missä oli vika ja saisi vielä rakastavamman puolison ikinä tilalle. Kun siis ymmärsin, että aloittaja oli jo hyvin tyytyväinen. Eri asia ne tarinat, joissa mies onkin ollut ikävä ja suhdekin loppuu. Mikäs siinä on ollessa, itkee hetken ja saakin helposti parempaa.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne jotka eivät kasva tarpeeksi pahan hylkäämisen jälkeen ovat niitä, jotka julistavat, että on ihanaa elää ilman kumppania lopun ikäänsä.
t.kristallikissa
Aikaisemman ammattini vuoksi mulla on aika paljon kokemusta noiden erotilanteiden debriefingistä. Muutama nyrkkisääntö:
- lähes aina sitä kaipaavat naiset, miehistä hyvin harva
- niillä jotka kaipaavat debriefingiä, on luja usko sen toimivuuteen ja jotkut jopa kuvittelevat sen tuovan pariskunnan jälleen yhteen, debriefing toimii kuitenkin vain jos samalla itse työstää asiaa, perheväkivaltatilanteissa se taas on erinomainen apuväline
- debriefing vaatii aina molempien osapuolten osallistumisen, jotta siitä saataisiin paras hyöty irti. Miesten ja naisten ero on, että aniharva mies suostuu siihen. En osaa muotoilla tätä muuten kuin sanomalla että miehet eivät jostain syystä kykene keskustelemaan face to face hankalissa tilanteista. Olin kerran yhdessä koulutuksessa jossa tutkija kertoi että sukupuolten erot ovat ilmiselvät ja lähes 80 prosentilla miehistä erokriisi hoituu niin että mies yksinkertaisesti ulkoistaa sen omasta päästään, unohtaa siis tarkoituksella. Se on miehen tapa hoitaa asia ja sen vuoksi moni mies aloittaa melkein heti uuden suhteen ellei suhdetta jo ole ollut sivusuhteena aikaisemmin ja se ollut syynä eroon.
- debriefing tulee aina hoitaa koulutetun ammattilaisen avulla, bestikset ja sukulaiset eivät ole oikeita henkilöitä eikä sitä voi myöskään hoitaa netin ohjeilla
- debriefing ei ole taikasauva, moni on ihan rikki pitkään sen jälkeenkin, näin on etenkin tilanteissa joihin on liittynyt väkivaltaa. Aloittajan tilannetta voi sanoa traumaksi, se on hänelle ja monelle täyttä totta ja liittyy luottamuksen menettämisen ja arvottomuuden tunteisiin. Ne jotka rakastavat paljon myös kykenevät vahingoittamaan toisiaan pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle yksi psykologi kerran totesi, että se oikea suhde ei pääty. Se ei lopu. Jos päättyy, suhde ei ollut hyvä eikä oikea. Niinhän se menee. Pitää oppia päästämään irti, emme me täällä voi ketään omistaa eikä kenestäkään saa olla niin riippuvainen, että oma elämä päättyy toisen lähtöön.
Höpönlöpön... ja psykologi halusi näin sannotessaan mitätöidä toisten suhteet. Voi Jeesus!
Niinhän se on, ei se suhde pääty joka on oikea! Mitäs mitätöintiä se on? Ihmissuhde se on ollut ja voinut olla merkityksellinen, mutta jos se loppuu toisen yhtäkkiseen lähtöön niin hyvä se ei ollut puhumattakaan oikeasta.
No jos se aloittajasta tuntui siltä, niin mikä sinä olet sitä mitätöimään? Eikö mun äiti ollut mulle oikea, kun vihasi minua? Ei sillä ole merkitystä, entäs jos ei koskaaan löydä parempaa, häh, mitä?
t.kristallikissaEt voi verrata äitisuhdetta parisuhteeseen.
Kyllä se on parisuhteiden pohjalla sekin. Se on se ensimmäinen suhde.
t.kristallikissaEi hele... Tää on paljon pahempi, että käyt huutelee toisten alotuksiin. Eli tee mielummi niitä omia vuodatuksia ja jätä muut rauhaan.
Niinpä. Mieluiten tekisinkin niin, mutta joku on keksinyt poistattaa kaikki aloitukseni. Varoitin häntä tästä, että okei, sitten mä menen muiden aloituksiin. Ja tämä on oikein hyvä aihe, ja mä puolustan aloittajaa. Valita sille/niille, joka poistaa kaikki mun ketjut.
t.kristallikissa
Olet varmasti viiminen ihminen maailmassa jolta kaipaan ihmissuhde neuvoja! En myöskään tarvitse sinua "puolustamaan" itseäni.
