Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Akateemiset työttömät - mitä teille kuuluu?
09.02.2018 |
Vertaistukea kaipailisin... työnhaku tuntuu toivottomalta, ja toiveet työpaikasta haihtuvat sitä mukaa kun valmistumisesta kulunut aika kasvaa.
Olen tällä viikolla tehnyt neljä työhakemusta ja yhden avoimen hakemuksen. Näistä tuskin kuuluu mitään koskaan.
Mitäs teille muille kuuluu?
Kommentit (442)
Jos olisin työttömänä, niin ottaisin selvää mitä työllisyys tai jatko-opiskelu mahdollisuuksia olisi ulkomailla.
Opiskelun suhteen esim.Erasmus tai joku muu vastaava, mitä mahdollisuuksia olisi hakea ulkomaista stipendiä, tai olisiko mahdollista saada esim opintolainaa ulkomailla opiskeluun.
Työn suhteen etsisin tosissani ulkomailta, aluksi Pohjoismaista, mutta myös muista maista.
Suomessa rahat vain on loppu, ja duunia ei ole luvassa. 60-70-luvulla lähes puoli miljoonaa suomalaista muutti Ruotsiin työn perään ja nyt eletään samanlaista toivotonta taloudellista tilannetta.
Kaikki eivät tietenkään halua muuttaa kotimaastaan, mutta jos jotain parempaa löytyy ulkomailta niin kannattaisi ottaa tilaisuudesta kiinni. Monissa paikoissa pärjää englannilla ja paikallisen kielen voi opiskella työn ohessa.
Tv. Tanskasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jättäkää cv:stä tutkinto pois. Itse muokkasin cv:n koulutustietoja. En maininnut maisteria, vaan "kauppatieteen x ja x opintoja ja vuodet (graduvuoteen harkkapaikan).
Sain heti 3x enemmän haastatteluihin kutsuja.
Nyt olen mainostoimistossa. Kivaa työtä, vaikka ei vastaa koulutusta ollenkaan!
No en vittu varmasti jätä koulutustani pois cv:stä, hulluko olet? Äh, taas menin trollin asettamaan lankaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No. Tunnistamisen uhallakin kerron tässä nyt työnantaja näkökulmaa. Rekrytoin ihmisiä paljon, olemme asiantuntija-ja projektiorganisaatio. Sanotaan että mutulla hakemuksista 85% tulee yliopiston suorittaneilta tai loppuvaiheen yliopisto-opiskelijoilta. Hakemuksia tulee n 200/työpaikka.
Viime haussa haimme henkilöä työskentelemään 2-v projektiin, projektilla kosketuspinta tervhuoltoon. N.200 hakemuksesta 170 tuli akateemisilta, 15 AMK-opiskelijoilta ja loput 15 sekalaisilla ammattitutkinnoilla.Haastatteli 1.kierroksella 7 yliopiston suorittanutta, 3 AMK:n suorittanutta ja yhden erikoisammattitutkinnon suorittanutta, yht 11 hlö. Jatkoon valikoitui kaikki AMK- ja erikoisammattitutkinnon suorittaneet ja yksi akateeminen. Viimeksi mainittu karsiutui seuraavassa vaiheessa.
Miksi? Ei osata vastata työhaastattelussa. Pyöritetään jotain kuluneita fraaseja projektihallinnasta, implementoinnista, tukiprosesseista jne. Ihan tosi hyviä juttuja projektin kannalta, mutta se ei ole oleellista. Siinä vaiheessa kun tämä AMK:n käynyt pystyy konkreettisesti kertomaan, että on tehnyt toimitusketjuhallintaa SAP-osaaminen löytyy ja mainitsee pari ehdotusta miten lähtisi liikkeelle, niin minun ei tarvitse työnantajana miettiä, otanko töihin tekijän vai puhujan. Ei se työnantajanäkökulmasta auta mitään vaikka olisi helvetin paljon eri teorioista tietoa, jos konkreettisen tekemisen taidot puuttuu täysin. Olen kerran palkannut akateemisesti koulutetun, KTM, mutta hänelläkin oli AMK-tason tutkinto alla ja vuosia työkokemusta oikeista töistä
Eli toisin sanoen et puhunut akateemisten kanssa samaa kieltä, etkä ymmärtänyt heidän osaamisestaan ja potentiaalistaan mitään. Sen sijaan tietyn ohjelman aiemmin työssään oppinut amk-hakija vakuutti sinut. Sait varmaan ihan kelvollisen työntekijän, mutta jos työntekijän pitää opetella uusi ohjelma vaikka kahdessa viikossa, kumman luulet siitä paremmin suoriutuvan, tämän amkin vai akateemisesti koulutetun, jolla on esimerkiksi opinnoissaan ollut ohjelmointia vaativia tehtäviä? Saattaisipa se akateeminen osata suunnitella sinulle kokonaan uuden toimitusketjuhallintajärjestelmän oppimillaan matemaattisilla optimointitekniikoilla. Mutta sitähän sinä et tajua, kun et tunne edes käsitteitä.
