Akateemiset työttömät - mitä teille kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin kiitokset sydämestäni että joku kysyy mitä mulle kuuluu! Jo se parantaa olotilaa kummasti.

No.

Valmistuin ihan hyvin arvosanoin n. kuukausi sitten.

Olen hakenut monia paikkoja ja suunnilleen joka kerta päässyt vähintään siihen haastatteluun asti. Ei huonosti, voisi luulla? Noh. Nyt on jo monia paikkoja että olen ollut ihan viimeisten joukossa - ja sitten joku muu vie paikan. Viimeksi tämä tapahtui eilen!

On henkisesti tosi kuormittavaa. Siis muotoilen hakemuksen joka kerta sopivaksi ko työpaikkaan, brändään itseni parhaan kykyni mukaan, hankin suosittelijat ja referenssit... Pääsen prosessissa lähes maaliin... Ja sitten joku muu saa paikan.

Itkettää. Olen jo nyt henkisesti hajalla. Ja taas pitää koota itsensä.

T. Insinööri

Mistä lähtien insinöörit ovat olleet akateemisia?

Kyseessä on varmastikin diplomi-insinööri.

Ette ole sitten huomanneet että nykyään kaikki amisduunareita lukuunottamatta ovat olevinaan jonkinlaisia alemman tai ylemmän korkea-asteen opiskelijoita eli insinöörikin voi ihan perustellusti kuvitella olevansa "akateeminen" (mikä on kokenut kyllä sellaisen inflaation käsitteenä etteivät oikeat akateemiset kehtaa sitä enää edes käyttää)

Seuraavassa vaiheessa varmaan amiskin muuttuu "vieläkin alemman korkea-asteen" opinahjoksi niin ettei kenellekään tule enää paha mieli kun kaikki valmistuvat akateemisiksi työttömiksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen menossa töihin tänäänkin. Suoritin AMK-tutkinnon työllistävältä alalta, kun työtä yliopistotutkinnollani ei enää irronnut.

Olen samaa mieltä, että rekrytoinnissa painotetaan liikaa yksittäisten ohjelmien ja ohjelmistojen hallintaa.

Tosiasiassa ei ole mitään merkitystä osaako joku nimenomaan SAPpia.

Tärkeämpää on kysyä, onko käyttänyt jotain ERP-järjestelmää.

Nuo kaikki systeemit toimivat samoilla logiikoilla ja ne on todella nopeaa oppia käyttämään.

Jos akateeminen ei ole päässyt töihin, on akateemisenkin silloin ymmärrettävä alentaa omaa rimaansa ja ottaa vastaan muutakin, kuin koulutustaan vastaavaa työtä. Esimerkiksi kesätöihin, tai oman alan hommiin palkattomaan harjoitteluun jne.

Mitkäs taikapaperit ne KTM:n paperit tai mitkään muutkaan maisterin/dippainssin paperit ovat, jos niiden perusteella ihminen kuvittelee nousevansa ikäänkuin toisten yläpuolelle? Ihan samanlainen ja samanarvoinen ihminen siellä papereiden takana on, kuin kuka tahansa muukin ihminen.

Nämähän ovat hölynpölypuheita siihen asti, kunnes pystytte antamaan esimerkin työnantajasta, joka ottaa pelkällä vuosien yliopistokokemuksella olevan tohtorin tai maisterin kouluttamattoman hommiin. Jos tarvitaan työntekijä suorittavan tason tehtävään, niin lähtökohtaisesti siihen palkataan profiiliin sopiva reipas nuori. Koulutus väärässä paikassa on myös pelottava asia työnantajalle. Ystäväni oli kutsuttu haastatteluun työnantajan aloitteesta, koska oli pitänyt työnjäljestä. Haastattelu sujui hyvin siihen asti, kun kävi ilmi, että haastateltava on maisteri. Mikään vakuuttelu työinnosta ei auttanut, kun firman pomo oli täysin vakuuttunut, että "ei meillä maisteritason ihmiset ikinä viihdy".

Puhelin käteen ja soittamaan kaikki potentiaaliset työnantajat läpi

Vierailija kirjoitti:

Puhelin käteen ja soittamaan kaikki potentiaaliset työnantajat läpi

Juuri näin. Täälläkin valittaneita kaikki yhdistää sama asia: kukaan heistä ei viime perjantaina soittanut yhtään kylmäpuhelua.

Ne jotka soittavat, eivät ole pitkään työttömiä.

Vierailija kirjoitti:

Puhelin käteen ja soittamaan kaikki potentiaaliset työnantajat läpi

Epätoivoisella, änkyttävällä äänellä sopottamaan, että mä oon kusessa. Tarvin töitä. Välillä voi varmuuden vuoksi itkeä tihruttaa. Eiköhän sillä pääse palkattomaan työkokeiluun.