Ap
Minut on jätetty muutaman kerran toisen naisen takia. Ihan hyvin siitä selviää, kun ei jää märehtimään. Nyt olen ihan tyytyväinen pakkeihin, ja olen oivaltanut etten ole vaimomatskua miesten silmissä.
Olen relannut ja koetan ottaa miessuhteet enemmän kaveripohjalta. En haaveile perheestä ja olen aika itsenäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikaisemman ammattini vuoksi mulla on aika paljon kokemusta noiden erotilanteiden debriefingistä. Muutama nyrkkisääntö:
- lähes aina sitä kaipaavat naiset, miehistä hyvin harva
- niillä jotka kaipaavat debriefingiä, on luja usko sen toimivuuteen ja jotkut jopa kuvittelevat sen tuovan pariskunnan jälleen yhteen, debriefing toimii kuitenkin vain jos samalla itse työstää asiaa, perheväkivaltatilanteissa se taas on erinomainen apuväline
- debriefing vaatii aina molempien osapuolten osallistumisen, jotta siitä saataisiin paras hyöty irti. Miesten ja naisten ero on, että aniharva mies suostuu siihen. En osaa muotoilla tätä muuten kuin sanomalla että miehet eivät jostain syystä kykene keskustelemaan face to face hankalissa tilanteista. Olin kerran yhdessä koulutuksessa jossa tutkija kertoi että sukupuolten erot ovat ilmiselvät ja lähes 80 prosentilla miehistä erokriisi hoituu niin että mies yksinkertaisesti ulkoistaa sen omasta päästään, unohtaa siis tarkoituksella. Se on miehen tapa hoitaa asia ja sen vuoksi moni mies aloittaa melkein heti uuden suhteen ellei suhdetta jo ole ollut sivusuhteena aikaisemmin ja se ollut syynä eroon.
- debriefing tulee aina hoitaa koulutetun ammattilaisen avulla, bestikset ja sukulaiset eivät ole oikeita henkilöitä eikä sitä voi myöskään hoitaa netin ohjeilla
- debriefing ei ole taikasauva, moni on ihan rikki pitkään sen jälkeenkin, näin on etenkin tilanteissa joihin on liittynyt väkivaltaa. Aloittajan tilannetta voi sanoa traumaksi, se on hänelle ja monelle täyttä totta ja liittyy luottamuksen menettämisen ja arvottomuuden tunteisiin. Ne jotka rakastavat paljon myös kykenevät vahingoittamaan toisiaan pahasti.
Tämä on varmasti totta.
Minulla on itsellänibollut välillä eroajatuksia. Tiedän silti, että vaikka olisin se, joka sanoisi haluavansa eron, niin jäisin roikkumaan eron jälkeen henkisesti. Mies on sellainen, että pystyy menemään elämässä eteenpäin noin vain, en kestäisi sitä hylätyksi tulemisen tunnetta varmaan. Mies on eronnut kerran ennenkin ja hän ihan oikeasti unohti ex vaimonsa nimenkin. Oikeasti. Kykeni jotenkin pyyhkimään sen pois mielestään, sulki jonnekin mielen laatikkoon ja sulki sen laatikon perässään.
Varmasti ap sun kannattaisi mennä juttelemaan jonkun terapeutin kanssa. Älä ajattele häntä mielenterveysammattilaisena vaan laadukkaana keskustelukumppanina.
No exäsi on nyt pari vuotta elänyt sitä uutta suhdetta, alun rakastuminen ja toiseen uuteen kiehtovaan ihmiseen on vaihtunut arjen pyöritykseen ja erillistymisvaihe meneillään. Mikä menee ylös, tulee myös alas. Yleisesti ottaen onnellisuuden tunne kestää kolme tuntia, ihminen ei jaksa olla sen kauempaa onnellinen, tunnetilat ovat kuin lihas, väsyvät ennenpitkään. Onko sinulla tarpeeksi asioita joilla saat onnea, sitä saa miljoonasta muustakin kuin vain miehestä. Ehkä tänne tulee kirjoiteltua kun ei oikein muutakaan tekemistä ole ja silloin kaipailee exäänsä? Tsemppiä!