Vastaan tähän niin että tyhmempikin ymmärtää. Meidän yrityksessä (projekti- ja asiantuntijaorganisaatio) kyllä tiedetään että implementointi on tärkeää projektille ja vastavuoroinen dialogisuus eri toimijoiden välillä on elinehto projektin eri vaiheiden oikea-aikaiseen toimimiseen. Se, että hakija tietää tämän on kiva mutta ei riitä rekryperusteeksi. Jos hakija ymmärtää/on käyttänyt SAP:ia, on se meille selkeä osaamisalue, jota tarvitsemme. Mistään muusta ei ollut kyse.
Mikä tuo SAP on?
Esittämäsi kysymys oikeastaan vastaa hyvin siihen, mikä ongelma teillä akateemikoilla on
Vierailija kirjoitti:
Katsokaa peiliin, siellä näkyy syypää työttömyyteenne. Kukaan muu kuin sinä itse ei ole vastuussa työllistymisestäsi ja tulevaisuudestasi. SINÄ valitsit opiskelupaikkasi huonosti palkatulta/huonosti työllistävältä alalta. SINÄ et ole jatkokouluttautunut tai parantanut itseopiskelemalla työllistymismahdollisuuksiasi. SINÄ et ole perustanut omaa yritystä jos et ole saanut töitä. SINÄ olet luovuttanut työnhaun suhteen ja syytät kaikkia muita paitsi itseäsi työttömyydestäsi. Olisikohan aika vihdoinkin ymmärtää, että se ei ole yhteiskunnan/poliitikkojen/koulutuslaitosten/KELAN/TE-toimiston/yleisen taloustilanteen vika, ettet ole työllistynyt. Ottakaa vastuu omasta elämästänne!
Hyi sinua! Ei noin saa sanoa naisvaltaisella palstalla, eihän asiat ole koskaan naisten omaa syytä. Häpeäisit!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hoitoalalle uudelleen kouluttautunut akateeminen ja välillä keikkatöissä törmään toisiin akateemisiin hoitajiin. Ovat poikkeuksetta ahkeria työntekijöitä ja juoruilevat ja provosoivat vähiten. Oma kokemukseni perusteella väitteet ettei akateemiset osaa tehdä käytännön töitä ei kyllä siis yhtään pidä paikkaansa.
Eihän ne pidäkkään. Tekemällä oppii.
Valitettavasti stereotypia akateemisten epäkäytännöllisyydestä elää sitkeästi. Taustalla on silkka kateus ja ymmärtämättömyys siitä, ettei kyvykkyys yhdessä asiassa ole automaattisesti pois muista kyvyistä. Päinvastoin, tiedetään että lahjakkuus on luonteeltaan kasautuvaa. Eli jos ihminen on lahjakas yhdessä asiassa, on hän todennäköisesti sitä myös jossain muussa. Tätä ei haluta tunnustaa eikä hyväksyä koska se ei tunnu reilulta. Ja siksi moni työnantaja hukkaa hienot mahdollisuudet kun ei kestä alaisinaan itseään koulutetumpia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ymmärrä mua väärin, sillä arvostan akateemista tutkimusta ja väitöskirjan tekemistä ym. Mutta herran jestas, näin myynnin näkökulmasta, niin ei niillä tohtorin papereilla kannata siivoojan töitä hakea. Jätä kertomatta, että olet väitellyt niin mahdollisuudet paranevat saada kyseinen siivoojan työ. Hae omalla ahkeruudella, asenteella ja työnäytöillä, niin voivat miettiäkin pyytää haastatteluun/töihin.
