Miten ihmeessä voi selvitä jätetyksi tulemisesta?
Mies lähti toisen naisen perään jo pari vuotta sitten, mutta en vaan saa elämääni rakennettua uudelleen. On siitä niin paha olo edelleen ja suuri kaipuu. Sanaakaan ei ole vaihdettu sen jälkeen kun käveli ovesta ulos, lakimiesten kautta hoiti mun suuntaan kaikki asiat. Toipuminen olisi ehkä jotenkin päässyt alkuun jos olisi esim ammattiauttajan kanssa päästy purkamaan kriisiä mutta miehelle ei käynyt. Ei kuulemma ala vanhaa paskaa muistelemaan kun hällä on uusi elämä nyt eikä taakseen katsele. Lasten tapaamiset sopi lakimiehn kautta mutta nekin ovat nyt hiipuneet. Mä olen jäänyt täysin tähän tilanteeseen roikkumaan ja on päiviä kun en edelleenkään pysty kuin itkemään. Vihaa ja katkeruutta on mussa edelleen paljon ja miten pirussa siitä pääsee eroon? Jotkut ihmiset ei vissiin koskaan selviä erosta ja oon ruvennut pelkäämään että olen yksi heistä. Uudet ihmissuhteet ei jaksa kiinnostaa, koska jokapäiväinen ponnistus on taikoa itsensä työkuntoiseksi ja tueksi lapsille. Ja miten pystyy näivettämään tunteet sellaista ihmistä kohtaan jonka kanssa on elänyt suurimman osan aikuisuuttaan ja pitänyt häntä merkityksellisempänä ihmisenä elämässään? Tietty myös lapset on sitä mut eri tavalla. Katkerinta on huomata, että sille toiselle et ollutkaan yhtään mitään.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikaisemman ammattini vuoksi mulla on aika paljon kokemusta noiden erotilanteiden debriefingistä. Muutama nyrkkisääntö:
- lähes aina sitä kaipaavat naiset, miehistä hyvin harva
- niillä jotka kaipaavat debriefingiä, on luja usko sen toimivuuteen ja jotkut jopa kuvittelevat sen tuovan pariskunnan jälleen yhteen, debriefing toimii kuitenkin vain jos samalla itse työstää asiaa, perheväkivaltatilanteissa se taas on erinomainen apuväline
- debriefing vaatii aina molempien osapuolten osallistumisen, jotta siitä saataisiin paras hyöty irti. Miesten ja naisten ero on, että aniharva mies suostuu siihen. En osaa muotoilla tätä muuten kuin sanomalla että miehet eivät jostain syystä kykene keskustelemaan face to face hankalissa tilanteista. Olin kerran yhdessä koulutuksessa jossa tutkija kertoi että sukupuolten erot ovat ilmiselvät ja lähes 80 prosentilla miehistä erokriisi hoituu niin että mies yksinkertaisesti ulkoistaa sen omasta päästään, unohtaa siis tarkoituksella. Se on miehen tapa hoitaa asia ja sen vuoksi moni mies aloittaa melkein heti uuden suhteen ellei suhdetta jo ole ollut sivusuhteena aikaisemmin ja se ollut syynä eroon.
- debriefing tulee aina hoitaa koulutetun ammattilaisen avulla, bestikset ja sukulaiset eivät ole oikeita henkilöitä eikä sitä voi myöskään hoitaa netin ohjeilla
- debriefing ei ole taikasauva, moni on ihan rikki pitkään sen jälkeenkin, näin on etenkin tilanteissa joihin on liittynyt väkivaltaa. Aloittajan tilannetta voi sanoa traumaksi, se on hänelle ja monelle täyttä totta ja liittyy luottamuksen menettämisen ja arvottomuuden tunteisiin. Ne jotka rakastavat paljon myös kykenevät vahingoittamaan toisiaan pahasti.Tämä on varmasti totta.
Minulla on itsellänibollut välillä eroajatuksia. Tiedän silti, että vaikka olisin se, joka sanoisi haluavansa eron, niin jäisin roikkumaan eron jälkeen henkisesti. Mies on sellainen, että pystyy menemään elämässä eteenpäin noin vain, en kestäisi sitä hylätyksi tulemisen tunnetta varmaan. Mies on eronnut kerran ennenkin ja hän ihan oikeasti unohti ex vaimonsa nimenkin. Oikeasti. Kykeni jotenkin pyyhkimään sen pois mielestään, sulki jonnekin mielen laatikkoon ja sulki sen laatikon perässään.