Vierailija kirjoitti:

Masentaa. Vituttaa että monet akateemiset äänestää Kokoomusta, ampuu itseään nilkkaan. 

Juu, ei pitäisi äänestää kokoomuslaisia. Itse olen oikeistohumanisti ja äänestän ennemmin persuja. Ei-vasemmistolaisilla tai antivasemmistolaisilla tutkimussuunnitelmilla ei omalla tutkimusalalla etene ura. Pitäisi saada puhdistettua yliopistot taistolaisproffien kasvattamasta nöyhdästä.

sama täällä..alkaa vaivata masennus ja ahdistus, kun ei kelpaa. ja työkkärin aktiivitoimet ahdistaa ja pelottaa. työttömänä jo päälle  2 vuotta...kaverisuhteet kärsii. olen sinkku

Vierailija kirjoitti:

ESTJ-tyyppiä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkeakaan koulutus ei ole mikään meriitti, koska koulutettuja on liikaa. Ihmissuhdetaidot ja itsensä markkinointi korostuvat. Niitä ei opeteta missään koulutusohjelmassa, mikä on älytöntä.

Ja siellä työelämässä merkitsevät teot paljon enemmän kuin oppiarvoja tai tittelit. Minä vedän projektipäällikkönä isoa, monivuotista projektia, jossa n. 3/4 projektiryhmästä on itseäni korkeammin koulutettuja.

Juuri niin. Ihmissuhdetaidoilla ja itsensä markkinoinnilla ei tee töitä hakiessa mitään, jos ei ole kokemusta ja sitä kautta kertynyttä osaamista. Puhe työnhakutaidoista on keksitty vain kaiken maailman konsulttien työllistämiseksi.

Sitä ensimmäistä työkokemusta et saa, jos et odaa erottautua muista hakijoista. Nykyään ei massahakemuksilla tee mitään. Yliopistot pitäisi pakottaa rahoituksen lopetuksen uhalla panostaa työllistymiseen ja sen tukemiseen jo opintojen alkuvaiheista lähtien. Jos jollain koulutusalalla on liikaa tarjontaa, on muutokset sisäänottoihin tehtävä nopeasti. Valtio ei voi pestä käsiään ja kouluttaa kouluttamisen vuoksi ilman päätä ja häntää niin kuin nyt tehdään. Myös opintojen sisältöjen pitäisi vastata nykyaikaa eikä 1990-lukua.

Ei ole hallituksen eikä puolueiden vika, jos opiskelee alalle, millä ei ole työtä. Oppilaitokset ovat vastuuttomia, ne kouluttavat kyllä, mutta viimekädessä ihminen itse valitsee opiskeeleeko ajaa, jolla on kysyntää vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentaa. Vituttaa että monet akateemiset äänestää Kokoomusta, ampuu itseään nilkkaan. 

Juu, ei pitäisi äänestää kokoomuslaisia. Itse olen oikeistohumanisti ja äänestän ennemmin persuja. Ei-vasemmistolaisilla tai antivasemmistolaisilla tutkimussuunnitelmilla ei omalla tutkimusalalla etene ura. Pitäisi saada puhdistettua yliopistot taistolaisproffien kasvattamasta nöyhdästä.

Taas samaistumisen kokemuksia. Olen myös humanisti ja nuorempana konservatiivinen. Sain monta vihamielistä katsetta ja sitten sellaisia ivallisia piikittelyjä. Eräs kutsui minua "akateemiseksi loiseksi", kun ei pitänyt tutkimuksestani.

Ei akateemisella uralla välttämättä menesty, jos on kovin idealistinen totuudenetsijä tai erilainen mielipiteiltään. Pitää olla oikeaa mieltä.

Luulen, että jäi rahaa saamatta väärien ajatusten ja tutkimusaiheiden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole hallituksen eikä puolueiden vika, jos opiskelee alalle, millä ei ole työtä. Oppilaitokset ovat vastuuttomia, ne kouluttavat kyllä, mutta viimekädessä ihminen itse valitsee opiskeeleeko ajaa, jolla on kysyntää vai ei.

Nykyään on noin kolme akateemista alaa, joilta työllistyy lähes varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän nyt paljon työttömiä akateemisia olevan luonnontieteellisisllä aloilla ainakin biologiassa, ympäristötieteissä, akvaattisissa tieteissä, maantieteessä jne. Humanistisella vieläkin pahempi tilanne, mutta se ei ole uutta. Mutta biologit/limnologit/maantieteilijät vielä 10v sitten sai vielä ihan ok:sti töitä mut ei enää. Kaikki valtioiden tutkimuslaitosten leikkaukset, ympäristövalvonnan heikentäminen ja yliopiston rahoitusleikkaukset johtaneet tähän. Opetuspuolella maantieteen opetusta vähennettiin lukiossa ja alan opettajista on jo nyt ylitarjontaa, eli nekin paikat vähenee. Ärsyttää lukea kun lehdissä puhutaan kuinka ympäristöosaajia nyt tarvittaisiin ja jee, perustetaan tiedeluokkia lukiolaisille, mutta mitään töitä meille ei kuitenkaan oo. Huijataan nuoret opiskelee itsensä työttömiksi, oksettavaa. 