Eli akateemiset hommat vedetään yli ja tyhjällä ansioluettelolla töihin? Olen 42-v. ja haluaisin teille töihin. Koulutus: ei ole. Työkokemus: ei ole. Hämmästyttävän usein työnantaja on kiinnostunut työnhakijan historiasta. Ehkä voi sitten sanoa olleensa vankilassa tai mielisairaalassa ennemmin kuin diskreditoivissa töissä.
Tässä oma tarinani. Valmistuin 2015 ja sain kolme kk työttömänä olleena 2 kk sijaisuuden 300 km päästä kotipaikkakunnaltani, jossa asumme yhdessä mieheni kanssa. Ajattelin, että hyvä saada edes vähän työkokemusta. Sain paikan suhteilla. Kesäksi pääsin hanttihommiin suhteilla. Syksyllä sain vuoden sijaisuuden 200 km kotipaikkakunnaltani ja seuraavana vuonna uuden sijaisuuden, taas vuoden ja taas 200 km päästä kotipaikkakunnaltani (miehellä vakituinen työ). Nyt käytän kahden vuoden aikana hankkimani säästöt lisäkouluttautuakseni. Työkkäri ei katso lisäkoulutusta tarpeelliseksi, mutta en saanut syksyllä töitä mistään.
Hain myös tohtorikoulutukseen 2016 ja pääsin, mutta en ole saanut apurahaa, enkä mitään assarin hommia yliopistolta. Väikkäri jäänee roikkumaan eikä valmistu koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsokaa peiliin, siellä näkyy syypää työttömyyteenne. Kukaan muu kuin sinä itse ei ole vastuussa työllistymisestäsi ja tulevaisuudestasi. SINÄ valitsit opiskelupaikkasi huonosti palkatulta/huonosti työllistävältä alalta. SINÄ et ole jatkokouluttautunut tai parantanut itseopiskelemalla työllistymismahdollisuuksiasi. SINÄ et ole perustanut omaa yritystä jos et ole saanut töitä. SINÄ olet luovuttanut työnhaun suhteen ja syytät kaikkia muita paitsi itseäsi työttömyydestäsi. Olisikohan aika vihdoinkin ymmärtää, että se ei ole yhteiskunnan/poliitikkojen/koulutuslaitosten/KELAN/TE-toimiston/yleisen taloustilanteen vika, ettet ole työllistynyt. Ottakaa vastuu omasta elämästänne!
Hyi sinua! Ei noin saa sanoa naisvaltaisella palstalla, eihän asiat ole koskaan naisten omaa syytä. Häpeäisit!
Kerro minulle, millä tavalla työttömäksi jääminen tässä kuviossa on juuri minun syytäni:
1. Olen tutkijana ja tuntiopettajana yliopistolla. Teen hyvää tulosta ja opiskelijani ovat tyytyväisiä.
2. Hallitus päättää leikata koulutuksesta ja yliopistoilta massiivisesti.
3. Yliopistoni päättää toteuttaa budjettileikkaukset suoraan henkilöstökulujen karsimisena.
4. Seuraa yhtä massiiviset yt-neuvottelut.
5. Minut irtisanotaan kuten myös puolet laitoksen muusta henkilökunnasta.
Mikä tässä yhtälössä ei johdu taloustilanteesta ja poliittisista päätöksistä? No ehkä se, että minut irtisanottiin mutta samaa työtä tehnyttä ystävää ei. Irtisanomispäätökset kun tehtiin aika sattumanvaraisesti, joten lopputulema oli siinä mielessä sattumaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsokaa peiliin, siellä näkyy syypää työttömyyteenne. Kukaan muu kuin sinä itse ei ole vastuussa työllistymisestäsi ja tulevaisuudestasi. SINÄ valitsit opiskelupaikkasi huonosti palkatulta/huonosti työllistävältä alalta. SINÄ et ole jatkokouluttautunut tai parantanut itseopiskelemalla työllistymismahdollisuuksiasi. SINÄ et ole perustanut omaa yritystä jos et ole saanut töitä. SINÄ olet luovuttanut työnhaun suhteen ja syytät kaikkia muita paitsi itseäsi työttömyydestäsi. Olisikohan aika vihdoinkin ymmärtää, että se ei ole yhteiskunnan/poliitikkojen/koulutuslaitosten/KELAN/TE-toimiston/yleisen taloustilanteen vika, ettet ole työllistynyt. Ottakaa vastuu omasta elämästänne!