Varmasti ap sun kannattaisi mennä juttelemaan jonkun terapeutin kanssa. Älä ajattele häntä mielenterveysammattilaisena vaan laadukkaana keskustelukumppanina.
Hui, miehesi kuulostaa todella kylmältä ihmiseltä. :O Onko hän jättänyt taakseen paljonkin ihmissuhteita (en tarkoita vain seurustelukumppaneita)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle yksi psykologi kerran totesi, että se oikea suhde ei pääty. Se ei lopu. Jos päättyy, suhde ei ollut hyvä eikä oikea. Niinhän se menee. Pitää oppia päästämään irti, emme me täällä voi ketään omistaa eikä kenestäkään saa olla niin riippuvainen, että oma elämä päättyy toisen lähtöön.
Höpönlöpön... ja psykologi halusi näin sannotessaan mitätöidä toisten suhteet. Voi Jeesus!
Niinhän se on, ei se suhde pääty joka on oikea! Mitäs mitätöintiä se on? Ihmissuhde se on ollut ja voinut olla merkityksellinen, mutta jos se loppuu toisen yhtäkkiseen lähtöön niin hyvä se ei ollut puhumattakaan oikeasta.
No jos se aloittajasta tuntui siltä, niin mikä sinä olet sitä mitätöimään? Eikö mun äiti ollut mulle oikea, kun vihasi minua? Ei sillä ole merkitystä, entäs jos ei koskaaan löydä parempaa, häh, mitä?
t.kristallikissaEt voi verrata äitisuhdetta parisuhteeseen.
Kyllä se on parisuhteiden pohjalla sekin. Se on se ensimmäinen suhde.
t.kristallikissaEi hele... Tää on paljon pahempi, että käyt huutelee toisten alotuksiin. Eli tee mielummi niitä omia vuodatuksia ja jätä muut rauhaan.
Niinpä. Mieluiten tekisinkin niin, mutta joku on keksinyt poistattaa kaikki aloitukseni. Varoitin häntä tästä, että okei, sitten mä menen muiden aloituksiin. Ja tämä on oikein hyvä aihe, ja mä puolustan aloittajaa. Valita sille/niille, joka poistaa kaikki mun ketjut.
t.kristallikissaOlet varmasti viiminen ihminen maailmassa jolta kaipaan ihmissuhde neuvoja! En myöskään tarvitse sinua "puolustamaan" itseäni.
Ap
No, mokaa elämäsi sitten vaan, enhän mä siitä onneksi vastuussa ole. Päin persettä näyttää jo kovaa vauhtia menevän, luuseri.
t.kristallikissa😂😂🙈👍 Pelle!
Vedä käteesi, luuseri. Ap on tunteista pihalla kuin lumiukko ja tyhmä kuin seinäkello ja alkaa mulle kukkoilemaan. Ei kannattais, se just kertoo, ettei tule ikinä enää ehjäksi, ellei nöyrry. Ehkei siinä eksässä ollutkaan mitään vikaa...
Tai sitten ap on eksän manipuloima.
t.kristalllikissa
SEINÄHULLU!!💊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle yksi psykologi kerran totesi, että se oikea suhde ei pääty. Se ei lopu. Jos päättyy, suhde ei ollut hyvä eikä oikea. Niinhän se menee. Pitää oppia päästämään irti, emme me täällä voi ketään omistaa eikä kenestäkään saa olla niin riippuvainen, että oma elämä päättyy toisen lähtöön.
Höpönlöpön... ja psykologi halusi näin sannotessaan mitätöidä toisten suhteet. Voi Jeesus!
Niinhän se on, ei se suhde pääty joka on oikea! Mitäs mitätöintiä se on? Ihmissuhde se on ollut ja voinut olla merkityksellinen, mutta jos se loppuu toisen yhtäkkiseen lähtöön niin hyvä se ei ollut puhumattakaan oikeasta.
No jos se aloittajasta tuntui siltä, niin mikä sinä olet sitä mitätöimään? Eikö mun äiti ollut mulle oikea, kun vihasi minua? Ei sillä ole merkitystä, entäs jos ei koskaaan löydä parempaa, häh, mitä?
t.kristallikissaEt voi verrata äitisuhdetta parisuhteeseen.