Jätetyksi tuleminen voi olla hyvin traumaattinen kokemus. Olen ollut vastaavassa tilanteessa kuin sinä ap. Kuusi vuotta sitten mies ilmoitti yllättäen "väsyneensä" minuun. Todellinen syy selvisi muutama kuukausi sen jälkeen ja se oli että oli löytänyt uuden, minua kymmenen vuotta nuoremman naisen ja ihastunut tähän.
Ero voi tuntua maailmanlopulta mutta se on myös hyvä tilaisuus itsensä tutkiskeluun ja uudelleen löytämiseen. Paraneminen alkaa tilanteen hyväksymisestä. Et voi mennä eteenpäin jos ehtona sille on että käytte eroa yhdessä exäsi kanssa läpi. Jokaisen on itse tehtävä työ ja aloitettava prosessi. Itse käytin kaikkia mahdollisia keinoja: kävin terapiassa, hankin koiran ja aloin ulkoilemaan sen kanssa, kirjoitin exälleni kirjeen mutta en lähettänyt sitä, vastasin myös exänä omaan kirjeeseeni että osaisin hiukan asettua hänen asemaansa, kiersin kaikki meille tärkeät paikat läpi, piilotin exän kuvat itseltäni, surin kynttilänvalossa ja kävin läpi hyviä asioita mitä hänessä ikävöin ja mitä ilman jään, lämmitin itselleni usein saunan ja laitoin jotain hyvää iltapalaa, lähdin ihmisten joukkoon, rupesin käymään tapahtumissa, keskityin lapseeni ja nautin hänen kanssaan tekemisistä, puhuin lapselle kauniisti isästään...
Kyllä sen myönnän että usko parisuhteeseen kärsi kolauksen. Yritän ottaa sen huomioon aloittaessani suhdetta uuteen mieheen. Olen hyväksynyt itsessäni sen että minulla on hukan varautuneisuutta tällä alueella. Tästä ehkä johtuu että olen vieläkin yksin kuuden vuoden jälkeen mutta en anna sen liikaa häiritä. En enää sääli itseäni vaan katson eteenpäin mitä elämä tuo kohdalleni. Tällä hetkellä tapaan taas uutta ihmistä ja haluan antaa itselleni mahdollisuuden aloittaa suhteen hänen kanssaan jos hyvältä tuntuu. Etenen kuitenkin rauhallisesti.
Sinä selviät kyllä jos haluat selvitä. Virtuaalihalauksin kohtalotoverisi <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle yksi psykologi kerran totesi, että se oikea suhde ei pääty. Se ei lopu. Jos päättyy, suhde ei ollut hyvä eikä oikea. Niinhän se menee. Pitää oppia päästämään irti, emme me täällä voi ketään omistaa eikä kenestäkään saa olla niin riippuvainen, että oma elämä päättyy toisen lähtöön.
Höpönlöpön... ja psykologi halusi näin sannotessaan mitätöidä toisten suhteet. Voi Jeesus!
Niinhän se on, ei se suhde pääty joka on oikea! Mitäs mitätöintiä se on? Ihmissuhde se on ollut ja voinut olla merkityksellinen, mutta jos se loppuu toisen yhtäkkiseen lähtöön niin hyvä se ei ollut puhumattakaan oikeasta.
No jos se aloittajasta tuntui siltä, niin mikä sinä olet sitä mitätöimään? Eikö mun äiti ollut mulle oikea, kun vihasi minua? Ei sillä ole merkitystä, entäs jos ei koskaaan löydä parempaa, häh, mitä?
t.kristallikissaEt voi verrata äitisuhdetta parisuhteeseen.
Kyllä se on parisuhteiden pohjalla sekin. Se on se ensimmäinen suhde.
t.kristallikissaEi hele... Tää on paljon pahempi, että käyt huutelee toisten alotuksiin. Eli tee mielummi niitä omia vuodatuksia ja jätä muut rauhaan.
Niinpä. Mieluiten tekisinkin niin, mutta joku on keksinyt poistattaa kaikki aloitukseni. Varoitin häntä tästä, että okei, sitten mä menen muiden aloituksiin. Ja tämä on oikein hyvä aihe, ja mä puolustan aloittajaa. Valita sille/niille, joka poistaa kaikki mun ketjut.
t.kristallikissaOlet varmasti viiminen ihminen maailmassa jolta kaipaan ihmissuhde neuvoja! En myöskään tarvitse sinua "puolustamaan" itseäni.