Hyi sinua! Ei noin saa sanoa naisvaltaisella palstalla, eihän asiat ole koskaan naisten omaa syytä. Häpeäisit!
Kerro minulle, millä tavalla työttömäksi jääminen tässä kuviossa on juuri minun syytäni:
1. Olen tutkijana ja tuntiopettajana yliopistolla. Teen hyvää tulosta ja opiskelijani ovat tyytyväisiä.
2. Hallitus päättää leikata koulutuksesta ja yliopistoilta massiivisesti.
3. Yliopistoni päättää toteuttaa budjettileikkaukset suoraan henkilöstökulujen karsimisena.
4. Seuraa yhtä massiiviset yt-neuvottelut.
5. Minut irtisanotaan kuten myös puolet laitoksen muusta henkilökunnasta.Mikä tässä yhtälössä ei johdu taloustilanteesta ja poliittisista päätöksistä? No ehkä se, että minut irtisanottiin mutta samaa työtä tehnyttä ystävää ei. Irtisanomispäätökset kun tehtiin aika sattumanvaraisesti, joten lopputulema oli siinä mielessä sattumaa.
Työttömäksi jääminen ei ole syytäsi, mutta uuden työn löytäminen ja tulevaisuus on sinun vastuullasi. Voit jäädä valittamaan tapahtuneesta tai vaihtoehtoisesti keskittää energiasi uuden työpaikan löytämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsokaa peiliin, siellä näkyy syypää työttömyyteenne. Kukaan muu kuin sinä itse ei ole vastuussa työllistymisestäsi ja tulevaisuudestasi. SINÄ valitsit opiskelupaikkasi huonosti palkatulta/huonosti työllistävältä alalta. SINÄ et ole jatkokouluttautunut tai parantanut itseopiskelemalla työllistymismahdollisuuksiasi. SINÄ et ole perustanut omaa yritystä jos et ole saanut töitä. SINÄ olet luovuttanut työnhaun suhteen ja syytät kaikkia muita paitsi itseäsi työttömyydestäsi. Olisikohan aika vihdoinkin ymmärtää, että se ei ole yhteiskunnan/poliitikkojen/koulutuslaitosten/KELAN/TE-toimiston/yleisen taloustilanteen vika, ettet ole työllistynyt. Ottakaa vastuu omasta elämästänne!
Hyi sinua! Ei noin saa sanoa naisvaltaisella palstalla, eihän asiat ole koskaan naisten omaa syytä. Häpeäisit!
Kerro minulle, millä tavalla työttömäksi jääminen tässä kuviossa on juuri minun syytäni:
1. Olen tutkijana ja tuntiopettajana yliopistolla. Teen hyvää tulosta ja opiskelijani ovat tyytyväisiä.
2. Hallitus päättää leikata koulutuksesta ja yliopistoilta massiivisesti.
3. Yliopistoni päättää toteuttaa budjettileikkaukset suoraan henkilöstökulujen karsimisena.
4. Seuraa yhtä massiiviset yt-neuvottelut.
5. Minut irtisanotaan kuten myös puolet laitoksen muusta henkilökunnasta.Mikä tässä yhtälössä ei johdu taloustilanteesta ja poliittisista päätöksistä? No ehkä se, että minut irtisanottiin mutta samaa työtä tehnyttä ystävää ei. Irtisanomispäätökset kun tehtiin aika sattumanvaraisesti, joten lopputulema oli siinä mielessä sattumaa.
Työttömäksi jääminen ei ole syytäsi, mutta uuden työn löytäminen ja tulevaisuus on sinun vastuullasi. Voit jäädä valittamaan tapahtuneesta tai vaihtoehtoisesti keskittää energiasi uuden työpaikan löytämiseen.
Niinpä, ja masennuskin paranee kun ottaa itseään niskasta kiinni.