Kyllä se on parisuhteiden pohjalla sekin. Se on se ensimmäinen suhde.
t.kristallikissaEi hele... Tää on paljon pahempi, että käyt huutelee toisten alotuksiin. Eli tee mielummi niitä omia vuodatuksia ja jätä muut rauhaan.
Niinpä. Mieluiten tekisinkin niin, mutta joku on keksinyt poistattaa kaikki aloitukseni. Varoitin häntä tästä, että okei, sitten mä menen muiden aloituksiin. Ja tämä on oikein hyvä aihe, ja mä puolustan aloittajaa. Valita sille/niille, joka poistaa kaikki mun ketjut.
t.kristallikissaOlet varmasti viiminen ihminen maailmassa jolta kaipaan ihmissuhde neuvoja! En myöskään tarvitse sinua "puolustamaan" itseäni.
Ap
Voin mä sua talloakin jos se tuntuu mukavammalta. Itsepähän kerjäsit ja halusit.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle yksi psykologi kerran totesi, että se oikea suhde ei pääty. Se ei lopu. Jos päättyy, suhde ei ollut hyvä eikä oikea. Niinhän se menee. Pitää oppia päästämään irti, emme me täällä voi ketään omistaa eikä kenestäkään saa olla niin riippuvainen, että oma elämä päättyy toisen lähtöön.
Höpönlöpön... ja psykologi halusi näin sannotessaan mitätöidä toisten suhteet. Voi Jeesus!
Niinhän se on, ei se suhde pääty joka on oikea! Mitäs mitätöintiä se on? Ihmissuhde se on ollut ja voinut olla merkityksellinen, mutta jos se loppuu toisen yhtäkkiseen lähtöön niin hyvä se ei ollut puhumattakaan oikeasta.
No jos se aloittajasta tuntui siltä, niin mikä sinä olet sitä mitätöimään? Eikö mun äiti ollut mulle oikea, kun vihasi minua? Ei sillä ole merkitystä, entäs jos ei koskaaan löydä parempaa, häh, mitä?
t.kristallikissaEt voi verrata äitisuhdetta parisuhteeseen.
Kyllä se on parisuhteiden pohjalla sekin. Se on se ensimmäinen suhde.
t.kristallikissaEi hele... Tää on paljon pahempi, että käyt huutelee toisten alotuksiin. Eli tee mielummi niitä omia vuodatuksia ja jätä muut rauhaan.
Niinpä. Mieluiten tekisinkin niin, mutta joku on keksinyt poistattaa kaikki aloitukseni. Varoitin häntä tästä, että okei, sitten mä menen muiden aloituksiin. Ja tämä on oikein hyvä aihe, ja mä puolustan aloittajaa. Valita sille/niille, joka poistaa kaikki mun ketjut.
t.kristallikissaOlet varmasti viiminen ihminen maailmassa jolta kaipaan ihmissuhde neuvoja! En myöskään tarvitse sinua "puolustamaan" itseäni.
Ap
No, mokaa elämäsi sitten vaan, enhän mä siitä onneksi vastuussa ole. Päin persettä näyttää jo kovaa vauhtia menevän, luuseri.
t.kristallikissa😂😂🙈👍 Pelle!
Vedä käteesi, luuseri. Ap on tunteista pihalla kuin lumiukko ja tyhmä kuin seinäkello ja alkaa mulle kukkoilemaan. Ei kannattais, se just kertoo, ettei tule ikinä enää ehjäksi, ellei nöyrry. Ehkei siinä eksässä ollutkaan mitään vikaa...
Tai sitten ap on eksän manipuloima.
t.kristalllikissaSEINÄHULLU!!💊
Ap on luuseri, mieskään ei häntä rakastanut. Oli siinäkin liitto!
