Kaverini on adoptoitu, eikä ole kertonut siitä omille lapsilleen

Vierailija kirjoitti:

Siriina kirjoitti:

En ymmärrä tollasta salailua.  Mun äidillä oli isäpuoli joka oli 'adoptoinut' äitini (en tiedä miten tää on tehty, mutta äitini asema perinnönjaossa oli kuin biologisen lapsen).

Tiesin pienestä pitäen, että Olavi ei ole äitini isä eikä se koskaan mitenkään ihmetyttänyt minua.

Eli itsekin siis todistat, ettei asialla ole mitään merkitystä.

Just näin. Ap:n mielestä oli outoa, ettei ole kerrottu. Minäkään en ymmärrä miksei.

Mä elin 10 vuotta "luullen" isäpuoltani isäksi, kunnes äiti kertoikin minulle, että ei ole oikeasti isäni. Isäni lähti ennen kuin synnyin ja uusi mies tuli ennen kuin edes tajusin mitään. Ei kyllä tullut yllätyksenä, jostain syystä osasin sitä jo odottaakkin.

Tuossa on se ongelma että jos biologisessa suvussa on jotain alttiuksia sairauksiin/piileviä tautigeenejä niin olisi hyvä olla niistä tietoinen.

Heitänpä toivottavasti teoreettisen tilanteen mukaan keskusteluun: äiti tai joku lapsista sairastuu niin vakavasti, että joudutaan esim. harkitsemaan elinsiirtoa. Lapsille siirretään mieluiten lähisukulaiselta vaikkapa osa maksasta. Olisi aika hankala siinä kriittisessä tilanteessa ruveta selittelemään lapselle (ja myös hoitavalle taholle), että ei se nyt käy, kun äiti ei olekaan biologista sukua, joten kudostyypit jne. eivät sovi. Ja kyllä minusta viimeistään ennen murkkuikää lasten on saatava tietää, mikä on äitinsä tausta. Jos äiti ei sitä kerro, niin kyllä se jossakin esille tulee. Parempi on kertoa itse kuin antaa kylän akkojen tietotoimiston hoitaa asia.

Minä en tiedä edes isovanhempieni etunimiä eikä haittaa yhtään.

Tulisihan tuollaisesta kertoa. Mitä jos vaari tai mummo sairastuu johonkin perinnölliseen sairauteen ja lapsenlapsi panikoi että jos tauti iskee hänellekin. Sanotaan että kyseessä on esim. Todella vakava tauti joka johtaa kuolemaan nopeasti. Ja todennäköisyys periytymiseen on esim.50/50.