Olenko akateeminen työtön kun minulla on akateeminen koulutus mutta olen ollut töissä duunari-ammateissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsokaa peiliin, siellä näkyy syypää työttömyyteenne. Kukaan muu kuin sinä itse ei ole vastuussa työllistymisestäsi ja tulevaisuudestasi. SINÄ valitsit opiskelupaikkasi huonosti palkatulta/huonosti työllistävältä alalta. SINÄ et ole jatkokouluttautunut tai parantanut itseopiskelemalla työllistymismahdollisuuksiasi. SINÄ et ole perustanut omaa yritystä jos et ole saanut töitä. SINÄ olet luovuttanut työnhaun suhteen ja syytät kaikkia muita paitsi itseäsi työttömyydestäsi. Olisikohan aika vihdoinkin ymmärtää, että se ei ole yhteiskunnan/poliitikkojen/koulutuslaitosten/KELAN/TE-toimiston/yleisen taloustilanteen vika, ettet ole työllistynyt. Ottakaa vastuu omasta elämästänne!
Hyi sinua! Ei noin saa sanoa naisvaltaisella palstalla, eihän asiat ole koskaan naisten omaa syytä. Häpeäisit!
Kerro minulle, millä tavalla työttömäksi jääminen tässä kuviossa on juuri minun syytäni:
1. Olen tutkijana ja tuntiopettajana yliopistolla. Teen hyvää tulosta ja opiskelijani ovat tyytyväisiä.
2. Hallitus päättää leikata koulutuksesta ja yliopistoilta massiivisesti.
3. Yliopistoni päättää toteuttaa budjettileikkaukset suoraan henkilöstökulujen karsimisena.
4. Seuraa yhtä massiiviset yt-neuvottelut.
5. Minut irtisanotaan kuten myös puolet laitoksen muusta henkilökunnasta.Mikä tässä yhtälössä ei johdu taloustilanteesta ja poliittisista päätöksistä? No ehkä se, että minut irtisanottiin mutta samaa työtä tehnyttä ystävää ei. Irtisanomispäätökset kun tehtiin aika sattumanvaraisesti, joten lopputulema oli siinä mielessä sattumaa.
Työttömäksi jääminen ei ole syytäsi, mutta uuden työn löytäminen ja tulevaisuus on sinun vastuullasi. Voit jäädä valittamaan tapahtuneesta tai vaihtoehtoisesti keskittää energiasi uuden työpaikan löytämiseen.
Niinpä, ja masennuskin paranee kun ottaa itseään niskasta kiinni.
Ei ihmekään ettei tällä asenteella löydy töitä. Ei kukaan työnantaja halua valittavaa ja itsesäälissä kylpevää ihmistä palkkalistoilleen. Enkä muuten missään vaiheessa puhunut masennuksesta, masennus on asia erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentaa. Vituttaa että monet akateemiset äänestää Kokoomusta, ampuu itseään nilkkaan.
Juu, ei pitäisi äänestää kokoomuslaisia. Itse olen oikeistohumanisti ja äänestän ennemmin persuja. Ei-vasemmistolaisilla tai antivasemmistolaisilla tutkimussuunnitelmilla ei omalla tutkimusalalla etene ura. Pitäisi saada puhdistettua yliopistot taistolaisproffien kasvattamasta nöyhdästä.
Taas samaistumisen kokemuksia. Olen myös humanisti ja nuorempana konservatiivinen. Sain monta vihamielistä katsetta ja sitten sellaisia ivallisia piikittelyjä. Eräs kutsui minua "akateemiseksi loiseksi", kun ei pitänyt tutkimuksestani.
Ei akateemisella uralla välttämättä menesty, jos on kovin idealistinen totuudenetsijä tai erilainen mielipiteiltään. Pitää olla oikeaa mieltä.
Luulen, että jäi rahaa saamatta väärien ajatusten ja tutkimusaiheiden vuoksi.