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikaisemman ammattini vuoksi mulla on aika paljon kokemusta noiden erotilanteiden debriefingistä. Muutama nyrkkisääntö:
- lähes aina sitä kaipaavat naiset, miehistä hyvin harva
- niillä jotka kaipaavat debriefingiä, on luja usko sen toimivuuteen ja jotkut jopa kuvittelevat sen tuovan pariskunnan jälleen yhteen, debriefing toimii kuitenkin vain jos samalla itse työstää asiaa, perheväkivaltatilanteissa se taas on erinomainen apuväline
- debriefing vaatii aina molempien osapuolten osallistumisen, jotta siitä saataisiin paras hyöty irti. Miesten ja naisten ero on, että aniharva mies suostuu siihen. En osaa muotoilla tätä muuten kuin sanomalla että miehet eivät jostain syystä kykene keskustelemaan face to face hankalissa tilanteista. Olin kerran yhdessä koulutuksessa jossa tutkija kertoi että sukupuolten erot ovat ilmiselvät ja lähes 80 prosentilla miehistä erokriisi hoituu niin että mies yksinkertaisesti ulkoistaa sen omasta päästään, unohtaa siis tarkoituksella. Se on miehen tapa hoitaa asia ja sen vuoksi moni mies aloittaa melkein heti uuden suhteen ellei suhdetta jo ole ollut sivusuhteena aikaisemmin ja se ollut syynä eroon.
- debriefing tulee aina hoitaa koulutetun ammattilaisen avulla, bestikset ja sukulaiset eivät ole oikeita henkilöitä eikä sitä voi myöskään hoitaa netin ohjeilla
- debriefing ei ole taikasauva, moni on ihan rikki pitkään sen jälkeenkin, näin on etenkin tilanteissa joihin on liittynyt väkivaltaa. Aloittajan tilannetta voi sanoa traumaksi, se on hänelle ja monelle täyttä totta ja liittyy luottamuksen menettämisen ja arvottomuuden tunteisiin. Ne jotka rakastavat paljon myös kykenevät vahingoittamaan toisiaan pahasti.Tämä on varmasti totta.
Minulla on itsellänibollut välillä eroajatuksia. Tiedän silti, että vaikka olisin se, joka sanoisi haluavansa eron, niin jäisin roikkumaan eron jälkeen henkisesti. Mies on sellainen, että pystyy menemään elämässä eteenpäin noin vain, en kestäisi sitä hylätyksi tulemisen tunnetta varmaan. Mies on eronnut kerran ennenkin ja hän ihan oikeasti unohti ex vaimonsa nimenkin. Oikeasti. Kykeni jotenkin pyyhkimään sen pois mielestään, sulki jonnekin mielen laatikkoon ja sulki sen laatikon perässään.
Varmasti ap sun kannattaisi mennä juttelemaan jonkun terapeutin kanssa. Älä ajattele häntä mielenterveysammattilaisena vaan laadukkaana keskustelukumppanina.Hui, miehesi kuulostaa todella kylmältä ihmiseltä. :O Onko hän jättänyt taakseen paljonkin ihmissuhteita (en tarkoita vain seurustelukumppaneita)?
On itseasiassa.
Mutta en tiedä onko hän kylmä. Viimeksi tänään sanoi rakastavansa minua. Olen tosin alkanut itse miettiä, rakastanko häntä.
Uskon että sellaisia miehiä on paljon. Ehkä ero on niin kipeä tunne, että pystyvät käsittelemään sitä vain unohtamalla kokonaan, kuten joku ylempänä kirjoitti.
Onhan se mimusta hienompaa, että pystyy käsittelemään tunteensa, niin kuin yksi upea nainen tässä ketjussa. Joka oli käynyt ammattilaisella ja kirjoittanut kirjeitä molrmpien näkökulmista ja surrut ja päästänyt irti. Todella kunnioitettava suoritus ja hän on varmaan nykyään tosi vahva ja henkisesti kypsä nainen.