Ap
No, mokaa elämäsi sitten vaan, enhän mä siitä onneksi vastuussa ole. Päin persettä näyttää jo kovaa vauhtia menevän, luuseri.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Minut on jätetty muutaman kerran toisen naisen takia. Ihan hyvin siitä selviää, kun ei jää märehtimään. Nyt olen ihan tyytyväinen pakkeihin, ja olen oivaltanut etten ole vaimomatskua miesten silmissä.
Olen relannut ja koetan ottaa miessuhteet enemmän kaveripohjalta. En haaveile perheestä ja olen aika itsenäinen.
Todellakinko kaipaat ap tällaisia neuvoja!? Et siis rakastanut miestäsi. Siksi se sinut jättikin.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle yksi psykologi kerran totesi, että se oikea suhde ei pääty. Se ei lopu. Jos päättyy, suhde ei ollut hyvä eikä oikea. Niinhän se menee. Pitää oppia päästämään irti, emme me täällä voi ketään omistaa eikä kenestäkään saa olla niin riippuvainen, että oma elämä päättyy toisen lähtöön.
Höpönlöpön... ja psykologi halusi näin sannotessaan mitätöidä toisten suhteet. Voi Jeesus!
Niinhän se on, ei se suhde pääty joka on oikea! Mitäs mitätöintiä se on? Ihmissuhde se on ollut ja voinut olla merkityksellinen, mutta jos se loppuu toisen yhtäkkiseen lähtöön niin hyvä se ei ollut puhumattakaan oikeasta.
No jos se aloittajasta tuntui siltä, niin mikä sinä olet sitä mitätöimään? Eikö mun äiti ollut mulle oikea, kun vihasi minua? Ei sillä ole merkitystä, entäs jos ei koskaaan löydä parempaa, häh, mitä?
t.kristallikissaEt voi verrata äitisuhdetta parisuhteeseen.
Kyllä se on parisuhteiden pohjalla sekin. Se on se ensimmäinen suhde.
t.kristallikissaEi hele... Tää on paljon pahempi, että käyt huutelee toisten alotuksiin. Eli tee mielummi niitä omia vuodatuksia ja jätä muut rauhaan.
Niinpä. Mieluiten tekisinkin niin, mutta joku on keksinyt poistattaa kaikki aloitukseni. Varoitin häntä tästä, että okei, sitten mä menen muiden aloituksiin. Ja tämä on oikein hyvä aihe, ja mä puolustan aloittajaa. Valita sille/niille, joka poistaa kaikki mun ketjut.
t.kristallikissaOlet varmasti viiminen ihminen maailmassa jolta kaipaan ihmissuhde neuvoja! En myöskään tarvitse sinua "puolustamaan" itseäni.
Ap
No, mokaa elämäsi sitten vaan, enhän mä siitä onneksi vastuussa ole. Päin persettä näyttää jo kovaa vauhtia menevän, luuseri.
t.kristallikissa
😂😂🙈👍 Pelle!
Alue: Aihe vapaa
Voimia ap. Ihmiset ovat yksilöitä, toiset tarvitsevat enemmän aikaa toipuakseen.
Omasta erosta on aikaa vähän yli 2 vuotta ja n 2 vuotta eroa käsittelinkin. En itkenyt toki perään koko tuota aikaa, mutta jollain tasolla työstin. Nyt olen vihdoin sinut asian kanssa, en haikaile enää exää. En haikaile ketään muutakaan, vaan nautin elämästä lasteni kanssa. Olen oppinut elämään hetkessä. Minulla ei ole kiire enää uuteen suhteeseen tms.
Exäni ei myöskään halunnut käydä kanssani "loppukeskustelua" ja erosta meni varmaan puolitoista vuotta, että en edes törmännyt häneen missään. Nyt viimeisen reilun puolenvuoden aikana 3 kertaa.
Ensimmäisellä ja toisella kerralla hän yritti kännissä iskeä minua (vaikka oli uusi parisuhde) ja kerran kaupassa. Tuolloin hän jäi kanssani pitkäksi ajaksi höpisemään ja asiaa löytyi. Tajusin, että en ollutkaan ollut ihan merkityksetön. Katoaminen, oli exän tapa hoitaa ero.
Lue asiaan liittyvää kirjallisuutta. Esim Fischerin jälleenrakennus ja Exä holisti. Pidä itsestäsi huolta. Urheile. Tee asioista, joista sinä nautit. Kirjoita päiväkirjaa. Käsittele ero pala palalta pois.
Lupaan, että mielenrauha on saavutettavissa. Erosta oppii, jos tahtoo. Ero on huikea kasvunmahdollisuus. ❤️