Näin pienessä maassa yhdelle alalle ei kovinkaan monta ajatusta mahdu kerralla. Jos jollakin eritysellä sektorilla on vastahankainen siellä vallitsevalle mielipideilmastolle, niin ei voi mennä kovin hyvin. Hyvä puoli tietysti oikeistohumanistin näkökulmasta se, että eiväthän nuo tyypit kerta kaikkiaan pöyhkeydessään voi uskoa, että joku "heikäläinen" voisi olla asioista eri mieltä. Kirjoituksia luetaan tiettyyn pisteeseen asti myötäsukaisesti ellei sitten aivan avoimesti ala väärämieliseksi. Minä tosin olen vähän niin kuin ruvennut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi esim. työllistymisen seurannasta ei ole tehty keskeistä kriteeriä millä rahoitusta määritellään?
Kysymys on hyvä, mutta...
Poliittisesti ei ihan helppo, yliopistoilla on perustuslain mukaan itsehallinto.
Lisäksi pitää ymmärtää, että kaikkien puolueiden etu ja tavoite ei suinkaan ole vähäinen työllisyys. Tässäkin ketjussa jo Kookomusta haukuttu, kun ei saa töitä. Vasemmisto hyötyy suoraan korkeasta työttömyydestä ja politiikka on just niin raadollista, että se näkyy käytännössä puolueen tekemisessä.
Taas ideologinen aivopieru. Eiköhän se ole niin päin, että oikeisto hyötyy, kun hyvistä työpaikoista käydään veristä kisaa. Palkkoja ei tarvitse nostaa ja työläiset on nöyrinä ja työtyömiä voidaan hyppyyttää kursseilla ja ilmaistöissä. Samalla firmat maksavat muhkeat osingot ja pomot nostavat bonuksiaan.
Eiköhän tuo tarkoittanut, että vasemmistoliitto hyötyy, kun maassa on köyhiä ja katkeria eli heidän äänestäjiään.
Palkkaan jengiä pari per/kk ja tajusin just eilen, että en edes katso nykyisin hakemuksia, jos tyyppi on syntynyt 70-luvulla, tai aikaisemmin. Aika raakaa peliä..
Ruokaa kurkkuun kirjoitti:
Palkkaan jengiä pari per/kk ja tajusin just eilen, että en edes katso nykyisin hakemuksia, jos tyyppi on syntynyt 70-luvulla, tai aikaisemmin. Aika raakaa peliä..
No mitäpä meille yli 38-vuotiaille suosittelisit?
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen ongelma on, että Suomessa huudetaan korkeankin teknologin yrityksissa, että "ei me tarvita kehittäjää vaan tekijä" eli pitää olla täsmäkokemusta juuri jostain tietystä jutusta. Tässä onkin se ongelma:
- meidän ei kannata Suomessa useinkaan tehdä vaan juuri kehittää
- kehittäminen olisi avain siihen, että yritykset kasvaisi ja tulisi uutta tuotetta. Sen sijaan on valittu näivetystauti: irtisanotaan porukkaa ja tehdään vanhaa
- innovatiivisuus ei sillä lisäänny, että palkataan työpaikka täyteen toistensa klooneja. Erilaisista taustoista tulevat voisivat tuoda jotain uutta sille tietylle alalle.
- liiotellaan jonkun tietyn teknologian osaamista kuin se olisi jotain rakettitiedettä. Todellisuudessa fiksu ihminen oppii soveltamisen nopeasti, mutta omaa sellaisia ominaisuuksia, joita ei voi harjoitella.
Oli taas ihme kommentti kaikkine peukutuksineen. Et kuitenkaan taida olla akateeminen työtön, koska olet selvästi liiketoiminnan kehittämisessä parempi kuin Suomen teknologiafirmat noin ylipäätään?
Mutta kehittämisestä sen verran, että tekemistä sekin on. Ihan muuten tiedoksi - teknofirmat rekrytoi jopa niitä tohtoreita, mutta toki vain niitä tohtoreita, jotka osaavat sovitaa osaamisensa liike-elämän raameihin, budjetteihin, aikatauluihin, ymmärtää asiakastarpeen jne. Niistä, jotka tekevät kehittävällä otteella on pulaa. Ei kyky innovoida tule automaattisesti tutkinnon mukana.