Ap on luuseri, mieskään ei häntä rakastanut, ja nyt ei pääse edes jaloilleen hohhohhoo.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikaisemman ammattini vuoksi mulla on aika paljon kokemusta noiden erotilanteiden debriefingistä. Muutama nyrkkisääntö:
- lähes aina sitä kaipaavat naiset, miehistä hyvin harva
- niillä jotka kaipaavat debriefingiä, on luja usko sen toimivuuteen ja jotkut jopa kuvittelevat sen tuovan pariskunnan jälleen yhteen, debriefing toimii kuitenkin vain jos samalla itse työstää asiaa, perheväkivaltatilanteissa se taas on erinomainen apuväline
- debriefing vaatii aina molempien osapuolten osallistumisen, jotta siitä saataisiin paras hyöty irti. Miesten ja naisten ero on, että aniharva mies suostuu siihen. En osaa muotoilla tätä muuten kuin sanomalla että miehet eivät jostain syystä kykene keskustelemaan face to face hankalissa tilanteista. Olin kerran yhdessä koulutuksessa jossa tutkija kertoi että sukupuolten erot ovat ilmiselvät ja lähes 80 prosentilla miehistä erokriisi hoituu niin että mies yksinkertaisesti ulkoistaa sen omasta päästään, unohtaa siis tarkoituksella. Se on miehen tapa hoitaa asia ja sen vuoksi moni mies aloittaa melkein heti uuden suhteen ellei suhdetta jo ole ollut sivusuhteena aikaisemmin ja se ollut syynä eroon.
- debriefing tulee aina hoitaa koulutetun ammattilaisen avulla, bestikset ja sukulaiset eivät ole oikeita henkilöitä eikä sitä voi myöskään hoitaa netin ohjeilla
- debriefing ei ole taikasauva, moni on ihan rikki pitkään sen jälkeenkin, näin on etenkin tilanteissa joihin on liittynyt väkivaltaa. Aloittajan tilannetta voi sanoa traumaksi, se on hänelle ja monelle täyttä totta ja liittyy luottamuksen menettämisen ja arvottomuuden tunteisiin. Ne jotka rakastavat paljon myös kykenevät vahingoittamaan toisiaan pahasti.Tämä on varmasti totta.
Minulla on itsellänibollut välillä eroajatuksia. Tiedän silti, että vaikka olisin se, joka sanoisi haluavansa eron, niin jäisin roikkumaan eron jälkeen henkisesti. Mies on sellainen, että pystyy menemään elämässä eteenpäin noin vain, en kestäisi sitä hylätyksi tulemisen tunnetta varmaan. Mies on eronnut kerran ennenkin ja hän ihan oikeasti unohti ex vaimonsa nimenkin. Oikeasti. Kykeni jotenkin pyyhkimään sen pois mielestään, sulki jonnekin mielen laatikkoon ja sulki sen laatikon perässään.
Varmasti ap sun kannattaisi mennä juttelemaan jonkun terapeutin kanssa. Älä ajattele häntä mielenterveysammattilaisena vaan laadukkaana keskustelukumppanina.Hui, miehesi kuulostaa todella kylmältä ihmiseltä. :O Onko hän jättänyt taakseen paljonkin ihmissuhteita (en tarkoita vain seurustelukumppaneita)?
On itseasiassa.
Mutta en tiedä onko hän kylmä. Viimeksi tänään sanoi rakastavansa minua. Olen tosin alkanut itse miettiä, rakastanko häntä.
Uskon että sellaisia miehiä on paljon. Ehkä ero on niin kipeä tunne, että pystyvät käsittelemään sitä vain unohtamalla kokonaan, kuten joku ylempänä kirjoitti.
Onhan se mimusta hienompaa, että pystyy käsittelemään tunteensa, niin kuin yksi upea nainen tässä ketjussa. Joka oli käynyt ammattilaisella ja kirjoittanut kirjeitä molrmpien näkökulmista ja surrut ja päästänyt irti. Todella kunnioitettava suoritus ja hän on varmaan nykyään tosi vahva ja henkisesti kypsä nainen.
Ei tuollainen ole mitenkään kovin vaikeaa, kun vain on kotoa eväät sellaiseen. Mutta kivaa tietenkin elämänlaadulle. Jokainen siihen oikeilla eväillä kykenee.
t.kristallikissa
Ap:llä ja minulla on jotain yhteistä, emme pääse hylkäämisestä yli. Minun hylkääjäni vain oli äiti, emotionaalinen hylkääjä.
t.kristllikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle yksi psykologi kerran totesi, että se oikea suhde ei pääty. Se ei lopu. Jos päättyy, suhde ei ollut hyvä eikä oikea. Niinhän se menee. Pitää oppia päästämään irti, emme me täällä voi ketään omistaa eikä kenestäkään saa olla niin riippuvainen, että oma elämä päättyy toisen lähtöön.
Höpönlöpön... ja psykologi halusi näin sannotessaan mitätöidä toisten suhteet. Voi Jeesus!