Homma toimii juuri näin. Suorastaan rikollista touhua, jonka annetaan vain jatkua vuodesta toiseen. Luonnontieteistä puhutaan yhteiskunnassamme paljon lupaavammin ja kunnioittavammin kuin humanistisista aloista, mutta todellisuudessa työllistymismahdollisuudet ovat ihan samaa tasoa. Aivan perseestä. Suosittelen lämpimästi alanvaihtoa, vaikka sitä koko ajan tehdäänkin vaikeammaksi. Uusi toivo työllisyydestä kantaa ja tuo valoa elämään.

Olen koulutukseltani juristi ja olin työttömänä valmistumisen (2006) jälkeen vuoden. Kävin ensin työkkärin lyhyen työnhakukurssin, jossa käytiin hakemus ja CV läpi. Työnhakukurssilta menin suoraan kurssille, jossa aluksi oli jotain yleistä ja sitten puolen vuoden työharjoittelu. Työharjoittelun jälkeen sain kesätyön toisesta virastosta ja tuon työn sain osittain kokemuksella, jonka olin saanut harjoittelusta. Seuraava työpaikka tuli ensimmäisen paikan kokemuksella ja käsittämättömällä tuurilla.

Nyt yli kymmenen vuotta työelämässä olleena katson tuota työttömyysvaihetta niin, että hukkasin tosi nopeasti valmistumisen jälkeen sen, mitä haluan ja missä olen hyvä. En muista olleeni masentunut tai allapäin, koska työttömyys oli kuitenkin parempi kuin se angsti, jota koin hieman heikosti sujuneista opinnoistani opiskeluaikana. Oli vain käytännössä vaikea kirjoittaa hakemuksia ja perustella, miksi minut pitäisi rekrytoida. Työhakemus ja CV oli hyvä saada kuntoon, ja työharjoittelun kautta sain itselleni vähän selväksi sitä, missä olen hyvä ja mitä työltäni toivon. Työllistymisessä ja sittemmin myöhemmissäkin työnhauissa tuurilla on ollut todella iso merkitys. Olen sattunut olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Se tietysti on mahdollista vain, jos lähtee kotoa kursseille ja hakee työpaikkoja. Minut ensimmäiseen työpaikkaan rekrytoinut esimies totesi jotain sen suuntaista, että minut haluttiin auttaa alkuun (kiitos siitä!).

Aktivointimallista ajattelen, että joillekin se on hyvä. On hyvä, että minua ystävällisesti patistettiin ja ohjattiin työkkäristä kursseille ja harjoitteluun. Jos työttömyyteni olisi kovasti pitkittynyt tai jos olisin esimerkiksi sairastunut, niin sitten en tiedä, mitä hyötyä aktivoinnista olisi voinut olla. Työllistyminen ei myöskään ole vain omasta yrittämisestä kiinni, koska paljon on kiinni myös hyvästä onnesta ja oman alan työtilanteesta. Pääsin työuran alkuun ennen kuin nuorten juristien työllistyminen alkoi heiketä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole hallituksen eikä puolueiden vika, jos opiskelee alalle, millä ei ole työtä. Oppilaitokset ovat vastuuttomia, ne kouluttavat kyllä, mutta viimekädessä ihminen itse valitsee opiskeeleeko ajaa, jolla on kysyntää vai ei.

Kyllä hallitus on vastuussa koulutuspolitiikasta ja työmarkkinapolitiikasta. Opetushallitus määrittelee sitten kriteerejä hallituksen tahdon mukaan, miten ja minne rahaa annetaan tai otetaanko se kokonaan pois.

Miksi esim. työllistymisen seurannasta ei ole tehty keskeistä kriteeriä millä rahoitusta määritellään?

Vierailija kirjoitti:

Olisiko akateemisilla työttömillä mahdollisuutta perustaa yritystä ja myydä esim. omaa asiantuntemusta?:)

Oman ydinasiantuntemukseni hyödyntäminen vaatisi ensi alkuun parin miljoonan euron laiteinvestoinnit. En usko että monikaan pankki antaisi lainaa tähän, enkä kyllä tuollaisia velkoja uskaltaisi yksinyrittäjänä tehdäkään.

t. fysiikan tohtori

lklklklklk kirjoitti:

Olen koulutukseltani juristi ja olin työttömänä valmistumisen (2006) jälkeen vuoden. Kävin ensin työkkärin lyhyen työnhakukurssin, jossa käytiin hakemus ja CV läpi. Työnhakukurssilta menin suoraan kurssille, jossa aluksi oli jotain yleistä ja sitten puolen vuoden työharjoittelu. Työharjoittelun jälkeen sain kesätyön toisesta virastosta ja tuon työn sain osittain kokemuksella, jonka olin saanut harjoittelusta. Seuraava työpaikka tuli ensimmäisen paikan kokemuksella ja käsittämättömällä tuurilla.