Saan tästä todennäköisesti huomattavan määrän alapeukkuja, ja aiheutan muutenkin yleistä pahennusta, mutta olen muutoin vihervasemmistolaisena maailmaahalailevana suvakkihuorana sitä mieltä, että jokainen suomalainen valitkoon polkunsa - ammattiin kuin ammattiin kouluttautuminen on tässä yhteiskunnassa suhteellisen vapaavalintainen ilmaisesta ammattikoulu- ja yliopistojärjestelmästä johtuen. En toki kyseenalaista sitä, etteikö nykyinen järjestelmämme tuottaisi epätasa-arvoa: tutkimusten mukaan korkeamman sosioekonomisen aseman vanhempien lapset kouluttautuvat pidemmälle ja saavat taloudellista tukea vanhemmiltaan, mikä myös avittaa pitkien korkeakouluopintojen läpäisemisen todennäköisyyttä.
Kuitenkin meistä jokainen joutuu punnitsemaan alavalinnan yhteydessä tulevan ammatin työllistymismahdollisuuksia. Kiinnostus jonkin kapean alan erityissektoria (kuten unkarilaisen filologian äänne-kirjain -vastaavuutta) kohtaan on toki akateemisesti ihailtavaa; tällekin alalle kaivataan omistautuneita tutkijoita. Kuitenkin ammatinvalinnan yhteydessä olisi syytä pohtia sen seurauksia. Jos valitsen unkarilaisen filologian, millaiset työllistymismahdollisuudet minulla on? Onko yliopiston lisäksi jokin instituutti, joka kaipaa unkarin äänne-kirjain -vastaavuuden asiantuntijaa?
Erityisesti akateemisen koulutuksen kohdalla oman tietoisen valinnan merkitys korostuu. On eri asia tivata 15-vuotiaalta peruskoululaiselta analyysia siitä, miten verhoiluartesaanin ammatti tuo leivän pöytään kuin 20-vuotiaalta - pari välivuotta viettäneeltä - ylioppilaalta, mitä lisäarvoa jälleen yksi liukuhihnalta valmistunut AMK-insinööri tuo työelämään. Ammatinvalinnan tulisi olla järki- ja tunnepäätöksen välimaastoon sijoittuvaa analyyttista pohdintaa siitä, millaisen työelämän itselleen haluaa.
Helppohan toki minun on huudella; olen vakavaraisesta keskiluokasta lähtöisin oleva nuori, joka parhaillaan kouluttautuu sekä järjen että intuition mukaiseen vakaaseen (ja alipalkattuun sekä tylsään virkamies)ammattiin. En etsi kovaa kompensaatiota tai rakettimaista uraa, mutta eräs oleellinen ammatinvalintani lähtökohta on työllisyys. Alallani työllisyys on wikipedian mukaan noin 97%. Tiedostin tämän hyvin jo yliopiston hakupapereita lähetellessäni.
Myös puurtaminen ja työnteko kannattaa: toimeentulon lisäksi myös sen "aukottoman cv:n" vuoksi. Päivä, pari, viikossa opintojen lomassa luonnistunee itse kultakin. Olisin varmasti opintolainan ja poikaystävän turvin voinut heittäytyä kokopäivätoimiseksi yliopisto-opiskelijaksi - intellektuelliksi, mutta peruslaiskuudesta ja saamattomuudesta huolimatta teen tilanteesta riippuen 8-32 -tuntista työviikkoa. Olen 15-vuotiaasta lähtien tehnyt matalapalkka-alan palveluhommia, aluksi (ihan konkreettisiakin) paskaduuneja. Tällä hetkellä, opintojeni loppuvaiheessa ja lähemmäs kolmikymppisenä, olen suhteellisen hyvässä asemassa asiakaspalvelualalla kansainvälisessä yrityksessä. Kohta toki saan virallisen valtuutuksen oman alani töihin, mitä todellakin odottelen kuin kuuta nousevaa.
Olkaa siis järkeviä. Käyttäkää älyänne tunteen sijaan. Katsokaa työllisyysukuja. Pohtikaa, haluatteko mieluummin tittelin kuin ammatin. Tai tosin päin. ;)
Vierailija kirjoitti:
Saan tästä todennäköisesti huomattavan määrän alapeukkuja, ja aiheutan muutenkin yleistä pahennusta, mutta olen muutoin vihervasemmistolaisena maailmaahalailevana suvakkihuorana sitä mieltä, että jokainen suomalainen valitkoon polkunsa - ammattiin kuin ammattiin kouluttautuminen on tässä yhteiskunnassa suhteellisen vapaavalintainen ilmaisesta ammattikoulu- ja yliopistojärjestelmästä johtuen. En toki kyseenalaista sitä, etteikö nykyinen järjestelmämme tuottaisi epätasa-arvoa: tutkimusten mukaan korkeamman sosioekonomisen aseman vanhempien lapset kouluttautuvat pidemmälle ja saavat taloudellista tukea vanhemmiltaan, mikä myös avittaa pitkien korkeakouluopintojen läpäisemisen todennäköisyyttä.