Niinhän se on, ei se suhde pääty joka on oikea! Mitäs mitätöintiä se on? Ihmissuhde se on ollut ja voinut olla merkityksellinen, mutta jos se loppuu toisen yhtäkkiseen lähtöön niin hyvä se ei ollut puhumattakaan oikeasta.
No jos se aloittajasta tuntui siltä, niin mikä sinä olet sitä mitätöimään? Eikö mun äiti ollut mulle oikea, kun vihasi minua? Ei sillä ole merkitystä, entäs jos ei koskaaan löydä parempaa, häh, mitä?
t.kristallikissaEt voi verrata äitisuhdetta parisuhteeseen.
Kyllä se on parisuhteiden pohjalla sekin. Se on se ensimmäinen suhde.
t.kristallikissaEi hele... Tää on paljon pahempi, että käyt huutelee toisten alotuksiin. Eli tee mielummi niitä omia vuodatuksia ja jätä muut rauhaan.
Niinpä. Mieluiten tekisinkin niin, mutta joku on keksinyt poistattaa kaikki aloitukseni. Varoitin häntä tästä, että okei, sitten mä menen muiden aloituksiin. Ja tämä on oikein hyvä aihe, ja mä puolustan aloittajaa. Valita sille/niille, joka poistaa kaikki mun ketjut.
t.kristallikissaOlet varmasti viiminen ihminen maailmassa jolta kaipaan ihmissuhde neuvoja! En myöskään tarvitse sinua "puolustamaan" itseäni.
Ap
Voin mä sua talloakin jos se tuntuu mukavammalta. Itsepähän kerjäsit ja halusit.
t.kristallikissa
Ei tunnu missään. Olet täysin yhdentekevä. Niinkun tunnut olevan kaikille. Sekoile yksinäs! So long!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikaisemman ammattini vuoksi mulla on aika paljon kokemusta noiden erotilanteiden debriefingistä. Muutama nyrkkisääntö:
- lähes aina sitä kaipaavat naiset, miehistä hyvin harva
- niillä jotka kaipaavat debriefingiä, on luja usko sen toimivuuteen ja jotkut jopa kuvittelevat sen tuovan pariskunnan jälleen yhteen, debriefing toimii kuitenkin vain jos samalla itse työstää asiaa, perheväkivaltatilanteissa se taas on erinomainen apuväline
- debriefing vaatii aina molempien osapuolten osallistumisen, jotta siitä saataisiin paras hyöty irti. Miesten ja naisten ero on, että aniharva mies suostuu siihen. En osaa muotoilla tätä muuten kuin sanomalla että miehet eivät jostain syystä kykene keskustelemaan face to face hankalissa tilanteista. Olin kerran yhdessä koulutuksessa jossa tutkija kertoi että sukupuolten erot ovat ilmiselvät ja lähes 80 prosentilla miehistä erokriisi hoituu niin että mies yksinkertaisesti ulkoistaa sen omasta päästään, unohtaa siis tarkoituksella. Se on miehen tapa hoitaa asia ja sen vuoksi moni mies aloittaa melkein heti uuden suhteen ellei suhdetta jo ole ollut sivusuhteena aikaisemmin ja se ollut syynä eroon.
- debriefing tulee aina hoitaa koulutetun ammattilaisen avulla, bestikset ja sukulaiset eivät ole oikeita henkilöitä eikä sitä voi myöskään hoitaa netin ohjeilla
- debriefing ei ole taikasauva, moni on ihan rikki pitkään sen jälkeenkin, näin on etenkin tilanteissa joihin on liittynyt väkivaltaa. Aloittajan tilannetta voi sanoa traumaksi, se on hänelle ja monelle täyttä totta ja liittyy luottamuksen menettämisen ja arvottomuuden tunteisiin. Ne jotka rakastavat paljon myös kykenevät vahingoittamaan toisiaan pahasti.Tämä on varmasti totta.
Minulla on itsellänibollut välillä eroajatuksia. Tiedän silti, että vaikka olisin se, joka sanoisi haluavansa eron, niin jäisin roikkumaan eron jälkeen henkisesti. Mies on sellainen, että pystyy menemään elämässä eteenpäin noin vain, en kestäisi sitä hylätyksi tulemisen tunnetta varmaan. Mies on eronnut kerran ennenkin ja hän ihan oikeasti unohti ex vaimonsa nimenkin. Oikeasti. Kykeni jotenkin pyyhkimään sen pois mielestään, sulki jonnekin mielen laatikkoon ja sulki sen laatikon perässään.