Nyt yli kymmenen vuotta työelämässä olleena katson tuota työttömyysvaihetta niin, että hukkasin tosi nopeasti valmistumisen jälkeen sen, mitä haluan ja missä olen hyvä. En muista olleeni masentunut tai allapäin, koska työttömyys oli kuitenkin parempi kuin se angsti, jota koin hieman heikosti sujuneista opinnoistani opiskeluaikana. Oli vain käytännössä vaikea kirjoittaa hakemuksia ja perustella, miksi minut pitäisi rekrytoida. Työhakemus ja CV oli hyvä saada kuntoon, ja työharjoittelun kautta sain itselleni vähän selväksi sitä, missä olen hyvä ja mitä työltäni toivon. Työllistymisessä ja sittemmin myöhemmissäkin työnhauissa tuurilla on ollut todella iso merkitys. Olen sattunut olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Se tietysti on mahdollista vain, jos lähtee kotoa kursseille ja hakee työpaikkoja. Minut ensimmäiseen työpaikkaan rekrytoinut esimies totesi jotain sen suuntaista, että minut haluttiin auttaa alkuun (kiitos siitä!).

Aktivointimallista ajattelen, että joillekin se on hyvä. On hyvä, että minua ystävällisesti patistettiin ja ohjattiin työkkäristä kursseille ja harjoitteluun. Jos työttömyyteni olisi kovasti pitkittynyt tai jos olisin esimerkiksi sairastunut, niin sitten en tiedä, mitä hyötyä aktivoinnista olisi voinut olla. Työllistyminen ei myöskään ole vain omasta yrittämisestä kiinni, koska paljon on kiinni myös hyvästä onnesta ja oman alan työtilanteesta. Pääsin työuran alkuun ennen kuin nuorten juristien työllistyminen alkoi heiketä.

Kommentoin työkkärin osalta, että sinua nimenomaan ystävällisesti ohjattiin, eikä kiristetty etuuden menetyksillä eikä pistetty trampoliinikurssille tai risusavottaan. Pääsit harjoitteluun, joka auttoi uralla eteenpäin. Tuollaista saisi olla enemmänkin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi esim. työllistymisen seurannasta ei ole tehty keskeistä kriteeriä millä rahoitusta määritellään?

Kysymys on hyvä, mutta...

Poliittisesti ei ihan helppo, yliopistoilla on perustuslain mukaan itsehallinto.

Lisäksi pitää ymmärtää, että kaikkien puolueiden etu ja tavoite ei suinkaan ole vähäinen työllisyys. Tässäkin ketjussa jo Kookomusta haukuttu, kun ei saa töitä. Vasemmisto hyötyy suoraan korkeasta työttömyydestä ja politiikka on just niin raadollista, että se näkyy käytännössä puolueen tekemisessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi esim. työllistymisen seurannasta ei ole tehty keskeistä kriteeriä millä rahoitusta määritellään?

Kysymys on hyvä, mutta...

Poliittisesti ei ihan helppo, yliopistoilla on perustuslain mukaan itsehallinto.

Lisäksi pitää ymmärtää, että kaikkien puolueiden etu ja tavoite ei suinkaan ole vähäinen työllisyys. Tässäkin ketjussa jo Kookomusta haukuttu, kun ei saa töitä. Vasemmisto hyötyy suoraan korkeasta työttömyydestä ja politiikka on just niin raadollista, että se näkyy käytännössä puolueen tekemisessä.

Taas ideologinen aivopieru. Eiköhän se ole niin päin, että oikeisto hyötyy, kun hyvistä työpaikoista käydään veristä kisaa. Palkkoja ei tarvitse nostaa ja työläiset on nöyrinä ja työtyömiä voidaan hyppyyttää kursseilla ja ilmaistöissä. Samalla firmat maksavat muhkeat osingot ja pomot nostavat bonuksiaan.

Ja Kokoomus on suurin puolua ja akateemiset työttömät äänestää vihreitä jouiden unelma on ettei kukaan tee mitään ja kaikki tehtaat laitetaan kiinni....

Opeteltaa sitten äänestämään....ei siinä mitään vallankumousta tarvita tai perustakaa oma puolue joka olisi vielä parempi idea....ei noista nykyisistä puolueista kukaan aja teidän asiaa...kaikken vähiten SDP ja vasemmisto.