Kuitenkin meistä jokainen joutuu punnitsemaan alavalinnan yhteydessä tulevan ammatin työllistymismahdollisuuksia. Kiinnostus jonkin kapean alan erityissektoria (kuten unkarilaisen filologian äänne-kirjain -vastaavuutta) kohtaan on toki akateemisesti ihailtavaa; tällekin alalle kaivataan omistautuneita tutkijoita. Kuitenkin ammatinvalinnan yhteydessä olisi syytä pohtia sen seurauksia. Jos valitsen unkarilaisen filologian, millaiset työllistymismahdollisuudet minulla on? Onko yliopiston lisäksi jokin instituutti, joka kaipaa unkarin äänne-kirjain -vastaavuuden asiantuntijaa?
Erityisesti akateemisen koulutuksen kohdalla oman tietoisen valinnan merkitys korostuu. On eri asia tivata 15-vuotiaalta peruskoululaiselta analyysia siitä, miten verhoiluartesaanin ammatti tuo leivän pöytään kuin 20-vuotiaalta - pari välivuotta viettäneeltä - ylioppilaalta, mitä lisäarvoa jälleen yksi liukuhihnalta valmistunut AMK-insinööri tuo työelämään. Ammatinvalinnan tulisi olla järki- ja tunnepäätöksen välimaastoon sijoittuvaa analyyttista pohdintaa siitä, millaisen työelämän itselleen haluaa.
Helppohan toki minun on huudella; olen vakavaraisesta keskiluokasta lähtöisin oleva nuori, joka parhaillaan kouluttautuu sekä järjen että intuition mukaiseen vakaaseen (ja alipalkattuun sekä tylsään virkamies)ammattiin. En etsi kovaa kompensaatiota tai rakettimaista uraa, mutta eräs oleellinen ammatinvalintani lähtökohta on työllisyys. Alallani työllisyys on wikipedian mukaan noin 97%. Tiedostin tämän hyvin jo yliopiston hakupapereita lähetellessäni.
Myös puurtaminen ja työnteko kannattaa: toimeentulon lisäksi myös sen "aukottoman cv:n" vuoksi. Päivä, pari, viikossa opintojen lomassa luonnistunee itse kultakin. Olisin varmasti opintolainan ja poikaystävän turvin voinut heittäytyä kokopäivätoimiseksi yliopisto-opiskelijaksi - intellektuelliksi, mutta peruslaiskuudesta ja saamattomuudesta huolimatta teen tilanteesta riippuen 8-32 -tuntista työviikkoa. Olen 15-vuotiaasta lähtien tehnyt matalapalkka-alan palveluhommia, aluksi (ihan konkreettisiakin) paskaduuneja. Tällä hetkellä, opintojeni loppuvaiheessa ja lähemmäs kolmikymppisenä, olen suhteellisen hyvässä asemassa asiakaspalvelualalla kansainvälisessä yrityksessä. Kohta toki saan virallisen valtuutuksen oman alani töihin, mitä todellakin odottelen kuin kuuta nousevaa.
Olkaa siis järkeviä. Käyttäkää älyänne tunteen sijaan. Katsokaa työllisyysukuja. Pohtikaa, haluatteko mieluummin tittelin kuin ammatin. Tai tosin päin. ;)
Olen työtön KTM, valitettavasti ala oli opiskelemaan hakeutuessani melko varma työllistymisen kannalta. Tietoinen valinta se kuule oli minullakin. Ei se vaadi kuin yhden osaston lopettamisen ja hyvän työkokemuksen omaavat osaajat pääsevät kortistoon.
Alue: Aihe vapaa
Öö, oletko varma, että taivutit tuon SAPin oikein?