Varmasti ap sun kannattaisi mennä juttelemaan jonkun terapeutin kanssa. Älä ajattele häntä mielenterveysammattilaisena vaan laadukkaana keskustelukumppanina.Hui, miehesi kuulostaa todella kylmältä ihmiseltä. :O Onko hän jättänyt taakseen paljonkin ihmissuhteita (en tarkoita vain seurustelukumppaneita)?
On itseasiassa.
Mutta en tiedä onko hän kylmä. Viimeksi tänään sanoi rakastavansa minua. Olen tosin alkanut itse miettiä, rakastanko häntä.
Uskon että sellaisia miehiä on paljon. Ehkä ero on niin kipeä tunne, että pystyvät käsittelemään sitä vain unohtamalla kokonaan, kuten joku ylempänä kirjoitti.
Onhan se mimusta hienompaa, että pystyy käsittelemään tunteensa, niin kuin yksi upea nainen tässä ketjussa. Joka oli käynyt ammattilaisella ja kirjoittanut kirjeitä molrmpien näkökulmista ja surrut ja päästänyt irti. Todella kunnioitettava suoritus ja hän on varmaan nykyään tosi vahva ja henkisesti kypsä nainen.
Omaan korvaan kuulostaa niin erikoiselta tuollainen. Että voi rakastaa (tai ainakin sanoo niin) ja sitten voi kuitenkin hylätä ja unohtaa ihmisen niin täydellisesti että ei edes nimeä muista, kuin jostain valonkatkaisijasta painaisi. Tarkoittaakohan rakkaus tuollaiselle ihmiselle edes samaa asiaa kuin meille "taviksille"?
Äitiyskin varmaan sujui auvoisemmin liittonne ollessa ehjä?
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle yksi psykologi kerran totesi, että se oikea suhde ei pääty. Se ei lopu. Jos päättyy, suhde ei ollut hyvä eikä oikea. Niinhän se menee. Pitää oppia päästämään irti, emme me täällä voi ketään omistaa eikä kenestäkään saa olla niin riippuvainen, että oma elämä päättyy toisen lähtöön.
Höpönlöpön... ja psykologi halusi näin sannotessaan mitätöidä toisten suhteet. Voi Jeesus!
Niinhän se on, ei se suhde pääty joka on oikea! Mitäs mitätöintiä se on? Ihmissuhde se on ollut ja voinut olla merkityksellinen, mutta jos se loppuu toisen yhtäkkiseen lähtöön niin hyvä se ei ollut puhumattakaan oikeasta.
No jos se aloittajasta tuntui siltä, niin mikä sinä olet sitä mitätöimään? Eikö mun äiti ollut mulle oikea, kun vihasi minua? Ei sillä ole merkitystä, entäs jos ei koskaaan löydä parempaa, häh, mitä?
t.kristallikissaEt voi verrata äitisuhdetta parisuhteeseen.
Kyllä se on parisuhteiden pohjalla sekin. Se on se ensimmäinen suhde.
t.kristallikissaEi hele... Tää on paljon pahempi, että käyt huutelee toisten alotuksiin. Eli tee mielummi niitä omia vuodatuksia ja jätä muut rauhaan.
Niinpä. Mieluiten tekisinkin niin, mutta joku on keksinyt poistattaa kaikki aloitukseni. Varoitin häntä tästä, että okei, sitten mä menen muiden aloituksiin. Ja tämä on oikein hyvä aihe, ja mä puolustan aloittajaa. Valita sille/niille, joka poistaa kaikki mun ketjut.
t.kristallikissaOlet varmasti viiminen ihminen maailmassa jolta kaipaan ihmissuhde neuvoja! En myöskään tarvitse sinua "puolustamaan" itseäni.
Ap
Voin mä sua talloakin jos se tuntuu mukavammalta. Itsepähän kerjäsit ja halusit.
t.kristallikissaEi tunnu missään. Olet täysin yhdentekevä. Niinkun tunnut olevan kaikille. Sekoile yksinäs! So long!
No se on hyvä, ettei iskut tunnu, koska en haluakaan varsinaisesti satuttaa sinua.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle yksi psykologi kerran totesi, että se oikea suhde ei pääty. Se ei lopu. Jos päättyy, suhde ei ollut hyvä eikä oikea. Niinhän se menee. Pitää oppia päästämään irti, emme me täällä voi ketään omistaa eikä kenestäkään saa olla niin riippuvainen, että oma elämä päättyy toisen lähtöön.
Höpönlöpön... ja psykologi halusi näin sannotessaan mitätöidä toisten suhteet. Voi Jeesus!
Niinhän se on, ei se suhde pääty joka on oikea! Mitäs mitätöintiä se on? Ihmissuhde se on ollut ja voinut olla merkityksellinen, mutta jos se loppuu toisen yhtäkkiseen lähtöön niin hyvä se ei ollut puhumattakaan oikeasta.
No jos se aloittajasta tuntui siltä, niin mikä sinä olet sitä mitätöimään? Eikö mun äiti ollut mulle oikea, kun vihasi minua? Ei sillä ole merkitystä, entäs jos ei koskaaan löydä parempaa, häh, mitä?
t.kristallikissaEt voi verrata äitisuhdetta parisuhteeseen.
Kyllä se on parisuhteiden pohjalla sekin. Se on se ensimmäinen suhde.
t.kristallikissaEi hele... Tää on paljon pahempi, että käyt huutelee toisten alotuksiin. Eli tee mielummi niitä omia vuodatuksia ja jätä muut rauhaan.
Niinpä. Mieluiten tekisinkin niin, mutta joku on keksinyt poistattaa kaikki aloitukseni. Varoitin häntä tästä, että okei, sitten mä menen muiden aloituksiin. Ja tämä on oikein hyvä aihe, ja mä puolustan aloittajaa. Valita sille/niille, joka poistaa kaikki mun ketjut.
t.kristallikissaOlet varmasti viiminen ihminen maailmassa jolta kaipaan ihmissuhde neuvoja! En myöskään tarvitse sinua "puolustamaan" itseäni.
Ap
Voin mä sua talloakin jos se tuntuu mukavammalta. Itsepähän kerjäsit ja halusit.
t.kristallikissaEi tunnu missään. Olet täysin yhdentekevä. Niinkun tunnut olevan kaikille. Sekoile yksinäs! So long!
No se on hyvä, ettei iskut tunnu, koska en haluakaan varsinaisesti satuttaa sinua.
t.kristallikissa
Niin kuin ei varmaan miehesikään, eivätkä lapsesikaan huonokäytöksisyydellään ja ajattelemattomuudellaan halua jne.
t.kristallikissa
Mulle kävin aika lailla samoin.. Kohta neljä vuotta tästä on kulunut, mutta olen edelleen rikki. En enää haikaile enkä ikävöi miestä mutta olen menettänyt itsetunnon ja uskon ihmisiin. Olen erakoitunut, en tapaile miehiä. Miehet ei enää kiinnosta. Ne ällöttää. Lapsi on onneksi päässyt yli. Luulen että jos olisin saanut vastauksia, ero olisi ollut helpompi käsitellä. Nythän exä osoitti mulle sen että olin hänelle merkityksetön. Itse kun luulin että olimme molemmat tosissaan suhteessa.
Ei petturin perään pidä itkeä. Mulla meni vuosi erilleen muutosta kun hankin itselleni rakastajan. Enkä sure enää vaan nautin vapaudestani.
Asiat kunnossa, exällä kuulemma ongelmia nykyisensä kanssa (en ihmettele yhtään, mies on tunari ja tollo!)
Parantukaa läheisriippuvuudestanne.
Jos minä tokenen 25 vuotta pitkän suhteen päättymisestä vuodessa, kyllä teidänkin on mahdollista päästä tolpillenne ja saada itsetuntonne kuntoon.
Se on omasta latvasta kiinni. Apua saa jos ei yksin pysty.
Vedä käteesi, luuseri. Ap on tunteista pihalla kuin lumiukko ja tyhmä kuin seinäkello ja alkaa mulle kukkoilemaan. Ei kannattais, se just kertoo, ettei tule ikinä enää ehjäksi, ellei nöyrry. Ehkei siinä eksässä ollutkaan mitään vikaa...
Tai sitten ap on eksän manipuloima.
t.kristalllikissa